Vinkkinurkan kuvat

Kuvat tulee edelliseen postaukseen jälkijunassa kahdesta syystä. Ensinnäkin unohdin ottaa ne, toisekseen eilen satoi ja oli kurja keli joten en olisi saanut edes siedettäviä kuvia. Tänään sitten räpsin kuvia, valitettavasti aamupäivän kovassa auringonpaisteessa enkä osaa säätää kameraa joten kuvat on vähän valjuja. Enjoy!

 Tästä se taas lähti, viimeinen omenapuu leikkurin uhriksi. Välineinä tikkaat, Fiskarsin härpäke (googlasin, se on nimeltään puutarhan monitoimileikkuri), pitkäkahvaiset oksasakset, saha ja eväät.

 Härpäkkeen pää, keskellä näkyy oranssi kahva ja päässä oranssi nuppi.

 

Eväiden tarkistus

 Saha ja sen piiiitkä varsi

Iltapäivän välineistöä, kun lyhyillä tikkailla ei puuhun kiipeämisillä enää yletä on pakko ottaa käyttöön tikkaat. Oma viritys, eli normi tikkaat tuettu alhaalta liinalla että pysyvät. Alussa se jännitti, mutta kunhan muisti polkaista kumpaakin päätä kunnolla maahan ennen kiipeämistä niin kerkesi huomata myyränkolot ja välttyi välittömiltä kaatumisilta. Huomenna jatkuu tämä ilo.

Hanskat ja nuppi joka aiheutti melkein akuankkaraivarit heti aamusta. 

Kurotus tikkailla seisten. Kurotan ja sitten kun tartun nuppiin niin totean että nuppi on eilisen viimeisen kallon ritinää aiheuttaneen leikkauksen jäljiltä umpijumissa. Koska nuppi menee osittain varren sisälle, on siitä tehty loivasti kartionmallinen ilmeisesti helpottamaan osumaa. Noh, tämä sama kartionmuoto sekä reiän ja tapin tiukka mitoitus aiheuttaa nupin ajoittaista jumiutumista varsinkin tiukemman puristuksen jälkeen. Miten musta tuntuu että puhun jostain ihan muusta aiheesta?? =D No, joka tapauksessa nuppi jää reikään jumiin eikä sitä meinaa saada millään sieltä pois. Tänään potkimisen, sahalla hakkaamisen, epätoivoisen puolelta toiselle vääntelyn ja melkein jo hammaskaluston käyttöön oton jälkeen keksin vihdoin pitkäkahvaiselle ystävälleni tehtävän. Se näkyy kuvassa, nupin irroitus jumista! Jei, tiesin etten ihan turhaan hommannut noitakaan!!

 

Tämän karsimisen ajattelin ikuistaa viimeisen puuh kunniaksi ihan kokonaan, onpahan teillekin jotain näytettävää. Tässä koko puun alkutilanne.

 


Lopputilanne.

Rungon alkutilanne vasemmalla ja lopputilanne oikealla.

Yhden oksan alkutilanne ylempänä ja lopputilanne alempana.

Oikealla puolella rungosta kasvava vesiverso ja vasemmalla puolella oksasta suoraan ylöspäin sojottavia, jo useamman vuoden kasvaneita vesiversoja. 

Vasemmalla toisesta puusta oli lohjennut liian kapeassa kulmassa olleet kaksi kilpalatvaa, Totuus valkeni vasta kun sattumalta otin kädellä kiinni oksien päältä. Sahasin kummatkin pois ja katsotaan miten käy. Oikeanpuoleinen kuva on ison oksan viotuksesta, samantapaisia kohtia löytyy useista puista, leikkasin kaikki pois. Välillä näkee että on tullut ristikkäisen oksan hankaumasta, välillä en osaa sanoa onko kyse taudista. Joka tapauksessa harmitti tätä oksaa karsia, se oli kovin hyvässä kulmassa ja hyvään suuntaan, siisti oksa muutoin paitsi sitten tuo. Höh.

