Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 27. tammikuuta 2022

Pölkkysaviresepti

 Pölkkysavirakentamiseen savilaastin reseptiä lupailin tuossa edellisessä kirjoituksessa. Ajattelin ensin lisätä sen vanhaan postaukseen, mutta menköön nyt näin. 

Selailin tänään reseptikirjaani kun tein puolukkapuuroa ja mietin että pitäisikö nämä muutkin reseptit kirjoittaa seiniin tai oviin niin pysyisivät ainakin tallessa. 

Viimeisten valonsäteiden voimalla kävin ottamassa julkaisukelvottomia kuvia huussin ovessa olevasta reseptiikasta joten niitä kuvia ei tässä näy, mutta reseptin saatte kyllä. Resepti ei ole minun keksintöäni, vaan Rasekon opettajan Veikko Virkkusen ja hänen kollegansa käsialaa. Veikko tuli mukaan myös meille pitämään oppilaille pölkkysavipäiviä ja häneltä ja oppilailta sain arvokkaita neuvoja muuraamiseen ja eri laasteihin. 

Moni on facen saviryhmissä maininnut että on tehnyt tai on aikeissa tehdä myös vastaavia rakenteita ja toive ohjeesta tuli sitä kautta. Tämä ohje on siis toiminut meillä hyvin joten olettaa saattaa että muuallakin toimii. Toki pitää aina muistaa soveltaa savilaadun mukaan ja miksei vähän huvikseenkin. 

Savilietteen teko kuivasta savijauheesta tai rakeesta menee suurinpiirtein näin. Suureen muuraussaaviin laitetaan 4 ämpäriä vettä, siihen kaadetaan kuivaa savea yhteen kasaan keskelle siten että keon huippu jää pinnalle näkyviin. Odota 15 minuuttia, sekoita. Odota uudestaan 15 minuuttia tai enemmän ja sekoita uudestaan. Jos liete on tasaista, ota tasan 1 dl savilietettä ja kaada se vaaterissa olevan tasaisen ja kuivan lasipinnan päälle. Kirppikseltä vaikka vanha peili toimii tässä hyvin. Mittaa lasin päälle kaadetun lietteen halkaisija, jos se on 15 cm, on liete valmista. Kannattaa etsiä desin mitta, jonka yläreuna on tasan desin verran, tämä helpottaa mittaamista, sillä mitan sisäpuolella olevia viivoja ei savea mitatessa näy. 




Sitten maasta kaivetun, suoraan kasasta otetun saven käyttö. Tämä on hyvä tapa, jos on kasa savea ja paljon muurattavaa ja tyhjiä tynnyreitä.  Ota riittävän suuri tynnyri, täytä se maks puolilleen savikökkäreillä, jos kököt on yli pään kokoisia kökköjä, halkaise ne pienemmiksi. Riippuu siitä, kuinka kauan aikaa aiot odottaa saven liettymistä. Täytä vedellä, kuitenkin siten että sekoittimesi yltää melkein pohjaan saakka ilman sähkölaitteen tunkemista veden alle. Odota vuorokausi ja sekoita. Kun savikökkäreet pienenevät, ne imevät itseensä lisää vettä, joten sekoittele muutaman kerran muutaman tunnin välein, kunnes liete on tasalaatuista. Kuori lietteen päältä juuret ja muut roskat mitä on saattanut olla saven sisällä. Kivet painuu pohjaan, ne voivat asustaa siellä kunnes tynnyri on tyhjä savesta. Jos teet savea varastoon, jätä savilillu varjoon ja laita päälle joku kansi ettei eläimet tai ylenmääräinen sade pääse tynnyriin. Jos aiot käyttää savea heti, tee yllä mainittu 15 cm testi. Lisää savea tai vettä, riippuen onko liete liian löysää tai liian tiukkaa. Älä huijaa itseäsi testin kanssa, se ei kannata. Kuivaa, hienoa savea kannattaa olla varastossa pari ämpärillistä, jos vettä on lirahtanut liikaa ja savea täytyy lisätä. Kuiva savimuru liettyy suorastaan sihinää pitäen veteen, joten sen lisääminen on huomattavasti nopeampaa kuin isojen kökkäreiden. 

Minulla oli usein kolme tai neljä tynnyriä yhtäaikaa käytössä, joissa osassa oli savea liettymässä ja yhdessä oli valmista lietettä josta sitten tehtiin muurausmassaa. Kuvat on vihertäviä johtuen vihreiden tynnyreiden läpi siilautuvasta valosta.






Itse massan teko.

Ota kaksi samankokoista ämpäriä. Itse käytin kahta 10 litran muurausämpäriä. Ota valmiista, testatusta lietteestä isoon muuraussaaviin 3 ämpärillistä lietettä, lisää ensin 2 samankokoista ämpärillistä kuivaa sahanpurua ja aloita sekoittaminen varovasti, liete roiskuu herkästi tässä vaiheessa. Lisää yhteensä noin 5-7 ämpärillistä sahanpurua ämpärillinen kerrallaan. Sekoita rauhallisesti ja saavia ympäri kävellen siten, että jokainen ämpärillinen sahanpurua tulee sekoitettua kunnolla erityisesti loppuvaiheessa, ettei tule vahingossa liikaa sahanpurua. Sekoittaminen on helpompaa jos ei tarvitse lisätä savilietettä enää lisää. 

Massa on valmista kun seuraavat kriteerit täyttyvät. 

- Massan tulee olla saavin reunoista irtoavaa. 

- Täristä sekoittimella saavin reunaa, saavin reunaan tulee kertyä vettä. 

- Sekoituksen lopussa massan tulee vajuta keskeltä. 

- Massa ei saa olla tahmeaa. 

