Maakellari

Tontin yksi säilytettävistä rakennuksista on kellari. Maakellarin löytyminen tontilta oli kuin pieni lottovoitto. Kun rakennettiin nykyistä ihanaa taloamme, oli suuri ongelma maakellarin puuttuminen. Tässä ei yksinkertaisesti ollut tilaa kellarille eikä maasto ole hiekkapohjaisena sitä kaikista otollisinta isolle kaivaukselle. Siispä hihkuin innosta kun maakellari näytti kelvolliselta ja vieläpä kauniilta. 

Kellari oli puoliksi täynnä kaikenlaista, vanhoja pottulaatikoita, maitotonkkia, vanhoja säilykkeitä, kaikennäköistä sälää. Pölyä ja sotkua. Tavoitteeksi asetettiin vuosi sitten että täksi talveksi pitää saada potut kellariin, muutama pikku askare vain niin jo on on kellari täynnä. Jep, niin aina.

No, aloitin siivouksella, kaikki vanhat romppeet ovia ja karmeja myöden notskiin, kunnon harjaus kattoa ja seiniä myöten ja tila alkoi hahmottumaan. Kovasti olin taas lukenut aiheesta ja kaikissa kirjoissa haukuttiin betonilattiaa. No eipä sille juuri mitään voinut joten kun huomasin että lattia on kovasti kostea reunoilta, päätettiin kaivaa salaojat kummallekin puolelle kellaria ensiapuna kosteuden poistamiseksi. 

Salaojia kaivettaessa varastorakennuksen kaakkoiskulma, eli kuvissa kaivurin viereinen kulma tipahti entisestään ja varaston seinässä oleva railo leveni. Siinä sitten nohevana kaverimme Esa sitoi rakennuksen lauta-vaijeri yhdistelmällä jottei se ihan leviäisi käsiin. Salaojia kaivettaessa kävi ilmi että maa kellarin ja varaston ympärillä on silttiä, hiekkaa jota voi muotoilla käsissä kuin savea. Siltti pidättää kosteutta hyvin ja saattaa olla yksi syy kellarin kosteuteen. 

Kun kerran kaiveltiin niin samalla yritettiin selvittää miten kellari ja varasto yhdistyvät. Tietenkin kellarin oven puoleinen pääty on jotenkin valettu yhteen, sen näkee kuvista, mutta miten sitten kellarin katto ja varaston pohja? Kuvasta ei välttis kauhean hyvästi näje, mutta varasto on muurattu harkoista betonisen anturan päälle joka lepää, ylläri ylläri, hiekkakerroksen päällä. Hiekkaa kun varovasti käsikopelolla kaiveli, niin kellarin ja varaston välissä on todellakin ainakin reunoilla pelkkää hiekkaa. Joten ainakin teoriassa varaston voisi purkaa siitä päältä pois. Kuitenkin kellarista kulkee ilmakanava varaston lattian läpi, joten varaston purkaminen kellaria tuhoamatta ei taida olla ihan niin yksinkertaista. Lisäksi kellarin päädyssä on neliön mallinen, umpeen muurattu painanne jossa on aiemmin ollut perunaluukku. Nyt samassa päädyssä on varaston portaat. Hmm. Toisaalta varastotilaa ei ole koskaan liikaa, toisaalta taas varaston katto pitäisi uusia, varasto kalkita nätiksi ja häätää hiiret sisältä haisemasta. Ja silti se saattaa romahtaa kun vaijerikorsetti riisutaan. Hmmm, tiedä häntä.

Tässä eteisen lattiaa joka suorastaan lainehti sateiden jälkeen. Osan märkyydestä selittää maanmuodostus alueella. Kellarin länsipuolella kohoaa huimaan korkeuteen kalliot, joita pitkin valuu vedet tielle, kellarin suuntaan sekä rakennusten suuntaan ja pelloille. Osan selittää kartasta näkyvä korkeuskäyrä, kellarin itäpuolella oleva pelto on 2-3 metriä merenpintaa korkeammalla. Pohjavesi on siis hyvinkin pinnalla ja se näkyy suurena ojien määränä ja maan märkyytenä. 

Tuohon eteiseen mietittiin mitä tehtäisiin, mutta kun betonivalu oli halkeillut ja veden poistoreittinä toimi ilmeisesti tuo vasemmassa etukulmassa näkyvä kivikasa niin päätin poistaa koko betonin, sittenpä näkee mitä se on syönyt. Betonia oli yllättävän vähän ja alta paljastui suurehkoja luonnokiviä, joten jätimme sen siihen tilaan. Ei ole lattiaa, mutta ainakin vesi pääsee paremmin poistumaan. Jännityksellä kevään tulvia odotellessa..

