Hiljaisuutta .. vai onko?

Joku sai minut nyt juuri tällä hetkellä kirjoittamaan ja vähän muokkaamaan tota ulkoasua. Sitä koiranpentua edelleen odotellaan koko perheen voimin, mies ehkä vähemmän innokkaasti kun muut.. Tässä välissä perhe on kasvanut akvaariollisella kaloja, joista yksi jo heitti evät suoriksi toistaiseksi tuntemattomasta syystä. En käynyt ruumiinavausta suorittamaan, sitä kroppaa kun oli sen verran vähän jäljelläkin.

Akvaariota asuttaa perus kaloja, paras lasten mielestä on Suklaaksi nimetty täplämonni jolla on erikoisia taipumuksia ottaa iltaisin kunnon spurtteja ympäri ah niin rajoitettua elinympäristöä.
Raita on tiikerinuoliainen, joka on onnistunut löytämään niin hyvän piilon ettei sitä todellakaan pysty havaitsemaan ellei se itse tule näytille. Epäilen että sillä on salainen ruokajemma jossain ja huomenna pohjan putsauksen yhteydessä yritän etsiä sen. HÄHHÄÄ!
Sitten on platyt Pulla (se pienempi) ja Kulta (se läski) jotka seurailevat toisiaan paikasta toiseen, usein vääntäen jotain kohtuuttoman suuria shaisseja niiden kroppiin nähden.
Kaksi hyvin pientä parvea, kardinaalitetroja neljä kappaletta (yksi jo kerkesi kuolla) jotka surffaavat virtaavassa vedessä, ovat päättäneet että siitä löytyy ruokaa ja ovat hyvin hämillään kun muut kalat syövät, mutta ruoka ei tulekaan tetrojen luo. Ja kyllä, olen muutaman tunnin näitä jo tarkkaillut.
Sitten viimeisimpinä, vaan ei tiettykään vähäisimpinä tiikeribarbit, joille ei myöskään ole annettu nimiä, paitsi ehkä sille jahtaajalle. Yksi siis on parven koossa pitävä voima joka jahtailee muita jos ne kehtaavat lähteä livohkaan parvesta. Käy myös säälimättä muiden kalojen kimppuun jos ovat samoilla sapuska-apajilla. En oikein ole päättänyt mitä mieltä olen barbeista, mutta ainakin ne ovat ensimmäisinä ja kekseliäimpinä uuden ruokintatavan kimpussa. Okei, kesti vaan kaksi viikkoa että ne keksivät että välillä ruokaa tulee pinnalle ja siellä kannattaa hengata heti ruokintakoputuksen jälkeen.

Tässä yritän keksiä kaloille aktivointia, jos joku fiksu tietää miten niitä onnettomia voi aktivoida niin kertokaahan tännekin päin.

Olen tässä miettinyt kun on olemassa niin paljon mielenkiintoisia sivuja ja blogeja että pitääkö niiden kirjoittajilta pyytää lupa jos lisään linkiksi oman sivun laitaan? En tiedä enkä ole jaksanut netikettiä tutkailla, joten lisäilempä vaan. Heissulivei!

huoleton on koiraton nais

.. Nyt kun Indyn lähdöstä on jo jonkun aikaa, voin taas kirjoittaa muutaman rivin. Alkuun oli suuri suru, uskomaton tyhjyys kodissa ja aivan liikaa vapaa-aikaa.

Nyt huomaa hyvin liikunnan puutteen, kun ei automaattisesti käy aamuin illoin kävelyllä ja reeneissä niin on pitänyt aloittaa liikunta liikkumisen itsensä vuoksi. Ja vähän ehkä oman terveydenkin takia. Itselleni sopii juoksulenkit heti aamusta, kun oikeastaan ei vielä edes tajua mitä on tekemässä ja kroppa ei ole vielä herännyt tarpeeksi esittääkseen vastalauseita.

Ollaan myös päästy perheen kanssa liikkumaan eri tavalla, pääsee yllättävän helposti lähtemään vaikka yön ylikin reissuun kun ei tarvitse huolehtia koiruuden hoidosta.

Tuossa yksi ilta kun ei oikeasti ole mitään tekemistä niin keksittiin aloittaa saunaremppa. Kiskaistiin lauteet irti, pestiin, hiottiin ja öljyttiin ne. Käsiteltiin saunan seinät ja katto sävytetyllä saunasuojalla ja lisättiin yksi lamppu. Hiano tuli, mutta hyvin kertoo siitä kuinka paljon energiaa jää käyttämättä ja sen kohdentuessa johonkin saattaa tapahtua mitä vaan.

