Jaa mikä alkaa? No rakentaminen.
Vuonna 2016 aloitettiin nykyisen kotitalomme rakentaminen. Itse rakentamista edelsi pitkällisen prosessit kuten suunnittelu, lupaprosessi, lainahakemukset, edellisen talon myynti, kilpailutukset, tontin etsintä, materiaalien etsiminen ja muut, joista kaikki osat tuntuivat kestävän iäisyyksiä.
Varsinaisen rakentamisen alettua, kaikki toimi kuin automaattiohjauksella, tiesi aina mitkä materiaalit pitää olla valmiina seuraavaksi, mikä on seuraava pakollinen työvaihe ja kuinka kauan suurinpiirtein kyseinen työvaihe kestää. Tai eihän niitä mistään ulkoa osannut, mutta riittävästi kun kyselee ja kuuntelee niin oppii ja itse rakentaminen sujui kohtuullisen nopeasti. Omat vaikeutensa siinä oli, niin kuin aina rakentamisessa. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, me ja rakennusporukka mokaili kukin vuorollaan, rahaa paloi ja yöunet kärsi. Stressi oli erityisesti miehellä varsin suuri kun oman yrityksen pyörittämisen sivussa pyöri tällainen pikku proggis. Omissa töissäni on selkeät vapaat ja työputket, joten pystyin paremmin jakamaan aikani näiden kahden välillä. Palkkatöissä toisella ollessa ei ole sitä yrittäjän kokonaisvaltaista vastuuta.
Rakentamisen aloittamisesta on viisi vuotta aikaa saada tupa täysin valmiiksi. Jotenkin se viisi vuotta meni yhdessä hujauksessa ja ellei ystävämme olisi meiltä kesäjuhlissa kysellyt että milloinkas te tämän rakentamisen aloitittekaan, ei oltaisi hoksattu että lopputarkastuksen takaraja häämötti.
Lopputarkastus saatiin kunnialla tehtyä, mutta siinä hötäkässä oltiin sitä mieltä että ei lähdetä autotallia vielä rakentamaan. Ei ollut rahaa, aikaa eikä ainakaan sitä jaksamista. Joten annettiin autotallin rakennusluvan raueta, ajateltiin että helpostihan sen saa taas, kun siinä oli jo lupa myönnettynä.
Melkein pari vuotta sitten oltiin jo levätty sen verran että ryhdyttiin elvyttämään autotalliprojektia ja lähdettiin liikkeelle unelmista ja sitten niitä yritettiin saada realistisempaan muotoon kun tajuttiin että rahaa ei ollut vieläkään mistään ilmestynyt, eikä nykyisen lainan lisäksi saataisi varmastikaan lisää lainaa. Eikä kyllä haluttaiskaan.
Suunnitelmana oli siis tehdä rakentamista pikkuhiljaa, kunhan nyt saataisiin ensin suunnittelu ja luvat kuntoon.
Vain puolitoista vuotta rakennusvalvonnan kanssa jumpattuamme, alkaa mahdollisesti uusi rakennuslupa autotallille olla heltiämässä. Kiirettä on kuulemma pitänyt ja uusi rakennusbuumi on alkanut koronan jälkimainingeissa kustannusten noususta huolimatta. Ihmisillä on ollut aikaa keskittyä kodin kunnostukseen ja laajennuksiin niin talossa kuin puutarhoissakin. Jälkiviisaus kun kannattaa aina, niin olisi vaan pitänyt pitää edellinen lupa voimassa ja maksaa siihen lisämaksuja se melkein 400 e / vuosi. Onneksi jälkiviisaus on siitä ihana laji, että se kannattaa aina. Mitään hyötyähän siitä ei ole, mutta onhan se mukava ajatella kuinka paljon vähemmän ketuttaisi jos olisi tehnyt asiat toisin.
Autotallille on räjäytetty kuoppa kallioon samaan aikaan kun talolle tehtiin vastaava kaiverrus räjäyttämällä toiseen kallioon. Eli kuoppa on ollut ilonamme jo vuodesta 2016. Kuopassa on aina vuodenaikojen vaihtelusta riippuen joko uima-allas, jäätikkö, ryteikkö tai kosteikko. Että ihan on saanut itse valita.
Koska pohjan valmisteluja ei katsota rakennusvalvonnassa rakentamisen aloittamiseksi, kuoppa siis räjäytettiin yhtäaikaa talon kuopan kanssa. Autotallille vedettiin sähköt, vedet, salaojan poistot ja maalämpökaapelit yhtä aikaa talon vastaavien kanssa. Vuosi sitten pohjalle asennettiin salaojat ja sorapohja. Tänä vuonna mies on metsästänyt pikkuhiljaa rakennusmateriaaleja erilaisista facen raksaryhmistä. Nyt formut odottavat siellä betoniautoa kuin pikkulapsi joulupukkia. Joulupukkihan tulee vasta kun se on tilattu, joten samaa lähtölupaa me odotamme rakennusvalvonnasta kuin kuuta nousevaa.
Nyt rakennusvalvonnan kanssa käydyn tapaamisen jälkeen olo on toiveikkaampi ja ajattelin lähteä herättelemään blogia talviunilta, jos vaikka päästäisiin tositoimiin ennen pakkasia.
Kyllä se siitä, hyvin me vedetään, vielä tästä hyvä tulee, jaksaa jaksaa, lopussa kiitos seisoo. Ja muita latteuksia tähän loppuun. Tsemiä kaikille rakentajille, facen raksakirppiksillä tavataan!
Alla oleva video on vuodelta 2016, joten kuvanlaatu ei päätä huimaa. Siitä se autotallikuopan tarina kuitenkin alkoi, joten olkaapa hyvät!
Ihan täysi luotto ei ole näihin vanhoihin videoihin, niin tästä linkistä sitten pääsee katsomaan videon ja lukemaan aloituksen stressitasoja talonrakennuksen alkuajoilta
