Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Omavaraisuussuunnitelmia vuodelle 2019

Taas on uusi vuosi alkanut ja omavaraisuusyhteisömme tekee suunnitelmia kuluvalle vuodelle pää ja näppäimistö sauhuten. Tervetuloa mukaan ihastelemaan ja saamaan ideoita!

Aloitetaan meidän perheen uusimmalla jäsenellä, meille on saapunut Milli-kissa. Milli on aito sekarotuinen eli maatiaiskissa. Poikamme on jo vuosia kysellyt kissan perään ja nyt hän vihdoin sai oman kissanpennun. Milli on varsin villi tapaus, pienempi koiramme saa välillä kyytiä mutta on jo oppinut vähän pitämään puoliaan kun villeilyhetki iskee ja Milli saapastelee etutassut ilmassa pikkukoiraa kohti. Millin tuleva tehtävä on olla hiirikissana, ainakin nyt näyttää siltä että saalisviettiä riittää.

Piti oikein ikuistaa hetki, kun kissi ja pieni koira pötkähtivät kumpikin mun viereen päiväunille. Tuvassa on ainakin hetken verran suorastaan hämäävän rauhallinen tunnelma.

Ikkunalta voi jo bongata orkidearuukut jotka on nostettu korkeammalle, ainakin hetkellisesti kissan ulottumattomiin.





Mietin sainko viime vuoden suunnitelmia lainkaan toteutettua. Pläräsin viime vuoden suunnitelmia läpi ja kyllä vaan osa on tehty ja osa tekeillä. Kanalan rakentamista on suunniteltu, piirretty, lupahakemus vireillä ja materiaaleja keräilty. Sitä rakennetaan tänä vuonna ihan tosissaan.

Kivikiilat sain tehtyä sepän avustuksella, kiviporanterän ostin mutta kivien halkaisuun asti en ole vielä päässyt. Kiviä on kyllä ulkoilutettu ihan urakalla, niitäkin tarvitaan kanalassa joten toivottavasti pääsen halkaisuhommiin tänä vuonna.

Ruohonkeräintä en ole muistanutkaan, jos sellainen sattuisi kävelemään vastaan niin olisi huippua.

Entäs ne tämän vuoden suunnitelmat sitten?

Vaikka moni on tavallaan viime vuoden jatkeita, uusiakin löytyy.

Uutena voisin mainita no dig-menetelmän käytön harjoittelun. Löysin netistä Charles Dowdingin youtubekanavan, jossa hän puhuu menetelmän puolesta. Ideana on perustaa kasvatuspenkit suoraan maan päälle ilman kaivamista ja maan kääntämistä. Perusajatuksena on kompostin lisääminen paksuna kerroksena, johon sitten kylvetään ja istutetaan kasvit. Komposti toimii samalla katteena joka estää rikkaruohojen kasvun. Joissain videoissa hän käyttää ihan normaalia pahvi- tai sanomalehtikatetta maan päälle, siihen sitten multaa ja kompostia, joissain pelkästään paksu kompostikerros maan päälle, monivuotisten rikkaruohojenkin päälle.

Hurjaa, mutta täytyyhän tuota kokeilla. Tosin minulla ei ole tuollaisia kompostimääriä, että voisin noin laajoja alueita peittää kompostilla, mutta käytän sitten muita katteita. Tässä linkki Charles Dowdingin no dig explained-videoon. Minua kiehtoo tuo maan kääntämisen pois jättäminen erityisesti, vähemmän työtä ja maan rakenne säilyy parempana. Tontillamme niissä paikoissa, missä ei ole leikattu ruohoa tai ajettu millään koneella, maa on pehmeää ja kuohkeaa. Sitä pystyy kaivamaan pelkästään käsin. Joten kyllä tässä täytyy jotain perää olla. Katteita olen itsekin käyttänyt jo aikojen ajan, mutta jos tällä tavoin saisi uusia alueita muiden kuin rikkaruohojen käyttöön ilman maamassojen vaihtoa ja massiivista kitkemistä, olisin kyllä todella onnellinen.

Uutena hommana olen aloittanut itseni nolaamisen videoiden (linkki) muodossa. Olen muutaman videon tehnyt ja ihan hauskaa on ollut. Käytän tässä lapsiani testiyleisönä ja jos heidän mielestään joku on kringeä (todella noloa), niin silloin sitä ei näytetä julkisesti =D
Ajattelin että tekisin videoprojektin kanalan rakentamisesta, niin että videoissa olisi jatkumoa, eikä pelkästään irrallisia pätkiä randomaiheista. Katsotaan miten onnistuu ja miten niistä tykätään. Saa laittaa palautetta..

Sitten on tietysti hirsiladon viimeistely, eli puuttuu vain vintti ja katto. Huh, ehkä en enempää edes laita näitä keskeneräisiä projekteja, rupeaa vaan liikaa ahdistamaan.

