Vietämme muutaman vapaan päivän kotona köllötellen. Tänään ohjelmassa oli Indyllä pihalla peuranjalan syömistä ja minulla lumitöitä. Lumityöt on alkaneet sujua paremmin peuranjalan ansiosta, aina kun meinaa lumikola ja lapio olla pureskelun kohteena, käydään yhdessä ihastelemassa Herkkua ja sitä Indy ylpeänä kanniskelee ja rouskuttelee.
Lumimiehet aurauskalustoineen on kasannut melkein kolme metrisen lumikasan tuohon kadunvarteen ja siinä peuhasimme lasten ja pennun kanssa reilun tunnin. Kaiveltiin, laskettiin ja hypittiin. Ihana seurata kun lapset ja tuo karvainen kaveri toimii koko ajan paremmin yhdessä! Lentoliskon eleet ja riehuminen ei aiheuta pennussa juurikaan reagointia ja Frida komentaa napakasti niin pentua kuin lentoliskoakin. Ihana isosisko!!
Tuntuu että pentu on kasvanut ihan yhtäkkiä roimasti, jalat vaan venyy pituutta ja korvat tuulipinta-alaa. Selkeästi myös testailee minua että josko tänään saisi hyppiä sohvalle, tai oliko nyt ihan pakko irrottaa lelusta. Hyvin nopeita välähdyksiä, joten tarkkana saa olla. Alkaa sylimali ajat olla jo takana kun koira vaan kasvaa ja kasvaa. On se vielä pusumali kuitenkin =0D
Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.
Sivut
torstai 30. joulukuuta 2010
maanantai 27. joulukuuta 2010
lunta, tuiskua, töitä ja lisää lunta
Indy on auttanut lumihommissa sen verran tehokkaasti että joutuu joko sisälle odottamaan tai sitten emännän on joka toisen lapiollisen jälkeen heitettävä narulelua. Sarjaan ihanat harjat kuuluu myös lapiot, joskin on hieman hankalaa tehdä lumitöitä jos lapiossa roikkuu ilmeisesti koristeena yksi puolikasvuinen malinpoikanen.
Päästiin Indyn kanssa laivaan tutustumaan erilaisiin alustoihin, portaisiin, ääniin ja hajuihin. Tein myös etsinnän pariin varastoon jossa oli kivoja ritiläportaita, kaikennäköistä tynnyriä ja purkkia sekä iso kasa varmasti tarpeellista roinaa. Indy tapasi myös kasan miehiä vihreissä vaatteissa ja kävi moikkaamassa iloisesti kaikki.
Pidettiin pari vapaapäivää treeneistä jouluna ja nyt taas jatkuu. Aiheina on tällä hetkellä sanojen lisääminen jo osattuihin toimintoihin, istu, maahan, seiso, tuo ja ota. Vahvistan vanhoja juttuja edelleen naksulla ja uusiakin opetellaan.
Luontainen terävyys näkyy ja kuuluu, saattaa olla myös alkavaa mörkökautta, mutta kaikkea pitää käydä haukkumassa. Räksytyksen kuriin saamisessa onkin töitä, käydään toki katsomassa oikeasti jännät jutut ja muut ohitellaan kontaktin avulla. Päätin myös opettaa Indyn haukkumaan käskystä, jos se hiljeneminenkin siitä sitten lähtisi..
Esineet on poikkeuksetta kivoja, on sitten kyseessä kovamuovinen mehukannu, lasinen purkki, metallinen kansi tai lusikka, lasten lelut tai karkkipaperit. Tuo esineet hienosti käteen asti, olen jättänyt huomioimatta kaikki joko liian kauas jätetyt esineet tai toisesta ääripäästä myös ne noudot jonka päätteeksi koko koira esineineen on sylissä..
Yritin ottaa kuvia mutta taidot ja toiveet ei taaskaan kohdanneet. Ohessa kuitenkin yksi kuva sähikäisestä. Indy on kasvanut hauskasti, tällä hetkellä on kovasti takakorkea.
Lunta ja tuiskua on riittänyt täällä eteläkärjessä, pahimmilla myrskyillä ollaan suosiolla jätetty ulkoilut minimiin.
