Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

huoleton on koiraton nais

.. Nyt kun Indyn lähdöstä on jo jonkun aikaa, voin taas kirjoittaa muutaman rivin. Alkuun oli suuri suru, uskomaton tyhjyys kodissa ja aivan liikaa vapaa-aikaa.

Nyt huomaa hyvin liikunnan puutteen, kun ei automaattisesti käy aamuin illoin kävelyllä ja reeneissä niin on pitänyt aloittaa liikunta liikkumisen itsensä vuoksi. Ja vähän ehkä oman terveydenkin takia. Itselleni sopii juoksulenkit heti aamusta, kun oikeastaan ei vielä edes tajua mitä on tekemässä ja kroppa ei ole vielä herännyt tarpeeksi esittääkseen vastalauseita.

Ollaan myös päästy perheen kanssa liikkumaan eri tavalla, pääsee yllättävän helposti lähtemään vaikka yön ylikin reissuun kun ei tarvitse huolehtia koiruuden hoidosta.

Tuossa yksi ilta kun ei oikeasti ole mitään tekemistä niin keksittiin aloittaa saunaremppa. Kiskaistiin lauteet irti, pestiin, hiottiin ja öljyttiin ne. Käsiteltiin saunan seinät ja katto sävytetyllä saunasuojalla ja lisättiin yksi lamppu. Hiano tuli, mutta hyvin kertoo siitä kuinka paljon energiaa jää käyttämättä ja sen kohdentuessa johonkin saattaa tapahtua mitä vaan.

Vielä ei ole aivan kauhea pentukuume iskenyt, mutta pikkuhiljaa olen jo tiiraillut tulevia astutuksia ja pentueita. Ehkä tässä jossain välissä meille tulee taas pieni karvapallero. Odotellaan ja katellaan.

Tässä odotellessa koitan saada valmiiksi rästiin jääneitä koulutöitä, tehdä työharjoitteluita ja viettää kesää ihanan perheeni kanssa.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Luovutan, kiitän ja kumarran.

Yksi luku lisää sarjassamme elämän vaikeita päätöksiä. Sinänsä helpompaa kuin normaalisti, sillä nyt minulla ei ollut vaihtoehtoja. Poliisikoiralaitokselta tuli tieto että tarvetta on ja Indy on sopiva tehtävään joten nyt Inkkari jatkaa uuden ohjaajan kanssa harjoituksia. Kävin viemässä koiran Hämeenlinnaan torstaina ja tapasin uuden ohjaajan, Mikko vaikuttaa oikein mukavalta kaverilta ja toivottavasti heidän yhteiselo toimii hyvin ja pääsevät yhdessä koulutuksessa eteenpäin.

Raskasta on vielä tällä hetkellä, vaikka kuinka tiesin että koira lähtee joskus, ei se oikein helpota juuri nyt. Paljon jäi tekemättä, monta asiaa kokematta ja treenit pahasti kesken. Välitän kaiken itselläni olevan tiedon treenipäiväkirjan, terveyspäiväkirjan ja suomi-Indy sanakirjan muodossa uudelle ohjaajalle ja toivotan tuloksekkaita vuosia.

Viimeiset 22 vuotta minulla on ollut koiria, joten nyt tuntuu hieman tyhjältä. Koti on vähän liian siisti, lenkille ei tarvitse lähteä, jotain yksinkertaisesti puuttuu. Onneksi lapset ovat niin ihania, Timi kysyi eilen että oletko mamma surullinen kun Indy lähti? ja tuleeko nyt Wilma takaisin? No, eihän se ihan niin mene.

Paljon hyvää sain Indyn kanssa kokea, opin taas yhdenlaisen kakaran metkut ja miten niistä selvitään. Pääsin hyvin käytännössä kokeilemaan kaikkea Kannuksessa oppimaani. Oli aivan ihana treenata huippumotivoituneen ja lähes mistä vaan palkkautuvan, todella saalisviettisen, nopeaoppisen ja kohtuullisen kovan koiran kanssa. Ongelmia oli, mutta niistäkin otettiin oppia.

Nyt astetta viisaampana rupean suunnittelemaan seuraavan koiruuden hankintaa. Tässä samalla joudun myös opettelemaan uuden elämän muodon, koirattoman ihmisen elämän. Mitä varten nyt mennään metsään? Kehtaako lähteä reeneihin notkumaan ilman koiraa? Oliko mulla muita kavereita kun reenikaverit? Siis mikä elämä??





