Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 9. toukokuuta 2013

Nättiä nättiä

Noniin, jatketaan pikaisesti siitä mihin jäin viimeksi. Eli tein sitten sen oikean reeninkin. En jaksa nyt piirtää, mutta lyhyitä jälkiä kolme kappaletta hakkuuaukealle. Jäljet 50-120 m pitkiä, 1,5 h vanhoja, yksi esine jäljen päässä ja siihen aina lopetettiin. Ekalla jäljellä koira ei ollut todeksi uskoa kun sanoin että VALMIS! se jäi tuijottamaan mua ihan kun mulla olisi ollut yhtäkkiä kaksi päätä ja suuren suuri ajatuskupla kellui pään päällä jossa oli tasan sika iso kysymysmerkki. Piakin nauroi koiralle kun tuli perässä että vähän tais poika hämmästyä.

Leikittiin, malttoi hetken ja oli sitten että joo, nyt mä jatkan kyl jäljestämistä. Kun ei jatkettukaan oli taas ihmeissään. Pidettiin pieni tauko ja siirryttiin seuraavan jäljen aloituskohtaan. Sama homma toistui, nyt oli jo juonessa mukana ja kun sanoin valmis, leikki hyvin ja innoissaan. Vielä kolmas kerta ja hyvin meni sekin.

Alusta oli hieman haastava lähinnä mulle, koska hakkuuaukealla mentiin ja toi toinen jalka ei edelleenkään niin kerkeästi nouse jos tulee ylläreitä eteen. Oli kosteaa ja välillä rutikuivaa, oli metsäkoneen tekemä syvä jälki ja pölyinen hiekkatie, kantoja ja risukasoja sekä epämäärästä puikkelehtimista näiden keskellä. Eipä haitannut poitsua nämä, tarkasti ja nätisti mentiin.

Sitten seuraavaan, ollaan nyt tehty taas kunnolla luopumista ja sepä tuottaa tulosta. Nätisti osaa kyllä ohittaa, mutta alkoi olla teinihirviöhormoneissaan sen verran ärsyttävää kateltavaa kuolat hampaista kalisten että päätin ottaa tehokuurin aiheesta luopuminen. Mikäs siinä, kyllä se osaa.

Ollaan harjoteltu taka / reppu / mikäsenytonkunpalkkajätetäänsinnereunaan / palkan käyttämistä. Hirveen nätisti tietää että nyt yhdessä laitetaan tämä jalkapallo tuohon rappuselle ja sitten käydään tekemässä vähän seuraamista, kontaktia, maassa oloa tai muuta ja kun VAPAA-vihje kuuluu, saa sinne pallolle ampua täböllä ja riehua, ah riehua!!

Oltiin Hangon Kennelkerhon järjestämällä ja Sannan kouluttamalla aksan peruskurssilla ekaa kertaa keskiviikkona. Olipa mukavaa! Arvostin paljon kouluttajan selkeää ja rauhallista tyyliä sekä yksinkertaisia harjoituksia. Aksa on mulle täysin uutta, olen Tiinan yhdellä yksärillä käynyt ja tykkäsin lajista.

Sannan kurssilla oli neljä koirakkoa ja kaikki taidetaan olla ihan alottelijoita. Tehtiin etupalkalla lähettämistä ja sit jotain ja jotain. Putkea mentiin ja hyppyestettä jossa rima ihan alhaalla. Termit siis tosi hallussa, mut kivaa oli ja mäkin sain pinkoa menemään! Isoon osaan nousi meillä myös rauhoittuminen, luopuminen ja muiden treenauksen katsominen ilman riekkumista. Alussa oli karmeaa, mutta loppua kohden parannettiin ja tehtiin siinä hissuksiin luopumista aina kun muilla oli oikein riehakasta tai palkkaaminen käynnissä radalla. Muuna aikana koitettiin rentoutua ja rauhoittua, kehulla ja satunnaisella namilla palkaten. Kovasti tykkäsin siitä että vaikka toiset koirat oli kentän aitatolpissa kiinni, niin kun tehtiin hommia, niin Nasa keskittyi hyvin eikä edes harkinnut karkaamista toisten luokse. Paikallaan odottaminen oli hyvää, ei koittanut karata esteille kun olin viemässä palkkaa tms. Tuosta olen erityisen tyytyväinen, sillä kiekat nousee kun tehään hommia ja niin kuuluukin nousta. Tarkoittaa siis sitä että on jo oppinut kontrolloimaan omia viretilojaan, pystyi odottamaan rauhassa ja nätisti kunnes lupa suorittaa oli saatu ja silloin mentiin sitten täysillä! Että kivaa oli ja hyvään aikaan reenit on, kun ovat myöhään illalla ja viikolla.