Tässä vasemmalla tyypillisesti kuivunut oksa mun puutarhassa. koko oksa pois. Oikealla sama oksa mutta vastakkaiselta puolelta kuvattuna ja kuivuneen osan leikkauksen jälkeen. Kaksi vesiversoa kasvanut puun mittoihin, toisen jätin paikalleen ja toisen, joka oli kiertynyt varsinaisen rungon ympärille karsin pois. 

Yllä näkyy miten rungon mittoihin kerennyt vesiverso kietoutuu oksistoon. 

Kaksi irroitettua runkoa? Ei, vaan toinen on taas kerran jumiin jäänyt saha. Paljon joutui katkomaan oksia ennen kuin sai tämän runkomaisen vesiverson revittyä alas puusta. Naapuri tuli kyläilemään ja näki kun hiki hatussa raivosin puulle, piti reilua välimatkaa ja huuteli turvallisen matkan päästä pitämään taukoa. Ärinää ja murinaa vastaukseksi joten odotteli kunnes sain homman päätökseen. 

Fiilistelykuvia

Päivän lentonäytöksiä, niitä joista sain kuvaa. Kurkia lenteli myös, palokärki lenteli omaa jännää putoilevaa lentoaan ja lukemattomia muita. Päivän voittaja oli joka tapauksessa varis, joka pudotti jotain sen suuren saarnen päällä. Satuin näkemään tapauksen, se pudotettu esine oli pyöreähkö, tippui puolelta toiselle keinuen ja vaikutti melko suurelta, selkeästi tippui suoraan ja nopeasti eli painoa oli jonkun verran. Tämä selvisi kun kaveri koirineen tuli käymään ja ihmettelin että mistä tuo koira löysi reissumiehen puolikkaan (leivän, ei ihmisen). Varikselta jäi eväät syömättä, mutta Diva-mitteli nautti sen iltapalaksi.

Kuvasin myös pienen pätkän lintujen laulelua, mutta nyt kun katsoin videon koneelta niin ei kyllä kuulunut mitään, joten Lakun kuvaan on tyytyminen, ihanaa kevättä!

Omppui herkkui

Nyt kun alkaa olemaan syyskiireet edes jollain tasolla hiljentyneet, kerkeää kirjoittamaan taas. Ideoita ja projekteja riittää, tässä nyt kuitenkin omppurojektin jatko-osaa.

Näitä omppuja luulin ensiksi koristeomenoiksi, sitten katselin kirjoja ja ajattelin että tämä olisi talviomena jonka nimen jo kerkesin unohtaa. Loppuviimein Päivi valaisi minua että ovat kylläkin talvilajiketta, mutta nimeltä Pekka. Hyvän makuisia ovat ja laitoin kellariin testiin että kuinka kauan säilyvät syötävinä. Marraskuuta mennään ja vielä on kaksi kiinteää omppua jäljellä. Olen niitä sieltä syönyt pois kun alkaa tuntumaan edes hieman pehmeältä.

Mutta siihen loppukäsittelyprosessiin piti perehtymäni nyt ensin.

Sato oli järkyttävän huono tänä syksynä, mutta sain kun sainkin melkein kaikista puista näytteen kerättyä. Pöydälle omput on ladottu puita vastaaville paikoille, paitsi tuo tumma Pekka vasemmassa reunassa. Mietin tovin puutarhassa miten merkkaan omenat, kuitenkin helpointa oli yksinkertaisesti merkitä omenapuun numero ja sarka kuulakärkikynällä omenaan. Tyyliin 1/1. 

Toin omput kotiin ja järjestelin ne puutarhassa todellisuutta vastaaville paikoille, mutta pöydälle. Kuten näkyy tyhjinä paikkoina, omenpuita on ajan saatossa kaatunut tai ihan kaikista en saanut näytettä. Omenapuiden kuvaukset on myös kirjoitettu ylös, millainen puu, kuinka paljon omenia, minkä värinen, tuoksuinen, maltoinen omena on. Ehkä tästä on jotain apua sitten ensi syksynä, ken tietää.

