Omavaraisesti oma itseni

Tällä kertaa yhteispostauksen ideana on esitellä itsensä, bloginsa, perheensä, kotinsa, mitä nyt ikinä ihminen haluaakaan esitellä.

Tämä tuntuukin olevan vaikeampaa kuin luulinkaan. Normaalisti esittelisin uudelle ihmiselle itseni kertoen nimeni, ammattini, ehkä jotain perheestäni ja missä asun. Koska tämä kaikki on kovin yksityistä tietoa, en ole valmis kertomaan näitä asioita blogissa. Toisaalta, tuskin ne blogin kannalta ovat edes kovin merkityksellisiä tietoja.

Tärkeämpiä asioita mielestäni teille tällä kertaa listan muodossa:

1. Asumme metsässä, ei ihan niin keskellä metsää kuin haluaisin, lähellä on kuitenkin naapureitakin.

2. Ostimme vanhan pientilan vuonna 2014 syksyllä ja siitä lähtien on puuhaa ja juttua riittänyt. Ensin raivattiin pellot ja omenapuutarha, purettiin kymmeniä hökkeleitä ja pari taloa, sitten rakennettiin mummin loppusijoituspaikka (eli mökki) jonne muutimme kahdeksi vuodeksi, jona aikana rakensimme omaa taloamme tähän ihan viereen. Rakennusprojektit jatkuvat edelleen hirsiladon ja pölkkysavikanalan merkeissä, mies haaveilee joskus pääsevänsä autotallin rakentamisen kimppuun.

3. Blogin perustin aikoinaan eläinten kouluttamisen tiimoille, lähinnä muistikirjaksi itselleni. Pidän kirjoittamisesta, olen aina pitänyt, joten annan itseni hullutella tämän kanssa juuri niin paljon kuin huvittaa. Tämä on edelleen päiväkirjamainen, täysin hiomaton, ei päämäärää tai tarkoitusta mainostaa asioita. Bloggaukseen lisäpontta on tuonut tämä omavaraisuusyhteispostausprojekti, johon osallistun jo toista vuotta.

4. Sijainti on eteläisessä Suomessa, kasvuvyöhykkeellä 1a. Meren läheisyys tuo haasteita, keväisin meri pitää viileänä ilman pitkään, kesäisin tuulee usein ja paljon, syksyisin taas meri varastoi kesän lämpöä pitkään ja syksyt ovatkin usein leutoja. Talvisin ei usein tule riittävän paksua ja suojaavaa lumikerrosta, ainoastaan ikävä jäinen paksu kerros kasvien päälle. Silloin tällöin, noin viiden vuoden välein meri jäätyy ja päästää meidät viilettämään retkiluistimin pitkin rantoja. Kesien viileys ja tuulisuus sopii mulle mainiosti, tukehdun keskisen Suomen helteissä joissa ilma ei liiku ja vaatteet liimautuvat ihoon kiinni.

5. Eläimiä on tällä hetkellä vain mies, kaksi yhteistä lasta, kaksi koiraa ja yksi kissinpentu. Toinen koira on Australian kelpie 82% working, eli paimentaa myös.

Nasa vakavana. Kuvaaja Mia Nyberg.

Toinen on Lancashiren karjakoira, mutta pelkästään sohvanlämmitin, vaikka ajatuksena oli että toimisi myös hiirikoirana. Mutta ei, hän vain rakastaa kaikkea ja kaikkia.

Hiirikissaksi hankimme tänä vuonna maatiaiskissa Millin, josta onkin ollut kuvia täällä. Milli asustaa sisällä, mutta käy ulkona silloin kun itsekin ulkoilemme. Toiveena on tosiaan että toimisi hiirikissana, maalla kun ollaan. Millille on opetettu luoksetuloa, valjaissa ulkoilua, autoilua ja tietysti muita perustaitoja kuten käsittelyä ja että verhoissa ei kiipeillä ja minun kukkiani ei syödä.

Milli on jo kasvanut.

Lampaita on ollut muutamana kesänä, pässikaritsoita jotka on syksyn tullen päätyneet pakastimeen. Lampaita on tarkoitus ottaa taas tänä kesänä, mutta katsotaan ensin mikä on ladon tilanne kesän alussa, ennen kuin lupaillaan mitään.

Ensimmäiset kesäpässit.

