Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Haasteita ilmassa


Huhhahhei ja rommia pullo! Peppi Pitkätossumeiningillä on menty sen verran pitkään ettei ole kerinnyt edes kirjoittamaan. En nyt viittaa tässä tuohon rommiin, vaan siihen että on tehty kaikennäköistä, heiluttu voimien äärirajoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin ja tässä nopea kuvakavalkadi osasta hommia. 

Kevät tulee, vaikkei tekiskään mitään. Viime syksyisiä istutuksia, ei kyllä hajuakaan mitä ovat. Nättejä silti. 

Valkosipulit nousee ja kasvaa kohisten kanankakkapedillään. 


Markku Havsgårdarista kävi mittaamassa miten mun aitalangat voi, metallilangat oli priimaa, mutta ylimmäinen valkoinen nauha oli ottanut osumaa sen verran että sähkö ei kulkenut. Vaihdoin siis uuden nauhan, tällä kertaa kapeamman ja tuollaisen komean sinisen. Perusteluna että jossain oli tehty tutkimus että villieläimet näkisivät paremmin tuon sinisen värin. Meillä on jonkin verran laitumen yli kulkevaa risteävää peura- ja hirviliikennettä, joten olisi hyvä jos nekin näkisivät langat ja osaisivat loikkia niiden yli ilman vaurioita kummallekaan. 



Kaivoin äkeen talviunilta, hyvin pyöri kaikki rullat viime keväisen huollon jäljiltä. Nyt on pelto äestetty! On se komea ja tasainen.




Sitten päästiin vihdoin kanalan kimppuun. Siirrettiin miehen kanssa kivet hollille ja minä jo itkua väänsin yksi ilta kun ei saatu kahta helvetin isoa kiveä paikoilleen. Mulla käsi rikki ja mies yksin yritti niitä kammeta. Eihän siitä mitään tullut ja sitten mies ehdotti että laitetaan kivet traktorilla ihan kivijalan paikan viereen ja hän pyytää kavereita talkooavuksi. Eihän siinä sitten enää mennyt kuin kaksi tuntia yhtenä iltana kun isot kivet askarreltiin paikoilleen. Tarvittiin vain kolme vahvaa miestä pyörittelemään kiviä ja minä pyörittelin traktorin rattia ja peukaloitani. 

Siinä se nyt on, enää pari pikku juttua.. =D



Yksi pikku juttu oli, kun pääsin Mynämäelle koululle savipölkkyrakentamisen teoriapäivälle mukaan. Siellä mietittiin rakenteita ja saviasioita. Minulle esiteltiin erikseen koko prosessi, koska en ole asiaan perehtynyt. 

Rasekossa on siis alkanut savirakentajan koulutus. Tämän koulutuksen opettajat etsivät viime talvena savirakennusprojekteja, joista yksi oli pölkkysavirakennus. Otin kouluun yhteyttä, koska olin jo suunnitellut kanalan rakentamista pölkkysavitekniikalla pidemmän aikaa. Näin alkoi yhteistyö, johon ensimmäisenä osana kuului kyseinen teoriapäivä jonne minut kutsuttiin mukaan. 

Tässä ensin hienoa savimurua, joka liotetaan vedessä riittävän kauan jotta syntyy oikean paksuinen liete. 


Lietteeseen lisätään kuivaa sahanpurua tai kutterinpurua ja sekoitetaan. 


Lisätään ripaus hevosenlantaa ja hiekkaa, käyttötarkoituksesta riippuen. 


Tehtiin lavan päälle ostohaloista pieni testimuuraus, kaikki halukkaat pääsivät testaamaan. Massa tuntuu kieltämättä omasta mielestäni kovin rakeiselta, mutta kai sen kuuluu tuollaista olla. 


Kotiin päästyäni menin heti testaamaan tietoja ja oppeja joita olin koululla saanut. 
Kaivoin savikasasta parin sentin levyisiä lapiollisia savea, jotka laitoin pressun päälle kuivumaan. 




Tässä hanska mittakaavaa antamassa. Savi tuntui omasta mielestäni hyvältä, se oli tiukkaa, mutta vähän oli hiekkaa seassa. 


Kun savi oli jonkun aikaa kuivunut pressun päällä, siirsin osan vanerilevyn päälle ja talloin isoimmat möykyt rikki. Sitten möyhensin niitä isoimpia vielä puupalkilla. Tähän voitte kuvitella ison morttelin ja rytmikkään afrikkalaismusiikin sekä pari värikkäästi pukeutunutta tummaihoista naista, jotka vuorotellen rytmikkäästi murskaavat morttelissa tulevan aterian aineita.

