Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

lauantai 18. tammikuuta 2020

Top 10 taitoa

Tsajut haastoi muut omavaraisuudesta kiinnostuneet kirjoittamaan top 10 listan omavaraisuuden etsinnässä tarvittavista taidoista.

Olen hirvittävän huono kirjoittamaan annetusta aiheesta, helpoiten tekstiä syntyy kun päästää oman mielensä valloilleen, asettaa sormet näppäimille ja antaa mennä. Kokeillaan nyt kuitenkin, erityisesti sen takia että edellisestä tekstistä on jo kauhean pitkä aika.

Tässä tulee top 10 lista omasta mielestäni tärkeistä taidoista omavaraisempaa elämää etsiessä.

1. Tiedon hankinta

Hanki tietoa itsellesi ja ympäristöllesi tärkeistä asioista. Kartoita ensin mitä resursseja sinulla on, miten sitä voi parantaa, mitä kaikkea sillä voi tehdä.

Kartoita sen jälkeen asiat mitä sinulta puuttuu ja harkitse voiko niitä toteuttaa jollain tavalla sinun resursseillasi, sinun ympäristössäsi. Jos voi, tartu toimeen, mutta etsi ensin mahdollisimman paljon tietoa asiasta.

Kun olet päättänyt mitä haluat tehdä, etsi mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä asiasta. Kannattaa tehdä asiat viisaasti ja jos on olemassa tieteellistä faktaa, kokemusperäistä tietoa tai perinnetietoa asiasta, ota niistä oppia niin pääset helpommalla.

Etsi rohkeasti tietoa erilaisista lähteistä. Hyvin usein keskusteluissa huomaa että ihmiset saavat tietonsa vain muutamasta lähteestä. Hyödynnä netti, kirjasto, kirppisten kirjavalikoima, muista myös kysellä ihmisiltä jotka ovat mahdollisesti joskus tehneet itse samaa tai edes eläneet sinä aikana kun tarvitsemaasi taitoa on käytetty arkielämässä. Näiltä ihmisiltä, usein vanhemmat sukulaiset tai tuttavat saattaa tipahtaa vaikka yksi termi, jonka avulla saat taas haettua uutta tietoa.

Hyödynnä myös alan oppilaitokset, pieni keskustelutuokio opinto-ohjaajan kanssa saattaa avata taas uusia näkymiä ja olet entistä viisaampi. Ole tiedonhaussa viitseliäs, utelias ja avoin. Kysele, kuuntele ja sisäistä saamasti tieto. Muista että on olemassa tietoa jonka olemassaolosta et osaa edes haaveilla!



2. Resurssit ja priorisointi

Ole tarkkana resursseista, vaikka puhutaan omavaraisuusasteen kasvattamisesta, kaikkea ei tarvitse osata tai tehdä itse.

Mieti tarkasti, tarvitsetko todella tuota uutta taitoa, vai onko joku jolta voit pyytää apua siinä asiassa. Löytyykö taidon opetteluun tarvittava opastus osaavilta ihmisiltä, kirjoista tai youtubesta, vai pitääkö kuitenkin käydä kurssi lisäksi. Vaatiiko taito ja sen suorittaminen jonkin lisenssin ja kuka sen myöntää ja mitä se maksaa.

Voitko ostaa palvelun, meneekö palvelun ostamiseen vähemmän rahaa kuin taidon opetteluun ja siihen liittyvien tarvikkeiden hankintaan. Missä säilytät ko tarvikkeet, onko niille tilaa ja onko sinulla mahdollisuus hankkia ne.

Mieti myös kuinka paljon aikaa kuluu uuden taidon hankkimiseen, tekeekö kuitenkin osaava ammattilainen tämän asian nopeammin kuin sinä. Voitko tehdä asian itse, onko sinulla siihen aikaa ja millä aikataululla saat asian valmiiksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sata puolivalmista projektia, joista ei ole hyötyä ennen kuin ne on tehty valmiiksi.

Laske myös kuinka monta kertaa voit käyttää hankittua taitoa tai tietoa vuoden aikana. Voitko hankkia taidon avulla rahaa, tai käyttää sitä vaihtokaupan välineenä. Itse käyn mielelläni kursseilla, myös aivan turhilla kursseilla on tullut käytyä. Usein mies kyseenalaistaa kurssien järkevyyden, mutta oma sijansa on myös hyvällä ololla. On vaan niin hauskaa tehdä jotain ihan erilaista yhden viikonlopun ajan, olla poissa kotoa ja opetella jotain uutta taitoa, syventyä siihen ja harrastaa sydämensä kyllyydestä. Silti harkitsen tarkkaan mille kursseille tai mitä taitoa lähden kokeilemaan.