Kanoja oli monta vuotta, kunnes ilmeisesti kärppä tappoi viime syksynä lähes kaikki. Lopetin kaksi jäljelle jäänyttä vanhaa kanaa ja annoin kukon naapuriin. Kanalana toimi vanha maalattiainen puuliiteri, ja vaikka kuinka verkotin, niin jostain kärppä oli kuitenkin päässyt sisälle. Kamalaa, mutta eipä surkuttelu paljon auta. Uusi kanala oli joka tapauksessa rakennettava, nyt sen rakentamisen ajankohta vain aikaistui. Kanalaprojektista päästäänkin seuraavaan numeroon.

Etualalla Hattarakukko ja takana askeltaa Siiri Kakkonen. 

6. Youtube. Päätin kokeilla tehdä videoita kanalan raksaamisesta. Julkaisutavasta oli keskustelua ja kanssabloggaajat olivat sitä mieltä että helpoin tapa on ladata videot youtubeen ja jakaa sieltä linkki blogiin. Näin minusta tuli tubettaja. Lasteni suureksi häpeäksi. No ei kai, heidän tehtävänään on arvostella videot ennen julkaisua, ja jos videot on liian noloja, niitä ei koskaan julkaista.

Lapset loikoilee mökillä

7. Minä, itsensä pitäisi kai myös esitellä. Olen ihan tavallinen perheenäiti, pidän rakentamisesta, historiasta, perinteistä ja perinteisistä tavoista tehdä asioita. Puutarhanhoito, tai oikeammin kai ympäristönhoito kiinnostaa ja siihen liittyen myös järkevä ruoantuotanto jonka ohella tulee kuvioihin mukaan omavaraisuus ja varautuminen.

Opiskelen mielelläni uusia asioita ja jos saan päähäni tehdä jotain, yleensä toteutan sen tavalla tai toisella. Meidän suvussa naiset on aina tehneet kaikkea mitä huvittaa, joten jos jotain haluan, askartelen sen kasaan. Moottorisahan käyttöä ja hitsausta en hallitse, muuten melkein kaikki muu onnistuu.

Minä iltalenkkimaisemissa viime kesän reissulla serkun kanssa. 

Tällainen esittely, tervetuloa seuraamaan!

Muistakaahan käydä lukemassa myös muiden omavaraisuusbloggaajien esittelyt.

1. Farmer to bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/03/farmarin-esittely-ja-polulla-eteneminen.html

2. Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/03/omavaraisuus-ja-me-seka-lierot.html

3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-2/

4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/03/mina-sariw-omavaraisuus-kotipihalla.html‎

5. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/03/eteneminen-ja-esittely.html

6. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/03/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-2

7. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/03/04/osittainen-omavaraistalous/

8. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/03/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-2.html

9. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/03/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

10. Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-mutta-millainen-porukka-taalla-suunnistaa 11. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1799

12. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/suuntana-omavaraisuus-kuka-mita-ja-miksi.html

13. Villa Koira

https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/omavaraisesti-oma-itseni.html

14. Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/03/02/inventaario-pakastimessa

15. Caramellia https://caramellia.fi/pysaytyskuvassakaikkihyvin/

16. Villa Kotiranta

http://www.villakotiranta.fi/?p=1114

17. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/03/mita-kuuluu-kevaan-odotukseen.html

18. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/luomulaaksossa-elellaan-astetta-ekologisemmin-muttei-unohdeta-nykymukavuuksia/

19. Kohti laadukkaampa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/03/askeleita-kohti-omavaraisuutta-2.html

20. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/03/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-2-keta.html

21. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/punainen-mokki-ja-perunamaa/(avaa uuden välilehden)

22. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/03/vaaran-vankyran-talon-vaki.html

23. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/arvot-ja-aika-values-and-time.html

24. Pienen pieni Farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=390

25. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/03/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-2.html

Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2019

Taas on uusi vuosi alkanut ja omavaraisuusyhteisömme tekee suunnitelmia kuluvalle vuodelle pää ja näppäimistö sauhuten. Tervetuloa mukaan ihastelemaan ja saamaan ideoita!

Aloitetaan meidän perheen uusimmalla jäsenellä, meille on saapunut Milli-kissa. Milli on aito sekarotuinen eli maatiaiskissa. Poikamme on jo vuosia kysellyt kissan perään ja nyt hän vihdoin sai oman kissanpennun. Milli on varsin villi tapaus, pienempi koiramme saa välillä kyytiä mutta on jo oppinut vähän pitämään puoliaan kun villeilyhetki iskee ja Milli saapastelee etutassut ilmassa pikkukoiraa kohti. Millin tuleva tehtävä on olla hiirikissana, ainakin nyt näyttää siltä että saalisviettiä riittää.