Ja sitten kuvitelkaa todellisuus, jossa rönttävaatteisiin pukeutunut kalvakka toiskätinen suomalaisnainen kiroilee ja väistelee muurahaisia yrittäen yhdellä kädellä hakata puukalikalla savikökköjä. Niin, todellisuus ei aina ole kaunista. 


No, koska käsi ei toimi ja hommia pitäisi saada tehtyä, kaivoin vanhan ystäväni kekseliäisyyden repusta esille. Yhdessä vaeltelimme pitkin tonttia etsimässä sopivaa esinevalikoimaa työn avuksi. 
Varastosta löytyi vanha hiekkasihti, jonka alle laitoin ison laatikon. Sihdin läpi heittelin murustuneen saven ja talloin isoimmat sihdin väärälle puolelle jääneet savikokkareet uudestaan. 

Löysin myös vanhan käsiveivimankelin, jonka valjastin vanhaan pöydän runkoon kiinni tuollaiseen sopivan vinoon asentoon. Siihen sitten lapiolla sitä kertaalleen siivilöityä savea ja avot, mankelin pyörittelyn jälkeen oli astiassa hienoa savipölyä ja pieniä levymäisiä savihiutaleita jotka pääsivät liotustestiin.


Ennen mankelia.


Mankelin jälkeen.


Liotustestissä edellisenä iltana laitettuja ämpärillisiä. Vasemmanpuoleisessa ämpärissä oli isoja möykkyjä savea. Oikealla taas hienonsin saven vain kengillä murskaamalla. Kummassakin oli liukenemattomia möykkyjä vielä vuorokauden jälkeen, vaikka niitä oli vispattu betonisekoittajalla. 


Tässä ämpärissä likoamassa mankelin läpi käynyttä savea. Eli ensin laitetaan ämpäriin vettä, sitten sinne kaadetaan ympäriinsä rauhallisesti savea kunnes pinnalle jää kasa kuivaa savea. Sitten annetaan olla koskematta 15 minuuttia. Sen jälkeen sekoitetaan kepillä ja sihinä vaan kuului kun savi sekoittui täysin veteen, ei jäänyt klönttejä jäljelle. Joku oikea savirakentaja voi sitten kommentteihin tarkentaa prosessin termejä ja ajatuksia, nämä ohjeet sain pikana yhden päivän aikana koululla. 


Itse massan teko saa nyt odottaa, kirjoitan tätä tekstiä Helsingissä, kävin ranteen magneettikuvissa katsomassa onko siellä jotain oikeasti rikki vai pärjätäänkö pelkällä levolla. Onneksi kaikissa raskaammissa hommissa olen saanut apua perheeltä, joten käsi on oikeasti saanut levätä. 

Tässä vielä nopea vilkaisu meidän kesäpoikiin. Lampaat on siis saapuneet, pieni huuto oli ensimmäisenä päivänä, joillekin otti koville emistä vieroitus. Nyt ovat jo rauhoittuneet, mutta eivät tajunneet mennä sateelta suojaan katokseen, vaikka siellä olivatkin jo monta kertaa käyneet. 

Hyvä paimenhan ohjaa esimerkillä, joten menin itse istumaan pässien kanssa katokseen sateen ajaksi. Olivat kovin tyytyväisiä ja siellä pötköttelivät pitkin poikin ja märehtivät. Sateen ropinan ja pässien märehtimisen kuunteleminen oli niin rauhoittavaa, että katoksessa taisi vierähtää pitkälti toista tuntia. Lepohetki tuli kyllä tarpeeseen, tuntuu stressinä pääkopassa tämä sairastaminen ja sen takia töiden kasautuminen. Jonkinlainen deadline on kuitenkin olemassa kanalan kanssa, kun opiskelijat ovat tulossa tiettynä päivämääränä pölkkysavitekniikkaa harjoittelemaan meille. 



Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää Vappua kaikille!

Muistakaahan lukea myös muut omavaraisuusyhteisömme kirjoittajien jutut, paljon mielenkiintoisia ideoita varmasti taas tulossa. 




maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kevät keikkuen tulevi ..ja pari muutakin seikkaa

Sen sijaan että kertoisin miten huimasti omavaraisuutemme on taas (not) kehittynyt, ajattelin keskittyä konkretiaan.

