Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2019

Taas on uusi vuosi alkanut ja omavaraisuusyhteisömme tekee suunnitelmia kuluvalle vuodelle pää ja näppäimistö sauhuten. Tervetuloa mukaan ihastelemaan ja saamaan ideoita!

Aloitetaan meidän perheen uusimmalla jäsenellä, meille on saapunut Milli-kissa. Milli on aito sekarotuinen eli maatiaiskissa. Poikamme on jo vuosia kysellyt kissan perään ja nyt hän vihdoin sai oman kissanpennun. Milli on varsin villi tapaus, pienempi koiramme saa välillä kyytiä mutta on jo oppinut vähän pitämään puoliaan kun villeilyhetki iskee ja Milli saapastelee etutassut ilmassa pikkukoiraa kohti. Millin tuleva tehtävä on olla hiirikissana, ainakin nyt näyttää siltä että saalisviettiä riittää.

Piti oikein ikuistaa hetki, kun kissi ja pieni koira pötkähtivät kumpikin mun viereen päiväunille. Tuvassa on ainakin hetken verran suorastaan hämäävän rauhallinen tunnelma.

Ikkunalta voi jo bongata orkidearuukut jotka on nostettu korkeammalle, ainakin hetkellisesti kissan ulottumattomiin.





Mietin sainko viime vuoden suunnitelmia lainkaan toteutettua. Pläräsin viime vuoden suunnitelmia läpi ja kyllä vaan osa on tehty ja osa tekeillä. Kanalan rakentamista on suunniteltu, piirretty, lupahakemus vireillä ja materiaaleja keräilty. Sitä rakennetaan tänä vuonna ihan tosissaan.

Kivikiilat sain tehtyä sepän avustuksella, kiviporanterän ostin mutta kivien halkaisuun asti en ole vielä päässyt. Kiviä on kyllä ulkoilutettu ihan urakalla, niitäkin tarvitaan kanalassa joten toivottavasti pääsen halkaisuhommiin tänä vuonna.

Ruohonkeräintä en ole muistanutkaan, jos sellainen sattuisi kävelemään vastaan niin olisi huippua.

Entäs ne tämän vuoden suunnitelmat sitten?

Vaikka moni on tavallaan viime vuoden jatkeita, uusiakin löytyy.

Uutena voisin mainita no dig-menetelmän käytön harjoittelun. Löysin netistä Charles Dowdingin youtubekanavan, jossa hän puhuu menetelmän puolesta. Ideana on perustaa kasvatuspenkit suoraan maan päälle ilman kaivamista ja maan kääntämistä. Perusajatuksena on kompostin lisääminen paksuna kerroksena, johon sitten kylvetään ja istutetaan kasvit. Komposti toimii samalla katteena joka estää rikkaruohojen kasvun. Joissain videoissa hän käyttää ihan normaalia pahvi- tai sanomalehtikatetta maan päälle, siihen sitten multaa ja kompostia, joissain pelkästään paksu kompostikerros maan päälle, monivuotisten rikkaruohojenkin päälle.

Hurjaa, mutta täytyyhän tuota kokeilla. Tosin minulla ei ole tuollaisia kompostimääriä, että voisin noin laajoja alueita peittää kompostilla, mutta käytän sitten muita katteita. Tässä linkki Charles Dowdingin no dig explained-videoon. Minua kiehtoo tuo maan kääntämisen pois jättäminen erityisesti, vähemmän työtä ja maan rakenne säilyy parempana. Tontillamme niissä paikoissa, missä ei ole leikattu ruohoa tai ajettu millään koneella, maa on pehmeää ja kuohkeaa. Sitä pystyy kaivamaan pelkästään käsin. Joten kyllä tässä täytyy jotain perää olla. Katteita olen itsekin käyttänyt jo aikojen ajan, mutta jos tällä tavoin saisi uusia alueita muiden kuin rikkaruohojen käyttöön ilman maamassojen vaihtoa ja massiivista kitkemistä, olisin kyllä todella onnellinen.