- Massan rakenteen tulee olla näkyvissä, eli sahanpurun näkee. 

- Massan tulee irrota muurauslaastasta heitettäessä. 

Parhaiten massaa oppii tekemään tekemällä. Pienet heitot massan laadussa ei häiritse, mutta muuratessa erot huomaa ja myös käytössä oleva savi ja sen ominaisuudet vaikuttavat. 

Meillä oli todella lihavaa savea, siinä ei ollut seassa lainkaan hiekkaa. Savi kaivettiin rakennusvaiheessa tulevan talon paikalta, sitä oli useita metrejä paksu kerros, josta kuorittiin vain osa päältä pois. Maanrakentajat kertoivat, että kaivaessaan törmäsivät kiinteään savikerrokseen, jota eivät halunneet häiritä. Sitä alempaa savipatjaa ei siis kaivettu, vain pintamultakerroksen alla olevat savet kaivettiin pois. Sitä kasaa olen nyt käyttänyt. 

Miten saven hiekkaisuus vaikuttaa sekoitussuhteisiin, sitä kannattaa kysyä ammattilaisilta, esimerkiksi Suveka Kymäläinen pitää savipajoja ja -koulutuksia.






Olin alussa itse jonkin verran epäileväinen saven käyttöä kohtaan. Mietin esimerkiksi sitä, lähteekö savi valumaan sateen mukana pitkin seiniä, sulaako se pois. Täällä meillä sataa vettä vaakasuoraan, eli seinät kastuvat usein koko korkeudeltaan. Pääsin testaamaan tätä kun jouduimme purkamaan yhden kohdan ja siitä jäi kuivaneita savilaastipaloja. Laitoin pitkän palan vesiastiaan ja annoin olla siellä kuukauden verran. Pala kostui ja mureni hieman päistä ja ohuista kohdista, mutta muuten sille ei käynyt mitään. Sama pala on nyt toista vuotta ollut ulkona sään armoilla eikä sille ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Oletan että sekoittaessa massaan tulee samantyyppinen sitko, kuin pullaa leivottaessa, kokonaiskoostumus siis muuttuu ja se sitoo saven, veden ja sahanpurun yhteen tiiviisti. 




Siinä kaikki mitä tiedän savilietteen tekemisestä, juuri sen verran kuin omaan projektiin tarvitsee. Seuraava saven kanssa askartelu tulee todennäköisesti olemaan savirappaus ja sitä varten pitääkin mennä kurssille tai kutsua ammattilainen opettamaan alkuun. Savea riitää vielä kasassa muutamaan projektiin! 

Viimeisessä kuvassa Kukkaprinsessa Milli Ensimmäisen viralliset tarkastusmerkinnät. (Milli on poikamme kissa).









tiistai 25. tammikuuta 2022

Pölkkysavikanala ja sen tuskainen rakentamistaival

Savi, savilillu, mössö, kasa. Tarkoitus oli kertoa pölkkysavirakentamisesta ja sen hienoudesta, mutta kuvia tietokoneelta etsiessäni huomasin muistelevani vain sen järjetöntä työläyttä. Jokaisen rakennusvaiheen käsittämätön työläys oli välillä musertavaa. 

Mutta aloitetaanpa alusta. Kun alettiin rakentamaan nykyistä taloamme, pyysin kaikessa viisaudessani maanrakennusurakoitsijaa sijoittamaan kaikki eri maalajit eri kasoihin. Tulisin niitä käyttämään tulevaisuudessa projekteissani. Miehet vaihtoivat kummastuneita katseita keskenään, mutta kysyivät lopuksi että mihin kasat laitetaan. Osoitin paikat ja tarjouksista huolimatta en suostunut luopumaan arvokkaiksi katsomistani materiaaleista. Tämä oli myös halvin vaihtoehto, sillä tonneittain kiviä, kuutioittain savea, multaa ja sekalaista maa-ainesta olisi tullut erittäin kalliiksi rahdata tontilta pois. Tilaahan meillä on säilytellä järjettömiä määriä materiaaleja, joten kukaan ei ollut halukas kinaamaan kanssani tästäkään asiasta. 

Niinpä minulla (meillä) on, no sanotaan vaikka että riittävästi omiksi tarpeiksi erilaisia maa-aineksia läjitettynä kauniisti pitkin pihaa. Korkein maakasa on noin 5 metriä korkea, eli kasat on kohtuullisen isoja. 

Kuten aiemmassa postauksessani pölkkysavirakentamisesta kerroin, savirakentajiksi opiskelevat tulivat meille pariksi päiväksi harjoittelemaan pölkkysavitekniikkaa. Itse sain siinä samalla opit pölkkysavirakentamisen saloihin. Toki ahkera youtuben selailu oli jo tuottanut osan tiedosta etukäteen.  

Edellisessä jutussa kerroin miten valmistelin savea ensin kuivattamalla ja hienontamalla, mutta se(kin) oli järjettömän työlästä joten kurssilaisten lähdettyä oikaisin pari mutkaa. 

Peruuttelin traktorilla takalaatikko edellä savikasaan muutamia kertoja, kunnes kyydissä oli järkevä määrä kuivaa savea. Rikoin muutaman isomman möykyn lapiolla ja heitin kaiken isoihin vihreisiin tynnyreihin ja vettä päälle riittävästi. Odotellaan muutama päivä ja kunnon sekoitus ja avot, jo oli savilillua tarjolla. Tynnyrit löytyivät tontilta kun tänne tultiin ja niitä on käytetty useissa eri projekteissa niiden rumuudesta huolimatta. 