Esimerkkinä priorisoinnista käytän ojien kaivamista. Jos pitää aukaista pieni pätkä umpeen kasvanutta ojaa, sen voi tehdä itse lapiolla. Siihen kuluu ehkä puoli päivää aikaa, mutta saat sen tehtyä eikä tarvitse käyttää siihen suurta summaa rahaa. Jos taas tarvitsee parantaa vaikka puoli kilometriä pelto-ojia, niitä ei kannata lähteä kaivamaan lapiolla, vaan käyttää ammattilaista jolla on tarvittava kaivinkonekalusto ja joka tekee homman puolessa päivässä. Rahaa kuluu, mutta homma tulee tehdyksi.

Tärkeää on harkita onko homma tehtävä vai ei. Pelto-ojien aukaisu oli todella hyödyllinen, koska asumme hyvin vetisellä paikalla. Jos ojat ei vedä, kaikki paikat lilluu vedessä. Vaikka työ oli kallista, se oli pakko tehdä ja se hyödyttää viljelyä ja vesitalouden toimimista.

Ota huomioon vuodenaikojen vaikutus projektien toteuttamiseen. Talvella voi tehdä asioita joille kesällä ei ole aikaa. Istuta puut ja pensaat syksyllä, pääset helpommalla kastelun kanssa.

Asioiden suunnitteluun käytetty aika maksaa itsensä takaisin kun vihdoin aloitat projektin.



3.  Hankitun tiedon jalkauttaminen käytännön toimiksi

Kun olet hankkinut tietoa, harkinnut huolellisesti, suunnitellut huolellisesti, laskenut ajan ja materiaalien kulutuksen ja etsinyt talkoolaiset, hanki kaikki tarvittava ennen projektin aloittamiselle otollista ajankohtaa ja sitten ryhdy toimeen. Aloita, rupea, kisko työhanskat käteen ja ota kunnon ote työkalusta ja menoksi.

Aloittaminen tuntuu monesti vaikealta, ainakin kun puhutaan asioista joita et ole tehnyt aiemmin. Siitä huolimatta se on tehtävä. Varsinkin uusien projektien kanssa anna itsellesi alussa aikaa ymmärtää mikä on paras tapa viedä projektia eteenpäin. Pitääkö kuitenkin tehdä ensin tuo ja sitten vasta näin, vai onko parempi laittaa ensin tämä ja sitten se tuo. Rauhallisuus ja riittävä harkinta alussa on mukavampaa kuin vauhdikkaasti tehdyn alun jälkeen purkaminen ja sitten uudestaan tekeminen.

Kun olet aloittanut, työskentele sinnikkäästi ja muista tärkeimmät eli ravinto ja lepo. Ei maksa vaivaa tehdä puolitehoilla huolimattomasti vain sen takia että et raaski pitää ruokataukoa tai mennä illalla lepäämään ajoissa. Ja muista että projektin voi antaa huilata välillä, pitää siitä taukoa, kunhan pidät kiinni siitä että sekin pitää saada valmiiksi. Mitään projektia ei kannata lykätä liian pitkään, muuten se on kohta vain romuläjä.

4. Yritä uudestaan, vielä kerran

Jos et onnistu ensimmäisellä kerralla, mieti mitä teit, miten ja yritä uudestaan. Viljelyssä on niin monta muuttujaa että vaikka tekisit kaiken oikein, voi tulla yhtäkkiä kylmä tai kuivaa tai karmea sadekausi ja kaikki menee pipariksi. Silloin ei auta kuin todeta olosuhteet ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Olisi aivan ihanaa saada joskus maissin kasvatus onnistumaan. En ole koskaan vielä siinä kunnolla onnistunut, mutta sepä ei tarkoita että ensi vuonna ei voisi onnistua. Yritän ainakin!



5. Polttopuut

Siirrytään sinne konkreettisiin asioihin. Polttopuiden hankinta on meille yksi tärkeimpiä asioita. Me olemme onnellisessa asemassa, appiukolla on metsää ja saadaan sieltä puut. Saaminen kuulostaa kovin helpolta, todellisuudessa talvisin raivaamme tuulenkaatoja, raivataan sitä kaipaavia metsiä, kuljetetaan, pilkotaan, kuivataan ja taas kuljetetaan puuta edestakaisin. Moottorisaha, vesuri, kirves ja klapikone on ahkerassa käytössä. Kuin myös peräkärry, mönkijä ja erilaiset liinat. Talvisin kuljetaan suksilla ja kesäisin kävellen metsissä ja katsellaan mitä pitää tehdä. Appiukko tietysti päättää miten ja milloin asiat tehdään, mutta osallistutaan keskusteluun ja hommiin.



6. Ruoan kasvattaminen, puut, pensaat, kylvöt, liha, munat

Ruoan kasvattaminen taitaa olla itsestäänselvyys tällä listalla. Kuinka paljon ja mitä pystyt kasvattamaan, onko sinulla joutomaata jonka voi kesyttää lavatarhaksi tai ruukkupuutarhaksi.