Uutena hommana olen aloittanut itseni nolaamisen videoiden (linkki) muodossa. Olen muutaman videon tehnyt ja ihan hauskaa on ollut. Käytän tässä lapsiani testiyleisönä ja jos heidän mielestään joku on kringeä (todella noloa), niin silloin sitä ei näytetä julkisesti =D
Ajattelin että tekisin videoprojektin kanalan rakentamisesta, niin että videoissa olisi jatkumoa, eikä pelkästään irrallisia pätkiä randomaiheista. Katsotaan miten onnistuu ja miten niistä tykätään. Saa laittaa palautetta..

Sitten on tietysti hirsiladon viimeistely, eli puuttuu vain vintti ja katto. Huh, ehkä en enempää edes laita näitä keskeneräisiä projekteja, rupeaa vaan liikaa ahdistamaan.

Viljelypuolelta tänä vuonna on tarkoitus laittaa pottua, porkkanaa, sipulit, lisää monivuotisia yrttejä, iisopin metsästys jatkuu (saa vinkata mistä löytyy!), pähkinäpensaita, magnoliasta haaveilen, auringonkukkia, pitkän kukkapenkin aloitus Birgitan pihan päähän ja kaikenlaista syötävää pitäisi kasvattaa. Ei ihan vielä ole näiden hetki joten kirjoittelen niistä sitten lähempänä. Vähän jännittää taimikasvatus sisätiloissa tuon uuden villipentusen takia, voi olla että multalaatikot pääsevät mummin mökkiin turvaan kasvamaan.

Erilaisia aitoja on tarkoitus myös laitella ja joka vuosi pitää istuttaa ainakin muutama puu.

Tässä vielä kuva Millistä, kuvassa kissa tuijottaa koiraa, joka tuijottaa kissaa. Tervetuloa perheeseen!




Ja tervetuloa seuraamaan omavaraisuussarjaa, käythän lukemassa myös muiden osallistujien kirjoitukset! Meitä onkin jo aikamoinen määrä, ihana päästä lukemaan muiden suunnitelmia, aina niistä saa intoa ja uusia ideoita itsellekin. Tässä linkkejä: 

tiistai 22. tammikuuta 2019

Vuoluhevonen

Kanalan valmisteluiden lomassa kuorin puita ja osa niistä on kapoisampia ja lyhkäsiä. Niitä on helpompi kuoria kun ovat jossain kiinni ja siihen tarkoitukseen sopii parhaiten vuoluhevosen käyttö.

Tein kyseisen vekottimen itse vuosia sitten, takajalat on katkenneet ja hävinneet, pitäisi tehdä uudet. Nyt on himppasen kylmä ulkona, joten käväisin vaan tekemässä esittelyvideon. Oli pakko lainata lapselta kameran jalustaa, vähän hankalaa yrittää kuvata ja vuolla samaan aikaan.

Tässä tulee!



Kamalaa kun yrittää muistaa mitä kaikkea piti sanoa ja olla änkyttämättä samoja juttuja moneen kertaan =D

Aivan ihanan kirpsakka pakkassää tänään, puutkin on somistautuneet kuurahuntuun.


maanantai 14. tammikuuta 2019

Kanalan valmisteluita


Hyppäsin sitten kerralla syvään päätyyn ja tein pienen videonpätkän. Aika hurjaa, mutta katsotaan millaisen vastaanoton tämä saa. Tää on tällainen pipo päässä ja työhanskat kädessä-meiningillä tehty nopea video. Ajattelin kokeilla tän yhden projektin toteuttaa videoina, hui!