Sekoittamisen jälkeen savi oli ihanaa tasaista löllöä, kivet painuivat pohjalle ja kevyemmät puu- ja kasvijäämät nousivat kellumaan pinnalle, josta ne oli helppo noukkia pois. Savilöllö sai asustella vihreissä tynnyreissä sellaisenaan. Valmistin lopullisen koostumuksen mukaista lillua aina yhdessä isossa tynnyrissä kerrallaan sekoittamalla siihen vettä kunnes savitesti näytti hyvältä. Saven testaaminen on selitetty edellisessä pölkkysavipostauksessa. 

Valmista savilillua sitten otettiin reseptin mukainen määrä ja siihen sekoitettiin sopivassa suhteessa kuivaa sahanpurua kunnes massa täytti tietyt kriteerit. Resepti on kirjoitettu ulkohuussin oveen, siitä se ei ainakaan häviä, ja hyvä niin, koska minulla on siitä kuva otettuna, mutta nyt en löydä ko kuvaa mistään. Liitän sen tähän myöhemmin. 






Savilaastilla on erittäin miellyttävä muurata, se ei valu, ei haise pahalta, eikä ole myrkyllistä tai vaarallista vaikka osuisi iholle. 

Työkalut oli ihan normi muuraus- ja rakennustyökaluja. Ainoa minkä ostin tätä projektia varten oli iso sekoitin. Nokkakärryt oli erittäin hyvä apu täysien muuraussaavien siirtelyssä. Ovi- ja ikkuna-aukkoihin tehtiin tuollaiset loveukset estämään puiden liikkuminen sivusuunnassa ja samalla ilmanvirtausta vähentämään. Aukot jätettiin vapaaksi savesta, koska seinärakenteet painuvat hieman, mutta aukkoja kannattelevat lankut eivät painu. Myöhemmin täytin vielä kolot villalla.







Eläkeläinen kesätöissä. Tosin näistä ei maksettu palkkaa, muuta kuin satunnainen valmis ruoka tarjoiltiin naamarin eteen. Silti se jaksoi joka päivä raahautua paikalle ja teki hommia voimiensa mukaan. Muuratessa oli pakko olla yksi kummallakin puolella seinää muuraamassa, joten helpoiten se hoitui kahteen pekkaan. Mummin voimien mukaan kun mentiin, niin kaksi saavillista päivässä meni helposti, kolmas meni voimien äärirajoilla ja kevyen valituksen säestyksellä. Saavillisesta tulee muistaakseni noin kuusi ämpärillistä savilaastia. Että melkoisen reipas eläkeläinen! Toisaalta oli hyvä että tahti oli jokseenkin rauhallinen, tuli itsekin tehtyä myös muita puuhia ja myös nautittua lämpimästä kesästä. 


Vuoluhevonen oli taas kultaakin kalliimpi vekotin, kun piti jo valmiiksi sahattuja pölkkyjä kuoria joiltain osin uudestaan. Rungot kuorittiin kokonaisina jo aiemmin, mutta osittain kuorintatiimiltä oli jäänyt nilaa tai muita kuoren osia jäljelle ja ne piti myös poistaa. 



Materiaalia hankittiin tietysti jo vuosia aiemmin kuivumaan, mutta sen menekki yllätti kuitenkin. Pihalla sattui olemaan talon rakentamisesta yli jääneitä hirrenpätkiä joiden leveys ei ihan riittänyt. Ratkaisu oli halkaisukiila ja pari vanhaa kirvestä. Halkaisin hirret ja ruuvasin puolikkaat kiinni toisiinsa oikealle etäisyydelle. Seinän paksuus on 40 cm. Hirsien välit täytin kuivalla sahanpurulla. 

Materiaalina voi käyttää haapaa tai pihkapuita kuten kuusta tai mäntyä. Puiden pitää olla kuivia. 

Myös hirsiladon rakentamisesta jääneet hirrenpätkät käytettiin hyödyksi. Nurkissa pölkkyjen pituus oli 60 cm ja ne aseteltiin pitkittäin seinän suuntaisesti vuorokerroksin eri suuntiin. 



Joka seinä sidottiin ainakin kerran koko seinän pituisilla laudoilla jotka kiinnitettiin nurkkapölkkyihin puutapein. Näin rakenne pysyy toivottavasti paremmin kasassa. Myös nämä välit täytettiin sahapurulla. Savella tiivistettiin kaikki raot. Pölkyt eivät missään kohtaa ole toisiinsa suoraan kosketuksissa, vaan välissä on aina kunnon annos savea. 





Ikkunoita soviteltiin kesken kaiken, varmisteltiin mitat että ne edelleenkin sopii niille tehtyihin aukkoihin. 



Yhtenä aurinkoisena päivänä kävin lainaamassa naapurilta peräkärryn ja niin lähdettiin Valmetin kanssa reissuun. Reissussa kuluikin lähes koko päivä, ajettiin Santalaan hakemaan soraa kanalan lattian alle. Valmetti piiputti pari kertaa, mutta pidettiin tauko ja sitten taas hissukseen köröteltiin sivuteitä pitkin. 



Sorat heiteltiin käsivoimin oviaukosta sisään kanalaan, siinäkin meni muutama tunti vaikka vuorotellen tehtiin. 


Kattotuolit saapuivat oikea-aikaisesti ja ne pitikin asentaa paikoilleen ennen päätykolmioiden muuraamista oikean koron varmistamiseksi. Onni on mies joka tulee aina avuksi mittaamaan ja asentamaan ja ehdottamaan älykkäämpiä ratkaisuja. Kaikista älykkäintä olisi tietysti ollut tehdä kanala jostain muusta kuin pölkkysavirakenteesta..


Työturvallisuudesta tingittiin, mutta ei pudottu kertaakaan. Telineetkin oli ihan kelvolliset, mutta lähestulkoon kaikki kuiva puutavara oli siihen mennessä upotettu seiniin joten kahdella pitkällä lankulla tasapainoiltiin viimeiset muuraukset. 