Piti oikein ikuistaa hetki, kun kissi ja pieni koira pötkähtivät kumpikin mun viereen päiväunille. Tuvassa on ainakin hetken verran suorastaan hämäävän rauhallinen tunnelma.

Ikkunalta voi jo bongata orkidearuukut jotka on nostettu korkeammalle, ainakin hetkellisesti kissan ulottumattomiin.

Mietin sainko viime vuoden suunnitelmia lainkaan toteutettua. Pläräsin viime vuoden suunnitelmia läpi ja kyllä vaan osa on tehty ja osa tekeillä. Kanalan rakentamista on suunniteltu, piirretty, lupahakemus vireillä ja materiaaleja keräilty. Sitä rakennetaan tänä vuonna ihan tosissaan.

Kivikiilat sain tehtyä sepän avustuksella, kiviporanterän ostin mutta kivien halkaisuun asti en ole vielä päässyt. Kiviä on kyllä ulkoilutettu ihan urakalla, niitäkin tarvitaan kanalassa joten toivottavasti pääsen halkaisuhommiin tänä vuonna.

Ruohonkeräintä en ole muistanutkaan, jos sellainen sattuisi kävelemään vastaan niin olisi huippua.

Entäs ne tämän vuoden suunnitelmat sitten?

Vaikka moni on tavallaan viime vuoden jatkeita, uusiakin löytyy.

Uutena voisin mainita no dig-menetelmän käytön harjoittelun. Löysin netistä Charles Dowdingin youtubekanavan, jossa hän puhuu menetelmän puolesta. Ideana on perustaa kasvatuspenkit suoraan maan päälle ilman kaivamista ja maan kääntämistä. Perusajatuksena on kompostin lisääminen paksuna kerroksena, johon sitten kylvetään ja istutetaan kasvit. Komposti toimii samalla katteena joka estää rikkaruohojen kasvun. Joissain videoissa hän käyttää ihan normaalia pahvi- tai sanomalehtikatetta maan päälle, siihen sitten multaa ja kompostia, joissain pelkästään paksu kompostikerros maan päälle, monivuotisten rikkaruohojenkin päälle.

Hurjaa, mutta täytyyhän tuota kokeilla. Tosin minulla ei ole tuollaisia kompostimääriä, että voisin noin laajoja alueita peittää kompostilla, mutta käytän sitten muita katteita. Tässä linkki Charles Dowdingin no dig explained-videoon. Minua kiehtoo tuo maan kääntämisen pois jättäminen erityisesti, vähemmän työtä ja maan rakenne säilyy parempana. Tontillamme niissä paikoissa, missä ei ole leikattu ruohoa tai ajettu millään koneella, maa on pehmeää ja kuohkeaa. Sitä pystyy kaivamaan pelkästään käsin. Joten kyllä tässä täytyy jotain perää olla. Katteita olen itsekin käyttänyt jo aikojen ajan, mutta jos tällä tavoin saisi uusia alueita muiden kuin rikkaruohojen käyttöön ilman maamassojen vaihtoa ja massiivista kitkemistä, olisin kyllä todella onnellinen.

Uutena hommana olen aloittanut itseni nolaamisen videoiden (linkki) muodossa. Olen muutaman videon tehnyt ja ihan hauskaa on ollut. Käytän tässä lapsiani testiyleisönä ja jos heidän mielestään joku on kringeä (todella noloa), niin silloin sitä ei näytetä julkisesti =D
Ajattelin että tekisin videoprojektin kanalan rakentamisesta, niin että videoissa olisi jatkumoa, eikä pelkästään irrallisia pätkiä randomaiheista. Katsotaan miten onnistuu ja miten niistä tykätään. Saa laittaa palautetta..

Sitten on tietysti hirsiladon viimeistely, eli puuttuu vain vintti ja katto. Huh, ehkä en enempää edes laita näitä keskeneräisiä projekteja, rupeaa vaan liikaa ahdistamaan.

Viljelypuolelta tänä vuonna on tarkoitus laittaa pottua, porkkanaa, sipulit, lisää monivuotisia yrttejä, iisopin metsästys jatkuu (saa vinkata mistä löytyy!), pähkinäpensaita, magnoliasta haaveilen, auringonkukkia, pitkän kukkapenkin aloitus Birgitan pihan päähän ja kaikenlaista syötävää pitäisi kasvattaa. Ei ihan vielä ole näiden hetki joten kirjoittelen niistä sitten lähempänä. Vähän jännittää taimikasvatus sisätiloissa tuon uuden villipentusen takia, voi olla että multalaatikot pääsevät mummin mökkiin turvaan kasvamaan.