Välillä tuntuu että pitäisi saada kerrottua miten paljon on edistytty ja mennyt upeasti, mutta todellisuus on harvoin tuota. Joten lähestytyään aihetta tehokkaasti kuvien kautta.

Kukkaa pukkaa

Otin isosta ja vanhasta mustaherukkapensaasta talvipistokkaita ja laitoin lasiin kokeilumielessä jos vaikka kasvaisivat. Mustaherukat kasvatti hienot lehdet ja kukka-aihiot sekä juuria. Nyt ne on jo päässeet multaan odottelemaan siirtämistä ulos. Punaherukkaa pitäisi saada lisää, mutta tuo pensas näyttää noin 100-vuotiaalta, joten oli aivan pakko saada siitä muutamia pistokkaita. Pensas sijaitsee aivan liian lähellä kanalaa, joten ikinä en itse tule saamaan siitä pensaasta marjoja, vaan ne menevät kyllä parempiin nokkiin. 


Missäköhän se ilmausruuvi on?

Kaiken pelastus - ohjekirja!

Pumppaa pumppaa

Kyllä kannatti!

Temppu ja miten se tehdään. Olen siis Vallulla siirrellyt erinäisiä määriä kiviä lähemmäksi kanalan rakennuspaikkaa ja niissä puuhissa oltiin pikkuveljen kanssa kun kuulin että traktorin käyntiääni muuttui. Lähdin samantien juoksemaan kohti, mutta en kerennyt ajoissa ja dieseli loppui. Olin ajatellut edellisenä päivänä että milloinkohan on viimeksi tankattu ja että pitää muistaa tankata. Muistinko? En. Mitäs pitää tehdä kun traktorista pääsee polttis loppumaan kesken kaiken. No ilmata kone. Ei muuta kuin dieseliä tankkiin ja ohjekirjaa hakemaan. 

Onneksi ohjekirja vuodelta -66 tuli traktorikaupan mukana, siinä on selkeästi kuvin ja sanoin kerrottu mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa. Siitä polttoainejärjestelmän kuva ja ohjeet ilmaukseen esille ja etsimään työkaluja. Pumpattiin ja pumpattiin, mutta tuntui että ilmaa ei tullut tarpeeksi ja kone ei suostunut lähtemään käyntiin. Ei muuta kuin soitto lähimpään neuvolaan, eli Havsgårdarin Markulle joka neuvoi vielä yhden kikan mitä kannattaisi kokeilla. Kikka kolmonen testiin ja niinhän se starttasi! Hurraa huutoja Markulle ja jatkettiin hommia. 

Koska pikkuveli oli kylässä, piti tehdä niitä hommia mitkä vaatii yhden kuskin ja kaksi vahvaa miestä. Kasattiin kuvassa olevat terassin kannattimet. Halusin nämä reunimmaiset kivistä, koska jäävät kuitenkin näkyviin ja ovat sitten linjassa tuon kivijalan kanssa. Loput tulee harkoista. 

Ettei homma olisi liian helppo, kävin seuraavana arkipäivänä kääntämässä koko kylän ympäri etsiessäni uusia polttoainesuodattimia, ne kun olisi muutenkin pitänyt jo vaihtaa, niin sain sitten koneen ilmaamisessa harjoitusta ihan urakalla. Kyllä se käyntiääni jotenkin kirkastui kun sain uudet suodattimet paikoilleen. 

Naapuriapu on kultaakin kalliimpaa

Salaojien asennusta

Kumpi vie, täry vai mies?

Jäätynyt lampi, eli siis kanalan kuoppa oli sulanut sen verran että saatoin pyytää naapurin isomman traktorinsa kanssa soran levityspuuhiin. On se näppärä tuollainen etukuormaaja, mun pikkuiseen Valmetiin ei taida edes saada etukuormaajaa. Vaan olisi siitä kyllä hyötyä.

Kaivoin kuopat ja kävin ostamassa vähän lisää salaojaputkea, puolet löytyi omasta takaa talon rakennuksen jäljiltä. Salaojaputket oli pakko suojata kankaalla, koska sora on 0-32 mm soraa, ei salaojasoraa. Jos putkia ei suojaa, ne on kohta täynnä tuota 0-raekoon hienoa hiekkaa eivätkä vie vettä pois rakennuksen kivijalan viereltä niinkuin olisi tarkoitus. 