Yhtäkkiä muurausurakka olikin valmis. Nämä kuvassa näkyvät hullut muurasivat kahdestaan noin 95 % koko kanalasta. 


Vaatteilla ei paljon koreilla meillä muutenkaan, mutta vikana muurauspäivänä kamat oli kyllä sen näköiset että oli muurattu jo ihan tarpeeksi. 


Muurauksen loppua juhlistettiin, mutta eihän se ilo siihen vielä loppunut. Seuraavaksi naputeltiin katto täyteen lautaa. Mummi opetteli käyttämään sirkkeliä ja hyvin sujui taas kahdestaan hommat. 


Lattiaan tuli soran päälle reilu kerros styroksia, kaikki jämät mitä tontilta löytyi. Styroksin päälle raudoitus ja raudoituksen päälle betonivalu. Valun hoiti luottomuurari, sellainen oikea muurari, Jonas Lindfors. 


Kattohuopaa asennettiin koko perheen voimin. Tässä tyttären tyylinäyte. 



Kun katto oli valmis, laitettiin ikkunat talveksi paikoilleen, pitämään luonnonvoimat talon ulkopuolella. 



Keväällä sitten maan sulettua rakennettiin aitaus. Purettiin vanhat koirahäkin elementit, hyvät puuosat valttasin ja ne käytettiin uudestaan tässä uudessa kanalan aitauksessa. Vanhat verkot pääsivät marjatarhaan suojaamaan pensasmustikoita jäniksiltä. Uudet verkot ostin ja ne kaivettiin 30 cm maan sisään. Aitauksen päälle tuli vanha haukkaverkko, sitä jouduin ostamaan lisää aitauksen laajenemisen takia. 

Ikkunat on tontilla olleen talon ikkunoita jotka säästin tulevia käyttötarkoituksia varten. Ikkunat kunnostin, hioin, kittasin ja maalasin. Sisäikkunat on valkoiset, ulompien ikkunoiden ulko-osat on vihreät, kuten myös ikkunanpielet. 


Kanat saapuivat keväällä ja niistä joskus toiste parempia kuvia ja juttua. Näin se vaan valmistui tämäkin projekti, muutaman vuoden viiveellä. Yksi kesä meni leikkauksista toipuessa, kärsivällisyyttä taas kysyttiin kun olisin mieluummin ollut rakentelemassa kesken olevia projekteja valmiiksi. 

Tämä on ensimmäinen talvi kun kanat on kanalassa ja rakenne on tähän mennessä toiminut hienosti. Sisäkatossa on parikymmentä senttiä villaa. Lämmityksenä on yksi lämpölamppu ja kestopehku. Katossa on biolanin tuulituuletin pitämässä ilmanvaihtoa yllä. Sähköt on vedetty kanalaan ja valot toimivat ajastimella. 

Kanat oppivat viime kesänä hyvin kulkemaan niille tarkoitetusta aukosta seinässä, ulkoilevat välillä aitauksessa ja välillä vapaana pihalla. Yöksi luukku laitetaan kiinni, kanat menevät itse ajoissa kanalaan iltapuulle. Kanat ovat viihtyneet hyvin ja vielä ei ole ilmennyt mitään ongelmia. 

Pientä päivitystä on tulossa kanalan kattoon, ihan vaan huvikseen ja istutuksia aitauksen vierelle sekä mahdollisesti pieni katos sadepäivien ulkoilua varten. 




Pitkääkin pidempi teksti tuli, mutta ajattelin polkaista kaiken ulos kerralla. Reippaammat jaksoivat tänne saakka, hyvä te!





torstai 6. tammikuuta 2022

Suunnitteluhulluus ja sen yllätyksellisyys

 


Odotan jo kevätahavaa, kun aurinko jo vähän lämmittää, mutta tuuli puhaltaa vielä kylmästi. Odotan sitä rauhallista kävelyä ympäri pihaa, kun sieltä täältä yhtäkkiä huomaa kasvavan jo jotain vihreää. Heinät on vielä talven jäljiltä lakastuneita ja pitkiä, mutta niiden väleistä helmililjat ja krookusten lehdet pilkottavat, tuoden lupauksen matalasta väriloistosta, jonka huomaa parhaiten aurinkoisina päivinä. Joka päivä käyn tarkistamassa ovatko jo krookusten kukat auenneet ja muistutan perhettä ja erityisesti mahdollisia vieraita hitaasta ja maata tarkkailevasta kävelytyylistä, koska kevään pienet kukkijat ovat sattuneet asettumaan poluille ja nurmikolle ihan miten sattuu. On siis väisteltävä näitä pieniä helmiä ja siksi kävely näyttääkin ulkopuolisen silmin ehkä enemmän humalaisen hoipertelulta kuin rauhalliselta iltapäiväkävelyltä. Onneksi täällä meidän perällä naapurit on kaukana, vain yhdet saattaa oikein kuikuillessaan ihmetellä iloista huudahtelua ja maahan tuijottelua.

Nyt on vielä maassa lunta ja lisää sataa jatkuvasti. Tammikuu on vasta alkanut ja pikkuhiljaa alkaa multasormia syyhyttämään, viime vuosien puutarhalehdet ilmestyvät kaikille kodin tasoille hiirenkorville selailtuna. Kasviluetteloita tutkitaan, ympyröidään mielenkiintoisia uutuuksia ja niitä siemeniä, joita on vuosia yritetty jostain etsiä.