Erilaisia aitoja on tarkoitus myös laitella ja joka vuosi pitää istuttaa ainakin muutama puu.

Tässä vielä kuva Millistä, kuvassa kissa tuijottaa koiraa, joka tuijottaa kissaa. Tervetuloa perheeseen!

Ja tervetuloa seuraamaan omavaraisuussarjaa, käythän lukemassa myös muiden osallistujien kirjoitukset! Meitä onkin jo aikamoinen määrä, ihana päästä lukemaan muiden suunnitelmia, aina niistä saa intoa ja uusia ideoita itsellekin. Tässä linkkejä: 

Tsajut https://tsajut.fi/kuulumisia-ja-suunnitelmia/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/02/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-1.html

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/01/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/omasta-maasta-omalle-perheelle.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/omavaisuus-sarjan-aloitus-vuodelle-2019/

Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumisia-ja-suunnitelmia.html

Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=353

Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumiset-ja-tulevan-kauden.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-1.html

Iso-Orvokkiniitty http://iso-orvokkiniitty.fi/blog/suunnitelmia-kesalle/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/02/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-1.html

Torpan Tyttö http://torpantytto.com/2019/01/31/omavaraistelua-vuonna-2019

Caramellia https://caramellia.fi/suuret-lupaukset-kasvukaudelle-2019/

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumiset-tulevan-kauden.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/suunnittelua-omavaraisuus-kotipihalla.html

Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/02/iloa-kasvukauteen-2019-joy-for-next.html

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/ajatuksia-omavaraisuudesta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/kevaan-marjapensassuunnitelmat/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/02/04/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-suunnitelmat

Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/02/haaveita-ja-suunnitelmia-omavaraisempi.html

Villa Valtaus https://villavaltaus.blogspot.com/2019/02/talven-kuulumiset-tulevan-kauden.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=948

Farmer to Bee: https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/talven-suunnitelmia-ja-haaveita.html

Kohti omavaraisuutta osa 6

Taaperrus kohti omavaraisuutta jatkuu. 

Meillä jatkui heinän niitto, samoilla kulkupeleillä siis jatkettiin. Tässä mies odottaa kärsivällisesti että saan kuvan otettua.

Olin traktorissa temutessani lukinnut vahingossa tasauspyörästön ja ihmettelin kun ei halua Valmetti kääntyä, ei sitten millään. Suunnittelin jo vaikka mitä etupainoista aina salaojiin saakka, kunnes naapurin mies muuta asiaa neuvoessaan kysyi että onko ollut vaikea kääntyä. Hän huomasi että lukitus oli päällä. Nyt oli jo melkoisen paljon miellyttävämpi ajella näitä kapeita sarkoja kun traktori kääntyi normaalisti. 

Ylemmässä kuvassa on jo niitetty ja sovitellaan niittokone syrjään odottelemaan. Tässä alla kuitenkin pieni videonpätkä miltä se niittäminen näyttää ja kuulostaa. Toivottavasti video toimii. 

Juhannuksena saatiin kasa raavaita miehiä kylään ja laitettiin hirsilato aluilleen. Oltiin jo aiemmin tuotu paikalle naapurin etukuormaajatraktorin avustuksella kasa kiviä. Ne pyöriteltiin alkuun paikoilleen. Yllättävän nopeasti homma sujui, näitä muutamaa jättiläiskiveä lukuunottamatta, joiden liikuttamiseen tarvittiin jokainen käsipari. 

Homma eteni nopeasti vaikka hirret painoivat kuin synti, osa oli täysin käyttökelvottomia, liitoksia jouduttiin uusimaan ja osa lapuista puuttui. Olin siis merkinnyt hirret ennen ladon purkua, mutta osa hirsistä jäi jo purkupaikalle niiden huonon kunnon takia. Näin ollen liitokset eivät enää sopineet toisiinsa ja niitä sitten ihmeteltiin epäsopivin työkaluin ja osaamattomin näpein paikoilleen. Tämän ladon käyttötarkoitus on säilyttää heinää ja kesäisin toimia lampaiden suojana joten hirsien väliin on jopa suotavaa jäädä vähän tuuletusrakoja. 

Tähän saakka päästiin kunnes loppui miehiltä voimat ja traktorista kurotus. Vielä pari hirsikertaa ja sitten katto sekä vintti. Onhan siinä vielä puuhaa, mutta toisaalta tämä on ihanan rentoa ja hikistä puuhastelua. Moni kaupunkilainen tuumasi että ei tällaista pääse missään tekemään. Harvoin myös pääsee tosissaan ponnistelemaan kaikin voimin työssä, joten tällainen tarjoaa hyvää vaihtelua tietokoneen ääressä istumiseen. 