Tähän päättyi yksi pieni osa, seuraavia odotellessa.

lauantai 7. toukokuuta 2011

jälkeä ja puruja

Onpas siitä aikaa vierähtänyt kun olen viimeksi päivittänyt blogia. No tässä pikakelauksella viimeisimmät.

Jälki
Jälkeä ruvettiin ajamaan jo talvella, lähinnä ne oli sellaisia testejä, pitkiä jälkiä ilman nameja. Nyt sitten kun loskakaudesta päästiin eroon, niin ajattelin aloittaa homman alusta siten kun alkeet on minulle opetettu. Tein pari ruutua ja lyhyitä makkarajälkiä. Ruudut ok, mutta ihmettelin kun lyhyet, joka askeleella makkaraa, jäljet ei lähteneet kulkemaan. Tai siis kulkihan ne, tuhatta ja sataa, hyvä ettei jäänyt oja jälkeen kun Inkkari kuopi menemään. Tein muistaakseni noin 7 lyhyttä jälkeä noin ja sitten riitti. Soittelin neuvoja Rautasen Keijolta ja Ikosen Jarin kanssa käytiin pitkiä keskusteluja jäljestä ja sen ideologiasta.

Neuvot mielessäni tein yhtenä iltana pikku testin. Takamettään pitkä jälki, ikää tunti ja ruokakupit sammaleeseen piiloon. No avot, viiden minsan minimakkarajäljet olivat vaan Indystä aivan liian helppoja ja tylsiä, heti kun piti oikeasti tehdä töitä nenällä niin jo ajettiin rauhassa ja liina löysällä. Mitä tästä opimmekaan? Ei pidä aliarvioida koiraa ja tulee koittaa kaikin tavoin keksiä mikä on harjoituksessa vikana, koirassa se vika ei ollut vaan ohjaajassa. 
Jälki alkoi tämän oivalluksen jälkeen kulkea paremmin ja ollaan tehty asvaltin ylityksiä, mutkia jne. Aloin myös erillisenä harjoituksena ottaa esineitä mukaan puuhaan. Ollaan jo aiemmin naksun avulla opeteltu käsky näytä, mikä tarkoittaa että maahan ja nenä esineen päälle. Aloitin niin että ihan tavallisia esineitä kotoa kylvin maahan jonoon noin 5 m välein, ikään kuin jäljelle. Lähdettiin kävelemään ja kun esine tuli, naksutin ensin vaan kun koiran näytti huomanneensa esineen ja sitten odotin, tuloksena koira tarjosi maahan menoa ja nenää esineen päälle saadakseen naksun ja namin. Siinä yhdellä esineellä vietettiin paljon aikaa ja naksuteltiin. Esine taskuun ja etiäpäin.

Purut
Käytiin kaksi kertaa Poliisikoiralaitoksella Hämeenlinnassa Tikkasen Antin kanssa reenailemassa. Ensimmäisellä kerralla käytiin pimeä talo, liukkaat portaat, ritiläportaat ja taso, otettiin esine etsintää sekä puruja. Tokalla kerralla vain purut.

Puruissa ensin tuli kommenttia että kuumuu paljon. Tokalla kerralla kommentti oli että koira on vähän liiankin hyvä. Jaha, en osaa sanoa mitä tuo tarkoitti tai miten se vaikuttaa, mutta tyytyväinen pitänee olla. Irrotus meillä on hyvin hanskassa, irrotuksesta saa usein palkaksi uuden leikin. Kun leikitään patukoilla tai leluilla olen opettanut että leikki jatkuu vain jos lelun tuo takaisin minulle. Purut on itselleni vierasta aluetta, tiedän karkeasti mitä koiran pitää tehdä ja miten reagoida tiettyihin asioihin, mutta suorituksen vivahteiden lukeminen ei onnistu. En siis pysty erittelemään tarkasti miksi meni hyvin ja mitä asioita pitäisi tarkkailla suorituksen aikana. Ollaan otettu maalimiehen kanssa yhteensä puruja kolme kertaa, eli hyvin vähän. Toki ollaan leikitty purujen omaisesti ja taisteluleikki onkin Indyn lempipalkka.. Olen pitänyt siitä kiinni että meillä pitää olla hauskaa ja irrotus, lelun tuominen ja kohdentaminen pitää olla kunnossa. No ehkä tästä opin joku päivä lisää.