Katselen puutarhaohjelmia netistä ja kuuntelen podcasteja, päivittäin lisääntyvä valo herättää minua joka päivä vähän enemmän ja on vaikea keskittyä päivittäisiin askareisiin. Puutarhahulluus pitäisi diagnosoida, samoin kuin neuloosi ja kehräysvimma, rakentelu ja kanojen kasvattaminen. Sitten diagnoosin saatuaan voisi rauhassa keskittyä niihin, eikä tarvitsisi enää tasapainoilla työnteon ja harrastusten välillä. Taitaa olla toiveajattelua.

Pinterest ja instagramin puutarhahästägit on seurannassa, ja päivittäin tallennan taas uuden idean joka näyttää hienolta tai sopisi juuri siihen yhteen kohtaan puutarhassa.

Teen listoja. Loputtomasti listoja erilaisista asioista. Kasvilistoja mitä aion tilata, penkkilistoja, mitä kasveja laitan mihinkin penkkiin, kasvimaalistoja, vaikka kasvimaalla yleensä onkin ne samat luottokasvit. Perunalajikkeiden hankinta on joka vuosi yhtä hankalaa, vaikka tilaat ajoissa, ei silti välttämättä saa kaikkia toiveita täytettyä. Jos et muista tilata, täytyy tyytyä puutarhamyymälöiden valikoimaan tai naapurimaanviljelijän tilaamiin lajikkeisiin. Joka vuosi laitan pottuja, yleensä ne onnistuvat, mutta viime vuonna ei sitten millään. Valmistaudun henkisesti myös tämän vuoden pettymyksiin. Silti päätän valmistautua kasvukauteen paremmin kuin koskaan. Päätän esikasvattaa kaiken mahdollisen miehen rakentamalla lasiterassilla. Perhe ehkä yllättyy lasikuistin käytöstä, mutta tuskin iloisesti.

Sisällä pelargonit venyvät pituutta, täytyy ottaa niistä pistokkaita. Käenkaalit jaksavat vuodesta toiseen, kunhan muistaa kerran vuodessa siirtää osa mukuloista väljemmille vesille. Yleensä jaan niitä ystäville. Muutama hassu orkidea sinnittelee edelleen elossa, en ole saanut niitä viihtymään tässä talossa. Edellisessä ne kukkivat vuosi toisensa perään ilman juuri minkäänlaista hoitoa.

Jokin outo kaktus on päättänyt viihtyä ja kasvanut reilu puolimetriseksi, en tiedä miten sen saisi siirrettyä isompaan ruukkuun ja edes kannattaako se, entäs jos se päättää vielä kasvaa tuosta pidemmäksi?

Pienilehtinen viherkasvi talvehtii kalpeana ja hitaasti kuivuvana ruukuissa sisällä, katsotaan vahvistuuko se kevään tullen.

Keväthaaveilua on monenmoista, tänään upea talvinen keli antoi energiaa ja sain lattaraudat väännettyä oikeaan muotoon kanalan ruohokattoa varten. Pelkästään kanalan katon ajatteleminen saa aikaan villien ideoiden myrskyn. Mitä kaikkia lajikkeita sinne voisikaan laittaa kasvamaan, vai annanko rikkaruohojen rehottaa, niin että kanala näyttää vihreän peruukin pukeneelta peikolta?



Kanoista puheen ollen, ne kaipaavat suojaavia kasveja niin aitaukseen kuin sen ulkopuolellekin. Tämä ajatus pelasti minut tunkemasta vahingossa kasvatettuja pensaita pitkin poikin pihaa, nyt saankin rauhassa istuttaa ne kanalan aitauksen viereen luomaan vihreän turvakäytävän isompien pensaiden ja puiden suojiin. Ja kanalan verkkoaita on kuin tehty köynnöskasvien kodiksi. Kävin jo viime viikolla napsimassa köynnöshortensiasta pistokkaat vesilasiin sisälle juurtumaan. Ah, mikä määrä uusia kasvatuspaikkoja tämä idea luokaan! Varsinkin kun haluaisin käytännöllisyyden kannalta pitäytyä suurissa kasvatuspenkeissä, ei mitään pientä piiperrystä tähän pihaan. Perheen ruohonleikkaajat kiittää kun istutusalueet on selkeästi merkitty ja kantattu tai reunustettu.

Olipa ihana pitkästä aikaa kirjoitella, antaa vaan ajatusten tulla ulos sormien kautta. Kevät kyllä tulee, omaa tahtiaan. Nyt nautitaan näistä komeista talvikeleistä ja suunnitteluun uppoutumisesta!




lauantai 18. tammikuuta 2020

Top 10 taitoa

Tsajut haastoi muut omavaraisuudesta kiinnostuneet kirjoittamaan top 10 listan omavaraisuuden etsinnässä tarvittavista taidoista.

Olen hirvittävän huono kirjoittamaan annetusta aiheesta, helpoiten tekstiä syntyy kun päästää oman mielensä valloilleen, asettaa sormet näppäimille ja antaa mennä. Kokeillaan nyt kuitenkin, erityisesti sen takia että edellisestä tekstistä on jo kauhean pitkä aika.

Tässä tulee top 10 lista omasta mielestäni tärkeistä taidoista omavaraisempaa elämää etsiessä.

1. Tiedon hankinta

Hanki tietoa itsellesi ja ympäristöllesi tärkeistä asioista. Kartoita ensin mitä resursseja sinulla on, miten sitä voi parantaa, mitä kaikkea sillä voi tehdä.

Kartoita sen jälkeen asiat mitä sinulta puuttuu ja harkitse voiko niitä toteuttaa jollain tavalla sinun resursseillasi, sinun ympäristössäsi. Jos voi, tartu toimeen, mutta etsi ensin mahdollisimman paljon tietoa asiasta.

Kun olet päättänyt mitä haluat tehdä, etsi mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä asiasta. Kannattaa tehdä asiat viisaasti ja jos on olemassa tieteellistä faktaa, kokemusperäistä tietoa tai perinnetietoa asiasta, ota niistä oppia niin pääset helpommalla.

