Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Traktorihommia

Herran pieksut sentään miten aika kuluu! Kesän ja syksyn aikana on puuhattu vaikka mitä, aikaa ei ilmeisesti ole kuitenkaan ollut riittävästi enää kirjoittamiseen.

Kesän aikana traktorin eturenkaat alkoivat sanoa itseään irti. Renkaista lähti ilmaa ja halkeamat alkoivat suurentua. Eturenkaat olivat jotkut vanhat kuorma-auton renkaat, halusin tilalle Valmettiin sopivat renkaat.




Olin työn takia käymässä pääkaupunkiseudulla ja paikallisesta Vianorista sain firman kautta alennusta joten tilasin uudet eturenkaat. Hangon Vianorissa oltiin ystävällisen hämmästyneitä kun varasin aikaa ja vielä aavistuksen verran ällistyneempiä kun köröttelin paikalle uudet renkaat takalaatikkoon sidottuina ja kaivelin uudet sisäkumit käsilaukustani. Hämmästyksestä huolimatta tunnin kuluttua renkaat oli ammattimaisesti vaihdettu ja takarenkaiden paineet tarkistettiin pyynnöstä. 




Uudet etutassut näyttää hyviltä ja toimii hienosti. Lopputraktori näyttääkin sitten ruosteiselta ja harkinnassa on että aloittaisin sen kunnostuksen pala palalta. 

Hankin loppukesästä traktoriin uudenkarhean takakauhan, tai takalaatikon. Sillä voi peruuttaa vauhdilla kasaan, nostaa ylös ja toivoa että jotain kasassa olevaa rompetta jää kyytiin. Oikein kätevä vekotin, esimerkiksi kanalan tyhjennyksessä ja pienissä maansiirtohommissa. Etukuormaaja olisi ollut parempi, mutta tähän riitti rahat tällä kertaa. 


Syksyllä kävin kyntämässä pienen peltoni, se epäonnistui surkeasti. En yhtään ajatellut miten päin lähdin kyntämään ja huonosti meni. No, suunnitelmana oli että äestän pellon nopeasti ettei kukaan näe surkeata työnkuvaa. Suunnitelma epäonnistui, koska äkeen ensimmäinen rulla ei lähtenyt pyörimään lainkaan. Oli pakko soitella apuja naapurin oikealta maanviljelijältä ja hän lähti heti innolla auttamaan. .. ja näki surkeasti kynnetyn peltoni. 

Otettiin rulla irti, hioin ruosteet pois, kunnolla rasvaa perään ja rulla kiinni. Äes toimi taas hyvin ja minä lähdin kunnollisen rasvaprässin ostoon. 





Kuten kuvista näkee, kaikki työkoneeni on vanhoja romuja. Toisaalta ne on myös kaikki korjattavissa joten kelpaavat minulle. 

Tähän loppuun vielä kuva taas vähän valmiimmasta talostamme, jonka paneloinnista kerroin viimeksi. 






torstai 2. elokuuta 2018

Raksaa pitkästä aikaa

Kun muutettiin taloon ajateltiin että nyt pidetään vähän taukoa rakentamisesta ja keväällä sitten jatketaan. Sitten toukokuusta lähtien alkoi helteet ja aateltiin että aloitetaan kun vähän viilenee.  Jep.


Jotenkin tuli tehtyä vähän liikaa tätä ja vähän liian vähän rakentamista. Sitten alkoi elokuu, helteet sen kuin jatkuivat ja yhtäkkiä tajuttiin että ihan kohta on syksy. 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Olin käynyt jo monta kertaa paikallisessa puutavaraliikkeessä ihmettelemässä erilaisia pontattuja ulkoverhouslautoja, mutta mikään ei oikein natsannut. 
Yksi syy on ollut taloon tuleva punamultamaali. Punamulta ei tartu niin hyvin höylättyyn pintaan ja kaikki pontatut laudat on pontin kohdalta höylättyjä. Sitä sitten ihmeteltiin ja oltiin jo suunniteltu että vaihdetaan ulkovuoraus pystysuoraan ja päälle peiterima, mutta se olisi vaatinut rakennusluvan muutoksen joka on hidas ja kallis. 

Kävin taas tuijottelemassa puutavaraliikkeessä lautamalleja. Mikään ei edelleenkään tuntunut ihan täysin omalta. 


Kunnes siinä tuijotellessani nostin katseen ja ajattelin että onpas kiva, tossa ei höylätty ponttikaan jää näkyviin. Tämä on siis tuo UYL / HS.