Vielä ei ole aivan kauhea pentukuume iskenyt, mutta pikkuhiljaa olen jo tiiraillut tulevia astutuksia ja pentueita. Ehkä tässä jossain välissä meille tulee taas pieni karvapallero. Odotellaan ja katellaan.

Tässä odotellessa koitan saada valmiiksi rästiin jääneitä koulutöitä, tehdä työharjoitteluita ja viettää kesää ihanan perheeni kanssa.

Luovutan, kiitän ja kumarran.

Yksi luku lisää sarjassamme elämän vaikeita päätöksiä. Sinänsä helpompaa kuin normaalisti, sillä nyt minulla ei ollut vaihtoehtoja. Poliisikoiralaitokselta tuli tieto että tarvetta on ja Indy on sopiva tehtävään joten nyt Inkkari jatkaa uuden ohjaajan kanssa harjoituksia. Kävin viemässä koiran Hämeenlinnaan torstaina ja tapasin uuden ohjaajan, Mikko vaikuttaa oikein mukavalta kaverilta ja toivottavasti heidän yhteiselo toimii hyvin ja pääsevät yhdessä koulutuksessa eteenpäin.

Raskasta on vielä tällä hetkellä, vaikka kuinka tiesin että koira lähtee joskus, ei se oikein helpota juuri nyt. Paljon jäi tekemättä, monta asiaa kokematta ja treenit pahasti kesken. Välitän kaiken itselläni olevan tiedon treenipäiväkirjan, terveyspäiväkirjan ja suomi-Indy sanakirjan muodossa uudelle ohjaajalle ja toivotan tuloksekkaita vuosia.

Viimeiset 22 vuotta minulla on ollut koiria, joten nyt tuntuu hieman tyhjältä. Koti on vähän liian siisti, lenkille ei tarvitse lähteä, jotain yksinkertaisesti puuttuu. Onneksi lapset ovat niin ihania, Timi kysyi eilen että oletko mamma surullinen kun Indy lähti? ja tuleeko nyt Wilma takaisin? No, eihän se ihan niin mene.

Paljon hyvää sain Indyn kanssa kokea, opin taas yhdenlaisen kakaran metkut ja miten niistä selvitään. Pääsin hyvin käytännössä kokeilemaan kaikkea Kannuksessa oppimaani. Oli aivan ihana treenata huippumotivoituneen ja lähes mistä vaan palkkautuvan, todella saalisviettisen, nopeaoppisen ja kohtuullisen kovan koiran kanssa. Ongelmia oli, mutta niistäkin otettiin oppia.

Nyt astetta viisaampana rupean suunnittelemaan seuraavan koiruuden hankintaa. Tässä samalla joudun myös opettelemaan uuden elämän muodon, koirattoman ihmisen elämän. Mitä varten nyt mennään metsään? Kehtaako lähteä reeneihin notkumaan ilman koiraa? Oliko mulla muita kavereita kun reenikaverit? Siis mikä elämä??

Tähän päättyi yksi pieni osa, seuraavia odotellessa.

jälkeä ja puruja

Onpas siitä aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi päivittänyt blogia. No tässä pikakelauksella viimeisimmät.

Jälki
Jälkeä ruvettiin ajamaan jo talvella, lähinnä ne oli sellaisia testejä, pitkiä jälkiä ilman nameja. Nyt sitten kun loskakaudesta päästiin eroon, niin ajattelin aloittaa homman alusta siten kun alkeet on minulle opetettu. Tein pari ruutua ja lyhyitä makkarajälkiä. Ruudut ok, mutta ihmettelin kun lyhyet, joka askeleella makkaraa, jäljet ei lähteneet kulkemaan. Tai siis kulkihan ne, tuhatta ja sataa, hyvä ettei jäänyt oja jälkeen kun Inkkari kuopi menemään. Tein muistaakseni noin 7 lyhyttä jälkeä noin ja sitten riitti. Soittelin neuvoja Rautasen Keijolta ja Ikosen Jarin kanssa käytiin pitkiä keskusteluja jäljestä ja sen ideologiasta.