Kasvulaatikot alkaa jo näyttää paremmalta, tuulista on ollut ja se verottaa ihan varmasti osan kasvuvoimasta. Iloisessa sekamelskassa tomaatteja, sipulia, herneitä, kukkia, yrttejä. Toisessa laatikossa sipulia ja porkkanaa sekä pinaattia. Pinaatti ei näytä onnistuvan, mutta hätäkös tässä. 

Vadelmat näyttää osittain yllättävän hyviltä, keväisestä siirrosta huolimatta. Täytyy laittaa vielä toinen rivi ihan ostotaimista syksyllä. 

Sopivasti ennen juhannusta kävin hakemassa peräkärryllisen lehmänkakkaa naapurin viljelijältä. Olisi tietysti ollut mukavampi ettei kasa olisi haissut tuossa talon vieressä juhannuksena, mutta muuten olisi jäänyt kakat saamatta joten kakkaa haetaan silloin kun sitä saa. Tämä menee jälkikompostoitumaan ja sitten peltoon tai kasveille. Osan hautaan jo samantein viereiseen kukkapenkkiin. Kanalan tyhjennys on myös työlistalla, viime vuoden kananlan pehkut on jo käytetty joten lisää lantaa tarvitaan. Pitäisi pitää paria lehmää pelkän lannoitteen takia. Tai ehkä helpommalla pääsen kun haen naapurista..

Tämän kurkistusikkunan myötä tsemiä kaikille projekteihin ja hyvää kesän jatkoa, muistakaahan lomailla ja nautiskella kesästä myös!

Mukana kirjoittelussa Korpinkiven tupa, Korkeala, Rakkautta ja maan antimia, Maatiaiskanasen elämää. Lisään muut myöhemmin jos tulee vielä lisää kirjoittajia. 

Omavaraisuus vuonna 2018, osa 4

Pääskyset tulivat perjantaina, joten virallisesti on jo kesä. Kevät on ollut pitkään jo täällä ja se näkyy kirjoitusten vähyydessä, en minä kerkeä koneen ääressä istumaan kun ulkona on valoisaa ja maata kaivettavana.

Hyvä että on tämä kirjoitusproggis, tulee vähän kuin varkain kirjoitettua kuitenkin, muuten saattaisi jäädä kirjoittamattakin. Vaikka sarja käsittelee omavaraisuutta, se linkittyy niin moneen asiaan että tekstiä tulee myös aiheen vierestä. Varsinkin nyt maanparannus, luonnon monimuotoisuutta tukevat toimet ja kevätkiireet tulevat väkisinkin mukaan. Toki luen että nämä ovat yhdessä kokonaisuus nimeltä elämä. Esimerkiksi hienoa oli huomata että jokaiseen uuteen linnunpönttöön oli löytynyt asukkaat.

Tuossa talvella oli ystäväni yrityksellä Via Garden tarjous johon tartuin hanakasti sen kummemmin miettimättä, koska tarjouksessa oli maaginen sana ´ilmainen´. Maaliskuussa sitten soittelin Päiville ja kyselin mitäköhän tämä tarjous pitää sisällään. Tarjous oli ilmainen pihakäynti, ja se sopi täydellisesti juuri tähän hetkeen. Ideana on että Päivi tulee käymään pihalla ja sitten saa kysellä niin paljon kuin kerkiää. Ihanteellista juuri siksi ettei yrittäjän tarvitse tuottaa tekstiä, minä saan vastauksen heti mieltä askarruttaneisiin asioihin ja sitten voin tilata tarvitsemani taimet yrittäjän kautta. Ei pöllömpi diili.

Päivi tuli siis käymään ja käytiin tulevassa hyötytarhassa, Birgitan pihalla ja tontin sisääntulossa mietityttäneet kohdat läpi. Oli myös yksi pensas ja pari puuta minkä lajimääritys oli hukassa.

Neuvot tulivat sarjatulen tahtiin ja yhtä napakoina kuin aina. Nuo pensaat pois, nuo puut pois, tuo jää, tuohon tilaa, tästä ajotie ja niin edespäin. Olin jo itse mietiskellyt varsinkin hyötypuutarhaa ja kompostointitilaa paljon ja niihin sitten sain tarkennuksia, kuten hyötypuutarhan pohja ja tuuliesteeksi tulevat pensaat ja vattujen ja marjapensaiden siirto.