Päästiin Indyn kanssa laivaan tutustumaan erilaisiin alustoihin, portaisiin, ääniin ja hajuihin. Tein myös etsinnän pariin varastoon jossa oli kivoja ritiläportaita, kaikennäköistä tynnyriä ja purkkia sekä iso kasa varmasti tarpeellista roinaa. Indy tapasi myös kasan miehiä vihreissä vaatteissa ja kävi moikkaamassa iloisesti kaikki.
Pidettiin pari vapaapäivää treeneistä jouluna ja nyt taas jatkuu. Aiheina on tällä hetkellä sanojen lisääminen jo osattuihin toimintoihin, istu, maahan, seiso, tuo ja ota. Vahvistan vanhoja juttuja edelleen naksulla ja uusiakin opetellaan.
Luontainen terävyys näkyy ja kuuluu, saattaa olla myös alkavaa mörkökautta, mutta kaikkea pitää käydä haukkumassa. Räksytyksen kuriin saamisessa onkin töitä, käydään toki katsomassa oikeasti jännät jutut ja muut ohitellaan kontaktin avulla. Päätin myös opettaa Indyn haukkumaan käskystä, jos se hiljeneminenkin siitä sitten lähtisi..
Esineet on poikkeuksetta kivoja, on sitten kyseessä kovamuovinen mehukannu, lasinen purkki, metallinen kansi tai lusikka, lasten lelut tai karkkipaperit. Tuo esineet hienosti käteen asti, olen jättänyt huomioimatta kaikki joko liian kauas jätetyt esineet tai toisesta ääripäästä myös ne noudot jonka päätteeksi koko koira esineineen on sylissä..
Yritin ottaa kuvia mutta taidot ja toiveet ei taaskaan kohdanneet. Ohessa kuitenkin yksi kuva sähikäisestä. Indy on kasvanut hauskasti, tällä hetkellä on kovasti takakorkea.
Lunta ja tuiskua on riittänyt täällä eteläkärjessä, pahimmilla myrskyillä ollaan suosiolla jätetty ulkoilut minimiin.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
opiskelua
Taas vietettiin Indyn kanssa kouluviikko Kannuksessa ja opiskeltiin kummatkin koiraa. Indy (sylimali ) teki jatko-opintoja toisten koirien kanssa leikkimisessä. Kavereina bordercollieita, snautseri, yksi taskubelgi ja yksi vähän isompi tervu. Aiheina paini, takaa-ajot, leluilla leikkiminen toisten koirien kanssa sekä tärkeimpänä tietenkin eleet ja miten niihin vastataan, tai olisi ainakin syytä vastata..
Aloitettiin Indyn kanssa ovitreenit, tarkoituksena siis haistaa oven raosta kannattaako ko huoneeseen lainkaan mennä. No usein tässä alussa ainakin kannatti, palkaksi haistelusta sai sapuskaa. Into etsimiseen ja nenänkäyttöön muutenkin on kova, hurja tuhina kuuluu vaan ja itse etsiminen taitaa tällä hetkellä olla hauskempaa kuin löytäminen, sillä nappulakasat syödään vaan osittain ja kiireellä taas etsimään..
Pentu kasvaa tohinalla ja tuntuu ruokamäärän nostamisesta huolimatta olevan vain jalkaa ja korvaa koko koira. Ulkona tulee lunta vaakatasossa ja tuuli on pian myrskylukemissa, joten kumpikaan meistä ei hirveästi halua ulkona olla. Virtaa riittää Indyllä ja kun kavereita ei ole painimassa niin lelut saa kyytiä, tällä hetkellä paras lelu on muovipullo josta lähtee kiva rutina kun sitä pureskelee. Ja emäntä pirullisena luonteena piilotti nappuloita pulloon joten sitä tarvitsee aika paljon viskellä, vaania ja läimiä tassulla että namit saa parempaan talteen.
Aloitettiin Indyn kanssa ovitreenit, tarkoituksena siis haistaa oven raosta kannattaako ko huoneeseen lainkaan mennä. No usein tässä alussa ainakin kannatti, palkaksi haistelusta sai sapuskaa. Into etsimiseen ja nenänkäyttöön muutenkin on kova, hurja tuhina kuuluu vaan ja itse etsiminen taitaa tällä hetkellä olla hauskempaa kuin löytäminen, sillä nappulakasat syödään vaan osittain ja kiireellä taas etsimään..