Koska poltin vanhat ovet, tarvittiin tilalle uudet. Ja koska tarkoitus on pärjätä uusilla ovilla pidempään kuin kaksi vuotta, käski puuseppä Pirjo minun rakentaa katoksen. No tehtiin työtä käskettyä ja bygattiin purkuromppeista pieni katos. Minä ihan liitoksilla laittelin puita paikalleen, olihan se helpompi koota katosta kun puut pysyi koloissaan ennen ruuvausta. Katto löytyi tontilta. 

Tässä ei näy alkutilannetta, mutta tuossa on jo kaivettu pois multaa ja heinikkoa ja vanhoja tiiliä ja kaljapulloja ja mitä kaikkea siitä edustalta nyt löytyikään. Kaiken roinan alta löytyi kauniit ja jykevät luonnonkiviportaat, huiman hienot suorastaan. Oviaukon oikealla puolella oli tuollainen iso kivenjärkäle vähän tipahtanut paikaltaan, se kaivettiin ja kangettiin paikoilleen että tuli siistiä. 

Puuseppä Pirjo rakensi karmit ja kolme ovea. Asennettiin itse karmit paikoilleen, Pirjo tuli laittamaan vielä ulko-oven lukon, Laku vähän auttoi hommissa. Ovien hantaakit on tehnyt seppä Hans Tulentaika yrityksestä, tästä läheltä sekin. 

Valitsin ovien ja karmien väriksi punamullan ja maali on pellavaöljymaali, kaikki puuosat on valtattu moneen kertaan ennen maalausta. Ovien sisäpuolet on valkoiset. Puun ja lattian välissä on bitumipalat sekä kiilat. Ovet on tehty männystä, Pirjo valitsee kaiken käyttämänsä puun aina itse jotta saa mahdollisimman tiheäsyistä, pihkaista ja suorakasvuista puuta. Kummatkin ovet on lämpöeristetty. Ulko-ovessa on ilmanottoaukko ylhäällä ja sisäovessa alhaalla, toivotaan että ilmanvaihto toimii hyvin. 

Kolmas ovi, mihin ihmeeseen tarvitaan kolmea ovea kun karmeja on vain kahdet? No kesää varten tehtiin vielä kolmas ovi, kun kellaria täytyy tuulettaa ja siivota ja siellä silti saattaa olla jotain hiirille kelpaavaa sisällä. Tuuletusovi laitetaan sisemmän oven tilalle kesällä ja on alhaalta potkunkestävä ja yläosa kokonaan hyvin pienisilmäistä verkkoa, joten päästään tuulettamaan kellari kunnolla!

Ja pitihän sinne valaa ensin pikku kakku että saatiin kellarin sisäovelle edes suurinpiirtein tasainen alusta. Tässä meneillään kiilojen asennus karmien alle.

Mä niin pal tykkään tervan tuoksusta, joten päätettiin että tervaan itse ulko-oven ulkopuolen. Älkää kertoko Eerolle, mutta Pirjo antoi mulle pienen purkin sitä kaikkein parasta venetervaa mikä tulee joltain kauhean salaiselta valmistajalta! 

Työnjohto myös paikalla.

Sisäpuolesta sen verran, kellari on suurista luonnonkivistä kaariholviksi muurattu, aivan tajuttoman kaunis. Maalattiin kellari muistaakseni kolmeen kertaan kalkkimaalilla. Ostin kaupasta valmista kalkkimaalia, mutta se olikin vain melkein valmista, maali piti sekoittaa veden kanssa ennen maalausta, ja hitokseen paljon sekoitusta maali vaati joka välissä koska kalkki saostui todella nopeasti purkin pohjalle kunnes se taas sieltä sekoitettiin rivakasti. Oli melkosta roiskimista, kalkkimaali on todella vetistä ja näyttää kun maalatessa mitään ei tapahtuisi, kunnes seuraavana päivänä käy katsomassa ja maali on hohtavan valkoista. 

Rakentelin kellariin pottulaatikot, kuvissa oikealla puolella ja takaseinälle hyllyn. Hyllystä tuli kalliimpi kuin suurin osa meidän talon huonekaluista on..

Siellä näkyy vähän satoakin, pottuja laareissa lajikkeittain ja hyllyillä omat mehut ja siiderit sekä säilytyskokeilussa olevat Pekka-omenat. Ei hurjaa satoa tänä vuonna, mutta tavoitteisiin päästiin eli oman maan potut omaan kellariin ja iha ite tehyt laatikotkii!

Siinä se nyt on, talvi saa tulla ja karvaiset kaverini vahtivat ettei kukaan käy pottuja salaa napsimassa.