Me ollaan oltu kohta viisi vuotta tällä tontilla ja niin paljon on tekemistä että välillä ahdistaa. Kasvatamme pottuja, porkkanoita, sipuleita, marjoja, yrttejä, herneitä, papuja, tomaatteja ja vaikka mitä mutta silti tuntuu että joka vuosi tulee lisää ideoita. Loppiaisena kylvin ensimmäistä kertaa syyskylvönä (tai talvihan se oikeastaan jo oli) naurista, lanttua, palsternakkaa ja mukulaselleriä. Toivottavasti itävät keväällä hyvin. Kylvin nämä lavoihin, koska kuitenkin unohdan missä ne on jos peltoon laitan ja sitten äestän kaiken nurin keväällä.

Lihan kasvatus vaatii osaamista vähän enemmän, me ollaan yleensä pidetty kesäisin pässejä. Ostan pässin ystäväni luomutilalta keväällä vieroitusaikaan ja kesän ne saavat kasvaa meillä pitäen samalla perinnemaisemaa yllä, raivaten pusikkoja ja syöden kaikkea mahdollista näiltä luonnotilassa jo vuosikymmeniä olleilta laitumilta. Syksyllä pässit menevät teurastamolle, käytän yleensä Lallin Lammasta koska siellä panostetaan lampaiden käsittelyyn.

Kanoja meillä on ollut monta vuotta, nyt on rakenteilla kärppävarma kanala, joten tällä hetkellä kanoja ei ole.

Eläinten kanssa toimiminen vaatii myös taitoa ja valtavan määrän tietoa sekä aikaa. Se on onneksi antoisaa ja usein hauskaa mutta myös työlästä ja aikatauluihin sidottua. Taito siis tämäkin, minun mielestäni.






7. Rakentaminen

Yksi oleellisista taidoista omavaraisempaa elämää tavoiteltaessa on ehdottomasti rakentaminen. Perusnikkaroinnilla pärjää aika pitkälle, kunnes tekee mieli rakentaa jotain vähän isompaa joka vaatii jo tietoa kantavuuksista ja materiaalien ominaisuuksista. Sitä ennen pitää kuitenkin osata rakennella eläimille sadesuojaa, kanalaan verkkoaitaa aitauksen seiniin ja kattoon, rakentaa pieni rappunen tai kanalle munintapesä, korjata tuulessa repsahtanut ovi tai aitaa.

Pääasia siis että työkalut pysyy kädessä ja niitä on pieni valikoima. Muutamalla peruskäsityökalulla pääsee pitkälle. Opettele siis käyttämään työkaluja ja teroittamaan sitä vaativat. Tylsällä moottorisahalla, kirveellä tai taltalla ei tee yhtään mitään.

Rakentamista on monenlaista ja senkin oppii tekemällä, hakemalla tietoa ja hakeutumalla jonkun osaavan apulaiseksi.

Lisäksi pitäisi olla jonkinlainen ymmärrys erilaisten koneiden huoltotarpeesta, huollot voi aina teettää jollain osaavalla mutta koneita ja laitteita pitää muistaa huoltaa säännöllisin väliajoin.





Kuvassa Tormek teroituslaite. Helppo ja kätevä!



8. Teurastaminen ja lihan käsittely

Jos sinulla on eläimiä, opettele edes hätälopetus. Jos eläin onnistuu loukkaamaan itsensä pahasti, se on saatava kärsimästä pois mahdollisimman nopeasti ja oikeilla menetelmillä.

Halvemmalla pääset jos osaat myös nylkeä, suolistaa, riiputtaa, leikata ruhon oikein. Kesäpässit olen lähettänyt teurastamolle kun sen aika on, mutta tämä on taito mikä kannattaa opetella.

Olen yhden kerran lopettanut, nylkenyt jne lampaan itse joten tässä on vielä petrattavaa. Ei sitä yhden kerran jälkeen muista.

Nyt olen ollut eläkkeellä olevan lihanleikkaajan opissa, hän opettaa minulle miten ruho leikataan paloiksi oikein. Tuomio oli että tänä vuonna vielä muutama yhdessä ja sitten pärjään jo yksin. Pakkasessa on lohduttava määrä lihaa joten pärjätään aika pitkään omilla lihoilla.



9. Käsityöt

Millaisia käsitöitä kannattaa opetella riippuu tarpeestasi ja omista kiinnostuksen kohteista. Itse olen opetellut viime syksynä kehräämään villasta lankaa. Se on erittäin hyödyllistä silloin kun pitää pieniä määriä lampaita ja haluaa lankaa, mutta villaa tulee vain vähän. Joissakin kehräämöissä on minimikilomäärä kuinka vähän villaa sinne voi lähettää.

Kävin kehruukurssin, mutta sitä ennen opettelin kehräämistä youtube-videoiden perusteella. Kurssilla sain lisäksi hyviä ohjeita miten tehdä homma paremmin joten kummastakin oli hyötyä.

