Huhhahhei ja rommia pullo! Peppi Pitkätossumeiningillä on menty sen verran pitkään ettei ole kerinnyt edes kirjoittamaan. En nyt viittaa tässä tuohon rommiin, vaan siihen että on tehty kaikennäköistä, heiluttu voimien äärirajoilla niin fyysisesti kuin henkisestikin ja tässä nopea kuvakavalkadi osasta hommia.
Kevät tulee, vaikkei tekiskään mitään. Viime syksyisiä istutuksia, ei kyllä hajuakaan mitä ovat. Nättejä silti.
Valkosipulit nousee ja kasvaa kohisten kanankakkapedillään.
Markku Havsgårdarista kävi mittaamassa miten mun aitalangat voi, metallilangat oli priimaa, mutta ylimmäinen valkoinen nauha oli ottanut osumaa sen verran että sähkö ei kulkenut. Vaihdoin siis uuden nauhan, tällä kertaa kapeamman ja tuollaisen komean sinisen. Perusteluna että jossain oli tehty tutkimus että villieläimet näkisivät paremmin tuon sinisen värin. Meillä on jonkin verran laitumen yli kulkevaa risteävää peura- ja hirviliikennettä, joten olisi hyvä jos nekin näkisivät langat ja osaisivat loikkia niiden yli ilman vaurioita kummallekaan.
Kaivoin äkeen talviunilta, hyvin pyöri kaikki rullat viime keväisen huollon jäljiltä. Nyt on pelto äestetty! On se komea ja tasainen.
Sitten päästiin vihdoin kanalan kimppuun. Siirrettiin miehen kanssa kivet hollille ja minä jo itkua väänsin yksi ilta kun ei saatu kahta helvetin isoa kiveä paikoilleen. Mulla käsi rikki ja mies yksin yritti niitä kammeta. Eihän siitä mitään tullut ja sitten mies ehdotti että laitetaan kivet traktorilla ihan kivijalan paikan viereen ja hän pyytää kavereita talkooavuksi. Eihän siinä sitten enää mennyt kuin kaksi tuntia yhtenä iltana kun isot kivet askarreltiin paikoilleen. Tarvittiin vain kolme vahvaa miestä pyörittelemään kiviä ja minä pyörittelin traktorin rattia ja peukaloitani.
Siinä se nyt on, enää pari pikku juttua.. =D
Yksi pikku juttu oli, kun pääsin Mynämäelle koululle savipölkkyrakentamisen teoriapäivälle mukaan. Siellä mietittiin rakenteita ja saviasioita. Minulle esiteltiin erikseen koko prosessi, koska en ole asiaan perehtynyt.
Rasekossa on siis alkanut savirakentajan koulutus. Tämän koulutuksen opettajat etsivät viime talvena savirakennusprojekteja, joista yksi oli pölkkysavirakennus. Otin kouluun yhteyttä, koska olin jo suunnitellut kanalan rakentamista pölkkysavitekniikalla pidemmän aikaa. Näin alkoi yhteistyö, johon ensimmäisenä osana kuului kyseinen teoriapäivä jonne minut kutsuttiin mukaan.
Tässä ensin hienoa savimurua, joka liotetaan vedessä riittävän kauan jotta syntyy oikean paksuinen liete.
Lietteeseen lisätään kuivaa sahanpurua tai kutterinpurua ja sekoitetaan.
Lisätään ripaus hevosenlantaa ja hiekkaa, käyttötarkoituksesta riippuen.
Tehtiin lavan päälle ostohaloista pieni testimuuraus, kaikki halukkaat pääsivät testaamaan. Massa tuntuu kieltämättä omasta mielestäni kovin rakeiselta, mutta kai sen kuuluu tuollaista olla.
Kotiin päästyäni menin heti testaamaan tietoja ja oppeja joita olin koululla saanut.
Kaivoin savikasasta parin sentin levyisiä lapiollisia savea, jotka laitoin pressun päälle kuivumaan.
Tässä hanska mittakaavaa antamassa. Savi tuntui omasta mielestäni hyvältä, se oli tiukkaa, mutta vähän oli hiekkaa seassa.
Kun savi oli jonkun aikaa kuivunut pressun päällä, siirsin osan vanerilevyn päälle ja talloin isoimmat möykyt rikki. Sitten möyhensin niitä isoimpia vielä puupalkilla. Tähän voitte kuvitella ison morttelin ja rytmikkään afrikkalaismusiikin sekä pari värikkäästi pukeutunutta tummaihoista naista, jotka vuorotellen rytmikkäästi murskaavat morttelissa tulevan aterian aineita.
