Omavaraisuus vuonna 2018, osa 4

Pääskyset tulivat perjantaina, joten virallisesti on jo kesä. Kevät on ollut pitkään jo täällä ja se näkyy kirjoitusten vähyydessä, en minä kerkeä koneen ääressä istumaan kun ulkona on valoisaa ja maata kaivettavana.

Hyvä että on tämä kirjoitusproggis, tulee vähän kuin varkain kirjoitettua kuitenkin, muuten saattaisi jäädä kirjoittamattakin. Vaikka sarja käsittelee omavaraisuutta, se linkittyy niin moneen asiaan että tekstiä tulee myös aiheen vierestä. Varsinkin nyt maanparannus, luonnon monimuotoisuutta tukevat toimet ja kevätkiireet tulevat väkisinkin mukaan. Toki luen että nämä ovat yhdessä kokonaisuus nimeltä elämä. Esimerkiksi hienoa oli huomata että jokaiseen uuteen linnunpönttöön oli löytynyt asukkaat.

Tuossa talvella oli ystäväni yrityksellä Via Garden tarjous johon tartuin hanakasti sen kummemmin miettimättä, koska tarjouksessa oli maaginen sana ´ilmainen´. Maaliskuussa sitten soittelin Päiville ja kyselin mitäköhän tämä tarjous pitää sisällään. Tarjous oli ilmainen pihakäynti, ja se sopi täydellisesti juuri tähän hetkeen. Ideana on että Päivi tulee käymään pihalla ja sitten saa kysellä niin paljon kuin kerkiää. Ihanteellista juuri siksi ettei yrittäjän tarvitse tuottaa tekstiä, minä saan vastauksen heti mieltä askarruttaneisiin asioihin ja sitten voin tilata tarvitsemani taimet yrittäjän kautta. Ei pöllömpi diili.

Päivi tuli siis käymään ja käytiin tulevassa hyötytarhassa, Birgitan pihalla ja tontin sisääntulossa mietityttäneet kohdat läpi. Oli myös yksi pensas ja pari puuta minkä lajimääritys oli hukassa.

Neuvot tulivat sarjatulen tahtiin ja yhtä napakoina kuin aina. Nuo pensaat pois, nuo puut pois, tuo jää, tuohon tilaa, tästä ajotie ja niin edespäin. Olin jo itse mietiskellyt varsinkin hyötypuutarhaa ja kompostointitilaa paljon ja niihin sitten sain tarkennuksia, kuten hyötypuutarhan pohja ja tuuliesteeksi tulevat pensaat ja vattujen ja marjapensaiden siirto.

Paljon sain myös muita hyviä ohjeita. Koska tilaa on, ei mitään laiteta yhtä kappaletta, vaan aina useampi kasvi ja ryhmiin. Birgitan pihalla oli yksittäisiä pensaita koko piha täynnä. Siitä on hankala leikata nurtsia ja se on ainoa oleskelupiha tässä. Birgitan pihan nimesin paikan entisen asukkaan mukaan, säilyy kaikilla mielessä kenen jälkeen olemme tähän tulleet.

Siirsin jo vatut hyötypuutarhan jatkeeksi ja osan marjapensaista omenapuutarhaan muiden marjapensaiden seuraan sekä kaadettiin muutama isompi puu pihan ympäriltä. Voisin sanoa että tuo lapiointilihas on vähän ollut kipeä. Maata on siirtynyt melko paljon ihan käsivoimin. Meillä on rakennuksen tieltä siirrettyä maata isoissa kasoissa tontin nurkalla. Pyysin silloin että laittavat kasat maalajeittain siten että niistä voi sitten ottaa tarvitsemaansa materiaalia helposti myöhemmin.

Marjapensaita, vattuja, maanpeittokasveja ja syreenejä istuttaessani olen hakenut viimevuotista kanalan pehkua ja kompostia kuopan pohjalle, siihen päälle multaa ja hiekkaa ja tarvittaessa lisännyt kalkkia. Yhdestä kasasta sitten kuorikatteeksi oksahaketta joka tehtiin muistaakseni toissavuonna. Kuorikatteessa on se huono puoli että kanat rakastaa sen kuopsuttelua, kate on hyvin pian ihan jossain muualla kuin kasvien suojana.

Tässä miehen kanssa perataan Birgitan pihalta vattuja pois, tilaa tuli hurjasti lisää. Vatut siirsin kolmisenkymmentä metriä luoteeseen, hyötytarhan jatkeeksi.

Tehtiin risuaita jossa on hyvää tilaa pihan pienille ötököille ja siihen saatiin upotettua kaikkien kaadettujen puiden oksastot kuten myös ojan siivoamisesta tulleet pienet lepät. Risuaita luo myös mukavasti pienilmastoa Birgitan pihalle hajauttamalla tuulta pellon suunnasta.

Omavaraisuuteen tämä liittyy siten että sain ohjeeksi tulevan hyötypuutarhan, tai kauniimmin potagerin, pohjan tekoon tiukan ohjeen. Ensin peltomaan päälle kangas ja siihen sora päälle. Soran päälle sitten kasvulaatikot. Päivi näki ilmeestäni että pellon peittäminen soralla ei tuntunut hyvältä ja sanoi lohduttaen että on sulla täällä ihan riittävästi muutenkin kitkettävää. Tottahan se on, ja kyse on kuitenkin hyvin pienestä kolmionmuotoisesta alueesta pellon päässä jolle ei olisi muuten mitään järkevää käyttöä. Joten levitin maahan kankaan jota oli jäänyt äidin talon rakentamisesta. Pyysin naapuria apuun traktorinsa kanssa ja hän toi viisi kauhallista soraa jotka levitin lapiolla ja haravalla
kankaan päälle.

Tässä kuvassa minun pikkuiseni, Valmet 565 jonka kolmas ylpeä omistaja olen. Pihan perältä löytyi kivitalikko joka askarreltiin traktorin perään ja sillä saatiin hyvin noita isompia kiviä siirrettyä. Tehtiin hyötytarhaan portaat miehen kanssa.

Tänään olisi tarkoitus alkaa rakentamaan kasvatuslaatikoita hyötytarhaan. Siinä on kuvassa lautoja laiteltu tulevien laatikoiden paikalle. Toisaalta nautin suunnattomasti tästä hieman kiireettömämmästä aamusta, kipitin kanalaan aamulla yökkäri päällä ja otin pari kuvaa matkalla.

Nyt alkaa myös pelto näyttää siltä että sinne uskaltaa mennä traktorilla ilman uppoamisen vaaraa joten yritän saada auran traktorin perään ja lähden kyntämään. Tänä vuonna on tarkoitus laittaa maanparannuskasveja saralle jossa olen monta vuotta viljellyt pottuja eri kohdissa. Maa saa levätä tämän vuoden.

Tulihan sitä tekstiä taas ihan liikaakin, hyvää alkanutta kevättä kaikille!

Muistakaahan lukea myös muut sarjaan kirjoittavat, linkit löytyy tästä: Maatiaiskanasen elämää, Olipa kerran arki, Korkealan isäntä, Kiireetön elämä, Korpinkiven tupa, Rakkautta ja maan antimia, Riippumattomammaksi, Harmaa torppa.