Ostin kierrätyskeskuksesta rukin, hieman puutteellisen mutta toimivan. Kehrääminen on kovin meditatiivista, sitä ei malttaisi millään lopettaa kun sen aloittaa. Mutta niin on melkein kaikkien käsitöiden kanssa.

Osaan jotenkin kutoa, mutta en ole viitsinyt lähteä tekemään isompia projekteja kun lähipiirissä on sellaisia maratoonareita jotka kutaisevat tuosta vaan villapaidan. Joten olen tyytynyt keritsemään, lähettämään villat kehräämöön, värjäämään ne kasvi- tai sieniväreillä ja lähettämään langat toiveiden kera näille kutojille. Yhteistyö toimii hyvin!
Arvaatteko kuinka ihanaa on kiskaista omien lampaiden villoista kudottu villapaita päälle, sitä osaa arvostaa vähän eri tavalla kun tietää työn määrän.

Puun työstö kokonaisuudessaan on hyödyllinen taito niin omakotiasujalle kuin omavaraisuudesta haaveilevalle. Puusta voi tehdä melkein mitä vaan, joten ei kun opettelemaan. Lähiaikoina olen tehnyt kasvavaa aitaa, punonut kukkapenkin reunusta aidan ylijäämämateriaaleista, vuollut oksasta puukauhan, tehnyt muutaman leikkuulaudan, poistettu maaleja vanhoista puuovista, tehnyt yhden kyltin ja nyt on kaverilta tilaustyö jostain kutomiseen liittyvästä puikosta. Eteiseen pitäisi tehdä penkki ja siihen alle laatikot, nyt siinä on epämääräisiä penkkejä ja kasa kenkiä mihin jokainen sisääntulija kompastuu.

Haluaisin kovasti osata tehdä teetä ja osata käyttää kasvattamiani yrttejä paremmin ruoanlaitossa.






10. Haaveilu

Haaveilu on myös tärkeää, mistäs ne uudet ideat muuten kumpuaisivat? Hauskuutan itseäni haaveilemalla joutohetkinä, kun vaikka odottaa jotain tai tekee kuntoutustreeniä. Samalla voi upota ajatuksiinsa ja miettiä olisiko mitenkään mahdollista kaivaa kallion kylkeen osittain maan alla olevaa kasvihuonetta, vai tulisiko siihen sittenkin pieni lampi jossa voisi uida ja miten siinä sitten pysyisi vesi. Tai tekisikö tulistelupaikan talon viereen ja lähteekö se sitten lapasesta ja tuleeko siihen sittenkin kesäkeittiö vaikka olenkin huono tekemään ruokaa.

Pitäisikö laittaa kanalaan millaiset ikkunat ja miten päin aitaus laitetaan, millainen kulkuluukku niille tehdään.

Milloinkohan tulisi sen verran pakkasta että maa kestäisi traktoria ja saisin isoja kiviä haettua pellolta kiviaitaprojektia varten. Mistäköhän kohdasta lähtisi ja pitäisikö siihen aitaan tehdä jotkin kasvatusaltaat niinkuin oli puhe vai pelkkä aita ja niin edespäin.

Kuulostaa ehkä siltä että projektien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, mutta todellisuudessa yritän edes jotenkin pitää näitä järjestyksessä siten että ne valmistuisivatkin joskus. Haaveilla kuitenkin saa ja sanon aina miehelle kun selitän mun ideoita että anna mä intoilen! Haluan innostua ja ihmetellä miten joku asia tehdään, vaikka en sitä koskaan toteuttaisikaan.




Myöhästyin jo deadlinesta mutta ei se haittaa, tämä oli ihan hauskaa kirjoittaa vaikka tulikin hyvin pitkä ja listamainen sepustus. Jännä nähdä mitä muut ovat laittaneet listoilleen!



Tsajut
Puutarhahetki
Wannabee farmari
Sarin puutarhat
Jovelassa
Korkeala
Pienen pieni farmi







maanantai 2. syyskuuta 2019

Kesä 2019

Kesä meni vauhdilla, eikä loukkaantumisilta vältytty. Tuntuu siltä kuin kaksi kuukautta olisi kulunut kahdessa viikossa.

Paljon on tehty, mutta paljon jäi tekemättäkin. Osasyyllisenä on ollut polvileikkaus ja siitä toipuminen. Alussa harmitti, koska kesä meni toipuessa eikä pystytty perheen kanssa tekemään suunniteltuja asioita ja lisäksi piha projekteineen jäi vähemmälle huomiolle. Ensimmäisten viikkojen jälkeen harmitus häipyi, polvesta tulee ehjä, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, kun ahkerasti kuntoutan niin olen taas terve. Kaikki eivät ole näin onnekkaita, joten on turha surra tätä lyhyttä ajanjaksoa elämässä kun ei voinutkaan tehdä niitä asioita mitä halusi. Kun tajusin lyhytnäköisyyteni, ymmärsin ajatukseni itsekkääksi ja tunsin itseni helkkarin onnelliseksi. Kaikkea yhtäaikaa.

