Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarhani, kymmenen faktaa.

Nappasin kiinni kesäiseen haasteeseen, koska ulkona sataa vaakasuoraan räntää. 




1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Me ollaan aina liikuttu enemmän metsässä kuin puutarhoissa, mutta muistan kuinka napsin marjoja suuhun milloin mistäkin puskasta, mustia ja punaisia viinimarjoja, vähän raakoja karviaisia, mansikoita pellolta ja mustikoita metsästä. Serkun äiti oli kova puutarhaihme ja heidän mökillään oli iso pelto josta kaiveltiin jos jotakin syötävää.

Meidän mökillä isotätini Aira kasvatti kivisen saaren muutamissa multaisissa painanteissa salaatteja joita napsin leivän päälle sekä porkkanaa. Varmaan muutakin mutta näistä on selkeät muistot. Mökiltä kun ei kovin usein lähdetty pienellä perämoottoriveneellä rantaan. Rannasta oli lähimpään kyläkauppaan muutaman kilometrin kävely pitkin kuumaa hiekkatietä. Kyläkaupasta ostettiin aina jätskit ja avattiin ne jo kaupassa sisällä. Paperit sitten ojennettiin kassatädille kun pienet ostokset oli tehty. Isompia ostoksia varten piti lähteä autolla kirkonkylälle, sieltä piti aina tilata etukäteen perunarieskat yhdestä kahvilasta. Perunarieskaa kohdeltiin kuin kultaa, harvinaista herkkua, jonka saapumisrytmin mukaan ajoitettiin muukin reissu. Samalla käytiin kirjastossa, koska siellä oli isompi valikoima kirjoja kuin kirjastoautossa ja isotäti kävi aina Alkossa ostamassa punaviiniä. Kirjastoautolle mentiin myös veneellä, pistettiin vene parkkiin kanavaan ja kiivettiin tielle odottamaan. Muistan että silloin tällöin siellä poikkesi myös kauppa-auto.

Huh kun veti lapsuuden kesien muisteluun saaressa vahvasti tämä ensimmäinen kohta.

Saari.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Tämä on ehdottomasti kompostointi. Vaikka innostun helposti ja toteutan paljon asioita, joista osa onnistuu ja osa ei, kompostointi on tähän mennessä sujunut aina. Meillä kierrätetään muutenkin kaikki, ruokajätteiden ensimmäinen sijoituspaikka on mies, toinen koirat ja kanat (joita ei tällä hetkellä ole), seuraava lämpökompostori, sitten hetken jälkikompostointi ja lopuksi taas kasvimaa tai jokin muu multaa tarvitseva paikka.

Ah, mä niin nautin kompostoinnista, siitä että mikään ei mene hukkaan. Kompostoinnista ei nyt kyllä ole kuvaa, tässä peltokuva sen sijaan.


3. Haasteeni puutarhurina

Ehkä suurin haaste edelleen on omenapuutarhan lehtipuun syövästä kärsivien puiden kaato. Jouduin kaatamaan aika monta vanhaa ja isoa puuta ja se kirpaisee edelleen. Valitettavasti vielä yksi puu joutuu lähtemään, tiirailin sitä viime viikolla tiukasti puolisen tuntia enkä löytänyt yhtä ainutta tervettä oksaa. 

Muita haasteita on rikkaruohojen kanssa painiminen. Käytän katteita, mutta pottumaan kokoinen alue on ikävä kattaa ja kun pitäisi mullatakin välillä. Viimeksi ajattelin että ajan potun istutuskoneella rivien välit, mutta se meni taas liian myöhään ja oli hankalaa. Jos tänä vuonna sitten käyttäisi taas katetta.. Muutenkin isompien alojen viljely on kovin vierasta ja ihmettelen edelleen miten ja milloin ja mitä pitäisi kasvattaa että kaikki menisi oikein. Tähän mennessä olen kasvattanut tyhjäksi jääneellä alalla maanparannuskasveja ja kaikkea mitä on mieleen sattunut juolahtamaan. Ehkä tämä ideoiden loppuun saakka vienti on yksi haaste.

vielä ihan raakileita

4. Unelmieni puutarha

Unelmoin siitä että pihastamme tulisi se unelmieni puutarha. Olisi kodikasta tilaa, avointa maisemaa jossa lampaat laiduntaisi, kukkien runsautta, kauniita erilaisia aitoja, hurmaava ja terve omenapuutarha jossa kasvaa myös kirsikkaa, luumua, päärynää ja ehkäpä jopa persikkaa. Sellainen sekoitus englantilaisen keittiöpuutarhan runsautta, ranskalaista täsmällisyyttä (joka ilmenee ehkä ainoastaan puutarhoissa) ja herkkää suomalaiskansallista perinnemaisemaa. Lato siellä, aitta tuolla, joka paikassa huolettoman upeaa kukkaloistoa. 