Sain laudasta testipalat kotiin mukaan, matkalla hain maalit viereisestä Hangon värin päämajasta ja sain samalla tutustumiskerroksen järjettömän isoon varastoon. 


Talon väreiksi oli jo aikoja sitten valittu punainen ja musta. Ajatuksena oli keittää punamulta itse, mutta se olisi pitänyt tehdä silloin toukokuussa. Enää en jaksanut joten päädyin seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Lähempänä valmistettuja maaleja ei juuri ole jos en niitä itse keitä. 


Tässä siis tuo UYL maalattuna punamultamaalilla ja mustalla keittomaalilla. Vai voiko sanoa mustamultamaalilla? Kuulostaa siltä kun vetelisin Biolanin mustaa multaa seiniin..
Punaisella pohjalla oleva musta pilkku on vahinko, kaveri kysyi että tuleeko talosta tuollainen leppäkerttu? Vähän aikaa harkitsin jos tekisi raidallisen talon, aina pari lautaa punaista, viisi mustaa, kaksi punaista, yksi musta ja niin edelleen. Voisi olla aika rajun näköinen. 

No oikeasti ajatuksena on siis maalata korkea osa talosta punaiseksi ja matala osa mustaksi. Jännä nähdä miltä se näyttää valmiina. 


Viime syksyn sateissa teipattiin jonkun (en muista enää kenen) ohjeella ikkunat umpeen ja siihen väliaikaiset listat päälle. No talotehtaan ohje sanoo että tulee laittaa tuollainen harso (?) ikkunan ja hirren päälle, ensin massa kumpaankin ja siihen tuo harso joka niitataan tiiviisti kiinni. Nooo, vuosi sitten tehtiin muutama ikkuna näin, koska vettä tuli sisälle kaikista tempuista huolimatta ja nyt kun otettiin listat irti runkoleijonan asentamista varten oli massat kuivuneet täysin. Eli sanoisin että massa on aika turha pidemmällä aikavälillä. 

Joka tapauksessa nyt sitten leikkasin helvetin kalliit teipit irti siten kun ne järkevästi sain ja asentelin nämä harsot tilalle. Ei yhtään ottanut päähän, ei. Joka tapauksessa ikkunat on nyt ohjeiden mukaisesti tiivistetyt ulkopuolelta, ja päästiin laittamaan runkoleijonaa hirren päälle. 


Siinä vielä keskeneräisenä, kuitenkin juhlaliputus on päällä. 


Jostain syystä osa talkoolaisista innostui lähes kohtuuttoman paljon tästä tosielämän tetriksestä jonka sai suorittaa sirkkelillä ja pistosahalla. 

Itse päätin olla puuttumatta tähän tetrikseen, sen sijaan asensin metallisen ötökkäverkon hirren alapuolella olevaan painekyllästetyn alareunaan siten että sen voi sitten niitata alimpaan ulkoverhoilulautaan myös kiinni. Asutaan maalla joten hiirien tiet on paras tukkia ennen kuin ne edes keksivät sitä mahdollisuutta. Tästä ei nyt sattunut olemaan kuvaa. 

Sitten maalasin, punamulta olikin aika mukavaa käsitellä. Varjopaikkoja ei hirveästi ollut, talon takana tietysti, mutta siellä sirkkelöitiin runkoleijonaa josta lähti pientä pölyä ympäristöön sen verran etten siellä mieluusti ollut saati maalannut. 

Enää vain kaksi kilometriä lautaa maalattavana. Lauta kerrallaan, toivottavasti nämä helteet pian hellittävät. Hyvää kesää!
















maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kohti omavaraisuutta osa 6

Taaperrus kohti omavaraisuutta jatkuu. 

Meillä jatkui heinän niitto, samoilla kulkupeleillä siis jatkettiin. Tässä mies odottaa kärsivällisesti että saan kuvan otettua.

Olin traktorissa temutessani lukinnut vahingossa tasauspyörästön ja ihmettelin kun ei halua Valmetti kääntyä, ei sitten millään. Suunnittelin jo vaikka mitä etupainoista aina salaojiin saakka, kunnes naapurin mies muuta asiaa neuvoessaan kysyi että onko ollut vaikea kääntyä. Hän huomasi että lukitus oli päällä. Nyt oli jo melkoisen paljon miellyttävämpi ajella näitä kapeita sarkoja kun traktori kääntyi normaalisti. 




