Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Arkistojen kätköistä

Ja vihdoin tuli syksy. On aikaa kirjoittaa, miettiä, olla hetki rauhassa. Katsella kuvia ja niitä olikin kertynyt erilaisista projekteista ihan tolkuton määrä.

Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on taljat. Pehmeät, komeat, kuvin koristellut, käsin ommellut taljat. Tämän taljainnostuksen alku on jo yli vuosikymmenen takaa kun serkullani oli lampaita ja häneltä sain valita itselleni ja koirille kauniita taljoja käyttöön. Silloin lampaantalja merkitsi minulle taljaa, leikkaamatonta, puhdasta taljaa. Reilu vuosi sitten näin kuvia lammasvällyistä, ihan sellaisista oikeista vällyistä joita on rekikyytiaikaan käytetty. Useammasta lampaantaljasta ommelluista, norjalaisen perinteen mukaisesti kuvioin koristelluista upeista käsityön taidonnäytteistä. Ihastuin heti ja päätin että tuollaisen minäkin teen! 

Etsin ja löysin, Loimaan kansalaisopisto järjesti kurssin, jonka vetäjänä toimi lampuri ja käsityöläinen Anu Pentti, joten lähdin minäkin lammasvällykurssille mukaan!

Ensin kuvassa hieman tarvikkeita.


Järjettömän vaikea valita taljat jotka edes suunnilleen sopivat yhteen. Pelkästään ruskean eri sävyt vaihteli hurjasti, mutta näihin kolmeen päädyin lopulta. Taljat ostin kurssin vetäjältä paikan päällä. 


Suunnitteluun kului yllättävän paljon aikaa, open ja kurssilaisten avulla siitäkin selvittiin. 


Ensin piirrettiin rajat ja sitten leikkaus, tarkkaa puuhaa että menee suoraan eikä leikkaa karvaa poikki. Pitää leikata ainoastaan talja, eli saksien kärki pitää olla aivan karvan juuressa leikatessa. 



Koska lampailla ei ole kainaloissa karvaa, täytyy tehdä paikat kainaloiden kohdalle. Ideana on käyttää kaikki mahdollinen, Anu kertoi että taljan teosta saa jäädä jäljelle vain sen verran palasia mitkä mahtuu taskuun. 





Paikat pitää luonnollisesti löytää taljanpalasta, jossa karvat menevät samaan suuntaan, ettei paikkaa näe jälkeenpäin karvapuolelta. 





Palat valmiina kotiinlähtöä varten. Kotona sitten piti ommella palaset yhteen, peittää ommel ja ommella reunat. 

Valitsin arkikantin, tarkoittaa sitä että reuna huolitellaan värjätyllä ohuella nahalla, josta kuva alla. 


Tämän verran ehdittiin yhdessä viikonlopussa, kurssilla oli hauskaa, mukana oli käsityöläisiä, lampureita ja ihan vaan käityön harrastajia. Kotiläksyiksi jäi kaikille iso kasa ompelemista ja innolla jäätiin odottamaan seuraavaa kertaa!