Pentu kasvaa tohinalla ja tuntuu ruokamäärän nostamisesta huolimatta olevan vain jalkaa ja korvaa koko koira. Ulkona tulee lunta vaakatasossa ja tuuli on pian myrskylukemissa, joten kumpikaan meistä ei hirveästi halua ulkona olla. Virtaa riittää Indyllä ja kun kavereita ei ole painimassa niin lelut saa kyytiä, tällä hetkellä paras lelu on muovipullo josta lähtee kiva rutina kun sitä pureskelee. Ja emäntä pirullisena luonteena piilotti nappuloita pulloon joten sitä tarvitsee aika paljon viskellä, vaania ja läimiä tassulla että namit saa parempaan talteen.
maanantai 6. joulukuuta 2010
vierailuja
Wilma kävi vierailulla. Tytär oli koulussa, mies Indyn kanssa lenkillä ja Timi omassa huoneessaan suljetun oven takana. Olin aamupesulla ja istuin sillä istuimella mikä kylppäristä löytyy. Yhtäkkiä kuului suljetun oven takaa malttamattoman kynnen rapinat, samat mitkä olen kuullut niin monien vuosien ajan.
Wilma oli siitä hassu ( lue liian kiinni minussa ) että jos minä olin jossain niin Wilma oli parin metrin päässä, myös silloin kun olin oven takana, Wilma odotti oven toisella puolella ellei päässyt mukaan. Näin siis myös kylppärissä käydessäni totuin siihen että ovi oli auki, sieltä W kurkki pesinkö hampaat kunnolla.
Niin siis kynnenrapinat tutuilla jalanvaihdoilla kuullessani oli pakko avata kylppärin ovi ja sanoin että tule vaan sisään. Ei siellä tietenkään Wilma ollut, ainakaan näkyvässä muodossa. Vähän ajan kuluttua Timi tuli omasta huoneestaan ja kysyi miksi mamma on surullinen vessassa.
Käytiin myös Indyn kanssa vierailulla kaverini luona, sieltä löytyi loistavat kerrostalon portaat joita
päästiin ravailemaan ylös ja alas. Sieltä jatkettiin keskustaan kaupunkikävelylle, vierailtiin kukkakaupassa, valokuvaamossa ja treffattiin ihana kultaisen noutajan pentu Jaffa jonka kanssa Indy sai leikkiä viitisen minuuttia.
Lauantaina saimme vieraaksi isovillakoira Lulun Tampereelta, jonka kanssa kävimme hakutreeneissä Prästkullassa. Hakutreenit meni hienosti, ei minkään näköistä epäröintiä vieraita kohtaan, ainakaan jos niiltä saa herkkuja! Lulun kanssa käytiin myös lenkkeilemässä, mistä ei kyllä tullut kuin sanomista. Indy oli liian innokas ja räksyttämiseksi meni puolin ja toisin. Nyt on haussa leikki ja lenkkiseuraa, se olisi niin kovin tärkeää pienelle pupsille.
Wilma oli siitä hassu ( lue liian kiinni minussa ) että jos minä olin jossain niin Wilma oli parin metrin päässä, myös silloin kun olin oven takana, Wilma odotti oven toisella puolella ellei päässyt mukaan. Näin siis myös kylppärissä käydessäni totuin siihen että ovi oli auki, sieltä W kurkki pesinkö hampaat kunnolla.
Niin siis kynnenrapinat tutuilla jalanvaihdoilla kuullessani oli pakko avata kylppärin ovi ja sanoin että tule vaan sisään. Ei siellä tietenkään Wilma ollut, ainakaan näkyvässä muodossa. Vähän ajan kuluttua Timi tuli omasta huoneestaan ja kysyi miksi mamma on surullinen vessassa.
Käytiin myös Indyn kanssa vierailulla kaverini luona, sieltä löytyi loistavat kerrostalon portaat joita
päästiin ravailemaan ylös ja alas. Sieltä jatkettiin keskustaan kaupunkikävelylle, vierailtiin kukkakaupassa, valokuvaamossa ja treffattiin ihana kultaisen noutajan pentu Jaffa jonka kanssa Indy sai leikkiä viitisen minuuttia.