Toipuessa näin entistä selvemmin kuinka hieno perhe meillä on ja sitä yritän arvostaa ja kunnioittaa siten että en kitise turhista, jaan kiitosta vielä herkemmin ja olen onnellinen siitä kaikesta hyvästä mitä meillä on. Siinä ei paljon keskeneräinen kanala paina, sen voi aina tehdä valmiiksi myöhemminkin.

Nojaa, koska tämä on yhteispostaus omavaraisuuteen pyrkivän poppoon kanssa, keskitytään aiheeseen. Yhdessä sovittu aihe on kierrätys, joten voin kirjoittaa mistä vaan. Meillä kun kierrätetään aivan kaikki. Ehkä iloisin olen tällä hetkellä tuosta jo melkein valmiista hirsiladosta. Täällä tontilla oli vanhan ladon paikka, johon sitten etsimme sopivaa runkoa tilalle. Löysimme appiukon avustuksella purettavan vanhan riihen ja sen purkamisesta ja kokoamisen aloittamisesta olenkin jo kirjoittanut. Jutut löytyy tunnistetta hirsilato klikkaamalla tuosta oikealla olevasta sanarykelmästä.

Hirsien nosto jäi viime kesänä siihen korkeuteen, mihin traktorin kanssa niitä uskallettiin nostaa. Tänä keväänä sitten käytiin pojan kanssa kaatamassa kolme noin kuusimetristä kohtuullisen suoraa tervalepän runkoa. Poika halusi välttämättä kaataa rungot kirveellä itse. Mikäs siinä, nurin ne saatiin näinkin.




Rungot vedettiin ladon eteen ja solmin niistä ihan tavallisella narulla ison kolmijalan. Kolmijalan pystytys hoidettiin nelisteen, hommissa oli kaksi lasta ja kaksi aikuista. Meinasi ensin usko loppua, kunnes keksittiin missä asennossa runkojen tulee olla että ne saadaan yhteensolmittuina pystyyn. 

Saatiin kaverilta lainaksi vinssi (ei paras vinssi tähän tarkoitukseen, mutta toimiva) ja sen avulla oli turvallista nostaa hirsiä. Hirret olivat koko ajan kiinni liinassa joten putoamisvaaraa ei ollut. Tällä systeemillä sai painavia hirsiä liikuteltua ilman mainittavaa lihasvoiman käyttöä. 



Kun seinähirret ja vinttiä kannattavat todella raskaat hirret oli saatu paikoilleen, voitiin alkaa vintin lattian teko. Tai siis mies aloitti. Mä otin rennosti ja ruuvailin vähän.. =D Tässä vaiheessa lampaat oli jo tulleet ja avustivat tehokkaasti aina kun oltiin rapsutteluetäisyydellä. Eli olivat jatkuvasti tiellä. 




Kattorakenteiden teko aloitettiin vasta kun lampaat oli siirretty toiselle laitumelle. Niiden apu oli sen verran intensiivistä, että hommat oli turhan raskaita samalla laitumella. 

Näihin aikoihin niitettiin ensimmäinen ja ainoa heinäsato tälle kesälle. Sopivasti ennen rankkasateita. Ongelmaksi muodostui heinien säilyttäminen kunnes katto olisi valmis. Kaverin peräkärry sattui olemaan meillä tyhjänä, joten heinät heitettiin kiireessä sinne. Onneksi kyseessä oli kaverin peräkärry, se aiheutti mukavasti aikataulupainetta ja katto saatiin kohtuullisen nopeasti valmiiksi. 
Katolle nostettiin samat pellit mitkä katolta purettaessa otettiin alas. Peltejä jäi vielä seuraaviin projekteihin. Aluskate oli pakko laittaa, koska pelleissä oli reikiä luonnollisesti myös väärissä kohdissa. Vintillä on tarkoitus säilyttää heinää joka ei saa kastua. 





Pölkkysavirakentamisen opettaja vilkaisi kerran hirsiä ja totesi niiden olevan 1700-luvulta. No totuutta tuskin saamme selville, mutta totta on että siihen aikaan tehtiin tätä sulkanurkaksi nimettyä nurkkatyyppiä. Kaunis se on edelleen. Hirret ovat myös erittäin kovaa puuta, moottorisaha savusi kun näitä yritettiin katkoa tai tehdä uutta sulkanurkkaa. 






Ystävä kävi katsomassa hirsilatoa ja kun kuuli että ajattelimme rakentaa portaat, hän tarjosi meille valmiita portaita. Heillä oli ylimääräisenä komeat vanhat portaat joita ei ollut saanut käytetyksi mihinkään. Saimme portaat siis meille ja ne askarreltiin paikoilleen tuonne seinän viereen. Tukevat ja leveät portaat ovat! 