Ylemmässä kuvassa on jo niitetty ja sovitellaan niittokone syrjään odottelemaan. Tässä alla kuitenkin pieni videonpätkä miltä se niittäminen näyttää ja kuulostaa. Toivottavasti video toimii. 



Juhannuksena saatiin kasa raavaita miehiä kylään ja laitettiin hirsilato aluilleen. Oltiin jo aiemmin tuotu paikalle naapurin etukuormaajatraktorin avustuksella kasa kiviä. Ne pyöriteltiin alkuun paikoilleen. Yllättävän nopeasti homma sujui, näitä muutamaa jättiläiskiveä lukuunottamatta, joiden liikuttamiseen tarvittiin jokainen käsipari. 




Homma eteni nopeasti vaikka hirret painoivat kuin synti, osa oli täysin käyttökelvottomia, liitoksia jouduttiin uusimaan ja osa lapuista puuttui. Olin siis merkinnyt hirret ennen ladon purkua, mutta osa hirsistä jäi jo purkupaikalle niiden huonon kunnon takia. Näin ollen liitokset eivät enää sopineet toisiinsa ja niitä sitten ihmeteltiin epäsopivin työkaluin ja osaamattomin näpein paikoilleen. Tämän ladon käyttötarkoitus on säilyttää heinää ja kesäisin toimia lampaiden suojana joten hirsien väliin on jopa suotavaa jäädä vähän tuuletusrakoja. 




Tähän saakka päästiin kunnes loppui miehiltä voimat ja traktorista kurotus. Vielä pari hirsikertaa ja sitten katto sekä vintti. Onhan siinä vielä puuhaa, mutta toisaalta tämä on ihanan rentoa ja hikistä puuhastelua. Moni kaupunkilainen tuumasi että ei tällaista pääse missään tekemään. Harvoin myös pääsee tosissaan ponnistelemaan kaikin voimin työssä, joten tällainen tarjoaa hyvää vaihtelua tietokoneen ääressä istumiseen. 


Kasvulaatikot alkaa jo näyttää paremmalta, tuulista on ollut ja se verottaa ihan varmasti osan kasvuvoimasta. Iloisessa sekamelskassa tomaatteja, sipulia, herneitä, kukkia, yrttejä. Toisessa laatikossa sipulia ja porkkanaa sekä pinaattia. Pinaatti ei näytä onnistuvan, mutta hätäkös tässä. 



Vadelmat näyttää osittain yllättävän hyviltä, keväisestä siirrosta huolimatta. Täytyy laittaa vielä toinen rivi ihan ostotaimista syksyllä. 


Sopivasti ennen juhannusta kävin hakemassa peräkärryllisen lehmänkakkaa naapurin viljelijältä. Olisi tietysti ollut mukavampi ettei kasa olisi haissut tuossa talon vieressä juhannuksena, mutta muuten olisi jäänyt kakat saamatta joten kakkaa haetaan silloin kun sitä saa. Tämä menee jälkikompostoitumaan ja sitten peltoon tai kasveille. Osan hautaan jo samantein viereiseen kukkapenkkiin. Kanalan tyhjennys on myös työlistalla, viime vuoden kananlan pehkut on jo käytetty joten lisää lantaa tarvitaan. Pitäisi pitää paria lehmää pelkän lannoitteen takia. Tai ehkä helpommalla pääsen kun haen naapurista..


Tämän kurkistusikkunan myötä tsemiä kaikille projekteihin ja hyvää kesän jatkoa, muistakaahan lomailla ja nautiskella kesästä myös!


Mukana kirjoittelussa Korpinkiven tupaKorkealaRakkautta ja maan antimiaMaatiaiskanasen elämää. Lisään muut myöhemmin jos tulee vielä lisää kirjoittajia. 




maanantai 11. kesäkuuta 2018

Heinätöitä



Siellä se oma pieni traktori nökötti päivällä odottamassa mua, niittokoneen luona. Aamulla äestin vielä kertaalleen tuon pikkutilkun ja sitten ajoin Valmetin valmiiksi niittokoneen viereen. Kuivuus taitaa koetella lähes koko maata, heinä on vielä kasvanut, mutta selkeästi kasvu on nyt pysähtynyt. Koska timotei oli jo valmiin näköinen, päätin niittää heinät. 

Meillä ei siis ole viljeltyä heinää, tämä on ihan luonnonheinää jossa sekaisin kaikkea mahdollista rikkaruohoa. Kelpaa siis täydellisesti kanojen pesäheiniksi ja maittaa myös pienjyrsijöille ja lampaillekin. Ajattelin tänä vuonna niittää vähän reilummin ja tarjota sitä kanien ja marsujen ja muiden omistajille. 