Lauantaina saimme vieraaksi isovillakoira Lulun Tampereelta, jonka kanssa kävimme hakutreeneissä Prästkullassa. Hakutreenit meni hienosti, ei minkään näköistä epäröintiä vieraita kohtaan, ainakaan jos niiltä saa herkkuja! Lulun kanssa käytiin myös lenkkeilemässä, mistä ei kyllä tullut kuin sanomista. Indy oli liian innokas ja räksyttämiseksi meni puolin ja toisin. Nyt on haussa leikki ja lenkkiseuraa, se olisi niin kovin tärkeää pienelle pupsille.
torstai 2. joulukuuta 2010
reissussa
Indyn kanssa haettiin tänään Nummelasta asti kennelyskä rokote, lähempää ei saanut.. =(
Reissussa mukana Timi jonka suurin huolenaihe oli että onko mummi kotona vai ei. Ei ollut.
Eläinlääkäri ja hoitaja Vihtivetissä olivat asiallisia ja mukavia, sumute saatiin ja siihen suhtauduttiin suurella inholla Indyn puolesta. Kehujakin saatiin henkilökunnalta, oli kuulemma rauhallisin malinpentunen minkä ovat nähneet.
Harjoiteltiin häiriöitä kun oltiin sopivassa ympäristössä. Häiriöinä toimi toinen koira ( helppo ), Timjami pörisevän autonsa kanssa ( keskivaikea, mutta siitä päästiin yli ) ja kaikista vaikein, harja ja sen varsi ( ylivaikea, otamme tätä vielä monta kertaa uudelleen ). Harja seisoi siis itsekseen huoneen nurkassa, ei kommentoinut mitenkään ja oli kiltisti liikkumatta, mutta ah, ne harjakset! Niiden lumo on niin suuri että en tiedä mikä voisi ikinä voittaa harjan, ne vaan on jotain aivan muuta ne harjakset..
Käytiin paluumatkalla serkkulassa böndellä jossa treffattiin vanha Rilla the Rottis. Rilla on tunnettu pahasta hajustaan ja ihanasta luonteestaan, sekä tietenkin loppumattomasta ruoan himostaan. Rillan kanssa tultiin oikein hyvin toimeen ja serkun lapset 3 ja 1 vee eivät aiheuttaneet suurempia ihmettelyjä. Kissan ruokaa Indy kerkesi vetää kiireessä ilmeisesti väärään kurkkuun kun sitä sitten yskittiin vähän aikaa ulos. Ulkona lapset riehuivat, juoksivat, pulkkailivat, painivat ja kiljuivat sekä yksvee konttaili. Kerran oli vaan Indy 3veen lahkeessa kiinni ja kävi suukottamassa sekä kävelemässä yli yksveen. Kova työ on siis jotain edes tuottanut!
Kotona mieheni oli ajattelevaisesti sytyttänyt ulkotulen minkä Indy päätti koekävellä ja tuloksena sammunut ulkotuli, steariininen ja hieman hämmentynyt koira. Miten saisi steariinin ja koiran erotettua toisistaan?
Kaiken kaikkiaan jännä päivä Indylle, emännälle vielä hyvinkin itkuinen ja vaikea.
Reissussa mukana Timi jonka suurin huolenaihe oli että onko mummi kotona vai ei. Ei ollut.
Eläinlääkäri ja hoitaja Vihtivetissä olivat asiallisia ja mukavia, sumute saatiin ja siihen suhtauduttiin suurella inholla Indyn puolesta. Kehujakin saatiin henkilökunnalta, oli kuulemma rauhallisin malinpentunen minkä ovat nähneet.
Harjoiteltiin häiriöitä kun oltiin sopivassa ympäristössä. Häiriöinä toimi toinen koira ( helppo ), Timjami pörisevän autonsa kanssa ( keskivaikea, mutta siitä päästiin yli ) ja kaikista vaikein, harja ja sen varsi ( ylivaikea, otamme tätä vielä monta kertaa uudelleen ). Harja seisoi siis itsekseen huoneen nurkassa, ei kommentoinut mitenkään ja oli kiltisti liikkumatta, mutta ah, ne harjakset! Niiden lumo on niin suuri että en tiedä mikä voisi ikinä voittaa harjan, ne vaan on jotain aivan muuta ne harjakset..