Seinillä on jo kerppuja kuivumassa,  tervaleppää, nokkosta ja pajua. 
Olkikasa odottaa levittämistä pehkuksi, vintti on täynnä ihanan tuoksuvaa ja rutisevan kuivaa heinää sekä kerppuja. 


Purettaessa osa lattialankuista oli vielä käyttökelpoisia ja ne otimme tietysti talteen. Laitoimme kolme lankkua seinän viereen ikäänkuin ruokintakäytäväksi. Siitä on sitten mukava nousta vintille portaita pitkin hakemaan lisää heinää ja kerppuja.  





Koska aika on rajallista, laitoimme hienon ruokintasysteemin sijaan lankkujen viereen irtoaidat, ne ruuvattiin kiinni latoon. Jos haluaa jotain pitää paikoillaan tai ehjänä, se on parasta ruuvata kiinni. Lampailla on rajattomasti aikaa askarrella kaikki irti, kävellä päällä, syödä se ja lopuksi kakkia kaiken päälle. 

Ruokintasysteeminä siis tällä hetkellä kuution vesiastian metallihäkki jossa on heinää. Kaura säilytetään vanhoissa maitotonkissa ja tarjoillaan saaveista. Saavit on kerättävä pois ruokinnan jälkeen, koska noh, edellä on jo kuvattu mitä niille tehdään jos ne jäävät maahan. Kivennäisämpäri ja suolakivi on ladon sisäpuolella ja vesiämpäri lähellä porttia. Kerput sidotaan kiinni narulla irtoaidan ylimpään pienaan, muuten niiden päällä nukutaan ja kustaan. Eikä ne sitten enää maistu. 

Kuvassa ruoka on juuri tarjoiltu ja Nasan kanssa odotetaan että päästään siirtämään lampaat pois ladosta että voin kerätä saavit pois. Paimenkoira on ollut varsinkin tänä kesänä ihan ehdoton. En todellakaan olisi voinut hoitaa yhtään ruokintaa menemällä lampaiden sekaan leikatun ja kipeän polveni kanssa, riski uudelleen loukkaantumiselle olisi ollut liian suuri. Yksi reipas pusku tai tahaton kompastuminen lampaisiin ja se olisi ollut siinä. 


Olen ollut hirvittävän onnellinen tästä ladosta, sillä on monen monta käyttötarkoitusta olemassa ja varmasti vielä lisää tulossa. Ovet on jo valmiina, mutta vielä ei olla niitä saatu asennettua. 




Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, alla lista muista omavaraisuusyhteispostaukseen osallistuvista. Käykäähän lukemassa!




maanantai 10. kesäkuuta 2019

Pölkkysavirakentaminen alkaa!


Vihdoin tosiaan koitti se päivä että savikurssilaiset tulivat meille ja ryhdyttiin rakentamaan. Oltiin jo todettu aiemmin miehen kanssa että kivijalka oli liian kapea ja sitä tuli leventää. Ei muuta kuin kiviä hakemaan ja niitä mies sitten kiltisti muuraili paikalleen kun itse olin töissä. Tetris ei ole mitään verrattuna tähän luonnonkivien asetteluun.


Kurssilaisten saavuttua jatkettiin ensin kivijalan kimpussa, levennettiin, tasoitettiin vähän järeämmällä kalustolla paria kohtaa ja muurattiin.



Savikurssilla kun olivat, niin laasti tehtiin myös savesta. Laastiin jolla muurattiin, tuli rantahiekkaa lähirannasta, savivelliä ja tuoretta hevosenlantaa tuomaan sitkoa. 



Hevonkakka hienonnettiin ensin sihdin läpi hieromalla ja sitten laastin sekaan. Hevosen kakkaa tarvittiin yllättävän vähän, sitä jäi yli yksi lihalaatikollinen. Lanta pääsee kasvimaan katteeksi tai uuden penkin pohjalle. 


Pienemmillä kivillä pyrittiin saamaan ensimmäisestä kerroksesta tasaisempi. 


Huono kuvakulma, mutta kaikki kolot täytettiin. Ensin isoilla kivillä ja karkealla soralla, lopuksi savilaastilla. 





Koko homma lähtee savesta. Se kaivetaan montusta ja annetaan murustua pakkasessa yksi talvi. Sitten se hienonnetaan ja laitetaan likoamaan. Liottuaan tarpeeksi sen koostumus testataan. Testaus suoritetaan siten että savilietettä kaadetaan lasilevyn päälle tasan yksi desilitra. Kun tämä yksi desi savea on asettunut levylle, saven halkaisijan tulee olla 15 cm. Tällä keinolla testataan jokainen liete-erä, että massasta tulee samanlaista. 

Kun ollaan todettu että liete on sopivaa, sekoitetaan sahanpuru lietteeseen. Massan koostumuksesta ja ohjeista täytyy kirjoittaa oma juttu, tämä venyy muuten liikaa.