Heinät kuivataan meillä seipäillä, vielä ei ole muita kuin vanhoja kuvia tarjota joten jätän laittamatta. Haasion tekoa olen miettinyt ja kun tänäkään vuonna ei tullut meille kesäksi pässejä, voisin haasiota kokeilla tuonne laitumelle. 


Tämä on siis meillä jo toinen niittokone, kuten aiemmin olenkin maininnut niin se ensimmäinen odottelee edelleen laitumella runko haljenneena kuljetusta jonnekin. Osiksi varmaan kelpaa. 

Tämä on sorminiittokone, tuossa oikealla näkyy varsi jossa oleva pitkä terä leikkaa heinän katki. Alunperinhän nämä on tehty hevosen perässä vedettäviksi, voi olla että tämä malli on jo tarkoitettukin traktorin perään. Pyörien liike tuottaa leikkaamiseen vaadittavan voiman. 
Nämä vaatii jonkin verran huoltoa ja fiksailua, yritetään terottaa terälappuja ja säätää siten että vekotin toimisi mahdollisimman pitkään. 




Kyllä se heinä kaatuu tuollakin yhdistelmällä, vielä jäi neljä sarkaa niittämättä. 



Yleensä säilytän traktorin säältä suojassa, mutta nyt sai jäädä pellolle odottamaan seuraavaa päivää. Huomenna jatkuu niittäminen!




Nyt näyttää siltä että olin vain viikon myöhässä, ihan oli mielessä tämä viikko. Mutta haitanneeko tuo =D









sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kevätpuuhia

Otin vihdoin asiakseni tutustua traktoriini paremmin. Luin ohjekirjan ja tarkistin kaikki öljyt, siivosin akun päältä linnunpesän, lisäsin syylariin vettä ja huomasin samalla että syylarin ylivuotoventtiilin johto oli irronnut.  Irrotin letkussa olevan kupariputken palan ja sain idean. Laitoin sen kaulan sisäpuolelta sisälle ja uudestaan kiinni letkuun. Putken päässä näkyykin juotoksesta johtuvaa paksunnosta joten se pysyy siinä kiinni kunnes löydän jonkun joka osaa sen taas juottaa paikalleen. Ostin ilmansuodattimeen uudet öljyt, mutta niitä en vielä kerennyt vaihtaa. Vielä täytyy käydä myös kaikki rasvanipat läpi.


Raparperit oli jo kuin varkain kasvanut kauheasti, joten otin muutaman varren ja ajattelin tehdä niistä jotain kivaa. Keittelin raparperimehua johon lisäsin vajaan litran mansikoita ja pari desiä sokeria. Hyvää tuli, just ja just sain kuvan napattua viimeisestä pullosta ennenkuin sekin hävisi parempiin suihin. Mehusta tuli hyvää ja aika herkullisen väristäkin!





Herukat näyttää hyvältä, kirsikat kukkii jo ja omenapuut aloittelee ihan pian kukintaansa. Tuomet kukkii ja tuoksuu mahtavalta juuri nyt. Käveleskelen joka päivä ympäriinsä tuolla ja nautiskelen uusista kukkijoista ja elämän merkeistä. 








Koska teen melkein mitä vaan vältelläkseni talon siivousta, päätin siirtää ruusupensaat uuteen paikkaan. Ensin perinteisesti lapiolla askartelin, kunnes totesin että tässä menee ikuisuus ja hain uskollisen työjuhtani tallista. Valmet auttoi ja ruusupuskat oli nopeasti vedetty ylös maasta. 

Siiri Kakkonen (kana) on aina mukana kun maata kaivetaan. Kuopal eka, kuopal vika. 

Siirsin ruusut Päivin ohjeiden mukaiseen paikkaan ja hyvältä ne siinä näytti. Birgitan pihalla kasvaa paljon tuomia, myös talon vieressä on yksi. Se on kaunis ja hyvältä tuoksuva puu, joten päätin ohjeiden vastaisesti jättää ne paikoilleen. Ruusut pääsi yhden tuomipensaikon viereen. 

Istutin ruusujen juurelle akileijaa ja maanpeittokasveja, toivottavasti ne menestyvät siinä. Nämä ruusut ovat hyvin pystykasvuisia, joten toivoa on. Lajista ei haisuakaan, jotain vanhaa kantaa ne vaikuttaisi olevan. Ehkä joku tunnistaa ne kukinnan aikaan.





Hyväntuoksuisia unia kaikille!