Lainasin täryttimen ja sitten olikin pohjat valmiina. Valitettavasti maa tuossa ympärillä on niin märkää, että kiviä en pääse vieläkään (!!!!!Kraaaah!!!) laittamaan, on vaan pakko odottaa että maa kuivuisi sen verran että traktori ei uppoa tuohon litimärkään mutakasaan joka on siis entistä pellonpohjaa. Huoh. Odottaminen ei ole mun vahvin puoli. 

Kolmijalka

Hirren työstöä

Odotellessa kuorittiin loput hirret. Rakennettiin pojan kanssa tuollaiset kätevät kolmijalat joiden päällä pystyy työstämään hirsiä. Näistä hirsistä tulee kehärakenne kanalaan, joten niihin tulee liitokset ylös ja alas. Kiinnittyvät yläjuoksuun ja alajuoksuun yksinkertaisilla liitoksilla. Vihdoin siis päästään myös rakentamisen alkuun. 

Pikkasen pukkaa kiirettä tämän projektin kanssa, sillä Rasekon savirakentamisen linja tulee meille tekemään pölkkysavirakennetta opintojensa osana toukokuun puolessa välissä. Sen takia erityisesti ahdistaa märkä maa, joka kuivuu kun kuivuu. Toivottavasti saadaan pääsiäisenä isot talkoot aikaiseksi jos maa olisi riittävän kuiva silloin. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin ja toivomaan lottovoiton lisäksi nopeaa roudan sulamista ja sitä kautta maan kuivahtamista. 


savimakkara

savikasa

Edellämainittuun savirakentamiseen liittyy myös nämä kuvat. Rakentamisen aikana pyysin erittelemään eri maalajit omiin kasoihinsa ja kohta tätä savikasaa tarvitaan. Toivon hartaasti että savi kelpaa rakentamiseen ja että sitä on riittävästi. Muuten ei auta kuin lainata kaivuri ja kaivaa maasta tätä savirakentamisen eliksiiriä lisää. 


Pionit on jo hereillä

Valkosipulitkin on jo nousseet

Jotain kukkiakin tulossa

Nyt se puutarhassa maata tuijotellen kävely taas alkoi. Se herää henkiin sittenkin ja ai tuonneko minä ne laitoinkin ja mitäköhän ihmettä tuolta pilkistää. Maa tuoksuu taivaallisen hyvältä, aurinko silloin tällöin jo lämmittää ja ei malttaisi millään tulla sisälle kun voisi vaan puuhastella ja suunnitella tulevia koitoksia pihalla. On se parasta aikaa, kevät. 


Millin kevätmuotia

Paras päikkäripaikka

Millille koitti sterilointiaika ja kissi on ollut hieman surkeana tiukassa, trendikkään harmaassa koon 44 sukassa. Haava näyttää hyvältä, särkylääke maistuu suoraan ruiskusta nuollen. Selvästi enemmän Milli nukkuu ja on rauhallisempi, ottaa painihetketkin koiran kanssa hieman varovaisemmin nyt. Vielä muutama päivä sukkailua ja sitten pääsee taas vapaammin hoitamaan turkkiaan. Kissa ei vaikuta kipeältä, mutta huomaan että haluaisi paremmin hoitaa turkkiaan kuin nyt on mahdollista. Hellyyttä ja läheisyyttä kaipaa myös enemmän, vaikka käykin kärpäsjahdissa entiseen tapaan. 






Tällä kertaa yhteispostaussarjassa oli ajatuksena kertoa etenemisestä sekä laittaa jokin linkkivinkki. Yhdet tämän hetken lemppareistani on Charles Dowding ja Talasbuan youtubessa, käykäähän kurkkaamassa! 

Youtubessa myös aiheeseen liittyvä uusin video kanalaprojektistani, tässä Kanala osa 4. Videot löytyvät kaikki myös tuolta blogin sivulta Videot. Isompana ruudulle saa näkymään jos katselee suoraan tubesta. 

Tässä vielä muut ihanat omavaraisuus yhteispostaussarjan kirjoittajien linkit, lukekaa ja inspiroitukaa, niin aion minäkin tehdä. 

Ihanaa kevättä ja aurinkoa puuhiin <3


  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/31/huhtikuu-kevatta-kohti
  23. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  24. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  25. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  26. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  27. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  28. Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366







torstai 7. maaliskuuta 2019

Minä ja puutarhani, kymmenen faktaa.