Paljon sain myös muita hyviä ohjeita. Koska tilaa on, ei mitään laiteta yhtä kappaletta, vaan aina useampi kasvi ja ryhmiin. Birgitan pihalla oli yksittäisiä pensaita koko piha täynnä. Siitä on hankala leikata nurtsia ja se on ainoa oleskelupiha tässä. Birgitan pihan nimesin paikan entisen asukkaan mukaan, säilyy kaikilla mielessä kenen jälkeen olemme tähän tulleet.

Siirsin jo vatut hyötypuutarhan jatkeeksi ja osan marjapensaista omenapuutarhaan muiden marjapensaiden seuraan sekä kaadettiin muutama isompi puu pihan ympäriltä. Voisin sanoa että tuo lapiointilihas on vähän ollut kipeä. Maata on siirtynyt melko paljon ihan käsivoimin. Meillä on rakennuksen tieltä siirrettyä maata isoissa kasoissa tontin nurkalla. Pyysin silloin että laittavat kasat maalajeittain siten että niistä voi sitten ottaa tarvitsemaansa materiaalia helposti myöhemmin.

Marjapensaita, vattuja, maanpeittokasveja ja syreenejä istuttaessani olen hakenut viimevuotista kanalan pehkua ja kompostia kuopan pohjalle, siihen päälle multaa ja hiekkaa ja tarvittaessa lisännyt kalkkia. Yhdestä kasasta sitten kuorikatteeksi oksahaketta joka tehtiin muistaakseni toissavuonna. Kuorikatteessa on se huono puoli että kanat rakastaa sen kuopsuttelua, kate on hyvin pian ihan jossain muualla kuin kasvien suojana.

Tässä miehen kanssa perataan Birgitan pihalta vattuja pois, tilaa tuli hurjasti lisää. Vatut siirsin kolmisenkymmentä metriä luoteeseen, hyötytarhan jatkeeksi.

Tehtiin risuaita jossa on hyvää tilaa pihan pienille ötököille ja siihen saatiin upotettua kaikkien kaadettujen puiden oksastot kuten myös ojan siivoamisesta tulleet pienet lepät. Risuaita luo myös mukavasti pienilmastoa Birgitan pihalle hajauttamalla tuulta pellon suunnasta.

Omavaraisuuteen tämä liittyy siten että sain ohjeeksi tulevan hyötypuutarhan, tai kauniimmin potagerin, pohjan tekoon tiukan ohjeen. Ensin peltomaan päälle kangas ja siihen sora päälle. Soran päälle sitten kasvulaatikot. Päivi näki ilmeestäni että pellon peittäminen soralla ei tuntunut hyvältä ja sanoi lohduttaen että on sulla täällä ihan riittävästi muutenkin kitkettävää. Tottahan se on, ja kyse on kuitenkin hyvin pienestä kolmionmuotoisesta alueesta pellon päässä jolle ei olisi muuten mitään järkevää käyttöä. Joten levitin maahan kankaan jota oli jäänyt äidin talon rakentamisesta. Pyysin naapuria apuun traktorinsa kanssa ja hän toi viisi kauhallista soraa jotka levitin lapiolla ja haravalla
kankaan päälle.

Tässä kuvassa minun pikkuiseni, Valmet 565 jonka kolmas ylpeä omistaja olen. Pihan perältä löytyi kivitalikko joka askarreltiin traktorin perään ja sillä saatiin hyvin noita isompia kiviä siirrettyä. Tehtiin hyötytarhaan portaat miehen kanssa.

Tänään olisi tarkoitus alkaa rakentamaan kasvatuslaatikoita hyötytarhaan. Siinä on kuvassa lautoja laiteltu tulevien laatikoiden paikalle. Toisaalta nautin suunnattomasti tästä hieman kiireettömämmästä aamusta, kipitin kanalaan aamulla yökkäri päällä ja otin pari kuvaa matkalla.

Nyt alkaa myös pelto näyttää siltä että sinne uskaltaa mennä traktorilla ilman uppoamisen vaaraa joten yritän saada auran traktorin perään ja lähden kyntämään. Tänä vuonna on tarkoitus laittaa maanparannuskasveja saralle jossa olen monta vuotta viljellyt pottuja eri kohdissa. Maa saa levätä tämän vuoden.

Tulihan sitä tekstiä taas ihan liikaakin, hyvää alkanutta kevättä kaikille!