Neuvot mielessäni tein yhtenä iltana pikku testin. Takamettään pitkä jälki, ikää tunti ja ruokakupit sammaleeseen piiloon. No avot, viiden minsan minimakkarajäljet olivat vaan Indystä aivan liian helppoja ja tylsiä, heti kun piti oikeasti tehdä töitä nenällä niin jo ajettiin rauhassa ja liina löysällä. Mitä tästä opimmekaan? Ei pidä aliarvioida koiraa ja tulee koittaa kaikin tavoin keksiä mikä on harjoituksessa vikana, koirassa se vika ei ollut vaan ohjaajassa. 
Jälki alkoi tämän oivalluksen jälkeen kulkea paremmin ja ollaan tehty asvaltin ylityksiä, mutkia jne. Aloin myös erillisenä harjoituksena ottaa esineitä mukaan puuhaan. Ollaan jo aiemmin naksun avulla opeteltu käsky näytä, mikä tarkoittaa että maahan ja nenä esineen päälle. Aloitin niin että ihan tavallisia esineitä kotoa kylvin maahan jonoon noin 5 m välein, ikään kuin jäljelle. Lähdettiin kävelemään ja kun esine tuli, naksutin ensin vaan kun koiran näytti huomanneensa esineen ja sitten odotin, tuloksena koira tarjosi maahan menoa ja nenää esineen päälle saadakseen naksun ja namin. Siinä yhdellä esineellä vietettiin paljon aikaa ja naksuteltiin. Esine taskuun ja etiäpäin.

Purut
Käytiin kaksi kertaa Poliisikoiralaitoksella Hämeenlinnassa Tikkasen Antin kanssa reenailemassa. Ensimmäisellä kerralla käytiin pimeä talo, liukkaat portaat, ritiläportaat ja taso, otettiin esine etsintää sekä puruja. Tokalla kerralla vain purut.

Puruissa ensin tuli kommenttia että kuumuu paljon. Tokalla kerralla kommentti oli että koira on vähän liiankin hyvä. Jaha, en osaa sanoa mitä tuo tarkoitti tai miten se vaikuttaa, mutta tyytyväinen pitänee olla. Irrotus meillä on hyvin hanskassa, irrotuksesta saa usein palkaksi uuden leikin. Kun leikitään patukoilla tai leluilla olen opettanut että leikki jatkuu vain jos lelun tuo takaisin minulle. Purut on itselleni vierasta aluetta, tiedän karkeasti mitä koiran pitää tehdä ja miten reagoida tiettyihin asioihin, mutta suorituksen vivahteiden lukeminen ei onnistu. En siis pysty erittelemään tarkasti miksi meni hyvin ja mitä asioita pitäisi tarkkailla suorituksen aikana. Ollaan otettu maalimiehen kanssa yhteensä puruja kolme kertaa, eli hyvin vähän. Toki ollaan leikitty purujen omaisesti ja taisteluleikki onkin Indyn lempipalkka.. Olen pitänyt siitä kiinni että meillä pitää olla hauskaa ja irrotus, lelun tuominen ja kohdentaminen pitää olla kunnossa. No ehkä tästä opin joku päivä lisää.

Luontopuuhat
Yleishallinta vähän kärsi, olen ollut viikon reissussa ja parin päivän pikkureissuja joten mies on pitänyt huolta Indystä. Hänellä ei ole yhtä tarkka hallinta koiraan, joten siihen olen käyttänyt lähiaikoina paljon aikaa. Lähinnä se koostuu omaehtoisen kontaktin ja omaehtoisen luopumisen hyvästä palkkaamisesta ja kutsuttaessa luoksetulon hyvästä palkkaamisesta. Olen myös luonut tilanteita kuten häiriökoiria, lintuja jne. Jäniksen ja kissan perään paineli tässä yksi päivä, eikä vihellys tuonut koiraa takaisin. En antanut sen häiritä ja jatkoin matkaa normaalisti, en siis lähtenyt tietenkään koiran perään, ja pian se sieltä tuli onnellisena takaisin. Hauska tapaus sattui yksi päivä, näin että Indy löysi jotain ja menin katsomaan. Rannassa kökötti suuri uroshaahka aivan paikoillaan ja Indy nuoli autuaana sen päätä. Lintu ei liikkunut, mutta oli elävä, joten koin parhaaksi jatkaa matkaa rennosti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoin, mennään, ja jatkettiin matkaa. En uskaltanut edes katsoa taakseni, sillä muuten Indykin olisi kääntynyt ja jos lintu olisi silloin liikkunut, se olisi ollut entinen. Kun päästiin laiturille asti, uskalsin katsoa ja siinä lintu uiskenteli kohti merta. Kävi kaverilla tuuri..

