Lammasvällykurssin toinen osa

Edellinen kirjoitus käsitteli lammasvällykurssin ensimmäistä viikonloppua jolloin opeteltiin ompelemista. Tämä toinen osa käsittelee sitten työn hauskempaa, hieman vähemmän työlästä mutta erittäin paljon suunnittelua vaativaa osaa, eli kuvioiden painamista.

Pöydällä osa Anun painopalikka-arsenaalista. Trykkblokket hankitaan Norjasta, Fjellformin sivuilta saa tilattua erilaisia kuvioita. 

Suunnittelua varten oli opettajamme tulostanut ison kasan kuvioiden kuvia, jotka leikattiin irti ja niillä oli sitten helppo tehdä erilaisia sommitelmia vällyjen päälle. Suunnitelmat muuttuivat sen muutaman kymmenen kertaa ja jopa jo painamisen alettua. 

Sähkärin teippi oli kovassa käytössä, sillä vedettiin linjat joiden sisällä sitten yritettiin pysyä. Varsinkin jatkuvien kuvioiden painaminen oli kovin tarkkaa puuhaa. 

Suunnittelu vaihtui lennosta, kuten kuvistakin voi päätellä. Tarkoitus oli yrittää saada mahdollisimman paljon kuvioita taljalle, että valkoista, potentiaalisesti likaantuvaa kohtaa jäisi vähän.

Otin mukaan myös kaikenlaisia vanhoja taljoja ja annoin mielikuvituksen lentää. Painoin kuvioita kaikille taljoille mitä kotoa löytyi. Tyytyväinen olen lopputulokseen ja hauskaa oli! Ensi vuoden kurssille olen myös ilmoittautunut, taljat on hommattu, idea löytyy mutta kaavat vielä puuttuu. Saatte sitten nähdä mitä tuli jos idea ja toteutus onnistuu! 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Arkistojen kätköistä

Ja vihdoin tuli syksy. On aikaa kirjoittaa, miettiä, olla hetki rauhassa. Katsella kuvia ja niitä olikin kertynyt erilaisista projekteista ihan tolkuton määrä.

Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on taljat. Pehmeät, komeat, kuvin koristellut, käsin ommellut taljat. Tämän taljainnostuksen alku on jo yli vuosikymmenen takaa kun serkullani oli lampaita ja häneltä sain valita itselleni ja koirille kauniita taljoja käyttöön. Silloin lampaantalja merkitsi minulle taljaa, leikkaamatonta, puhdasta taljaa. Reilu vuosi sitten näin kuvia lammasvällyistä, ihan sellaisista oikeista vällyistä joita on rekikyytiaikaan käytetty. Useammasta lampaantaljasta ommelluista, norjalaisen perinteen mukaisesti kuvioin koristelluista upeista käsityön taidonnäytteistä. Ihastuin heti ja päätin että tuollaisen minäkin teen! 

Etsin ja löysin, Loimaan kansalaisopisto järjesti kurssin, jonka vetäjänä toimi lampuri ja käsityöläinen Anu Pentti, joten lähdin minäkin lammasvällykurssille mukaan!

Ensin kuvassa hieman tarvikkeita.

Järjettömän vaikea valita taljat jotka edes suunnilleen sopivat yhteen. Pelkästään ruskean eri sävyt vaihteli hurjasti, mutta näihin kolmeen päädyin lopulta. Taljat ostin kurssin vetäjältä paikan päällä. 

Suunnitteluun kului yllättävän paljon aikaa, open ja kurssilaisten avulla siitäkin selvittiin. 

Ensin piirrettiin rajat ja sitten leikkaus, tarkkaa puuhaa että menee suoraan eikä leikkaa karvaa poikki. Pitää leikata ainoastaan talja, eli saksien kärki pitää olla aivan karvan juuressa leikatessa. 

Koska lampailla ei ole kainaloissa karvaa, täytyy tehdä paikat kainaloiden kohdalle. Ideana on käyttää kaikki mahdollinen, Anu kertoi että taljan teosta saa jäädä jäljelle vain sen verran palasia mitkä mahtuu taskuun. 

Paikat pitää luonnollisesti löytää taljanpalasta, jossa karvat menevät samaan suuntaan, ettei paikkaa näe jälkeenpäin karvapuolelta. 

Palat valmiina kotiinlähtöä varten. Kotona sitten piti ommella palaset yhteen, peittää ommel ja ommella reunat. 

Valitsin arkikantin, tarkoittaa sitä että reuna huolitellaan värjätyllä ohuella nahalla, josta kuva alla. 

Tämän verran ehdittiin yhdessä viikonlopussa, kurssilla oli hauskaa, mukana oli käsityöläisiä, lampureita ja ihan vaan käityön harrastajia. Kotiläksyiksi jäi kaikille iso kasa ompelemista ja innolla jäätiin odottamaan seuraavaa kertaa!