Muistakaahan lukea myös muut sarjaan kirjoittavat, linkit löytyy tästä: Maatiaiskanasen elämää, Olipa kerran arki, Korkealan isäntä, Kiireetön elämä, Korpinkiven tupa, Rakkautta ja maan antimia, Riippumattomammaksi, Harmaa torppa.

Omavaraisuutta, osa 3

Viimeksi oli puhetta hankinnoista. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja kaivelin laatikoista tämän malliksi saamani kiilasetin. Laitoin kuvan tutulle sepälle ja hän oli sitä mieltä että vastaavien kiilojen teko onnistuu. 

Kun kelit alkoivat vähän lämpenemään, saatiin sovittua päivä milloin menen sepän oppiin. Kelien lämpeneminen on relevanttia sillä pajalla ei ole lainkaan lämmitystä. Aamulla lähtiessäni oli pakkasta -10 astetta, mutta päivällä oli enää pari astetta joten tarettiin hyvin pajalla. Tai no, mulla oli lähinnä hiki koko ajan.

Tämän mallina olevan kiilasetin sain Kymen Graniten miehiltä, porasivat 18 mm kiviterällä, 10 cm syviä holeja kiviin ja sitten pienemmät siivet / olakkeet reikään ja kiila perään. Vuorotellen kiiloja naputtelemalla kivi halkesi nätisti oikeasta kohdasta. Mielenkiinnolla odotan miten sama onnistuu multa.

Sepän paja sijaitsee Raaseporin Prästkullassa, pajarakennus kuuluu kartanolle edelleen. Prästkullan kartano tunnetaan keskiajalta asti ja voin kertoa että pajassa huokuu historia enemmän kuin elävänä. 

Työkaverini kysyi missä olen tutustunut Hansiin, piti oikein miettiä ja loppujen lopuksi olen kai tutustunut häneen tilaustöiden kautta. Silloin tällöin ohi ajaessani aina pysähdyn juttelemaan ja tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. 

Seppä oli valmistellut hommia etukäteen leikkaamalla sopivaksi katsomastaan romusta kiilan mallisia kappaleita. En enää muista mitä metallia kiilat on, mutta jotain erittäin kovaa metallia. 

Kuvassa reunoilla näkyy lyhyempiä kappaleita, jotka on halkaistu pyöreästä metallitangosta ja pätkitty oikeaan mittaan. Näitä lyhkäisempiä siipiä pääsin itse takomaan. 

Ahjossa odotti jo hiilet kuumana. 

Hans näyttää mallia, tuosta ensin reunoista vähän ja sitten tasoitat ja sitten vaan käännetään pää. Helpoltahan se näytti kun ammattilainen tekee..

Ensimmäinen vasemmalta on se mallikappale ja loput jonossa mun yritelmiä. Ensimmäiset oli tietysti hankalia ja yritin koko ajan taivuttaa väärää puolta mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujumaan ja sain työskennellä ilman valvontaa.  

Parasta tällaisissa projekteissa on aina ehdottomasti uuden opettelu. Oppimisen takaa parhaiten hyvä opettaja ja nyt oli kyllä hyvä opettaja neuvomassa. Pidettiin päivän aikana pari evästaukoa, jotka tulivat todella tarpeeseen. Pää sauhuten yritin omaksua neuvoja ja toimintatapoja mitä tehdään ja miten. Kuten aina käsitöiden ollessa kyseessä pitäisi tuntea materiaalit ja niiden erot sekä ominaisuudet. Näitä ei lähdetty sen tarkemmin perkaamaan, mutta kaikkia käytännön oppeja tuli reilusti. 

Kaikista hankalin osuus oli saada työstettävä kappale ahjoon sellaisessa kulmassa että sen sai pois nopeasti ja oikeassa kulmassa asetettua pihtien koloon siten että otetta ei tarvinnut enää korjata ennen takomista. Otteen tuli olla tukeva ettei kappale pääse kimpoamaan pihtien otteesta taottaessa. Ahjossa olevat hiilet paloivat eri tahtia ja siinä sitten yritin saada kappaleen sellaiseen kulmaan että se ei vajoa ja pysyy nätisti näkyvillä sen verran että pihdeillä saa kunnollisen, mutta ei liian syvän otteen. 

Taoin nelisen tuntia ja sitten tuli seinä vastaan. Viimeistä tehdessäni totesin että nyt ei kannata enää jatkaa, ei pysty keskittymään, ei jaksa enää fyysisestikään. Hans teki sitten viimeiset kolme valmiiksi ja oli pysäyttävää katsella kuinka nopeasti ja siististi homman voi tehdä. Aikaa ja hiiliä kului varmasti viisi kertaa vähemmän kuin minulla ja itse jouduin kuumentamaan raudan noin viisi kertaa per kappale ja Hans kuumensi yhden kappaleen vain kaksi kertaa. 

