Näitä omppuja luulin ensiksi koristeomenoiksi, sitten katselin kirjoja ja ajattelin että tämä olisi talviomena jonka nimen jo kerkesin unohtaa. Loppuviimein Päivi valaisi minua että ovat kylläkin talvilajiketta, mutta nimeltä Pekka. Hyvän makuisia ovat ja laitoin kellariin testiin että kuinka kauan säilyvät syötävinä. Marraskuuta mennään ja vielä on kaksi kiinteää omppua jäljellä. Olen niitä sieltä syönyt pois kun alkaa tuntumaan edes hieman pehmeältä.
Mutta siihen loppukäsittelyprosessiin piti perehtymäni nyt ensin.
Sato oli järkyttävän huono tänä syksynä, mutta sain kun sainkin melkein kaikista puista näytteen kerättyä. Pöydälle omput on ladottu puita vastaaville paikoille, paitsi tuo tumma Pekka vasemmassa reunassa. Mietin tovin puutarhassa miten merkkaan omenat, kuitenkin helpointa oli yksinkertaisesti merkitä omenapuun numero ja sarka kuulakärkikynällä omenaan. Tyyliin 1/1.
Toin omput kotiin ja järjestelin ne puutarhassa todellisuutta vastaaville paikoille, mutta pöydälle. Kuten näkyy tyhjinä paikkoina, omenpuita on ajan saatossa kaatunut tai ihan kaikista en saanut näytettä. Omenapuiden kuvaukset on myös kirjoitettu ylös, millainen puu, kuinka paljon omenia, minkä värinen, tuoksuinen, maltoinen omena on. Ehkä tästä on jotain apua sitten ensi syksynä, ken tietää.
Koska sato oli heikko kävimme naapurissa omppuvarkaissa (Havsgårdar). Luin jostain että parasta mehua saa kun omenat ovat vähän kovia ja tietyt lajikkeet on parempia siideriä ja mehua ajatellen. Naapurilla on iso ja komea omenapuu joka tekee ahkerasti valtavia Antonovka omenia, ne on melkoisen kirpakoita, ei mitään syömäomenia, joten ihan luvan kanssa käytiin hakemassa sieltä korillinen Antonovkaa omien omppujen lisäksi.
Sitten eikun asemalle! Tarkemmin Tammisaaren mehuasemalle.linkki. Jos tuo linkki nyt toimii, niin sieltä sivun alalaidasta löytyy mehuaseman aukioloajat.
Toiminta oli järkyttävän ripeää, jopa minun ja äitini mielestä. Ja mekään ei siitä ihan hitaammasta päästä olla jos puuhaan ryhdytään..
Omput punnittiin, pestiin, liukuhihnalla puristamon yläosaan josta silppuna kankaan päälle, siitä sopivan määrän jälkeen taiteltiin kangas kiinni ja taas uusi päälle. Kun kaikki oli silputtu, painoi isolla prässillä (tai mikä ikinä onkaan oikealta nimeltään) kirjaimellisesti mehut pihalle silpusta ja mehu ränniä pitkin ämpäreihin. Ämpäreistä tratin kautta meidän astioihin ja se oli siinä. Setä oli kärräämässä puristetta pihalle kottarilla ja tiedusteltuani asiaa sain silput matkaan.
Silput meni naapurin kanoille, valitettavasti en osannut lisätä sitä kuvaa tähän, mutta viesti tuli että kanat kiittää ja melkoinen häsellys oli kun kanat pisteli silput parempiin nokkiin.
Yritän jostain muistin syövereistä kaivaa tarkemmat luvut, mutta mehua tuli noin 30 litraa, joista 5 litraa kiehautettiin ja lisättiin hieman sokeria. Toinen 5 litraa ( juu, säälittävän pieni määrä ) käytettiin testiin nimeltä Oma Siideri, nam! Loput 20 litraa laitettiin pakkaseen ja sitä on sieltä nautittu eikä ainakaan vielä loppua näy.
Pakastukseen käytettiin tyhjiä jugurttipurkkeja joita äitini oli kerännyt ja pessyt talteen. Kumikorkilliset on keitettyä omenamehua joka säilöttiin kellariin talvea varten ja patenttikorkilliset menivät suoraan jääkaappiin ja vietiin kiitokseksi naapurille sekä anopille.
Oma Siideri oli miehen tehtävänä tuottaa ja se tehtiinkin aamuomenatarhassa ohjeella, josta sitten löytyikin vielä tarkempi versio stenkullabrygghus tästä. Huh, nyt on linkkejä poikineen!
Omenasiideristä tuli yllättäen todella hyvää, tosin ominaispainomittaria ei löytynyt joten ei mitään hajua kuinka paljon promilleja siitä löytyy..
Omenamehua kaivetaan pakkasesta aina kun mehua tekee mieli, olen kieltänyt miestä ostamasta mitään muita tuoremehuja kaupasta ennen kun omat on pakkasesta juotu. Mehu on herkullista, kirpeää, tummaa ja oikein tuntuu kun vitamiinit poksahtelee elimistössä. Olin ihan varma että mehu on kauheeta kuraa, mutta yllätyin kyllä iloisesti mausta ja siitä fiiliksestä kun haet pakkasesta kesän makuja jääkaappiin ja perheelle herkuteltavaksi! Hyvä fiilis!!
Yksi kiehautettu omenamehupullo on maisteltu kellarista ja hyvää sekin oli, sokerin lisäämistä ei juuri huomaa, siksi vähän sitä laitettiin.
Seuraava projekti jo syyhyttää sormia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!