Sitten päästiin vihdoin itse aiheeseen, pölkkyjä asettelemaan ja muuraamaan savilaastilla. Pölkyt on 40 cm pitkiä, nurkkiin laitetaan 60 cm pitkät, talon rakentamisesta jääneet hirsipalikat lomittain. Joka toinen kierros pitkät osat menevät eri suuntaan. Näin nurkat sidotaan kiinni muuhun seinään. 

Pölkkyjen tiivistämisen kanssa sai olla huolellinen, että savea tulee pyöreän pölkyn ympärille tasaisesti. Vielä seuraavana päivänä savi oli muotoiltavissa, se tuntui lähinnä paksulta ja hieman jähmeältä purukumipalloilta, jotka oli helposti tungettavissa mahdollisiin koloihin. 

Tähän saakka päästiin, sitten tuli työt ja kaikenlaiset muut kiireet joten odotetaan seuraavaa talkoopäivää että päästään etenemään tämän kanssa. Tervetuloa talkoisiin!







maanantai 6. toukokuuta 2019

Haasteita ilmassa


Huhhahhei ja rommia pullo! Peppi Pitkätossumeiningillä on menty sen verran pitkään ettei ole kerinnyt edes kirjoittamaan. En nyt viittaa tässä tuohon rommiin, vaan siihen että on tehty kaikennäköistä, heiluttu voimien äärirajoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin ja tässä nopea kuvakavalkadi osasta hommia. 

Kevät tulee, vaikkei tekiskään mitään. Viime syksyisiä istutuksia, ei kyllä hajuakaan mitä ovat. Nättejä silti. 

Valkosipulit nousee ja kasvaa kohisten kanankakkapedillään. 


Markku Havsgårdarista kävi mittaamassa miten mun aitalangat voi, metallilangat oli priimaa, mutta ylimmäinen valkoinen nauha oli ottanut osumaa sen verran että sähkö ei kulkenut. Vaihdoin siis uuden nauhan, tällä kertaa kapeamman ja tuollaisen komean sinisen. Perusteluna että jossain oli tehty tutkimus että villieläimet näkisivät paremmin tuon sinisen värin. Meillä on jonkin verran laitumen yli kulkevaa risteävää peura- ja hirviliikennettä, joten olisi hyvä jos nekin näkisivät langat ja osaisivat loikkia niiden yli ilman vaurioita kummallekaan. 



Kaivoin äkeen talviunilta, hyvin pyöri kaikki rullat viime keväisen huollon jäljiltä. Nyt on pelto äestetty! On se komea ja tasainen.




Sitten päästiin vihdoin kanalan kimppuun. Siirrettiin miehen kanssa kivet hollille ja minä jo itkua väänsin yksi ilta kun ei saatu kahta helvetin isoa kiveä paikoilleen. Mulla käsi rikki ja mies yksin yritti niitä kammeta. Eihän siitä mitään tullut ja sitten mies ehdotti että laitetaan kivet traktorilla ihan kivijalan paikan viereen ja hän pyytää kavereita talkooavuksi. Eihän siinä sitten enää mennyt kuin kaksi tuntia yhtenä iltana kun isot kivet askarreltiin paikoilleen. Tarvittiin vain kolme vahvaa miestä pyörittelemään kiviä ja minä pyörittelin traktorin rattia ja peukaloitani. 

Siinä se nyt on, enää pari pikku juttua.. =D



Yksi pikku juttu oli, kun pääsin Mynämäelle koululle savipölkkyrakentamisen teoriapäivälle mukaan. Siellä mietittiin rakenteita ja saviasioita. Minulle esiteltiin erikseen koko prosessi, koska en ole asiaan perehtynyt. 

Rasekossa on siis alkanut savirakentajan koulutus. Tämän koulutuksen opettajat etsivät viime talvena savirakennusprojekteja, joista yksi oli pölkkysavirakennus. Otin kouluun yhteyttä, koska olin jo suunnitellut kanalan rakentamista pölkkysavitekniikalla pidemmän aikaa. Näin alkoi yhteistyö, johon ensimmäisenä osana kuului kyseinen teoriapäivä jonne minut kutsuttiin mukaan. 

Tässä ensin hienoa savimurua, joka liotetaan vedessä riittävän kauan jotta syntyy oikean paksuinen liete. 


Lietteeseen lisätään kuivaa sahanpurua tai kutterinpurua ja sekoitetaan. 


Lisätään ripaus hevosenlantaa ja hiekkaa, käyttötarkoituksesta riippuen. 


Tehtiin lavan päälle ostohaloista pieni testimuuraus, kaikki halukkaat pääsivät testaamaan. Massa tuntuu kieltämättä omasta mielestäni kovin rakeiselta, mutta kai sen kuuluu tuollaista olla. 