Nappasin kiinni kesäiseen haasteeseen, koska ulkona sataa vaakasuoraan räntää. 




1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Me ollaan aina liikuttu enemmän metsässä kuin puutarhoissa, mutta muistan kuinka napsin marjoja suuhun milloin mistäkin puskasta, mustia ja punaisia viinimarjoja, vähän raakoja karviaisia, mansikoita pellolta ja mustikoita metsästä. Serkun äiti oli kova puutarhaihme ja heidän mökillään oli iso pelto josta kaiveltiin jos jotakin syötävää.

Meidän mökillä isotätini Aira kasvatti kivisen saaren muutamissa multaisissa painanteissa salaatteja joita napsin leivän päälle sekä porkkanaa. Varmaan muutakin mutta näistä on selkeät muistot. Mökiltä kun ei kovin usein lähdetty pienellä perämoottoriveneellä rantaan. Rannasta oli lähimpään kyläkauppaan muutaman kilometrin kävely pitkin kuumaa hiekkatietä. Kyläkaupasta ostettiin aina jätskit ja avattiin ne jo kaupassa sisällä. Paperit sitten ojennettiin kassatädille kun pienet ostokset oli tehty. Isompia ostoksia varten piti lähteä autolla kirkonkylälle, sieltä piti aina tilata etukäteen perunarieskat yhdestä kahvilasta. Perunarieskaa kohdeltiin kuin kultaa, harvinaista herkkua, jonka saapumisrytmin mukaan ajoitettiin muukin reissu. Samalla käytiin kirjastossa, koska siellä oli isompi valikoima kirjoja kuin kirjastoautossa ja isotäti kävi aina Alkossa ostamassa punaviiniä. Kirjastoautolle mentiin myös veneellä, pistettiin vene parkkiin kanavaan ja kiivettiin tielle odottamaan. Muistan että silloin tällöin siellä poikkesi myös kauppa-auto.

Huh kun veti lapsuuden kesien muisteluun saaressa vahvasti tämä ensimmäinen kohta.

Saari.

2. Vahvuuteni puutarhurina

Tämä on ehdottomasti kompostointi. Vaikka innostun helposti ja toteutan paljon asioita, joista osa onnistuu ja osa ei, kompostointi on tähän mennessä sujunut aina. Meillä kierrätetään muutenkin kaikki, ruokajätteiden ensimmäinen sijoituspaikka on mies, toinen koirat ja kanat (joita ei tällä hetkellä ole), seuraava lämpökompostori, sitten hetken jälkikompostointi ja lopuksi taas kasvimaa tai jokin muu multaa tarvitseva paikka.

Ah, mä niin nautin kompostoinnista, siitä että mikään ei mene hukkaan. Kompostoinnista ei nyt kyllä ole kuvaa, tässä peltokuva sen sijaan.


3. Haasteeni puutarhurina

Ehkä suurin haaste edelleen on omenapuutarhan lehtipuun syövästä kärsivien puiden kaato. Jouduin kaatamaan aika monta vanhaa ja isoa puuta ja se kirpaisee edelleen. Valitettavasti vielä yksi puu joutuu lähtemään, tiirailin sitä viime viikolla tiukasti puolisen tuntia enkä löytänyt yhtä ainutta tervettä oksaa. 

Muita haasteita on rikkaruohojen kanssa painiminen. Käytän katteita, mutta pottumaan kokoinen alue on ikävä kattaa ja kun pitäisi mullatakin välillä. Viimeksi ajattelin että ajan potun istutuskoneella rivien välit, mutta se meni taas liian myöhään ja oli hankalaa. Jos tänä vuonna sitten käyttäisi taas katetta.. Muutenkin isompien alojen viljely on kovin vierasta ja ihmettelen edelleen miten ja milloin ja mitä pitäisi kasvattaa että kaikki menisi oikein. Tähän mennessä olen kasvattanut tyhjäksi jääneellä alalla maanparannuskasveja ja kaikkea mitä on mieleen sattunut juolahtamaan. Ehkä tämä ideoiden loppuun saakka vienti on yksi haaste.

vielä ihan raakileita

4. Unelmieni puutarha

Unelmoin siitä että pihastamme tulisi se unelmieni puutarha. Olisi kodikasta tilaa, avointa maisemaa jossa lampaat laiduntaisi, kukkien runsautta, kauniita erilaisia aitoja, hurmaava ja terve omenapuutarha jossa kasvaa myös kirsikkaa, luumua, päärynää ja ehkäpä jopa persikkaa. Sellainen sekoitus englantilaisen keittiöpuutarhan runsautta, ranskalaista täsmällisyyttä (joka ilmenee ehkä ainoastaan puutarhoissa) ja herkkää suomalaiskansallista perinnemaisemaa. Lato siellä, aitta tuolla, joka paikassa huolettoman upeaa kukkaloistoa. 