Itse oon mustelmilla ja kohtuullisen rikki, oli kiipeilykisat ja sitten töissä voimankäyttöharjoituksia. Tänään käytiin Konalan Cavella kiipeämässä ja masennuin täysin niistä reiteistä. Nyt on pakko alottaa harjoittelu silläkin saralla kunnolla. Anton teki reeniohjelman mulle ja sillä mennään. Oma kunto on melko ok tällä hetkellä, ei ole paljoa ylimääräistä läskiä ja lihaksia on yläkropassa hyvin. Nyt vaan reisiin poveria tasapuolisemmin, vuosi sitten leikattu jalka on edelleen surkean lihakseton ja taipumaton, eli siihen panostan kalvojen irrottelun, venyttelyn ja lihaskuntotreenin avulla. Tavoitteita on kiipeilyssäkin, mutta niistä nyt ei uskalla hiiskua vielä tarkemmin. Mutta jos entiseen kuntoon ja tasoon pääsisi, niin sekin olisi näin alkuun hienoa.

Lepoa on tiedossa kummallakin, levon, rauhoittumisen, rentoutumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys niin Nasalla kun mullakin on nyt tiedostettu ja koitetaan pitää tasapainoa yllä. Eli nukkumaan taas, hyv´ yötä!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Jälkeä

Jälkeä aamulla, tai ainakin sen yritystä. Taas oiottiin mutkia että itellä olisi helpompaa ja suunniteltua harjoitusta ei tullut tehtyä kun koira vaan meni ja meni.

Ideana oli tehdä useita lyhyitä jälkiä, jonka päässä esine ja sitä sitten riemuittaisiin. Kun on noita pidempiä jälkiä nyt tehty.

No meinasin että en jaksa tehdä niin montaa erikseen, vaan teen ikäänkuin yhden jäljen ja sitten vaan pidän esineellä kunnon tauon ja leikitään. Merkkasin esineiden jälkeen noin viiden metrin päähän että siitä sitten otetaan uusi lähetys.

Noo, ekalta esineeltä en kerennyt kun pikaisesti palkata niin koira paineli jälkeä eteenpäin, enkä saanut sitä siltä pois. Hah, sinne meni ne suunnitelmat. Eli sitten vaan jäljestettiin koko jälki putkeen.

Teemana oli laajat kaaret, mitkä ei siis mun hianossa piirustuksessa juuri niiltä näytä, mutta menköön. Nasa teki töitä hurjan tyynesti, hukkasi kerran ja teki kauniin ympyrän siihen. Pari kertaa meni muutaman metrin huti jostain mutkan syrjästä ja siitä sitten etsi itse jäljen. Vauhti lähtee heti nousemaan kun hukkaa ja hirveellä kiireellä etsii jäljen uudestaan. Kerran ainakin stoppasin kokonaan että nyt rauhallisesti ja etsit ensin jäljen. Ei haitannut stoppaus lainkaan.

Yhden esineen yli meni että heilahti ja mua ärsytti. Stoppasin siinäkin liinalla, koira oli ihan että mitä hittoa, mä OLEN jäljellä! Teki kuitenkin siinä pyörähdykset mutta kun ei nostanut esinettä niin minkäs teen. Jatkettiin matkaa ja poimin itse pikkuesineen maasta.

Tänään esineiden huono ilmaisu jatkui, pitäiskö ehkä tehdä asialle jotain? Paremmin jäi niille ja seisoi siellä nenä esineessä, mutta ei niin hyvin kun toivoisin. Kerran myös jäi seisomaan nenä kiinni sammaleeseen, en ainakaan tunnusta jättäneeni siihen esinettä, taisi olla jotain muuta hajua tai sitten olin seissyt siinä pidempään.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, jos huomenna sitten ihan oikeasti tekisi sen suunnitellun treenin.

Kirsin ja Miinan jäljestäminen oli hauskaa katsottavaa, mäkin alan nähdä spanielin säpäkästä toiminnasta jo milloin se on jäljellä ja milloin ei. Vähän oli uskonpuutetta kun piti polku ylittää, ja polun vieressä kun seistiin ja Miina mietti minne se jälki jatkuu, kulki noin kahden metrin päästä ohi polkua pitkin mies ja koira. Miinalla oli hommat kesken joten ei kerennyt edes päätään nostaa vaikka kyllä näki koiran. Kirsin kanssa virnuiltiin siinä toisillemme kun heikkopäiset kun oli vaan niin siistiä!

Huomenna siis jatkuu. Tässä nämä ville viisvee piirustukset tältä päivältä.