Alustat
Ollaan tehty paljon harjoituksia eri paikoissa. Helikopterissa käytiin hyppimässä sisään ja ulos sekä hekon lähtiessä oltiin 30 metrin päässä, tarkkailin koiran reaktioita. Palkkailin siinä hiljakseen ja hyvin koira pysyi rauhallisena. Heko miehet ottivat asian harjoittelun kannalta ja ylittivät meidät hyvin matalalta. Koira katseli vaan että siinä se menee.
Paloauto oli tuossa lähistöllä ja käytin sen suuret sivut hyödyksi ja tein esine etsintää niihin mitä ne nyt on, no kun ne auton kyljet nousee silleen kivasti ja siellä on kaikki sammutuskalusto. Sinne piilottelin kaluston sekaan lelua (sattui olemaan taskussa) ja kävelin aina koko auton kyljen läpi niin että koira joutui myös etsimään kaikki paikat. Etsintä sujuu kyllä tosi hyvin!

Veneet, käytiin hyppimässä korkealta laiturilta peltiveneeseen ja takaisin. Vähän epäröi mutta hienosti toimi kuitenkin. Pihalla on myös käytetty hyödyksi peräkärryt, putkipinot, trailerin päällä oleva vene ja sellaiset isot kaapelirullat. Tänään käytiin merellä kumiveneellä, nopeus noin 50 solmua. Siinä lähdössä kävi pieni käpy, Indy ilmeisesti luuli että tehdään alustaharjoitusta ja oli hyppäämässä takaisin laiturille ja mulla remmissä turhan paljon löysää joten ensimmäinen uintikeikka tuli tehtyä. Koira plumpsis veteen ja minä laidalta ongin sen niska-maha otteella takaisin.
Positiivista tässä oli nähdä, että koira palautuu kohtuu nopeasti noinkin hurjasta kokemuksesta =D

Luopuminen
Nyt onkin viimeisten harjoitusten aika, sillä tarvetta poliisikoirakoululla on ja Indy lähtee oikeisiin töihin seuraavalla viikolla. En oikein halua taikka uskalla käydä aihetta käsittelemään sen tarkemmin, fiilis ei ihan parhaimmasta päästä tällä hetkellä ole. Vielä keritään vähän reenaamaan.

huomioita

Pojallani on melko vauhdikas kolmen vuoden uhma ja usein tarvitsee sanoa tiukasti tai jopa vähän karjahtaa että hommat toimii. Indyn käyttäytymistä en alkuun huomannut, mutta nyt rupesin tarkemmin katselemaan mitä tapahtuu. Kun Timi rupeaa itkemään, huutamaan, riehumaan, tulee indy mulle kertoaan että nyt tapahtuu jotain. Jos sitten karjaisen tms Timille, menee Indy aina siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, kun sitten halitaan ja istutaan sylikkäin, tarkkailee koira että mikä on tilanne. Äsken Timi sai pienen itkupotkuraivarin kun ei tullutkaan lasten ohjelmia telkkarista, Indy katsoi hetken ja rupesi sitten hepuloimaan. Juoksi pitkin kämppää, heitteli leluja ja riekkui, kuitenkin nätisti. Heti kun Timi rupesi nauramaan, koira rauhoittui ja oli niin tyytyväisen näköinen että. Vaikkei kovin tieteellinen teoria, mutta sen verran on tätä katseltu että johtopäätös taitaa olla kuitenkin oikea.

Koira kiskaisi puolet peuran päästä maanantaina ja vieläkin on vatsa vähän sekaisin. Askarteli sen kimpussa reilun kolme tuntia mun työpäivän aikana, kerrankin oli rauhassa narun päässä pihalla ja vielä viihtyi!

Ollaan tehty paljon esine-etsintää, melko vaativia piiloja ja eri paikoissa. Ehdottomasti Indyn lempipuuhaa on kaikki nenätyö. Tein myös pari ruutua, kun maa alkaa näkyä ja tuo loska ei oikein innosta jäljen tekoon. Muutenkin on pakko aloittaa alusta jäljen kanssa.

Oltiin veneilemässä tunnin ajan, koira oli kuin kotonaan, kyllä siitä merikoirankin saisi..

kuveja

Näistä kuvista tuli melkein tippa linssiin, näkymä säilyy samana vaikka koira on vaihtunut. Timi heittelee lunta/ jäätä/ hiekkaa/ kiviä / jotain muuta, mitä? mereen ja koira katselee tai pyydystää. Ranta on tossa ihan lähellä ja koko porukan suosikkimesta, melkein joka lenkillä päädytään jollekin rannalle, tämä niemi on sen verran kapea. Tällä hetkellä on upeaa seurata muuttolintujen saapumista, ei heti tule mieleen muita yhtä hienoja hetkiä kun tänään aamulenkillä ollessa laulujoutsen pariskunta laskeutui kaulat suorina kailottaen rantaveteen.

