Elämäni kirjoja

Kaveri laittoi facebookissa kirjahaasteen, en oikeastaan edes kerennyt lukea koko haastetta läpi koska innostuin tapani mukaan välittömästi ja paljon! Kyse on kuitenkin elämäni pisimpään kestäneestä harrastuksesta, intohimosta. Kävin nyt vielä lunttaamassa ja kyse oli kirjoista joita rakastit lapsena, joihin palaat aina uudelleen, jotka jäi kesken, joista vaikutuit ja joita luet nyt.

Koska eletään joulunalusaikaa, on Suuri Tonttukirja pakko mainita. Tämä on pakollista luettavaa ennen jokaista elämäni joulua, ja kuten kansista näkyy, tätä on luettu! Tonttukirjan parasta antia on yksityiskohtaiset kuvaukset tonttujen elämästä, mittoineen, työkaluineen ( ! ), reitteineen, lääkityksineen ja siitä miten metsäneläimet sekä kotieläimet toimivat yhteistyössä tonttujen kanssa. Tärkeää oli mulle pienenä se, että sain vahvistuksen perheen kellotontun asumistavoista. Tätä kirjaa saa nykyäänkin kaupoista, voin suositella!

Sitten mennäänkin sinne varhaislapsuuteen, Elsa Beskowin maalaustaiteen helmet oli meillä ainakin ihan päivittäisessä käytössä. Auringonmunan tarinassa ajatellaan asioita eri näkökulmista, tarinana kaunis ja mielikuvitusta ruokkiva. (Ihan kun sitä ei olisi muuten ollut riittävästi..)

Sitten kun opin lukemaan itse, tuli sarjakuvat Lucky Luket, Asterixit ja muut tietenkin luettua läpi. Yksi mikä oli ehdottomia lemppareita oli pieni intiaani Yakari joka seikkaili hevosensa Pienen Ukkosen kanssa pitkin metsiä, kaikki eläimet osasivat puhua ja niillä oli asiaan kuuluvat intiaaninimet. Pienelle hevostytölle nämä oli vaan bensaa liekkeihin, se oma hevonen oli saatava, mahdollisimman pian!  

Kätkijät taas olivat pieniä ihmisiä, mutta sattumoisin sellaisia sormen pituisia tyyppejä jotka elivät vanhoissa taloissa keräillen, siis kätkien, ihmisiltä tavaraa joista tekivät itselleen huonekaluja ja vaatteita. Ruoka piti käydä kätkemässä myös ja se oli vaarallista puuhaa. Kissat ja muut kotieläimet olivat vaaraksi ja myös ihmiset. Jotkut ihmiset olivat nähneet kätkijöitä, jotkut taas auttoivat heitä ja osa kiisti kaiken tai pelkäsi kuollakseen. Joka tapauksessa kiehtovaa kerrontaa elämästä joka saattoi olla hyvinkin meneillään vaikka oman talon kätköissä, ritilöiden alla, kaappien takana ja tämä myös selitti kätevästi minne ne kaikki kadonneet pikkuesineet menivät.

Siitä taas kun kasvoin, tuli tutuksi Jukka Parkkisen kirjat. Melkein kaikissa kirjoissa on kirjoitus nimipäivänä tai syntymäpäivänä, äidiltä.  Aavehevonen on ikuinen lemppari ja Korppi ja korven veikot ja muut siihen sarjaan kuuluvat. Mutta tässä kaksi parasta sarjaa Parkkiselta. Osku-kirjat sekä Suvi Kinos-kirjat. Osku on lähes teini-ikäinen nuori mies, joka muuttaa asumaan melkein mummonsa Aino Koistisen luokse ensin kesäloman ajaksi ja sitten pysyvämmin. Vaikka mikä tässä elämässä muu on pysyvää kuin maitolaituri ja kuprut konjakkipullon pohjissa, saattaisi Osku ja Aino todeta. Hillitöntä, taattua Parkkisen kielellä leikittelyä, naama virneessä saa lukea koko ajan. Itse asiassa koko päivitys meinasi jäädä tekemättä kun jäin lukemaan taas kerran näitä alusta. 

Suvi Kinos on nuori neiti jonka vanhemmat kuolevat autokolarissa ja joutuu viiden enonsa huollettavaksi koska lapsiasianainen epäili viiden tutkijan kykyä huolehtia pienestä lapsesta. Kaksi enoista on kuollut lapsina, joten he toimivat Suvin suojelusenkeleinä tarvittaessa varsin kivikkoisella taipaleella. Elossa olevat enot asuvat yhä kotitalossaan yhdessä, vaikka harjoittavatkin tiedettä pitkin maailmaa. Asiat tulee kuitenkin hoidettua, kukin omalla omalaatuisella tavallaan. Äkkipikaisia ja varsin erikoisia enoja, kuitenkin parhaita maailmassa. Sarja jatkuu tällä hetkellä Suvin aikuisuuteen asti, neljän kirjan verran. 

