Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Matalapainetta

Erittäin kiireisen treeni- ja rakennusviikon jälkeen sitä on ihminen ja koira aivan loppu. Eilen kesken viimeisen treenin huomasin että kelpien kynsi oli halki joten tänään se pääsi lääkäriin ottamaan kevyet päiväpöhnät. Kynsi saatiin poistettua ja nyt on jalka paketissa. Harmi vaan  kun pakettia ei saisi availla tai nuoleskella ja täten joutuu pitämään muovikauluria päällä. Sen kanssa ei vaan voi kävellä juurikaan ja eläin on nyt pikkaisen masentuneen kiukkuinen.

Antakaa mun syrjäytyä rauhassa!

Yhtään ei lohduttanut tyttären tekemä uusi kaulapanta, tai se että sai iltaruoaksi nakkeja kädestä syötettynä.


Pari päivää on ollut sateista ja selkeästi matalapainerintama päällä, mun pääni tuntee sen myös ja on täynnä sumua. Omenapuutarhassa kuljeskelu auttaa hieman. Paljon sen sijaan auttoi lähestyvä korkeapaine, toivottavasti aamulla on vihdoin kuivaa että saadaan kuusenkerkät kerättyä.




Uusi lempikukkani ojakellukka on taas kauneimmillaan, se leviää mukavasti omenapuutarhassa ja on kaunis, mutta samaan aikaan kovin vaatimaton. Ensimmäistä kertaa kun sen näin niin piti etsiä kasvikirjasta sille nimi, en ollut koskaan aiemmin ojakellukkaa nähnyt. Siitä tuli välittömästi yksi lemppareistani. Ainoa haastava asia on, että se kasvaa ruohonleikkuukorkeuden yläpuolelle, joten tähän aikaan vuodesta ruohoa ei leikata noista kohdista lainkaan.




Raksalla asiat edistyy ja sähkömiehet sekä lvi-miehet alkavat olla valmiita. Nyt päästään laittamaan lattioita ja kattoja kiinni ja vihdoin tilaamaan puhallusvillatoimittaja paikalle.

Olen kyllä edelleen kovin iloinen tästä seinän käsittelystä Tremaxilla. Käyn ihailemassa seiniä päivittäin raksalla. Työmiehiä on varoitettu koskemasta seiniin koska ne on jo käsitelty, vaikka helpostihan ne puhdistuu joko Tremaxilla tai sitten jollain klooripitoisella pesuaineella.

Hankalaa on ollut saada kuvia oikeasta sävystä, koska en ole mikään kovin kummoinen kuvaaja. Mutta tänään joku oli jättänyt seinän viereen punaisen vatupassin ja ehkä se vähän auttaa hahmottamaan tuota seinän väriä.


Seinä ei ole harmaa eikä punertava, ei kellertävä eikä valkoinen. Se on vaan kauniin hirren värinen, aavistuksen harmaaseen taittava ja oksankohdat menee tuollaiseksi vanhemman hirren väriseksi, mutta ei punaiseksi.

Tämä on sellainen tanskalaisen sisustuslehden tyylikäs sävy. Ai että!
Sitten kun projekti on joskus valmis, pyydän Minnan http://www.meidanharmoniaa.fi/ kuvaamaan! Minna otti niin hienoja kuvia viimeksikin!