Wilman päivät päättyivät tänään, 1.12.2010. Wilma eli 13-vuotiaaksi, aina iloisena ja valmiina leikkimään ja treenaamaan. Viimeisen vuoden aikana alkoi erilaisten sairauksien suma, joka lääkityksellä saatiin osittain kuriin. Kroppa alkoi olla sen verran finaalissa että ilmeisesti Hangossa riehuva oksennustauti vei voimat niin pahasti ettei ollut enää toiveita palautumisesta. Wilmalla oli sydänvika, osittainen kurkunpään halvaus, nisäkasvaimia, laajentunut imusolmuke joka yhdessä munuaisarvojen kanssa voi viitata kasvaimiin myös sisäelimissä. Wilmalla oli myös loppumaton elämänilo, aina vauhti päällä vaikka välillä pitikin pysähtyä hengittämään, loistavat käytöstavat koirien kanssa ja siitä johtuen monen monta koirakaveria, rakastava sydän omia ihmisiä kohtaan ja jopa vieraita rapsutusten toivossa. Wilma oli varma että hän on pieni ja herttainen sylikoira vaikka todellisuudessa olikin osa sydäntäni, koska nyt jotain puuttuu. Wilma oli kuin ajatus, harvoin tarvitsi mainita mitä tehdään ja minne mennään. Luopuminen rakkaasta oli elämäni vaikein ja raastavin päätös. Mutta enemmän olisin soimannut itseäni jos toinen olisi joutunut kärsimään kivuista.
Rakkaus ei lopu koskaan, ikävä seuraa minua kuin haamu. Kiitos näistä vuosista, rakkaani.