Viljelypuolelta tänä vuonna on tarkoitus laittaa pottua, porkkanaa, sipulit, lisää monivuotisia yrttejä, iisopin metsästys jatkuu (saa vinkata mistä löytyy!), pähkinäpensaita, magnoliasta haaveilen, auringonkukkia, pitkän kukkapenkin aloitus Birgitan pihan päähän ja kaikenlaista syötävää pitäisi kasvattaa. Ei ihan vielä ole näiden hetki joten kirjoittelen niistä sitten lähempänä. Vähän jännittää taimikasvatus sisätiloissa tuon uuden villipentusen takia, voi olla että multalaatikot pääsevät mummin mökkiin turvaan kasvamaan.

Erilaisia aitoja on tarkoitus myös laitella ja joka vuosi pitää istuttaa ainakin muutama puu.

Tässä vielä kuva Millistä, kuvassa kissa tuijottaa koiraa, joka tuijottaa kissaa. Tervetuloa perheeseen!




Ja tervetuloa seuraamaan omavaraisuussarjaa, käythän lukemassa myös muiden osallistujien kirjoitukset! Meitä onkin jo aikamoinen määrä, ihana päästä lukemaan muiden suunnitelmia, aina niistä saa intoa ja uusia ideoita itsellekin. Tässä linkkejä: 

27 kommenttia:

  1. Hienoa tulevaisuuden maalailua! Isken aina haukkana kiinni kun jollain muullakin on "huono maa", että miten sen kanssa aikoo selvityä ja miten parantaa sitä. No dig- on sinällään minulle käsitteenä outo, mutta kateviljely, permapenkki jne, tavallaan liittyy myös siihen, vaikka ensin joutuukin kaivamaan, ideana on myöhemmin kaiken antaa muhia omassa rauhassaan, mielellään katteen alla ja loppuvaiheessa kasvusto on niin runsas, että suojaa itse itseään rikoilta. Seuraan jatkossa innolla, miten teidän hommat etenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin odotan myös itse innolla tuon no dig-menetelmän laajempaa testausta, rikkaruohossa meinaan riittää..

      Poista
  2. Voi ihanuus noita elukoita! Miten onnelliselta tuo koira näyttää uuden perheenjäsenen seurassa :). Menestystä viljelyhommiin! On niissä puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laku on kyllä aika onnellinen tapaus, rakastaa kaikkia ja aina. Vaikkei muut rakastaisikaan takaisin =D Katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan viljelyn suhteen, kiitos!

      Poista
  3. Tuo no dig on näköjään muutamalla muullakin. Voi olla, että teidän muiden hyvistä kokemuksista innostuisin kokeilemaan vaikka en kyllä keksi missä kohdassa voisin edes kokeilla. Mahtavan komia Milli hän on kyllä söpöimpiä tappajia jota olen nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan miten se lähtee toimimaan, laiskalle tai muuten vaan paljon puuhaavalle olisi kyllä toiveiden täyttymys jos toimii. Toivotaan että Millistä kasvaa hiirien kauhu!

      Poista
  4. Voi, niin mielenkiintoinen blogi tämäkin! Tuo dig viljely kiinnostaa minuakin, olen kohtalaisen laiska lapionais, niin säästyisi ylimääräiseltä kaivamiselta! Ja hei tuo kanalavideo projekti, se kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Kanalaproggis jatkuu jo heti parin viikon sisällä, kun päästään puun kaatoon.

      Poista
  5. Videot ovat hyviä. Paljon helpompi kertoa tekemisestä kuin kuvailla sanoin. Onnittelut rohkeudesta niiden käyttöön otossa. Itse vasta kirjoittelen... ehkä videoin sitten joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan kammottavan jännää tehdä videoita. Mutta samalla hauskaa kokeilla uusia juttuja, kokeile säkin!

      Poista
  6. Olen tykännyt videoistasi ja niitä olisi kiva nähdä lisää. Nyt kun luen monesta paikasta tuosta no dig-innostuksesta, alan pikkuisen itsekin innostua aiheesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi mulla on lapset makutuomareina kertomassa jos jotain ei voi tehdä =D

      Poista
  7. Monenlaista projektia tuntuu olevan tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivottavasti ei liian paljon että saadaan jotain loppuun asti vietyä.. Vähän tahtoo jäädä välillä hommat kesken.

      Poista
  8. Olemme videoidesi ystäviä eli laita vain lisää :)

    VastaaPoista
  9. Joko olet tehnyt samanlaisen istutuskepukan kuin Charlesilla? Mä vähän pohdin miten semmonem uppoaa meidän savimaahan nyt ekana vuonna, mutta nikkaroitavahan se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että otan käyttöön ihan perinteisesti lähimmän koiran kepin mikä sattuu käteen. Savimaahan kannattaisi varmaan kaataa melkoinen määrä sitä kompostia ensin päälle, niinkuin CD:kin tekee =D

      Poista
  10. Kiva päästä seuraamaan tuota no dig garden -prokkistasi, mulla on täällä meneillään ihan samanlainen, viime syksynä katoin tuollaisen noin aarin alan ja siitä olisi tarkoitus muhituttaa uusi vihannestarha ihan vain paksun katteen voimin. Tosi paljon tuntuu olevan keskenään samantyylisiä projekteja monillakin bloggaajilla tälle vuodelle, hauskaa kun pääsee ammentamaan vinkkejä ja inspiraatiota kun kevät etenee... :)

    Ja ilman muuta lisää vain noita videoita, kovasti olen tykännyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska että on samanlaisia projekteja menossa, voi vaihtaa kuulumisia ja vinkkejä kun ollaan samoissa hommissa!