Koska sato oli heikko kävimme naapurissa omppuvarkaissa (Havsgårdar). Luin jostain että parasta mehua saa kun omenat ovat vähän kovia ja tietyt lajikkeet on parempia siideriä ja mehua ajatellen. Naapurilla on iso ja komea omenapuu joka tekee ahkerasti valtavia Antonovka omenia, ne on melkoisen kirpakoita, ei mitään syömäomenia, joten ihan luvan kanssa käytiin hakemassa sieltä korillinen Antonovkaa omien omppujen lisäksi.

Sitten eikun asemalle! Tarkemmin Tammisaaren mehuasemalle.linkki. Jos tuo linkki nyt toimii, niin sieltä sivun alalaidasta löytyy mehuaseman aukioloajat. 

Toiminta oli järkyttävän ripeää, jopa minun ja äitini mielestä. Ja mekään ei siitä ihan hitaammasta päästä olla jos puuhaan ryhdytään.. 

Omput punnittiin, pestiin, liukuhihnalla puristamon yläosaan josta silppuna kankaan päälle, siitä sopivan määrän jälkeen taiteltiin kangas kiinni ja taas uusi päälle. Kun kaikki oli silputtu, painoi isolla prässillä (tai mikä ikinä onkaan oikealta nimeltään) kirjaimellisesti mehut pihalle silpusta ja mehu ränniä pitkin ämpäreihin. Ämpäreistä tratin kautta meidän astioihin ja se oli siinä. Setä oli kärräämässä puristetta pihalle kottarilla ja tiedusteltuani asiaa sain silput matkaan. 

Silput meni naapurin kanoille, valitettavasti en osannut lisätä sitä kuvaa tähän, mutta viesti tuli että kanat kiittää ja melkoinen häsellys oli kun kanat pisteli silput parempiin nokkiin. 

Yritän jostain muistin syövereistä kaivaa tarkemmat luvut, mutta mehua tuli noin 30 litraa, joista 5 litraa kiehautettiin ja lisättiin hieman sokeria. Toinen 5 litraa ( juu, säälittävän pieni määrä ) käytettiin testiin nimeltä Oma Siideri, nam! Loput 20 litraa laitettiin pakkaseen ja sitä on sieltä nautittu eikä ainakaan vielä loppua näy.

Pakastukseen käytettiin tyhjiä jugurttipurkkeja joita äitini oli kerännyt ja pessyt talteen. Kumikorkilliset on keitettyä omenamehua joka säilöttiin kellariin talvea varten ja patenttikorkilliset menivät suoraan jääkaappiin ja vietiin kiitokseksi naapurille sekä anopille.

Oma Siideri oli miehen tehtävänä tuottaa ja se tehtiinkin aamuomenatarhassa ohjeella, josta sitten löytyikin vielä tarkempi versio stenkullabrygghus tästä. Huh, nyt on linkkejä poikineen! 

Omenasiideristä tuli yllättäen todella hyvää, tosin ominaispainomittaria ei löytynyt joten ei mitään hajua kuinka paljon promilleja siitä löytyy..

Omenamehua kaivetaan pakkasesta aina kun mehua tekee mieli, olen kieltänyt miestä ostamasta mitään muita tuoremehuja kaupasta ennen kun omat on pakkasesta juotu. Mehu on herkullista, kirpeää, tummaa ja oikein tuntuu kun vitamiinit poksahtelee elimistössä. Olin ihan varma että mehu on kauheeta kuraa, mutta yllätyin kyllä iloisesti mausta ja siitä fiiliksestä kun haet pakkasesta kesän makuja jääkaappiin ja perheelle herkuteltavaksi! Hyvä fiilis!!

Yksi kiehautettu omenamehupullo on maisteltu kellarista ja hyvää sekin oli, sokerin lisäämistä ei juuri huomaa, siksi vähän sitä laitettiin. 

Seuraava projekti jo syyhyttää sormia!