Käytiin paluumatkalla serkkulassa böndellä jossa treffattiin vanha Rilla the Rottis. Rilla on tunnettu pahasta hajustaan ja ihanasta luonteestaan, sekä tietenkin loppumattomasta ruoan himostaan. Rillan kanssa tultiin oikein hyvin toimeen ja serkun lapset 3 ja 1 vee eivät aiheuttaneet suurempia ihmettelyjä. Kissan ruokaa Indy kerkesi vetää kiireessä ilmeisesti väärään kurkkuun kun sitä sitten yskittiin vähän aikaa ulos. Ulkona lapset riehuivat, juoksivat, pulkkailivat, painivat ja kiljuivat sekä yksvee konttaili. Kerran oli vaan Indy 3veen lahkeessa kiinni ja kävi suukottamassa sekä kävelemässä yli yksveen. Kova työ on siis jotain edes tuottanut!
Kotona mieheni oli ajattelevaisesti sytyttänyt ulkotulen minkä Indy päätti koekävellä ja tuloksena sammunut ulkotuli, steariininen ja hieman hämmentynyt koira. Miten saisi steariinin ja koiran erotettua toisistaan?
Kaiken kaikkiaan jännä päivä Indylle, emännälle vielä hyvinkin itkuinen ja vaikea.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Wilman päivät päättyivät tänään, 1.12.2010. Wilma eli 13-vuotiaaksi, aina iloisena ja valmiina leikkimään ja treenaamaan. Viimeisen vuoden aikana alkoi erilaisten sairauksien suma, joka lääkityksellä saatiin osittain kuriin. Kroppa alkoi olla sen verran finaalissa että ilmeisesti Hangossa riehuva oksennustauti vei voimat niin pahasti ettei ollut enää toiveita palautumisesta. Wilmalla oli sydänvika, osittainen kurkunpään halvaus, nisäkasvaimia, laajentunut imusolmuke joka yhdessä munuaisarvojen kanssa voi viitata kasvaimiin myös sisäelimissä. Wilmalla oli myös loppumaton elämänilo, aina vauhti päällä vaikka välillä pitikin pysähtyä hengittämään, loistavat käytöstavat koirien kanssa ja siitä johtuen monen monta koirakaveria, rakastava sydän omia ihmisiä kohtaan ja jopa vieraita rapsutusten toivossa. Wilma oli varma että hän on pieni ja herttainen sylikoira vaikka todellisuudessa olikin osa sydäntäni, koska nyt jotain puuttuu. Wilma oli kuin ajatus, harvoin tarvitsi mainita mitä tehdään ja minne mennään. Luopuminen rakkaasta oli elämäni vaikein ja raastavin päätös. Mutta enemmän olisin soimannut itseäni jos toinen olisi joutunut kärsimään kivuista.
Rakkaus ei lopu koskaan, ikävä seuraa minua kuin haamu. Kiitos näistä vuosista, rakkaani.
Rakkaus ei lopu koskaan, ikävä seuraa minua kuin haamu. Kiitos näistä vuosista, rakkaani.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Kylmäää
Indy on sitä mieltä että ei todellakaan aio lähteä ulos palelemaan, lenkkeilemään, treenaamaan ja jos tuulee tarpeeksi kuten täällä niemen kärjessä tuppaa tehdä, niin ei edes kakalle.
Sisällä ollaan treenailtu ruoan etsimistä ja se sujuu hienosti. Heti kun tietää että aletaan hommiin tai mennään uuteen tilaan niin alkaa nenä käydä ja kulkea pitkin seinänvierustoja haistellen. Indy jaksaa etsiä rauhallisesti ja pitkään, koitan pitää treenit kuitenkin hyvin lyhyinä ettei väsymys iske. Yleensä viisi pientä kasaa ruokaa piiloon ja loput saa syödä kupista. Kovin järjestelmällistä touhu ei vielä ole, mutta nenä toimii koko ajan.