Etsi rohkeasti tietoa erilaisista lähteistä. Hyvin usein keskusteluissa huomaa että ihmiset saavat tietonsa vain muutamasta lähteestä. Hyödynnä netti, kirjasto, kirppisten kirjavalikoima, muista myös kysellä ihmisiltä jotka ovat mahdollisesti joskus tehneet itse samaa tai edes eläneet sinä aikana kun tarvitsemaasi taitoa on käytetty arkielämässä. Näiltä ihmisiltä, usein vanhemmat sukulaiset tai tuttavat saattaa tipahtaa vaikka yksi termi, jonka avulla saat taas haettua uutta tietoa.

Hyödynnä myös alan oppilaitokset, pieni keskustelutuokio opinto-ohjaajan kanssa saattaa avata taas uusia näkymiä ja olet entistä viisaampi. Ole tiedonhaussa viitseliäs, utelias ja avoin. Kysele, kuuntele ja sisäistä saamasti tieto. Muista että on olemassa tietoa jonka olemassaolosta et osaa edes haaveilla!



2. Resurssit ja priorisointi

Ole tarkkana resursseista, vaikka puhutaan omavaraisuusasteen kasvattamisesta, kaikkea ei tarvitse osata tai tehdä itse.

Mieti tarkasti, tarvitsetko todella tuota uutta taitoa, vai onko joku jolta voit pyytää apua siinä asiassa. Löytyykö taidon opetteluun tarvittava opastus osaavilta ihmisiltä, kirjoista tai youtubesta, vai pitääkö kuitenkin käydä kurssi lisäksi. Vaatiiko taito ja sen suorittaminen jonkin lisenssin ja kuka sen myöntää ja mitä se maksaa.

Voitko ostaa palvelun, meneekö palvelun ostamiseen vähemmän rahaa kuin taidon opetteluun ja siihen liittyvien tarvikkeiden hankintaan. Missä säilytät ko tarvikkeet, onko niille tilaa ja onko sinulla mahdollisuus hankkia ne.

Mieti myös kuinka paljon aikaa kuluu uuden taidon hankkimiseen, tekeekö kuitenkin osaava ammattilainen tämän asian nopeammin kuin sinä. Voitko tehdä asian itse, onko sinulla siihen aikaa ja millä aikataululla saat asian valmiiksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin sata puolivalmista projektia, joista ei ole hyötyä ennen kuin ne on tehty valmiiksi.

Laske myös kuinka monta kertaa voit käyttää hankittua taitoa tai tietoa vuoden aikana. Voitko hankkia taidon avulla rahaa, tai käyttää sitä vaihtokaupan välineenä. Itse käyn mielelläni kursseilla, myös aivan turhilla kursseilla on tullut käytyä. Usein mies kyseenalaistaa kurssien järkevyyden, mutta oma sijansa on myös hyvällä ololla. On vaan niin hauskaa tehdä jotain ihan erilaista yhden viikonlopun ajan, olla poissa kotoa ja opetella jotain uutta taitoa, syventyä siihen ja harrastaa sydämensä kyllyydestä. Silti harkitsen tarkkaan mille kursseille tai mitä taitoa lähden kokeilemaan.

Esimerkkinä priorisoinnista käytän ojien kaivamista. Jos pitää aukaista pieni pätkä umpeen kasvanutta ojaa, sen voi tehdä itse lapiolla. Siihen kuluu ehkä puoli päivää aikaa, mutta saat sen tehtyä eikä tarvitse käyttää siihen suurta summaa rahaa. Jos taas tarvitsee parantaa vaikka puoli kilometriä pelto-ojia, niitä ei kannata lähteä kaivamaan lapiolla, vaan käyttää ammattilaista jolla on tarvittava kaivinkonekalusto ja joka tekee homman puolessa päivässä. Rahaa kuluu, mutta homma tulee tehdyksi.

Tärkeää on harkita onko homma tehtävä vai ei. Pelto-ojien aukaisu oli todella hyödyllinen, koska asumme hyvin vetisellä paikalla. Jos ojat ei vedä, kaikki paikat lilluu vedessä. Vaikka työ oli kallista, se oli pakko tehdä ja se hyödyttää viljelyä ja vesitalouden toimimista.

Ota huomioon vuodenaikojen vaikutus projektien toteuttamiseen. Talvella voi tehdä asioita joille kesällä ei ole aikaa. Istuta puut ja pensaat syksyllä, pääset helpommalla kastelun kanssa.

Asioiden suunnitteluun käytetty aika maksaa itsensä takaisin kun vihdoin aloitat projektin.



3.  Hankitun tiedon jalkauttaminen käytännön toimiksi

Kun olet hankkinut tietoa, harkinnut huolellisesti, suunnitellut huolellisesti, laskenut ajan ja materiaalien kulutuksen ja etsinyt talkoolaiset, hanki kaikki tarvittava ennen projektin aloittamiselle otollista ajankohtaa ja sitten ryhdy toimeen. Aloita, rupea, kisko työhanskat käteen ja ota kunnon ote työkalusta ja menoksi.

Aloittaminen tuntuu monesti vaikealta, ainakin kun puhutaan asioista joita et ole tehnyt aiemmin. Siitä huolimatta se on tehtävä. Varsinkin uusien projektien kanssa anna itsellesi alussa aikaa ymmärtää mikä on paras tapa viedä projektia eteenpäin. Pitääkö kuitenkin tehdä ensin tuo ja sitten vasta näin, vai onko parempi laittaa ensin tämä ja sitten se tuo. Rauhallisuus ja riittävä harkinta alussa on mukavampaa kuin vauhdikkaasti tehdyn alun jälkeen purkaminen ja sitten uudestaan tekeminen.