Kotiin päästyäni menin heti testaamaan tietoja ja oppeja joita olin koululla saanut. 
Kaivoin savikasasta parin sentin levyisiä lapiollisia savea, jotka laitoin pressun päälle kuivumaan. 




Tässä hanska mittakaavaa antamassa. Savi tuntui omasta mielestäni hyvältä, se oli tiukkaa, mutta vähän oli hiekkaa seassa. 


Kun savi oli jonkun aikaa kuivunut pressun päällä, siirsin osan vanerilevyn päälle ja talloin isoimmat möykyt rikki. Sitten möyhensin niitä isoimpia vielä puupalkilla. Tähän voitte kuvitella ison morttelin ja rytmikkään afrikkalaismusiikin sekä pari värikkäästi pukeutunutta tummaihoista naista, jotka vuorotellen rytmikkäästi murskaavat morttelissa tulevan aterian aineita.

Ja sitten kuvitelkaa todellisuus, jossa rönttävaatteisiin pukeutunut kalvakka toiskätinen suomalaisnainen kiroilee ja väistelee muurahaisia yrittäen yhdellä kädellä hakata puukalikalla savikökköjä. Niin, todellisuus ei aina ole kaunista. 


No, koska käsi ei toimi ja hommia pitäisi saada tehtyä, kaivoin vanhan ystäväni kekseliäisyyden repusta esille. Yhdessä vaeltelimme pitkin tonttia etsimässä sopivaa esinevalikoimaa työn avuksi. 
Varastosta löytyi vanha hiekkasihti, jonka alle laitoin ison laatikon. Sihdin läpi heittelin murustuneen saven ja talloin isoimmat sihdin väärälle puolelle jääneet savikokkareet uudestaan. 

Löysin myös vanhan käsiveivimankelin, jonka valjastin vanhaan pöydän runkoon kiinni tuollaiseen sopivan vinoon asentoon. Siihen sitten lapiolla sitä kertaalleen siivilöityä savea ja avot, mankelin pyörittelyn jälkeen oli astiassa hienoa savipölyä ja pieniä levymäisiä savihiutaleita jotka pääsivät liotustestiin.


Ennen mankelia.


Mankelin jälkeen.


Liotustestissä edellisenä iltana laitettuja ämpärillisiä. Vasemmanpuoleisessa ämpärissä oli isoja möykkyjä savea. Oikealla taas hienonsin saven vain kengillä murskaamalla. Kummassakin oli liukenemattomia möykkyjä vielä vuorokauden jälkeen, vaikka niitä oli vispattu betonisekoittajalla. 


Tässä ämpärissä likoamassa mankelin läpi käynyttä savea. Eli ensin laitetaan ämpäriin vettä, sitten sinne kaadetaan ympäriinsä rauhallisesti savea kunnes pinnalle jää kasa kuivaa savea. Sitten annetaan olla koskematta 15 minuuttia. Sen jälkeen sekoitetaan kepillä ja sihinä vaan kuului kun savi sekoittui täysin veteen, ei jäänyt klönttejä jäljelle. Joku oikea savirakentaja voi sitten kommentteihin tarkentaa prosessin termejä ja ajatuksia, nämä ohjeet sain pikana yhden päivän aikana koululla. 


Itse massan teko saa nyt odottaa, kirjoitan tätä tekstiä Helsingissä, kävin ranteen magneettikuvissa katsomassa onko siellä jotain oikeasti rikki vai pärjätäänkö pelkällä levolla. Onneksi kaikissa raskaammissa hommissa olen saanut apua perheeltä, joten käsi on oikeasti saanut levätä. 

Tässä vielä nopea vilkaisu meidän kesäpoikiin. Lampaat on siis saapuneet, pieni huuto oli ensimmäisenä päivänä, joillekin otti koville emistä vieroitus. Nyt ovat jo rauhoittuneet, mutta eivät tajunneet mennä sateelta suojaan katokseen, vaikka siellä olivatkin jo monta kertaa käyneet. 

Hyvä paimenhan ohjaa esimerkillä, joten menin itse istumaan pässien kanssa katokseen sateen ajaksi. Olivat kovin tyytyväisiä ja siellä pötköttelivät pitkin poikin ja märehtivät. Sateen ropinan ja pässien märehtimisen kuunteleminen oli niin rauhoittavaa, että katoksessa taisi vierähtää pitkälti toista tuntia. Lepohetki tuli kyllä tarpeeseen, tuntuu stressinä pääkopassa tämä sairastaminen ja sen takia töiden kasautuminen. Jonkinlainen deadline on kuitenkin olemassa kanalan kanssa, kun opiskelijat ovat tulossa tiettynä päivämääränä pölkkysavitekniikkaa harjoittelemaan meille. 



Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää Vappua kaikille!

Muistakaahan lukea myös muut omavaraisuusyhteisömme kirjoittajien jutut, paljon mielenkiintoisia ideoita varmasti taas tulossa.