Hyvin aikaisessa vaiheessa alkanut kiinnostus eläimiä ja luontoa kohtaan ainoastaan paheni kun sain käsiini Herriotin maalaiseläinlääkärin seikkailut. Näitä tuskin on tarpeen esitellä, joten siirrytään seuraavaan. 

Tänään edesmennyt mummoni, tutustutti minut Durrellin kirjoihin. Gerald Durrellin moni tuntee myös luonnontutkijana, luonnonsuojelijana, eläintarhanpitäjänä sekä tietysti kirjailijana. Lawrence Durrel on Geraldin isoveli, myös tunnettu kirjailija. Durrellin Eläimet ja muu kotiväkeni vie hämähäkin metsästyksen saloihin, äidin kyllästymiseen jatkuviin vuotaviin neniin ja sitä kautta koko perheen muuttoon Korfulle, lukemattomiin kotiopettajiin ja pienen pojan vinkkelistä kerrottuun jatkuvaan aurinkoiseen kesään. Lämpimimpiä kirjoja mitä tiedän. 

Ei aavistustakaan miksi olen joskus ryhtynyt Isä Camillon lukijaksi, epäilen vahvasti että syyllinen oli isotätini jonka kanssa vietin pitkiä ja nautinnollisen laiskoja kesiä saaressa. Saaresta lähtöön oli oikeastaan kolme syytä. Ensimmäinen ja tärkein oli kirjastoauton saapuminen kohtuullisen lähellä olevalle sillalle, sinne ajettiin veneellä ja sitten sain rauhassa arpoa kirjastoautosta itselleni seuraavan viikon luettavat kirjat. Sai myös esittää toiveita ja ne kirjastotädit sitten toimittivat seuraavan viikon kierrokselle, mitä palvelua! Tämä oli kuitenkin jo joskus vuoden -82 tienoilla, jolloin muistaakseni oli ensimmäinen leima Ristiinan kirjaston kirjastokortissa! Isä Camillo on pelkkää italialaista meuhkaamista, herjaamista isä Camillon ja Pepponen välillä kylän tärkeistä asioista kuten salaisista sieniapajista. Tätäkään ei voi nauramatta lukea, Isä Camillon keskustelut oman omatuntonsa tai oman Kristuksensa äänen kanssa päänsä sisällä on kaksintaistelua moraalin ja maalaispapin mielitekojen välillä, läpänheittoa parhaimmillaan!

Sitten teini-iässä ja oikeastaan jo hyvissä ajoin ennen sitä luin kaiken mitä Kaari Utrio oli kirjoittanut siihen mennessä. Historian yksityiskohdat ja haaveilu linnanneitona olemisesta kohtasivat kivasti. Ja romantiikkaa, uuuu, sitä alkoi jo ymmärtämään jotenkin ja mistä sitä muuten ihminen oppia hakee kuin kirjoista. Ihme että ensimmäiset poikaystävät kelpasivat, ei ollut hevosia saatikka keskiaikaisia vaatteita ja miekkoja kupeilla. 

Jean M. Untinen-Auelin jääkauden Euroopan aikakaudelta kertova romaani kertoo ihmiskunnan alusta, kahden erilaisen ihmislajin yhteiselosta ja kaikesta mahdollisesta selviytymiseen tarvittavasta. Yksityiskohtaista kuvausta erilaisiin metsästystapoihin, ruokiin, työkalujen valmistamiseen ja lääkintään, miten nämä yksityiskohdat loksautteleekaan jotain palasia mun sielussa paikoilleen. Lähes pakonomainen tarve selvittää miten asiat on tehty tai miten niitä nykyäänkin tehdään. Kiehtovaa ja suorasukaista tekstiä naisten asemasta, perinteistä ja niiden muodostamasta käyttäytymissääntöjen sanattomasta hyväksymisestä. Samalla myös kertomus erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta ja selviytymistaidoista myös sosiaalisessa kanssakäymisessä, osana erilaisia yhteisöjä joihin kuulutaan, halusi tai ei. 

Kevennyksenä rivi länkkäreitä. Zane Greyn hiekanmakuisia välienselvittelyitä, intiaanien ja lännenmiesten seikkailuja vanhassa villissä lännessä. Keräilykohde joita ei ole paljoa tullut luettua enää. 

Dick Francisin dekkarit sijoittuu Englannin laukkaradoille, hevosten, jockeyiden, valmentajien ja hevosten omistajien maailmaan jossa tuntuu olevan jatkuva juonittelujen ja rikosten selvittelyjen tarve. Harva kirjailija jonka kirjoja olen hankkinut myös alkuperäiskielellä. Kielellisesti järjettömän rikasta tekstiä, harmittavasti mikään sen aikainen sanakirja ei tuntenut läheskään kaikkia sanoja joten lukeminen oli hyvin hidasta. Hevoshullulle dekkaristille aivan ehdotonta luettavaa!