Lasten kanssa tapahtuu onneksi huimaa edistystä! Vaihdoin taktiikkaa ja ollaan erityisesti Timin 3 vee, kanssa harjoiteltu kädestä syöttämistä ja häiriöitä siten että Timi joko kävelee, juoksee, hyppii tai huutelee ja aina pysähtyy ja palkkaa omasta kädestä.
Sisällä ongelmana on ollut kun lapset ja Indy innostuu yhtä aikaa niin sitten roikkuu pieni karvainen malinpentunen lahkeessa. Ulkona ei ole minkäänlaisia ongelmia lasten lahkeiden kanssa, ei myöskään pyörää, pulkkaa tai stigaa kohti. En tiedä miksi, mutta hyvä näin.
Indykin oli laskemassa mäkeä, istui tyytyväisenä stigassa lasten kanssa!
Wilma 13 vee isovillakoirakin on innostunut välillä leikkimään Indyn kanssa. Indy sai töissä uuden kaverin emännän sekarotuisesta Emmasta. Emman siskopuolen Mollyn mielestä Indy oli hurjan epäilyttävä ja siis vaarallinen.
Sisällä ollaan treenailtu ruoan etsimistä ja se sujuu hienosti. Heti kun tietää että aletaan hommiin tai mennään uuteen tilaan niin alkaa nenä käydä ja kulkea pitkin seinänvierustoja haistellen. Indy jaksaa etsiä rauhallisesti ja pitkään, koitan pitää treenit kuitenkin hyvin lyhyinä ettei väsymys iske. Yleensä viisi pientä kasaa ruokaa piiloon ja loput saa syödä kupista. Kovin järjestelmällistä touhu ei vielä ole, mutta nenä toimii koko ajan.
Lasten kanssa tapahtuu onneksi huimaa edistystä! Vaihdoin taktiikkaa ja ollaan erityisesti Timin 3 vee, kanssa harjoiteltu kädestä syöttämistä ja häiriöitä siten että Timi joko kävelee, juoksee, hyppii tai huutelee ja aina pysähtyy ja palkkaa omasta kädestä.
Sisällä ongelmana on ollut kun lapset ja Indy innostuu yhtä aikaa niin sitten roikkuu pieni karvainen malinpentunen lahkeessa. Ulkona ei ole minkäänlaisia ongelmia lasten lahkeiden kanssa, ei myöskään pyörää, pulkkaa tai stigaa kohti. En tiedä miksi, mutta hyvä näin.
Indykin oli laskemassa mäkeä, istui tyytyväisenä stigassa lasten kanssa!
Wilma 13 vee isovillakoirakin on innostunut välillä leikkimään Indyn kanssa. Indy sai töissä uuden kaverin emännän sekarotuisesta Emmasta. Emman siskopuolen Mollyn mielestä Indy oli hurjan epäilyttävä ja siis vaarallinen.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Kotiinpaluu
Viikko Kannuksessa on ohi, tein pari jälkeä, jotka tosin olivat ennemminkin ruoan syömistä hangelta koska nappulat näkyvät liian hyvin lumella. Muutenkin jälkien ajaminen oli surkeaa kylmyyden takia, Indy paleli ja sheikkasi ja ulkoilu oli muutenkin tylsää kun nahkamassu palelee..
Sisätiloissa tehtiin hakua minä maalimiehenä, etsi hienosti ja on leimaantunut kivasti jo muutenkin minuun. Etsittiin myös ruokaa, pikku kekoja sapuskaa erilaisiin tiloihin piilotettuna. Vähintään yksi ruoka päivässä tulee etsimällä ja yksi kädestä koulutuksen kautta. Ruoan etsiminen sujuu mallikkaasti ja rauhallisesti, villakoira.1g.fi sivulla muutama pätkä etsimisestä.
Kotiin tultiin ja lasten totuttaminen pentuun ja pennun totuttaminen lasten puuhiin ja liikkeisiin alkoi heti. Rankkaa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Vaikeinta tuntuu olevan poikani liikkeet ja eleet, hän kun tykkää leikkiä dinosaurusta joka hyökkäilee kaikkea kohti kulmat rutussa, äristen, tuijottaen tiiviisti ja samalla äkkinäisiä liikkeitä kuten hyppyjä ja juoksemisia tehden. Pientä haastetta siis ilmassa.. =D
Toinen haaste on tällä hetkellä mattojen syöminen, käyn aina tarjoamassa lelun tilalle jota syödä.
