No jaa, joku jo saattoi arvata tekstin tyylistä ettei se ihan noin auvoisasti aina mene. Varsinkaan kun on omasta mielestään kovin ympäristötietoinen, haluaisi rakentaa kestävän, ekologisen, terveen talon jossa on hyvä asua ja joka hyvällä hoidolla olisi pystyssä vielä parin sadan vuoden päästä.
Taloa ei ole vielä nähtykään kuin kuvissa ja stressin ensioireina on tullut tuo nukkumatin karkailu yöaikaan. Onneksi ei sentään vielä virtsankarkailu, en mä niin vanha ole. Mutta eipä se ole kiva herätä aamulla kello 0410 toteamaan että kolmisen tuntia kerkeää mietiskellä ikkunoiden kokoja, lattioiden korkoja, pintamateriaaleja, sähkömiehen yllättävää häviämistä maailmankaikkaudesta ja muita sellaisia päivän polttavia asioita.
Kauhean pitkään sepustukseen ei ole aikaa, joten käydään nyt tämän hetkistä tilannetta vähän läpi.
Yrityksenä rakentaa terveellinen talo vaatii ehdottomasti tuulettuvan alapohjan. Tämä tarkoittaa muutakin kuin hameita käyttäviä naisia, ja on siis sama kuin rossipohja. Sanan rossipohja alkuperästä ei ole mitään hajua, joten yritetään siihen asiaan kohta päästä.
Rossipohjasta siis lähdettiin liikkeelle ja koska rakastan kaikkea perinteistä, niin mikäs olisi hienompaa kuin kunnon oikea kivijalka? Kysyn ja vastaan että ei kovin moni asia. Tahdoin siis sellaisen. Aika monta tuntia selvittelyä ja vaihtoehtojen hinnoittelua ja tulimme siihen tulokseen että Kymen Granite olisi luotettavan oloinen toimittaja. Lisäksi he olivat ainoita joilta sai halvemman, karkealohkotun kivijalan. Karkealohkottu luonnonkivi oli siis noin puolet halvempi kuin sellainen sliipattu versio ja siis ulkonäöllisestikin myös sopivampi meidän tölliin kuin sellainen hiano.
Melkoisia laskelmia joutui tekemään että sain miehenikin vakuutetuksi kivijalan suoranaisesta edullisuudesta (not) mutta jotenkin se onnistui ( silkkaa itsepäisyyttä, epäilen ), ja sellainen tilattiin.
Ensin tietysti haaveilin jonkin vanhan kivinavetan kivistä tehdystä kivijalasta, mutta se suunnitelma kaatui hintaan. Ensinnäkin olisi pitänyt ostaa kiviä pitkin Suomea ja nykyään ne ovat muodissa joten hinnat on sen mukaiset, toiseksi ne olisi ensin pitänyt purkaa (kallista ) ja sitten kuljettaa (kallista) ja sitten vielä saada suunnitellusti paikalleen (vielä ihan saatanan paljon kalliimpaa), joten hylkäsin tämän hienon ajatuksen. Jos joku joskus toteuttaa tällaisen, niin pliis ilmoittakaa että pääsen sitä ihmettä ihailemaan!
Tulevan talon paikalla oli aluksi pari asuntovaunua ja kauhea kasa roinaa. Ne siivottiin ensimmäisinä vuosina ja tänä syksynä sitten päästiin arkkitehdin suunnitelmien mukaiselle paikalle suunnittelemaan taloa. En kyllä tiedä varmaksi miksi maksettiin arkkitehdille talojen paikkojen suunnittelusta, sillä kumpikin talo tuli täsmälleen niille paikoille joilla entiset asukkaat olivat majailleet. Mummin mökki kallion syrjälle rakennettiin edellisen, puretun vanhan talon paikalle ja meidän tölli asuntoautoasujan parhaaksi katsomalle paikalle.
Tonttimme on osittain kalliota ja osittain vanhaa, hyvin märkää peltomaata. Paikka mihin talo haluttiin on kumpaakin puoliksi. Ettei siis vain mikään olisi liian helppoa. Onneksi lähikylästä, joku saattaisi mainita kaupungiksikin, löytyi firma jolla oli äkkipikainen mutta hommansa hoitava maine. Sieltä saapui muutama mies katsomaan tilannetta ja eipäs aikaakaan kun jo kallio oli palasina. No aika pitkä aika siihen oikeastaan meni, kaupungille kaikenlaiset luvat ja paperit ja naapurien kuulemiset ja muut siinä välissä. Laskun maksoin juuri kaupungille ja voi jestas voi muutamasta paperista tulla kallista. Summia en edes uskalla kertoa.
Joka tapauksessa Berglundin firma räjäytteli, kuljetti, kaivoi, siirteli kasoihin maalajeittain ja kasasi kaikesta siitä maasta meille talon pohjan, tien pohjan, valikoi ladolle perustuskivet yksi kerrallaan, oli paikalla ajoissa ja teki töitä lähes tauoitta. Eli siis hoiti hommansa hienosti ja saatiin ilmeisesti heiltä aika iso joululahja, koska yksi dumpperi on edelleen meidän pihan syrjällä. Ei haittaa, ehkä mieskin on vihdoin tyytyväinen autoon jonka renkaat on korkeammat kuin hän.
Kun pohja oli valmis, ilmoitin tyytyväisenä Kymen Granitelle että nyt saa kivet tulla. Soittelin myös kaupungille että voivat tulla mittaamaan talon paikan. Nooo, eihän se nyt niin helposti mennyt sekään. Ollaan täällä syrjällä, eli itse pitää hommata joku mittamies. Onneksi sain Mittalinja A1 Arin paikalle supernopeasta aikataulusta huolimatta.
Käsittämätön tuuria pitää jo olla, sinä päivänä kun mittamiehen ja perustusten piti saapua, oli paikkakuntamme lumisin koko Suomessa. Eli sillä viikolla satoi ja sinä aamuna satoi vielä lisäksi noin 30 senttiä lunta! Eli aamulla saapui ihan ensin appivanhemmat ja heidän kanssaan tehtiin lumitöitä 3 tuntia, sitten saapui kivet, niitä ruvettiin purkamaan ja sen jälkeen saapui mittamies. Onneksi kaikkien täytyy myös syödä välillä ja mittamies sai mitattua talon paikalleen lounaan aikana.
Kuorma-autossa oli nosturi ja kauha, jolla kivet lastattiin alas autosta ja myös siirrettiin lopullisille paikoilleen millintarkasti siihen mihin toinen miehistä katsoi sopivaksi.
Onneksi olimme peittäneet pressuilla suurinpiirtein sokkelin alustan. Siten oli kivimiesten ainoastaan nostettava pressu pois, niin alta löytyi siisti sorapinta jolle laskea kivet.
Kun kivet oli paikoillaan, lumetkin suli ja päästiin sisäsokkeleita valmistelemaan.
Meillä oli myös loistava raudoitustehdas!
Santalan Betonista tuli betoniautolla isoimmat valut kerralla.
Välillä piti siirtää pikkumökki pois tieltä.
Nyt on sitten kantavat väliseinät ja takanpohja sekä alahaltijoiden sekä kantavien pilarien sokkelit muurattu. Vielä pari pikku juttua ja sitten saa talvi ja pakkaset tulla tänne eteläänkin.
Viimeisessä kuvassa kolme sukupolvea hommissa, muuraaminen oli tyttärestäkin kivaa!
Hyvää ja rakentamisentäyteistä uutta vuotta meille kaikille! Mä lähden hommiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!