Juha Taskisen norppakirjat, ihania ja haikeita kertomuksia rakkaan Saimaan tilasta. 

Onkohan Unelman kotikivellä jo joku toinen norppa asustelemassa?

Vieressä ihailemani luontovalokuvaaja Hannu Hautalan 50-vuotis juhlateos. Kuukausi sitten kuollut isäni tutustutti minut Hautalan luontokuviin, ja toissa kesänä Hanko Foto Festivalilla Hannu Hautala oli luennoimassa. Tässä kirjan etusivulla elämäni ensimmäinen omistuskirjoitus ja nimikirjoitus jonka olen ikinä pyytänyt. Jossain on kuvakin tästä mulle kovin jännittävästä tapahtumasta, lisään sen myöhemmin jos löydän arkistoista.

Mika Waltari kaihoisa kertomus sotaväestä. Siellä missä miehiä tehdään, tämän kirjan sain isältäni ennen armeijaan lähtöä. Muistaakseni selviytymispaketissa oli mukana myös huulipuna, etten ihan miehistyisi, henkselit, koska olen aika pieni ja jotain evästäkin siinä taisi tämän kirjan lisäksi olla. Kertomuksia yhteenkuuluvuudesta, porukassa olemisesta, aamuherätysten laskemisesta, lukemattomista marssikilometreistä paahtavassa auringossa kun jalkarätit hankaa kantapäitä. Huoletonta lomailua ja varovaista miehistymistä pojanklopeista sotilaan aluiksi. 

Loppu lähestyy, jaksaa vielä muutaman! Eli uusimpia sarjoja jotka koukuttivat totaalisesti. Historiaa, sodan melskettä, romansseja, taitavaa tarinankerrontaa.

Ensimmäisenä Jan Guilloun Arn - Temppeliritari, joka kansista päätellen on jollain lainassa! Se joku voisi palauttaa tän! Itkettävän vahvoja kohtaloita, oppia sotatieteestä, lähimaiden historiaa, todenmakuista elämää. Hipaus romantiikkaa ja soppa on valmis, mulla taitaa olla tätä soppaa neljän kirjan verran, täytyykin tarkistaa onko tullut näitä lisää.

Seuraavana Diana Gabaldonin Matkantekijä. Sarja kahden vuosisadan kummallakin puolella tapahtuvasta elämästä jonka historialliset faktat kietoutuu toisiinsa niin ettei koskaan ennen. Menee aavistuksen verran fiktion puolelle, mutta niin vähän ettei se haittaa, päin vastoin. Gabaldon onkin todella suosittu ja mullakin näitä kirjoja on vajaan metrin verran tuossa kirjahyllyssä. Ja sitten valitetaan ettei tueta paikallisia yrittäjiä, kaikki nämäkin olen hankkinut kaupungin omasta pikku kirjakaupasta.

Tässä kaksi uusinta kategoriaa mitä tulee hankittua. Varsinkin reissuille ostan aina useamman hömppäpömppäpokkarin luettavaksi. Tämä kyseinen Missä olet, Bernadette? oli erikoisen viihdyttävä. Cecilia Ahernia ja muita vastaavia on hyllyt pullollaan, mutta kevyttä ja hauskaa luettavaa pitää olla tuon viimeisen vastapainoksi. 

Eli koiran hajuaistin käyttämiseen, siitä tuotettuun tutkittuun tietoon ja muuten vaan painettuun materiaaliin olen sijoittanut paljon. Kun luennoilla saattaa olla kirjalista lopussa aineistona, niin minähän hankin ne kaikki ja tavaan läpi. Eläinten käyttäytymiseen liittyvät kirjat on yhtälailla hienoja luettavia. 

Sitten on vielä sarjassamme askartelukirjat. Eli puutyöt, metsään, maatalouteen ja puutarhaan liittyvät kirjat. Valokuvaukseen, savitöihin, muuraukseen, himmeleihin, aitojen tekoon, kiipeilyyn, kompostointiin, käytännön lääkekasveihin, omavaraisuuteen liittyvät kirjat ja mitä näitä nyt muita kiinnostuksen kohteita onkaan. 

Lukuvinkkejä otan mielelläni vastaan, aina on aikaa lukea pari kirjaa! Sinuhe Egyptiläinen oli tylsä ja se mikälie Sofian maailma jäi kesken. Anna, kelpasiko tää nyt haasteen toteuttamiseksi? 

Nyt mä painun pehkuihin ja lukaisen vaan muutaman sana, rivin tai sivun sängyssä! Osku voitti tän kavalkadin, Osakkeet nousussa, Osku aukeaa heti kun hampaat on pesty. Hyvää yötä itse kullekin!