Poikaa ei linnut juuri kiinnosta paitsí että joojoo ne laulaa. Indyä kiinnosti enemmänkin Timin kanssa leikkiminen joten sain itsekseni ihailla joutsenia ja haahkoja. Kyhmyjoutsenia täällä on riesaksi asti, mutta nuo laulujoutsenet on kyllä komeita.

Tehtiin pihalla puroja ja pelattiin sählyä. Indy pelaa myös innokkaasti, se kyllä tietää ettei saa syödä sählypalloa, joten käy hakemassa itselleen toisen pallon mitä pitää suussaan ja sitten käyttää röyhkeästi jalkojaan sääntöjen vastaisesti pallon pyydystämiseen. Tämä voittaa jopa pihan ohi kävelevät koirat!!! Meillähän ei edelleenkään ole aitaa ja koira on tuossa pihalla vapaana silloin kun olen itse pihalla. Lisäksi ainoa lumeton kohta pihasta on autotallin edusta, joka on siis kadun varressa. Tässä kun pelailtiin ja ohi (yritti ) kulkea naapurin 4 kk espanjan vesikoira niin Indyä ei koira kiinnostanut pätkääkään. Toinen olisi kyllä ilmeisesti jäänyt mielellään meidän kanssa pelailemaan..

Koira on yllättävän väsynyt, mutta itseasiassa oltiin tänään yhteensä 5 h pihalla ja siihen lenkit päälle. Itekin kaaduin sohvalle kun sain koko poppoon ruokittua.
Suorastaan kateellisena luin muiden kannuslaisten blogeja, siellä pääsevät reenaamaan toistensa kanssa paljon ja taso on sen mukaista. Me yritetään suurinpiirtein saada hommat kuosiin etsintöjen osalta, perushallinta ja muu käyttäytyminen kuntoon mutta tarkemmat tokoilut jää kyllä haaveeksi. Huoh.

Niin niitä kuvia lähdin laittamaan muutaman. Yhdessä ollaan Indyn kanssa pari viikkoa sitten töissä, saareen päästiin vielä kävelemään vaikka (meitä painavammat) kaverit meni jo jään läpi. Nää on kaikki kännykällä otettuja joten laatu ei päätä huimaa..

pikku päivitys

Ihan pakko laittaa pieni juttu tänäänkin, kuuntelin tuossa sivukorvalla kun kolmevuotias poikani komenteli koiraa. Istu, istu, istu ja kun katsoin niin siellä koira istui ja tarkkaavaisena odotti että poika heittää lelun.

Pihalla on ollut melkein ongelmaksi asti lumileikkejä. Indy riehaantui tietenkin aivan älyttömästi kaikesta heittelystä, lapioinnista, kolaamisesta jne ja yritin ensin kieltää lapsilta lumen heittelyä ja opettaa miehelle kolaustekniikkaa. Eihän siitä mitään tullut, joten sitten aloitettiin luopumisen harjoittelu myös lumenheittelystä. Tämä toimi hyvin ja nyt kun lapset heittelee lunta, Indy odottaa kiltisti eikä rynni hanskoille tai sikaile muuten. (Miehen kanssa oli vaikeampaa..) Tänään sitten pihalla ihmettelin kun poika komentaa siellä istu, istu. Kävin kurkkaamassa niin siellä oli pojilla lumileikit menossa. Timi komensi Indyn istumaan, otti lunta lapioon ja heitti sen. Jos Indy lähti ennen kuin Timi kerkesi heittää, tämä sanoi tiukasti Ei, ja uudestaan, istu! Oli aika hauska katsella, enkä jaksa miettiä onko tuosta jotain haittaa tulevaisuudessa.

Päiväruoka käytettiin eilen aloitetun tempun harjoitteluun. Muisti hyvin alun ja yllätyin täysin kun yhtäkkiä tarjosi koko kierroksen pyörähtämistä. Taas kerran tuli todistettua että kyllä koira oppii jos vain ohjaaja tajuaa kertoa tarpeeksi selvästi mitä tänään tehdään. Koitetaan huomenna uudestaan, jos toimii niin ylihuomenna nimeän tempun ja sitten aloitellaan seuraavaa.

Mukana kulkemisen harjoittelu ollaan aloitettu myös. Mukana kulkeminen siten että Indy katsoo eteenpäin, kuitenkin kuuntelee mitä sille sanotaan, ei siis seuraaminen vaan väljempi mukana pysyminen, pitäisi keksiä hyvä käskysana kyseistä hommaa varten. Lenkillä ollaan tehty ja aika hyvin tarjoaa sitä itsekin.

Lumien sulamista odotellesta meillä on ilmeisesti temppukausi menossa. Ei paha!