Olkaapa hyvät, saa kommentoida ja antaa vinkkejä. Armoakin saa antaa, tää on eka ikinä!





torstai 10. tammikuuta 2019

Kelmun korvaaja

Strömsössä tekivät mehiläisvahaliinoja, tässä linkki ohjeeseen. Pakkohan sitä oli sitten itsekin kokeilla. Olin ostanut muutama vuosi sitten yhden vastaavan tuotteen, muistaakseni Ruohonjuuresta. Nyt se on hävinnyt jonnekin, luultavasti joku meillä asuva heitti sen roskiin.

Sain ystävältäni Jessicalta mehiläisvahakennoja ja löysin kaapista vanhoja verhokankaita joita olin jo aiemmin leikellyt palasiksi. Askarteluystäväni Katrin kanssa sovittiin päivä ja kokoonnuttiin meillä, Katri toi silitysraudan koska omastani ei ole näköhavaintoa ollut pariin vuoteen.


Aloitettiin ohjeen mukaan, pöydän päällä on pyyhe, sitten leivinpaperi, kangas, päälle revittyjä mehiläisvahapaloja, päällimmäiseksi vielä leivinpaperi. En vieläkään muista mikä lämpötila piti silitysraudassa olla, Katri hoiti sen puolen. Höyry otettiin kuitenkin raudasta pois päältä. Alemmassa kuvassa on aivan liian paljon mehiläisvahapaloja, vajaa puolet tuosta määrästä riitti. Testasin silittämällä ensin puolikkaan liinan ja sitten poimin ylimääräiset pois. Vahaa oli helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Jos vahaa on liikaa, on ylimääräiset helppo imeyttää talouspaperiin. Yritin välttää sitä, sillä se merkitsee hukkaan heitettyä vahaa.


Tässä vielä kuva silittämisestä sekä valmiista vahakankaasta joka on kietaistu kupin ympärille. 


Kivasti tuntuu toimivan, suurin haaste taitaa olla että tuleeko näitä käytettyä. Taidan lopettaa muovikelmun ostamisen kaupasta, niin silloin näitä on pakko käyttää. Kunhan perhe tottuu, niin kulutetaan taas vähän vähemmän muovia. 



tiistai 8. tammikuuta 2019

Valmisteluja


Kesä on vielä kaukana, mutta valmistelut kesän projekteja varten on jo käynnissä. Yksi iso projekti on kanalan rakentaminen. Vanhassa kanalassa oli maalattia, oikeastaan kanalana toimi vanha puuvaja joka oli hatara vähän joka puolelta. Maalattian ja rakosten takia pihapiirissä joulupäivänä nähty kärppä, tai jokin muu pienpeto tappoi suuren osan kanoistani viime syksynä. Harmi ja suru oli mieletön ja päätös paremman ja turvallisen kanalan rakentamisesta oli sinetöity. 

Kanalaan liittyvissä toiveissa on tietysi kanojen hyvinvointiin liittyvät asiat ensimmäisinä, kuten hyvä ilmanlaatu, riittävä tuuletus, helposti siivottava, orsien vaihto pitää olla helppoa, hyvä ja lukittava kulkuluukku ulkotarhaan, erillinen pieni ulkotarha mahdollisia sairaustapauksia tai tipuja varten, kottikärryjen on mahduttava ovesta, lattian on oltava helposti siivottava, ikkunat etelään ja itään, hyvä eristys talven ja mahdollisten rumaäänisten kukkojen takia.

Mielikuvitustani kiehtoo ruohokattoinen hobittimaja, joten ruohokatto ja perinteinen ulkonäkö olisi plussaa. Kivijalka tehdään luonnonkivistä, koska niitä on. Pikkuveli ammattilaisena sai piirtää perustuskuvat ja rakennekuvat rakennusviraston ilmoitusta varten. Tonttimme on vanha kantatila, jota on aikojen saatossa lohkottu runsaalla kädellä ja lohkomisen takia meille on siunaantunut yhteensä seitsemän eri rajanaapuria joista ainoastaan yksi asuu vakituisesti ko tontilla. Näin ollen meille on helpompaa että kaupungin rakennusvalvonta hoitaa naapurien kuulemiset. 