Tämä kuva on Naantalista, upean kaunis paikka!


5. Puutarhakirja pöydälläni

Puutarhakirjan paikan on vienyt nyt lähiaikoina Risto Vuolle-Apajan Hirsityöt-kirja. Johtuen kanalaprojektista. 

Manun kuva on aina paikallaan, vaikkei liity aiheeseen.

6. Kukat jotka löytyvät aina puutarhastani

Olen aina pitänyt pioneista. Olen saanut niiden juurakoita, olen ostanut niitä ja kun myytiin talomme, kauppakirjaan laitettiin maininta siitä että pionit eivät kuulut kauppaan. Kaupanteossa sovittiin että saan mennä hakemaan pionit kun maa on sulanut, toki erikseen kysyin milloin sopii mennä kaivelemaan kuoppaa entiseen puutarhaani. Eli pionit ovat siis edelleen matkassa mukana. Viime syksynä kun siirsin niitä lähemmäs taloa, jaoin samalla juurakoita ystävilleni. Toivottavasti pionit kasvavat myös heillä yhtä hyvin kuin meillä on kasvanut.

Yksi lemppareistani on malvat, ihan mikä malva vaan käy. Tuoksuherneitä laitan myös joka vuosi ja toivon hartaasti että laventelit selvisivät talvesta uudessa paikassa. Ainakin ne kasvoivat hienosti viime kesänä ja leikkasin laventelia kimpuiksi sisälle tuoksumaan moneen paikkaan.

Syreenit kuuluvat myös lemppareihini, otin isoista syreeneistä pistokkaita ja ostin muutaman uuden kun tein pihatien reunaa kuntoon. Toivottavasti syreenit viihtyvät ja kasvavat hyvin.




7. Vihannes / kasvis joka löytyy aina puutarhastani

Potut ja omput. Yksinkertaisesti. Lisäksi laitan usein valkosipulit, sipulit ja porkkanat, herneet kasvamaan. Yrittelen kaikennäköisiä, viime kesänä laitoin ensimmäistä kertaa avomaankurkkuja ja ensin ne oli sellaisia muutaman sentin pituisia ja seuraavana päivänä yli kymmensenttisiä. Eli kasvoivat liian nopeasti ja monesta tuli karvaan makuinen. Vaikka yritin kyllä kastella paljon. Liekö ongelma johtunut siitä että ne kasvoivat laatikoissa, joissa oli lämpimämpää kuin maassa olisi ollut ja kosteus ei ollut samasta syystä niin tasainen. Ensi kesänä siis yritän kasvattaa niitä pellossa.



Vasta perustettu potagerini. Takana näkyy myös peltoa. 

8. Paras puutarhavinkkini  

Höm. Onko mulla sellaista? No kompostoi ja kata. Paras ja ainoa vinkkini, olen aika noviisi vielä näissä kasvatuspuuhissa.




9. Lempipuutarhatyökaluni

Eniten käytetty taitaa olla kunnollinen lapio ja kottikärryt. Niitä ainakin käytän paljon. Omenapuiden leikkauksessa käytän paljon varrellista leikkuria, mikäköhän sen nimi onkaan ja isompien oksien poistoon ihan tavallista käsisahaa ja tikkaita. 

Ehkä kaunein työkaluni on kuitenkin tämä kylvökone joka löytyi täältä tontilta. Kunnostin sen itse ja käytän sitä joka vuosi.



10. Mottoni 

On sama kuin aina ennenkin. Aina pitää olla eväät. Aivan sama mitä lähdet tekemään, eväät on hyvä olla tuumaustauon aikana, tai kun et tiedä miten edetä, jos ketuttaa ja hommat ei suju. Silloin pidetään tauko ja syödään eväitä. Ja taas maailma näyttää paremmalta. 




Kiitos tästä haasteesta Saman otavan alla-blogi, tämä oli hauskaa! Vähän kesäfiiliksiä räntäsateen keskelle.