Tämä kuva on Naantalista, upean kaunis paikka!


5. Puutarhakirja pöydälläni

Puutarhakirjan paikan on vienyt nyt lähiaikoina Risto Vuolle-Apajan Hirsityöt-kirja. Johtuen kanalaprojektista. 

Manun kuva on aina paikallaan, vaikkei liity aiheeseen.

6. Kukat jotka löytyvät aina puutarhastani

Olen aina pitänyt pioneista. Olen saanut niiden juurakoita, olen ostanut niitä ja kun myytiin talomme, kauppakirjaan laitettiin maininta siitä että pionit eivät kuulut kauppaan. Kaupanteossa sovittiin että saan mennä hakemaan pionit kun maa on sulanut, toki erikseen kysyin milloin sopii mennä kaivelemaan kuoppaa entiseen puutarhaani. Eli pionit ovat siis edelleen matkassa mukana. Viime syksynä kun siirsin niitä lähemmäs taloa, jaoin samalla juurakoita ystävilleni. Toivottavasti pionit kasvavat myös heillä yhtä hyvin kuin meillä on kasvanut.

Yksi lemppareistani on malvat, ihan mikä malva vaan käy. Tuoksuherneitä laitan myös joka vuosi ja toivon hartaasti että laventelit selvisivät talvesta uudessa paikassa. Ainakin ne kasvoivat hienosti viime kesänä ja leikkasin laventelia kimpuiksi sisälle tuoksumaan moneen paikkaan.

Syreenit kuuluvat myös lemppareihini, otin isoista syreeneistä pistokkaita ja ostin muutaman uuden kun tein pihatien reunaa kuntoon. Toivottavasti syreenit viihtyvät ja kasvavat hyvin.




7. Vihannes / kasvis joka löytyy aina puutarhastani

Potut ja omput. Yksinkertaisesti. Lisäksi laitan usein valkosipulit, sipulit ja porkkanat, herneet kasvamaan. Yrittelen kaikennäköisiä, viime kesänä laitoin ensimmäistä kertaa avomaankurkkuja ja ensin ne oli sellaisia muutaman sentin pituisia ja seuraavana päivänä yli kymmensenttisiä. Eli kasvoivat liian nopeasti ja monesta tuli karvaan makuinen. Vaikka yritin kyllä kastella paljon. Liekö ongelma johtunut siitä että ne kasvoivat laatikoissa, joissa oli lämpimämpää kuin maassa olisi ollut ja kosteus ei ollut samasta syystä niin tasainen. Ensi kesänä siis yritän kasvattaa niitä pellossa.



Vasta perustettu potagerini. Takana näkyy myös peltoa. 

8. Paras puutarhavinkkini  

Höm. Onko mulla sellaista? No kompostoi ja kata. Paras ja ainoa vinkkini, olen aika noviisi vielä näissä kasvatuspuuhissa.




9. Lempipuutarhatyökaluni

Eniten käytetty taitaa olla kunnollinen lapio ja kottikärryt. Niitä ainakin käytän paljon. Omenapuiden leikkauksessa käytän paljon varrellista leikkuria, mikäköhän sen nimi onkaan ja isompien oksien poistoon ihan tavallista käsisahaa ja tikkaita. 

Ehkä kaunein työkaluni on kuitenkin tämä kylvökone joka löytyi täältä tontilta. Kunnostin sen itse ja käytän sitä joka vuosi.



10. Mottoni 

On sama kuin aina ennenkin. Aina pitää olla eväät. Aivan sama mitä lähdet tekemään, eväät on hyvä olla tuumaustauon aikana, tai kun et tiedä miten edetä, jos ketuttaa ja hommat ei suju. Silloin pidetään tauko ja syödään eväitä. Ja taas maailma näyttää paremmalta. 




Kiitos tästä haasteesta Saman otavan alla-blogi, tämä oli hauskaa! Vähän kesäfiiliksiä räntäsateen keskelle.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Kanalan rakennus vol 2

Ja niin iski Suomeen talvinen hiihtoloma. Yleensä ollaan lähdetty jonnekin laskettelemaan, tällä kertaa minun pyynnöstäni mentiin mökille ja liittyihän siihen tietenkin taka-ajatus.