Talon tieltä jouduttiin räjäyttämään kalliota, jonka seurauksena meillä on iso kasa erikokoisia kiviä tontilla odottamassa käyttöä. Osa kivistä on pikkuauton kokoisia joten ilman toimenpiteitä niitä ei voi tässä projektissa vielä käyttää. Koska maa on jäässä, on hyvä aika siirtää kiviä ilman että traktori uppoaa pehmeään maahan. Työkaluina tässä hommassa siis uskollinen Valmet, lantatalikko, muutama liina, yksi vaijeri sekä tytär.


Ensin siirreltiin kasan reunoilla olevia kiviä joita saatiin pyöriteltyä naisvoimin lantatalikon kyytiin. 



Tyttäreni innostui hommasta yhtä paljon kuin kala polkupyörästä, mutta kilttinä tyttönä auttoi ja siinä sivussa piti tietenkin tehdä uusimman kiinnostuksen kohteen mukaisia temppuja, tässä linkki.. 

Kasan päällä olevia kiviä vedettiin ensin vaijerin ja liinojen avulla sopivampaan paikkaan ja siitä sitten pyöriteltiin lantatalikon päälle. Osa kivistä oli sen verran painavia ettei jaksettu edes yhdessä pyörittää niitä kyytiin, joten vaihtoehtoinen kuljetustapa näkyy videolla. Tuntui kieltämättä vähän hullulta ulkoiluttaa kiviä pitkin pihaa, mutta menihän se noinkin.





Vielä jäi kasaan kiviä, mutta muutama saatiin jo siirrettyä pelipaikoille odottamaan kevättä ja kaivuria. Koira mittakaavana vieressä. 




Kulkuväyliä



Syksy tuli sateineen, kasvimaa oli laitettu talviteloille ja pelto liian märkä traktorille joten piti keksiä muuta tekemistä. Täällä etelässä ei välttämättä tule pakkasta tai lunta vielä joulukuussakaan, joten keksin ruveta täyttämään jo aiemmin salaojittamaani kohtaa. Tämä pieni, mutta hankala kohta yhdistää kaksi entistä peltosaran pohjoisinta päätyä ja siinä on juuri ja juuri ollut traktorin mentävä kohta. Laitoin jo pari vuotta sitten ojaan salaojasorat, salaojaputken käärittynä kankaaseen ja taas soraa päälle. Tämä on sitten odottanut inspiraatiota, takalaatikon ostoa tai mahdollista naapuriapua. 

Nyt oli siis aikaa ja vehkeet, eli kävin hommiin. Hommilla tarkoitan takalaatikon kiinnittämistä traktoriin, jolla sitten peruutin kerta toisensa jälkeen isoon maakasaan joka on talon rakentamisen ajalta jätetty läjään tontin luoteiskulmaan. Peruuttelin erinäköisissä kulmissa kasaa päin, otin erilaiseja vauhteja ja takakauhan (laatikon) nostokulmaa säätelemällä yritin optimoida maa-aineksen siirtymisen suosiollisesti kuljetettavaksi. 





Edustavana kuten aina (not), otin itsestäni tuollaisen puolikkaan kuvan. Parempaa ei tähän hätään nyt löytynyt. Takana kuvassa häämöttää erinäköisiä pelti-pressu-hökkeleitä joissa säilytetään älykkäämpien rakennusten puutteessa kaikennäköistä sälää. 