Kun olet aloittanut, työskentele sinnikkäästi ja muista tärkeimmät eli ravinto ja lepo. Ei maksa vaivaa tehdä puolitehoilla huolimattomasti vain sen takia että et raaski pitää ruokataukoa tai mennä illalla lepäämään ajoissa. Ja muista että projektin voi antaa huilata välillä, pitää siitä taukoa, kunhan pidät kiinni siitä että sekin pitää saada valmiiksi. Mitään projektia ei kannata lykätä liian pitkään, muuten se on kohta vain romuläjä.

4. Yritä uudestaan, vielä kerran

Jos et onnistu ensimmäisellä kerralla, mieti mitä teit, miten ja yritä uudestaan. Viljelyssä on niin monta muuttujaa että vaikka tekisit kaiken oikein, voi tulla yhtäkkiä kylmä tai kuivaa tai karmea sadekausi ja kaikki menee pipariksi. Silloin ei auta kuin todeta olosuhteet ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Olisi aivan ihanaa saada joskus maissin kasvatus onnistumaan. En ole koskaan vielä siinä kunnolla onnistunut, mutta sepä ei tarkoita että ensi vuonna ei voisi onnistua. Yritän ainakin!



5. Polttopuut

Siirrytään sinne konkreettisiin asioihin. Polttopuiden hankinta on meille yksi tärkeimpiä asioita. Me olemme onnellisessa asemassa, appiukolla on metsää ja saadaan sieltä puut. Saaminen kuulostaa kovin helpolta, todellisuudessa talvisin raivaamme tuulenkaatoja, raivataan sitä kaipaavia metsiä, kuljetetaan, pilkotaan, kuivataan ja taas kuljetetaan puuta edestakaisin. Moottorisaha, vesuri, kirves ja klapikone on ahkerassa käytössä. Kuin myös peräkärry, mönkijä ja erilaiset liinat. Talvisin kuljetaan suksilla ja kesäisin kävellen metsissä ja katsellaan mitä pitää tehdä. Appiukko tietysti päättää miten ja milloin asiat tehdään, mutta osallistutaan keskusteluun ja hommiin.



6. Ruoan kasvattaminen, puut, pensaat, kylvöt, liha, munat

Ruoan kasvattaminen taitaa olla itsestäänselvyys tällä listalla. Kuinka paljon ja mitä pystyt kasvattamaan, onko sinulla joutomaata jonka voi kesyttää lavatarhaksi tai ruukkupuutarhaksi.

Me ollaan oltu kohta viisi vuotta tällä tontilla ja niin paljon on tekemistä että välillä ahdistaa. Kasvatamme pottuja, porkkanoita, sipuleita, marjoja, yrttejä, herneitä, papuja, tomaatteja ja vaikka mitä mutta silti tuntuu että joka vuosi tulee lisää ideoita. Loppiaisena kylvin ensimmäistä kertaa syyskylvönä (tai talvihan se oikeastaan jo oli) naurista, lanttua, palsternakkaa ja mukulaselleriä. Toivottavasti itävät keväällä hyvin. Kylvin nämä lavoihin, koska kuitenkin unohdan missä ne on jos peltoon laitan ja sitten äestän kaiken nurin keväällä.

Lihan kasvatus vaatii osaamista vähän enemmän, me ollaan yleensä pidetty kesäisin pässejä. Ostan pässin ystäväni luomutilalta keväällä vieroitusaikaan ja kesän ne saavat kasvaa meillä pitäen samalla perinnemaisemaa yllä, raivaten pusikkoja ja syöden kaikkea mahdollista näiltä luonnotilassa jo vuosikymmeniä olleilta laitumilta. Syksyllä pässit menevät teurastamolle, käytän yleensä Lallin Lammasta koska siellä panostetaan lampaiden käsittelyyn.

Kanoja meillä on ollut monta vuotta, nyt on rakenteilla kärppävarma kanala, joten tällä hetkellä kanoja ei ole.

Eläinten kanssa toimiminen vaatii myös taitoa ja valtavan määrän tietoa sekä aikaa. Se on onneksi antoisaa ja usein hauskaa mutta myös työlästä ja aikatauluihin sidottua. Taito siis tämäkin, minun mielestäni.






7. Rakentaminen

Yksi oleellisista taidoista omavaraisempaa elämää tavoiteltaessa on ehdottomasti rakentaminen. Perusnikkaroinnilla pärjää aika pitkälle, kunnes tekee mieli rakentaa jotain vähän isompaa joka vaatii jo tietoa kantavuuksista ja materiaalien ominaisuuksista. Sitä ennen pitää kuitenkin osata rakennella eläimille sadesuojaa, kanalaan verkkoaitaa aitauksen seiniin ja kattoon, rakentaa pieni rappunen tai kanalle munintapesä, korjata tuulessa repsahtanut ovi tai aitaa.

Pääasia siis että työkalut pysyy kädessä ja niitä on pieni valikoima. Muutamalla peruskäsityökalulla pääsee pitkälle. Opettele siis käyttämään työkaluja ja teroittamaan sitä vaativat. Tylsällä moottorisahalla, kirveellä tai taltalla ei tee yhtään mitään.

Rakentamista on monenlaista ja senkin oppii tekemällä, hakemalla tietoa ja hakeutumalla jonkun osaavan apulaiseksi.

Lisäksi pitäisi olla jonkinlainen ymmärrys erilaisten koneiden huoltotarpeesta, huollot voi aina teettää jollain osaavalla mutta koneita ja laitteita pitää muistaa huoltaa säännöllisin väliajoin.





Kuvassa Tormek teroituslaite. Helppo ja kätevä!