Tässä kuvassa siis alin on se malli ja loput minun ähräyksiäni. Kuten näkyy niin ylemmäs tullessa alkoi jo vähän sujua, ei enää niin kauheita klommoja ja kiemuroita. Yhden kappaleen melkein poltin kun jäätiin jotain siinä höpöttämään kesken kaiken, se näkyy keskivaiheilla vaaleampana ja reilusti ohkaisempana kuin muut. Enpä tiennyt sitäkään että metalli palaa kuin tähtisädetikku, olipa jännän näköinen. Onneksi Hans huomasi sen nopeasti ja sai kappaleen pelastettua tunkemalla sen tuhkan sekaan viilenemään. 

Tähän väliin on pakko kertoa mitä pajalla kävi. Minulla oli kuulosuojaimet ja suojalasit päässä. Kuulosuojaimet oli suurimman osan ajasta vain pään ympärillä, ei korvilla. Kuvista ei nyt näy miten valtava takka pajassa sijaitsi, mutta epäilen että sisämitat on 1,5 m x 1,5 m, koska minä olisin mahtunut sinne makoilemaan melkein miten päin vaan. Takassa on ahjo siten että sinne tarvitsee hieman kumartua takan yläreunuksen sisäpuolelle kun laittaa työstettävää kappaletta ahjoon lämpenemään. Takan yläreunus on minun päätäni noin parinkymmentä senttiä korkeammalla. Eli en siis voi siihen mitenkään osua. 

Joka tapauksessa siinä työn tuoksinassa tunsin kaksi erillistä kertaa kun päähäni, kuulosuojaimiin kopsahti jokin. Ei kovaa, mutta hyvin selvästi. Kaikki tietää miltä kuulostaa kun on kuulosuojaimet päässä ja jokin niihin osuu, se on ihan selkeä tunne. 

Koska työ oli kesken totesin vaan että oho, osuin siihen takan reunukseen. Koska kuulosuojaimet pysyi päässä niin en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Kunnes sitten tuli tauon aika ja seisoin samassa paikassa ja katselin ylöspäin kohti takanreunusta. Heiluttelin siinä päätäni ja totesin että en ole mitenkään voinut sinne osua, pituus ei riitä. 

Jäin miettimään asiaa, ja samalla Hans kysyy tykkäänkö kummituksista? No tottakai, onko jotain hyviä juttuja? Hans kertoi pari kertomusta pajasta ja kertoi muun muassa naapurin ihmetelleen kuinka seppä on ahkerana pajassaan keskellä yötä kun kuuluu kilkettä. Oli aamulla kysynyt että mitä oikein keskellä yötä siellä teki, niin Hans kertoi että ei siellä ole kukaan ollut. 

Tuli aika vahvasti olo että joku entisistä sepistä on käynyt minua päähän paukauttamassa, tein varmaan jotain väärin ja siitä piti sitten huomauttaa. :) 

Päivä oli mukava ja opettavainen, kiitos Tulentaika! Sain kivikiilat valmiiksi, nyt täytyy vielä katsoa jos löytyy sopiva kiviporanterä että pääsen kiviä kilkuttelemaan pienemmiksi. 

Vasta lähtiessäni kotiin ajamaan huomasin että peukaloista oli tunto poissa ja toinen oli mustelmilla. Tänään on sitten sormilihaksissa tuntunut että on jotain tullut tehtyäkin. Vasen kyynerpää on melkoisen arka yhdestä kohdasta, muuten on vain normaalia lihaskipua. Kyllä tietää taas tehneensä!

Kun tämä julkaistaan, on pääsiäinen jo ohi. Toivottavasti kaikilla oli mukava pääsiäisviikonloppu.

Tämä kirjoitus on osa omavaraisuus.orgin bloggaajien yhteispostaussarjaa. Pääset mukaan seuraamaan monen kirjoittajan omavaraisuussuunnitelmien toteutumista vuonna 2018. Uusi postaus tähän sarjaan tulee joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. 

Mukana puuhassa on Korpinkiven tupa, Maatiaiskanasen elämää, Rakkautta ja maan antimia, Olipa kerran arki, Riippumattomammaksi, Farmer to bee, Korkealan isäntä, Isontalon elämää, Villa valtaus ja Mrs Sinn.