Reilun puolen tunnin hikoilun jälkeen oli oja täytetty ja kulkuväylä leventynyt huomattavasti. ja kyllä, vanhan traktorin ratissa voi tulla hiki. Helpolla tavalla lisättiin turvallisuutta ja nyt on helpompaa kulkea pihalla. Kuvassa myös kelpiini keltaisen inhokkiheijastinliivinsä kanssa. Päivännäöllä ei heijastinliiviä tarvittaisi, mutta koiran erottaa nopeammin ympäröivästä maisemasta, kun se muuten on kuihtuvan heinän värisenä yllättävän maastoutuva. Ei se tietenkään tahallaan aio alle jäädä, mutta traktorissa on sen verran kuolleita kulmia että on mukavampi työskennellä jos näkee yhdellä vilkaisulla missäpäin kelpie sillä hetkellä viuhtoo. Ei sitä raaski sisällekään jättää, kun kerran pihallakin voi olla. 


Takavasemmalla näkyy yksi maakasoista, joista riittää maanrakennusmateriaalia vielä pitkäksi aikaa. Kasat lajiteltiin materiaalien mukaan, joten sieltä on mukava ammentaa tarpeen tullen. 

Syksy tuntuu olevan traktoripainotteinen, mutta pian päästään taas kevätpuuhiin!


lauantai 8. joulukuuta 2018

Traktorihommia

Herran pieksut sentään miten aika kuluu! Kesän ja syksyn aikana on puuhattu vaikka mitä, aikaa ei ilmeisesti ole kuitenkaan ollut riittävästi enää kirjoittamiseen.

Kesän aikana traktorin eturenkaat alkoivat sanoa itseään irti. Renkaista lähti ilmaa ja halkeamat alkoivat suurentua. Eturenkaat olivat jotkut vanhat kuorma-auton renkaat, halusin tilalle Valmettiin sopivat renkaat.




Olin työn takia käymässä pääkaupunkiseudulla ja paikallisesta Vianorista sain firman kautta alennusta joten tilasin uudet eturenkaat. Hangon Vianorissa oltiin ystävällisen hämmästyneitä kun varasin aikaa ja vielä aavistuksen verran ällistyneempiä kun köröttelin paikalle uudet renkaat takalaatikkoon sidottuina ja kaivelin uudet sisäkumit käsilaukustani. Hämmästyksestä huolimatta tunnin kuluttua renkaat oli ammattimaisesti vaihdettu ja takarenkaiden paineet tarkistettiin pyynnöstä. 




Uudet etutassut näyttää hyviltä ja toimii hienosti. Lopputraktori näyttääkin sitten ruosteiselta ja harkinnassa on että aloittaisin sen kunnostuksen pala palalta. 

Hankin loppukesästä traktoriin uudenkarhean takakauhan, tai takalaatikon. Sillä voi peruuttaa vauhdilla kasaan, nostaa ylös ja toivoa että jotain kasassa olevaa rompetta jää kyytiin. Oikein kätevä vekotin, esimerkiksi kanalan tyhjennyksessä ja pienissä maansiirtohommissa. Etukuormaaja olisi ollut parempi, mutta tähän riitti rahat tällä kertaa. 


Syksyllä kävin kyntämässä pienen peltoni, se epäonnistui surkeasti. En yhtään ajatellut miten päin lähdin kyntämään ja huonosti meni. No, suunnitelmana oli että äestän pellon nopeasti ettei kukaan näe surkeata työnkuvaa. Suunnitelma epäonnistui, koska äkeen ensimmäinen rulla ei lähtenyt pyörimään lainkaan. Oli pakko soitella apuja naapurin oikealta maanviljelijältä ja hän lähti heti innolla auttamaan. .. ja näki surkeasti kynnetyn peltoni. 

Otettiin rulla irti, hioin ruosteet pois, kunnolla rasvaa perään ja rulla kiinni. Äes toimi taas hyvin ja minä lähdin kunnollisen rasvaprässin ostoon. 





Kuten kuvista näkee, kaikki työkoneeni on vanhoja romuja. Toisaalta ne on myös kaikki korjattavissa joten kelpaavat minulle. 

Tähän loppuun vielä kuva taas vähän valmiimmasta talostamme, jonka paneloinnista kerroin viimeksi.