Taka-ajatuksena tällä kertaa oli tietenkin kanalan edistäminen. Talvi on tunnetusti hyvää aikaa kaataa puuta ja tänä talvena tuli yllättävän paljon lunta joka taas merkitsi sitä että puiden latvat oli vaarassa katketa. Näin valitettavasti myös kävi ja niin latvarikot ja tuulenkaadot mielessä hiihtelin pitkin metsiä mökillä ja etsin sopivia puita.



Täysin win-win tilanne, lapset ja mies pääsivät laskettelemaan, minä sain erakoitua rauhassa sillä aikaa koirien kanssa hiihdellen pitkin metsiä ja etsien sopivia puita ja kaveriperhe tuli vielä mukaan mökkeilemään! Olipa ihana loma.










Kuvasin ja videoin siellä sun täällä ja loppujen lopuksi yhdistin nämä videot yhdeksi pidemmäksi pätkäksi, jonka sitten täysin sensuroimattomana ja editoimattomana tässä teille tarjoilen. Olkaapa hyvät. Video löytyy myös youtubesta tästä linkistä.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Omavaraisesti oma itseni

Tällä kertaa yhteispostauksen ideana on esitellä itsensä, bloginsa, perheensä, kotinsa, mitä nyt ikinä ihminen haluaakaan esitellä.

Tämä tuntuukin olevan vaikeampaa kuin luulinkaan. Normaalisti esittelisin uudelle ihmiselle itseni kertoen nimeni, ammattini, ehkä jotain perheestäni ja missä asun. Koska tämä kaikki on kovin yksityistä tietoa, en ole valmis kertomaan näitä asioita blogissa. Toisaalta, tuskin ne blogin kannalta ovat edes kovin merkityksellisiä tietoja.

Tärkeämpiä asioita mielestäni teille tällä kertaa listan muodossa:

1. Asumme metsässä, ei ihan niin keskellä metsää kuin haluaisin, lähellä on kuitenkin naapureitakin.

2. Ostimme vanhan pientilan vuonna 2014 syksyllä ja siitä lähtien on puuhaa ja juttua riittänyt. Ensin raivattiin pellot ja omenapuutarha, purettiin kymmeniä hökkeleitä ja pari taloa, sitten rakennettiin mummin loppusijoituspaikka (eli mökki) jonne muutimme kahdeksi vuodeksi, jona aikana rakensimme omaa taloamme tähän ihan viereen. Rakennusprojektit jatkuvat edelleen hirsiladon ja pölkkysavikanalan merkeissä, mies haaveilee joskus pääsevänsä autotallin rakentamisen kimppuun.

3. Blogin perustin aikoinaan eläinten kouluttamisen tiimoille, lähinnä muistikirjaksi itselleni. Pidän kirjoittamisesta, olen aina pitänyt, joten annan itseni hullutella tämän kanssa juuri niin paljon kuin huvittaa. Tämä on edelleen päiväkirjamainen, täysin hiomaton, ei päämäärää tai tarkoitusta mainostaa asioita. Bloggaukseen lisäpontta on tuonut tämä omavaraisuusyhteispostausprojekti, johon osallistun jo toista vuotta.

4. Sijainti on eteläisessä Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1a. Meren läheisyys tuo haasteita, keväisin meri pitää viileänä ilman pitkään, kesäisin tuulee usein ja paljon, syksyisin taas meri varastoi kesän lämpöä pitkään ja syksyt ovatkin usein leutoja. Talvisin ei usein tule riittävän paksua ja suojaavaa lumikerrosta, ainoastaan ikävä jäinen paksu kerros kasvien päälle. Silloin tällöin, noin viiden vuoden välein meri jäätyy ja päästää meidät viilettämään retkiluistimin pitkin rantoja. Kesien viileys ja tuulisuus sopii mulle mainiosti, tukehdun keskisen Suomen helteissä joissa ilma ei liiku ja vaatteet liimautuvat ihoon kiinni.

5. Eläimiä on tällä hetkellä vain mies, kaksi yhteistä lasta, kaksi koiraa ja yksi kissinpentu. Toinen koira on Australian kelpie 82% working, eli paimentaa myös.

Nasa vakavana. Kuvaaja Mia Nyberg.