8. Teurastaminen ja lihan käsittely

Jos sinulla on eläimiä, opettele edes hätälopetus. Jos eläin onnistuu loukkaamaan itsensä pahasti, se on saatava kärsimästä pois mahdollisimman nopeasti ja oikeilla menetelmillä.

Halvemmalla pääset jos osaat myös nylkeä, suolistaa, riiputtaa, leikata ruhon oikein. Kesäpässit olen lähettänyt teurastamolle kun sen aika on, mutta tämä on taito mikä kannattaa opetella.

Olen yhden kerran lopettanut, nylkenyt jne lampaan itse joten tässä on vielä petrattavaa. Ei sitä yhden kerran jälkeen muista.

Nyt olen ollut eläkkeellä olevan lihanleikkaajan opissa, hän opettaa minulle miten ruho leikataan paloiksi oikein. Tuomio oli että tänä vuonna vielä muutama yhdessä ja sitten pärjään jo yksin. Pakkasessa on lohduttava määrä lihaa joten pärjätään aika pitkään omilla lihoilla.



9. Käsityöt

Millaisia käsitöitä kannattaa opetella riippuu tarpeestasi ja omista kiinnostuksen kohteista. Itse olen opetellut viime syksynä kehräämään villasta lankaa. Se on erittäin hyödyllistä silloin kun pitää pieniä määriä lampaita ja haluaa lankaa, mutta villaa tulee vain vähän. Joissakin kehräämöissä on minimikilomäärä kuinka vähän villaa sinne voi lähettää.

Kävin kehruukurssin, mutta sitä ennen opettelin kehräämistä youtube-videoiden perusteella. Kurssilla sain lisäksi hyviä ohjeita miten tehdä homma paremmin joten kummastakin oli hyötyä.

Ostin kierrätyskeskuksesta rukin, hieman puutteellisen mutta toimivan. Kehrääminen on kovin meditatiivista, sitä ei malttaisi millään lopettaa kun sen aloittaa. Mutta niin on melkein kaikkien käsitöiden kanssa.

Osaan jotenkin kutoa, mutta en ole viitsinyt lähteä tekemään isompia projekteja kun lähipiirissä on sellaisia maratoonareita jotka kutaisevat tuosta vaan villapaidan. Joten olen tyytynyt keritsemään, lähettämään villat kehräämöön, värjäämään ne kasvi- tai sieniväreillä ja lähettämään langat toiveiden kera näille kutojille. Yhteistyö toimii hyvin!
Arvaatteko kuinka ihanaa on kiskaista omien lampaiden villoista kudottu villapaita päälle, sitä osaa arvostaa vähän eri tavalla kun tietää työn määrän.

Puun työstö kokonaisuudessaan on hyödyllinen taito niin omakotiasujalle kuin omavaraisuudesta haaveilevalle. Puusta voi tehdä melkein mitä vaan, joten ei kun opettelemaan. Lähiaikoina olen tehnyt kasvavaa aitaa, punonut kukkapenkin reunusta aidan ylijäämämateriaaleista, vuollut oksasta puukauhan, tehnyt muutaman leikkuulaudan, poistettu maaleja vanhoista puuovista, tehnyt yhden kyltin ja nyt on kaverilta tilaustyö jostain kutomiseen liittyvästä puikosta. Eteiseen pitäisi tehdä penkki ja siihen alle laatikot, nyt siinä on epämääräisiä penkkejä ja kasa kenkiä mihin jokainen sisääntulija kompastuu.

Haluaisin kovasti osata tehdä teetä ja osata käyttää kasvattamiani yrttejä paremmin ruoanlaitossa.






10. Haaveilu

Haaveilu on myös tärkeää, mistäs ne uudet ideat muuten kumpuaisivat? Hauskuutan itseäni haaveilemalla joutohetkinä, kun vaikka odottaa jotain tai tekee kuntoutustreeniä. Samalla voi upota ajatuksiinsa ja miettiä olisiko mitenkään mahdollista kaivaa kallion kylkeen osittain maan alla olevaa kasvihuonetta, vai tulisiko siihen sittenkin pieni lampi jossa voisi uida ja miten siinä sitten pysyisi vesi. Tai tekisikö tulistelupaikan talon viereen ja lähteekö se sitten lapasesta ja tuleeko siihen sittenkin kesäkeittiö vaikka olenkin huono tekemään ruokaa.

Pitäisikö laittaa kanalaan millaiset ikkunat ja miten päin aitaus laitetaan, millainen kulkuluukku niille tehdään.

Milloinkohan tulisi sen verran pakkasta että maa kestäisi traktoria ja saisin isoja kiviä haettua pellolta kiviaitaprojektia varten. Mistäköhän kohdasta lähtisi ja pitäisikö siihen aitaan tehdä jotkin kasvatusaltaat niinkuin oli puhe vai pelkkä aita ja niin edespäin.

Kuulostaa ehkä siltä että projektien määrä kasvaa räjähdysmäisesti, mutta todellisuudessa yritän edes jotenkin pitää näitä järjestyksessä siten että ne valmistuisivatkin joskus. Haaveilla kuitenkin saa ja sanon aina miehelle kun selitän mun ideoita että anna mä intoilen! Haluan innostua ja ihmetellä miten joku asia tehdään, vaikka en sitä koskaan toteuttaisikaan.




Myöhästyin jo deadlinesta mutta ei se haittaa, tämä oli ihan hauskaa kirjoittaa vaikka tulikin hyvin pitkä ja listamainen sepustus. Jännä nähdä mitä muut ovat laittaneet listoilleen!



Tsajut
Puutarhahetki
Wannabee farmari
Sarin puutarhat
Jovelassa
Korkeala
Pienen pieni farmi