Ollaan harjoiteltu kontaktia, istu, maahan, seiso ja houkutellen seuraamista. Tykkää valtavasti tehdä hommia. Kannuksesta kaivataan koirakavereita joista aina joku oli valmis leikkimään, täällä Wilmaa ei oikein kiinnosta, ulkona vähän riehuvat ja sisällä alkavat jo nukkua lähekkäin.
Nyt aamulenkille..
Sisätiloissa tehtiin hakua minä maalimiehenä, etsi hienosti ja on leimaantunut kivasti jo muutenkin minuun. Etsittiin myös ruokaa, pikku kekoja sapuskaa erilaisiin tiloihin piilotettuna. Vähintään yksi ruoka päivässä tulee etsimällä ja yksi kädestä koulutuksen kautta. Ruoan etsiminen sujuu mallikkaasti ja rauhallisesti, villakoira.1g.fi sivulla muutama pätkä etsimisestä.
Kotiin tultiin ja lasten totuttaminen pentuun ja pennun totuttaminen lasten puuhiin ja liikkeisiin alkoi heti. Rankkaa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Vaikeinta tuntuu olevan poikani liikkeet ja eleet, hän kun tykkää leikkiä dinosaurusta joka hyökkäilee kaikkea kohti kulmat rutussa, äristen, tuijottaen tiiviisti ja samalla äkkinäisiä liikkeitä kuten hyppyjä ja juoksemisia tehden. Pientä haastetta siis ilmassa.. =D
Toinen haaste on tällä hetkellä mattojen syöminen, käyn aina tarjoamassa lelun tilalle jota syödä.
Ollaan harjoiteltu kontaktia, istu, maahan, seiso ja houkutellen seuraamista. Tykkää valtavasti tehdä hommia. Kannuksesta kaivataan koirakavereita joista aina joku oli valmis leikkimään, täällä Wilmaa ei oikein kiinnosta, ulkona vähän riehuvat ja sisällä alkavat jo nukkua lähekkäin.
Nyt aamulenkille..
maanantai 15. marraskuuta 2010
uusi alku
Kävin hakemassa Indyn kasvattajan luota sunnuntaina 14.11. Indy on nyt 7 vkoa ja heti joutui hurjaan pyöritykseen. Ajelimme rauhassa Lopelta, Pysäkin kennelistä Kannukseen opiskelemaan. Matka kesti reilut 7 tuntia josta suurimman osan Indy nukkui lötköpötkönä. Välillä pysähdeltiin pissalle ja kakalle sekä sapuskalle.
Kaveri on melko rauhallinen tapaus, ajokoirayhdistyksen mökillä missä majoitumme ehat-linjan opiskelijoiden kanssa, on yhteensä 7 koiraa ja hienosti on mennyt leikit. Indy laittaa suvereenisti kaksi kertaa suuremman, 15 viikkoisen bc Pinnan järjestykseen jos meno yltyy liian rajuksi. Herra rauhoittuu tosi nätisti syliin ja omaan petiin nukkumaan kun tarve on ja ulkona ollaan käyty tarpeet tekemässä. Pari vahinkoa on sattunut sisällekin ( ainakaan enempää en ole löytänyt =D ).
Huomenna aloitetaan jäljestyksellä ja keskiviikkona otetaan alustoja.
Kaveri on melko rauhallinen tapaus, ajokoirayhdistyksen mökillä missä majoitumme ehat-linjan opiskelijoiden kanssa, on yhteensä 7 koiraa ja hienosti on mennyt leikit. Indy laittaa suvereenisti kaksi kertaa suuremman, 15 viikkoisen bc Pinnan järjestykseen jos meno yltyy liian rajuksi. Herra rauhoittuu tosi nätisti syliin ja omaan petiin nukkumaan kun tarve on ja ulkona ollaan käyty tarpeet tekemässä. Pari vahinkoa on sattunut sisällekin ( ainakaan enempää en ole löytänyt =D ).
Huomenna aloitetaan jäljestyksellä ja keskiviikkona otetaan alustoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)