      Poista
  11. Kolmiväriset kissat on hienoja, meillä sinisempi versio tällä hetkellä. Kyllähän tuo no-dig on huippujuttu. Ihan ensimmäiset asiat täällä Caramelliassa olikin no-dig perhoskasvipenkin rakentaminen syksyllä 2017. Nyt kyllä huomaa että siihen pitää laittaa lisää maata. Varsin nopeasti lähtevät madaltumaan. Olen käyttänyt apuna puunrungon kappaleita penkkien reunoina. Puu kerää puoleensa matoja ja muita hyötykavereita ja niistä saa tukea siihen penkin alaosaan. Keväällä selviää miten tulppaanit ja muut sipulikukat pärjäsivät tällaisissä viritelmissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerroin kaverilleni minkä värinen kissa meille tuli, (emme siis itse valinneet pentua) ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että kilpparit on kaikki hulluja =D. Tarkoitti tällä siis että näillä on ilmeisesti enemmän virtaa ja energiaa kuin muilla. Itselläni ei ole asiasta mitään tietoa, tämä on meidän perheen ensimmäinen kissa. Ihan normaalin vilkkaan koiranpennun tasolla mun mielestä vielä mennään, tietty voihan se tästä vielä innostua hurjemmaksikin.

      Kuulostaa hyvältä tuo sun perhoskasvipenkki, täytyy käydä lukemassa miltä se näytti ja miten onnistui!

      Poista
  12. Odotan innolla no dig garden- projektia. Ihanat lemmikit teillä. <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin! ja kiitos, onhan ne ihania. Vaativia mutta rakkaita perheenjäseniä ovat.

      Poista
  13. Meillä järkyttävä savimaa, joten pelastukseksi nousi kateviljely ja kasvatuslaatikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on melko hyvä maa joissain paikoissa, mutta aivan järkyttävä rikkaruohopankki ja monivuotisia rikkaruohoja joista pahimpana juolavehnä. Olen pientä alaa kyntänyt ja äestänyt traktorilla, kasvattanut siinä pottuja yms. Mutta kyllä tuo katteen käyttäminen on meilläkin kovassa huudossa. Jännä testailla ajatusta ettei käännä maata lainkaan, vaan ainoastaan lisätään päälle tavaraa. Kasvatuslaatikoitakin on muutama, niitä täytyisi laitella vielä pari lisää.

      Poista
  14. Ihana kisu <3 Olen hieman puolueellinen, kun meillä on myös kilpparikissa ;)Väritys sama, vaikka eri paikkoihin osuneena :)

    Olen nyt törmännyt monessa blogissa tähän dig-menetelmään ja se taitaa olla nyt nouseva puutarhatrendi. Auvoisan tietämättömänä siitä, että hommalle on oikeen oma nimityskin, meillä on ollut pakko käyttää juuri tuota tyyliä, koska täällä tontti on kivinen, kallioinen ja niin runsaskasvuinen, että kun selkänsä kääntää, on luonto jo ottanut vallan. Muutenkin täällä on kaikki kohtotettuna tavalla tai toisella, koska mun selkä ei kestä pyllistelyä kuin rajallisesti :D Meillä on lisäksi laitettu olkea pintapenkkeihin reunoille ja pinnalle. Ne sitoo kosteutta hellekausina ja pitää kosteuden paremmin mullassa. Muutenhan meillä kaikki kasvaa kasvatuslaatikoissa, mutta tuota pintapenkkiä ollaan laitettu herneille, pavuille, vadelmille ja muille marjoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissi on kyllä ollut aika ihana, tämä on ensimmäinen kissa meillä, joten vähän joutuu miettimään miten asioita tehdään. Nyt ollaan harjoiteltu ulkoilua valjaissa ja autoiltu, käyty erilaisissa paikoissa että tottuu reissaamaan meidän kanssa. Ensimmäinen lenkki koirien kanssa tehtiin myös. Suurimman osan lenkistä pentu matkasi takin sisältä kurkistellen, välillä pysähdeltiin ja hää pääsi ihmettelemään luontoa. Heti oli pyrkimys puunrunkoja ylöspäin, onneksi ei vielä päässyt kuin puoli metriä.

      Meilläkin ositain tehty asioita tuolla kaivamattomuuden idealla, mutta nyt täytyy testata uusien alueiden valloitusta. Myös Charlesin tapa istuttaa taimet kolmen ryppäissä oli mielenkiintoinen!

      Poista

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!