Toinen on Lancashiren karjakoira, mutta pelkästään sohvanlämmitin, vaikka ajatuksena oli että toimisi myös hiirikoirana. Mutta ei, hän vain rakastaa kaikkea ja kaikkia.

Hiirikissaksi hankimme tänä vuonna maatiaiskissa Millin, josta onkin ollut kuvia täällä. Milli asustaa sisällä, mutta käy ulkona silloin kun itsekin ulkoilemme. Toiveena on tosiaan että toimisi hiirikissana, maalla kun ollaan. Millille on opetettu luoksetuloa, valjaissa ulkoilua, autoilua ja tietysti muita perustaitoja kuten käsittelyä ja että verhoissa ei kiipeillä ja minun kukkiani ei syödä.

Milli on jo kasvanut.


Lampaita on ollut muutamana kesänä, pässikaritsoita jotka on syksyn tullen päätyneet pakastimeen. Lampaita on tarkoitus ottaa taas tänä kesänä, mutta katsotaan ensin mikä on ladon tilanne kesän alussa, ennen kuin lupaillaan mitään.

Ensimmäiset kesäpässit.


Kanoja oli monta vuotta, kunnes ilmeisesti kärppä tappoi viime syksynä lähes kaikki. Lopetin kaksi jäljelle jäänyttä vanhaa kanaa ja annoin kukon naapuriin. Kanalana toimi vanha maalattiainen puuliiteri, ja vaikka kuinka verkotin, niin jostain kärppä oli kuitenkin päässyt sisälle. Kamalaa, mutta eipä surkuttelu paljon auta. Uusi kanala oli joka tapauksessa rakennettava, nyt sen rakentamisen ajankohta vain aikaistui. Kanalaprojektista päästäänkin seuraavaan numeroon.

Etualalla Hattarakukko ja takana askeltaa Siiri Kakkonen. 


6. Youtube. Päätin kokeilla tehdä videoita kanalan raksaamisesta. Julkaisutavasta oli keskustelua ja kanssabloggaajat olivat sitä mieltä että helpoin tapa on ladata videot youtubeen ja jakaa sieltä linkki blogiin. Näin minusta tuli tubettaja. Lasteni suureksi häpeäksi. No ei kai, heidän tehtävänään on arvostella videot ennen julkaisua, ja jos videot on liian noloja, niitä ei koskaan julkaista.

Lapset loikoilee mökillä

7. Minä, itsensä pitäisi kai myös esitellä. Olen ihan tavallinen perheenäiti, pidän rakentamisesta, historiasta, perinteistä ja perinteisistä tavoista tehdä asioita. Puutarhanhoito, tai oikeammin kai ympäristönhoito kiinnostaa ja siihen liittyen myös järkevä ruoantuotanto jonka ohella tulee kuvioihin mukaan omavaraisuus ja varautuminen.

Opiskelen mielelläni uusia asioita ja jos saan päähäni tehdä jotain, yleensä toteutan sen tavalla tai toisella. Meidän suvussa naiset on aina tehneet kaikkea mitä huvittaa, joten jos jotain haluan, askartelen sen kasaan. Moottorisahan käyttöä ja hitsausta en hallitse, muuten melkein kaikki muu onnistuu.


Minä iltalenkkimaisemissa viime kesän reissulla serkun kanssa. 


Tällainen esittely, tervetuloa seuraamaan!

Muistakaahan käydä lukemassa myös muiden omavaraisuusbloggaajien esittelyt.



  1. Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html
13. Villa Koira
16. Villa Kotiranta
24. Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=390





maanantai 4. helmikuuta 2019

Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2019

Taas on uusi vuosi alkanut ja omavaraisuusyhteisömme tekee suunnitelmia kuluvalle vuodelle pää ja näppäimistö sauhuten. Tervetuloa mukaan ihastelemaan ja saamaan ideoita!

Aloitetaan meidän perheen uusimmalla jäsenellä, meille on saapunut Milli-kissa. Milli on aito sekarotuinen eli maatiaiskissa. Poikamme on jo vuosia kysellyt kissan perään ja nyt hän vihdoin sai oman kissanpennun. Milli on varsin villi tapaus, pienempi koiramme saa välillä kyytiä mutta on jo oppinut vähän pitämään puoliaan kun villeilyhetki iskee ja Milli saapastelee etutassut ilmassa pikkukoiraa kohti. Millin tuleva tehtävä on olla hiirikissana, ainakin nyt näyttää siltä että saalisviettiä riittää.