Ja sitten kuvitelkaa todellisuus, jossa rönttävaatteisiin pukeutunut kalvakka toiskätinen suomalaisnainen kiroilee ja väistelee muurahaisia yrittäen yhdellä kädellä hakata puukalikalla savikökköjä. Niin, todellisuus ei aina ole kaunista.
No, koska käsi ei toimi ja hommia pitäisi saada tehtyä, kaivoin vanhan ystäväni kekseliäisyyden repusta esille. Yhdessä vaeltelimme pitkin tonttia etsimässä sopivaa esinevalikoimaa työn avuksi.
Varastosta löytyi vanha hiekkasihti, jonka alle laitoin ison laatikon. Sihdin läpi heittelin murustuneen saven ja talloin isoimmat sihdin väärälle puolelle jääneet savikokkareet uudestaan.
Löysin myös vanhan käsiveivimankelin, jonka valjastin vanhaan pöydän runkoon kiinni tuollaiseen sopivan vinoon asentoon. Siihen sitten lapiolla sitä kertaalleen siivilöityä savea ja avot, mankelin pyörittelyn jälkeen oli astiassa hienoa savipölyä ja pieniä levymäisiä savihiutaleita jotka pääsivät liotustestiin.
Ennen mankelia.
Mankelin jälkeen.
Liotustestissä edellisenä iltana laitettuja ämpärillisiä. Vasemmanpuoleisessa ämpärissä oli isoja möykkyjä savea. Oikealla taas hienonsin saven vain kengillä murskaamalla. Kummassakin oli liukenemattomia möykkyjä vielä vuorokauden jälkeen, vaikka niitä oli vispattu betonisekoittajalla.
Tässä ämpärissä likoamassa mankelin läpi käynyttä savea. Eli ensin laitetaan ämpäriin vettä, sitten sinne kaadetaan ympäriinsä rauhallisesti savea kunnes pinnalle jää kasa kuivaa savea. Sitten annetaan olla koskematta 15 minuuttia. Sen jälkeen sekoitetaan kepillä ja sihinä vaan kuului kun savi sekoittui täysin veteen, ei jäänyt klönttejä jäljelle. Joku oikea savirakentaja voi sitten kommentteihin tarkentaa prosessin termejä ja ajatuksia, nämä ohjeet sain pikana yhden päivän aikana koululla.
Itse massan teko saa nyt odottaa, kirjoitan tätä tekstiä Helsingissä, kävin ranteen magneettikuvissa katsomassa onko siellä jotain oikeasti rikki vai pärjätäänkö pelkällä levolla. Onneksi kaikissa raskaammissa hommissa olen saanut apua perheeltä, joten käsi on oikeasti saanut levätä.
Tässä vielä nopea vilkaisu meidän kesäpoikiin. Lampaat on siis saapuneet, pieni huuto oli ensimmäisenä päivänä, joillekin otti koville emistä vieroitus. Nyt ovat jo rauhoittuneet, mutta eivät tajunneet mennä sateelta suojaan katokseen, vaikka siellä olivatkin jo monta kertaa käyneet.
Hyvä paimenhan ohjaa esimerkillä, joten menin itse istumaan pässien kanssa katokseen sateen ajaksi. Olivat kovin tyytyväisiä ja siellä pötköttelivät pitkin poikin ja märehtivät. Sateen ropinan ja pässien märehtimisen kuunteleminen oli niin rauhoittavaa, että katoksessa taisi vierähtää pitkälti toista tuntia. Lepohetki tuli kyllä tarpeeseen, tuntuu stressinä pääkopassa tämä sairastaminen ja sen takia töiden kasautuminen. Jonkinlainen deadline on kuitenkin olemassa kanalan kanssa, kun opiskelijat ovat tulossa tiettynä päivämääränä pölkkysavitekniikkaa harjoittelemaan meille.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää Vappua kaikille!
Muistakaahan lukea myös muut omavaraisuusyhteisömme kirjoittajien jutut, paljon mielenkiintoisia ideoita varmasti taas tulossa.
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/05/maanparannus-omavaraisuus-kotipihalla.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/05/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-4.html
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/05/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaa.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/05/suuntana-omavaraisuus-osa-4.html
Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/05/yhteispostaussarja-kasvimaa-ja.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2042
Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/05/suuntana-omavaraisuus-osa-4.html
Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/05/kyykyhaaste.html
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/05/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/05/06/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-4
Sorakukka https://sorakukka.com/?p=209
