Indy on sitä mieltä että ei todellakaan aio lähteä ulos palelemaan, lenkkeilemään, treenaamaan ja jos tuulee tarpeeksi kuten täällä niemen kärjessä tuppaa tehdä, niin ei edes kakalle.
Sisällä ollaan treenailtu ruoan etsimistä ja se sujuu hienosti. Heti kun tietää että aletaan hommiin tai mennään uuteen tilaan niin alkaa nenä käydä ja kulkea pitkin seinänvierustoja haistellen. Indy jaksaa etsiä rauhallisesti ja pitkään, koitan pitää treenit kuitenkin hyvin lyhyinä ettei väsymys iske. Yleensä viisi pientä kasaa ruokaa piiloon ja loput saa syödä kupista. Kovin järjestelmällistä touhu ei vielä ole, mutta nenä toimii koko ajan.
Lasten kanssa tapahtuu onneksi huimaa edistystä! Vaihdoin taktiikkaa ja ollaan erityisesti Timin 3 vee, kanssa harjoiteltu kädestä syöttämistä ja häiriöitä siten että Timi joko kävelee, juoksee, hyppii tai huutelee ja aina pysähtyy ja palkkaa omasta kädestä.
Sisällä ongelmana on ollut kun lapset ja Indy innostuu yhtä aikaa niin sitten roikkuu pieni karvainen malinpentunen lahkeessa. Ulkona ei ole minkäänlaisia ongelmia lasten lahkeiden kanssa, ei myöskään pyörää, pulkkaa tai stigaa kohti. En tiedä miksi, mutta hyvä näin.
Indykin oli laskemassa mäkeä, istui tyytyväisenä stigassa lasten kanssa!
Wilma 13 vee isovillakoirakin on innostunut välillä leikkimään Indyn kanssa. Indy sai töissä uuden kaverin emännän sekarotuisesta Emmasta. Emman siskopuolen Mollyn mielestä Indy oli hurjan epäilyttävä ja siis vaarallinen.