Piti oikein ikuistaa hetki, kun kissi ja pieni koira pötkähtivät kumpikin mun viereen päiväunille. Tuvassa on ainakin hetken verran suorastaan hämäävän rauhallinen tunnelma.

Ikkunalta voi jo bongata orkidearuukut jotka on nostettu korkeammalle, ainakin hetkellisesti kissan ulottumattomiin.





Mietin sainko viime vuoden suunnitelmia lainkaan toteutettua. Pläräsin viime vuoden suunnitelmia läpi ja kyllä vaan osa on tehty ja osa tekeillä. Kanalan rakentamista on suunniteltu, piirretty, lupahakemus vireillä ja materiaaleja keräilty. Sitä rakennetaan tänä vuonna ihan tosissaan.

Kivikiilat sain tehtyä sepän avustuksella, kiviporanterän ostin mutta kivien halkaisuun asti en ole vielä päässyt. Kiviä on kyllä ulkoilutettu ihan urakalla, niitäkin tarvitaan kanalassa joten toivottavasti pääsen halkaisuhommiin tänä vuonna.

Ruohonkeräintä en ole muistanutkaan, jos sellainen sattuisi kävelemään vastaan niin olisi huippua.

Entäs ne tämän vuoden suunnitelmat sitten?

Vaikka moni on tavallaan viime vuoden jatkeita, uusiakin löytyy.

Uutena voisin mainita no dig-menetelmän käytön harjoittelun. Löysin netistä Charles Dowdingin youtubekanavan, jossa hän puhuu menetelmän puolesta. Ideana on perustaa kasvatuspenkit suoraan maan päälle ilman kaivamista ja maan kääntämistä. Perusajatuksena on kompostin lisääminen paksuna kerroksena, johon sitten kylvetään ja istutetaan kasvit. Komposti toimii samalla katteena joka estää rikkaruohojen kasvun. Joissain videoissa hän käyttää ihan normaalia pahvi- tai sanomalehtikatetta maan päälle, siihen sitten multaa ja kompostia, joissain pelkästään paksu kompostikerros maan päälle, monivuotisten rikkaruohojenkin päälle.

Hurjaa, mutta täytyyhän tuota kokeilla. Tosin minulla ei ole tuollaisia kompostimääriä, että voisin noin laajoja alueita peittää kompostilla, mutta käytän sitten muita katteita. Tässä linkki Charles Dowdingin no dig explained-videoon. Minua kiehtoo tuo maan kääntämisen pois jättäminen erityisesti, vähemmän työtä ja maan rakenne säilyy parempana. Tontillamme niissä paikoissa, missä ei ole leikattu ruohoa tai ajettu millään koneella, maa on pehmeää ja kuohkeaa. Sitä pystyy kaivamaan pelkästään käsin. Joten kyllä tässä täytyy jotain perää olla. Katteita olen itsekin käyttänyt jo aikojen ajan, mutta jos tällä tavoin saisi uusia alueita muiden kuin rikkaruohojen käyttöön ilman maamassojen vaihtoa ja massiivista kitkemistä, olisin kyllä todella onnellinen.

Uutena hommana olen aloittanut itseni nolaamisen videoiden (linkki) muodossa. Olen muutaman videon tehnyt ja ihan hauskaa on ollut. Käytän tässä lapsiani testiyleisönä ja jos heidän mielestään joku on kringeä (todella noloa), niin silloin sitä ei näytetä julkisesti =D
Ajattelin että tekisin videoprojektin kanalan rakentamisesta, niin että videoissa olisi jatkumoa, eikä pelkästään irrallisia pätkiä randomaiheista. Katsotaan miten onnistuu ja miten niistä tykätään. Saa laittaa palautetta..

Sitten on tietysti hirsiladon viimeistely, eli puuttuu vain vintti ja katto. Huh, ehkä en enempää edes laita näitä keskeneräisiä projekteja, rupeaa vaan liikaa ahdistamaan.

Viljelypuolelta tänä vuonna on tarkoitus laittaa pottua, porkkanaa, sipulit, lisää monivuotisia yrttejä, iisopin metsästys jatkuu (saa vinkata mistä löytyy!), pähkinäpensaita, magnoliasta haaveilen, auringonkukkia, pitkän kukkapenkin aloitus Birgitan pihan päähän ja kaikenlaista syötävää pitäisi kasvattaa. Ei ihan vielä ole näiden hetki joten kirjoittelen niistä sitten lähempänä. Vähän jännittää taimikasvatus sisätiloissa tuon uuden villipentusen takia, voi olla että multalaatikot pääsevät mummin mökkiin turvaan kasvamaan.

Erilaisia aitoja on tarkoitus myös laitella ja joka vuosi pitää istuttaa ainakin muutama puu.

Tässä vielä kuva Millistä, kuvassa kissa tuijottaa koiraa, joka tuijottaa kissaa. Tervetuloa perheeseen!




Ja tervetuloa seuraamaan omavaraisuussarjaa, käythän lukemassa myös muiden osallistujien kirjoitukset! Meitä onkin jo aikamoinen määrä, ihana päästä lukemaan muiden suunnitelmia, aina niistä saa intoa ja uusia ideoita itsellekin. Tässä linkkejä: 

tiistai 22. tammikuuta 2019

Vuoluhevonen

Kanalan valmisteluiden lomassa kuorin puita ja osa niistä on kapoisampia ja lyhkäsiä. Niitä on helpompi kuoria kun ovat jossain kiinni ja siihen tarkoitukseen sopii parhaiten vuoluhevosen käyttö.

Tein kyseisen vekottimen itse vuosia sitten, takajalat on katkenneet ja hävinneet, pitäisi tehdä uudet. Nyt on himppasen kylmä ulkona, joten käväisin vaan tekemässä esittelyvideon. Oli pakko lainata lapselta kameran jalustaa, vähän hankalaa yrittää kuvata ja vuolla samaan aikaan.

Tässä tulee!



Kamalaa kun yrittää muistaa mitä kaikkea piti sanoa ja olla änkyttämättä samoja juttuja moneen kertaan =D

Aivan ihanan kirpsakka pakkassää tänään, puutkin on somistautuneet kuurahuntuun.


maanantai 14. tammikuuta 2019

Kanalan valmisteluita


Hyppäsin sitten kerralla syvään päätyyn ja tein pienen videonpätkän. Aika hurjaa, mutta katsotaan millaisen vastaanoton tämä saa. Tää on tällainen pipo päässä ja työhanskat kädessä-meiningillä tehty nopea video. Ajattelin kokeilla tän yhden projektin toteuttaa videoina, hui!

Olkaapa hyvät, saa kommentoida ja antaa vinkkejä. Armoakin saa antaa, tää on eka ikinä!





torstai 10. tammikuuta 2019

Kelmun korvaaja

Strömsössä tekivät mehiläisvahaliinoja, tässä linkki ohjeeseen. Pakkohan sitä oli sitten itsekin kokeilla. Olin ostanut muutama vuosi sitten yhden vastaavan tuotteen, muistaakseni Ruohonjuuresta. Nyt se on hävinnyt jonnekin, luultavasti joku meillä asuva heitti sen roskiin.

Sain ystävältäni Jessicalta mehiläisvahakennoja ja löysin kaapista vanhoja verhokankaita joita olin jo aiemmin leikellyt palasiksi. Askarteluystäväni Katrin kanssa sovittiin päivä ja kokoonnuttiin meillä, Katri toi silitysraudan koska omastani ei ole näköhavaintoa ollut pariin vuoteen.


Aloitettiin ohjeen mukaan, pöydän päällä on pyyhe, sitten leivinpaperi, kangas, päälle revittyjä mehiläisvahapaloja, päällimmäiseksi vielä leivinpaperi. En vieläkään muista mikä lämpötila piti silitysraudassa olla, Katri hoiti sen puolen. Höyry otettiin kuitenkin raudasta pois päältä. Alemmassa kuvassa on aivan liian paljon mehiläisvahapaloja, vajaa puolet tuosta määrästä riitti. Testasin silittämällä ensin puolikkaan liinan ja sitten poimin ylimääräiset pois. Vahaa oli helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Jos vahaa on liikaa, on ylimääräiset helppo imeyttää talouspaperiin. Yritin välttää sitä, sillä se merkitsee hukkaan heitettyä vahaa.


Tässä vielä kuva silittämisestä sekä valmiista vahakankaasta joka on kietaistu kupin ympärille. 


Kivasti tuntuu toimivan, suurin haaste taitaa olla että tuleeko näitä käytettyä. Taidan lopettaa muovikelmun ostamisen kaupasta, niin silloin näitä on pakko käyttää. Kunhan perhe tottuu, niin kulutetaan taas vähän vähemmän muovia.