Luontopuuhat
Yleishallinta vähän kärsi, olen ollut viikon reissussa ja parin päivän pikkureissuja joten mies on pitänyt huolta Indystä. Hänellä ei ole yhtä tarkka hallinta koiraan, joten siihen olen käyttänyt lähiaikoina paljon aikaa. Lähinnä se koostuu omaehtoisen kontaktin ja omaehtoisen luopumisen hyvästä palkkaamisesta ja kutsuttaessa luoksetulon hyvästä palkkaamisesta. Olen myös luonut tilanteita kuten häiriökoiria, lintuja jne. Jäniksen ja kissan perään paineli tässä yksi päivä, eikä vihellys tuonut koiraa takaisin. En antanut sen häiritä ja jatkoin matkaa normaalisti, en siis lähtenyt tietenkään koiran perään, ja pian se sieltä tuli onnellisena takaisin. Hauska tapaus sattui yksi päivä, näin että Indy löysi jotain ja menin katsomaan. Rannassa kökötti suuri uroshaahka aivan paikoillaan ja Indy nuoli autuaana sen päätä. Lintu ei liikkunut, mutta oli elävä, joten koin parhaaksi jatkaa matkaa rennosti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sanoin, mennään, ja jatkettiin matkaa. En uskaltanut edes katsoa taakseni, sillä muuten Indykin olisi kääntynyt ja jos lintu olisi silloin liikkunut, se olisi ollut entinen. Kun päästiin laiturille asti, uskalsin katsoa ja siinä lintu uiskenteli kohti merta. Kävi kaverilla tuuri..

Alustat
Ollaan tehty paljon harjoituksia eri paikoissa. Helikopterissa käytiin hyppimässä sisään ja ulos sekä hekon lähtiessä oltiin 30 metrin päässä, tarkkailin koiran reaktioita. Palkkailin siinä hiljakseen ja hyvin koira pysyi rauhallisena. Heko miehet ottivat asian harjoittelun kannalta ja ylittivät meidät hyvin matalalta. Koira katseli vaan että siinä se menee.
Paloauto oli tuossa lähistöllä ja käytin sen suuret sivut hyödyksi ja tein esine etsintää niihin mitä ne nyt on, no kun ne auton kyljet nousee silleen kivasti ja siellä on kaikki sammutuskalusto. Sinne piilottelin kaluston sekaan lelua (sattui olemaan taskussa) ja kävelin aina koko auton kyljen läpi niin että koira joutui myös etsimään kaikki paikat. Etsintä sujuu kyllä tosi hyvin!

Veneet, käytiin hyppimässä korkealta laiturilta peltiveneeseen ja takaisin. Vähän epäröi mutta hienosti toimi kuitenkin. Pihalla on myös käytetty hyödyksi peräkärryt, putkipinot, trailerin päällä oleva vene ja sellaiset isot kaapelirullat. Tänään käytiin merellä kumiveneellä, nopeus noin 50 solmua. Siinä lähdössä kävi pieni käpy, Indy ilmeisesti luuli että tehdään alustaharjoitusta ja oli hyppäämässä takaisin laiturille ja mulla remmissä turhan paljon löysää joten ensimmäinen uintikeikka tuli tehtyä. Koira plumpsis veteen ja minä laidalta ongin sen niska-maha otteella takaisin.
Positiivista tässä oli nähdä, että koira palautuu kohtuu nopeasti noinkin hurjasta kokemuksesta =D

Luopuminen
Nyt onkin viimeisten harjoitusten aika, sillä tarvetta poliisikoirakoululla on ja Indy lähtee oikeisiin töihin seuraavalla viikolla. En oikein halua taikka uskalla käydä aihetta käsittelemään sen tarkemmin, fiilis ei ihan parhaimmasta päästä tällä hetkellä ole. Vielä keritään vähän reenaamaan.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

huomioita

Pojallani on melko vauhdikas kolmen vuoden uhma ja usein tarvitsee sanoa tiukasti tai jopa vähän karjahtaa että hommat toimii. Indyn käyttäytymistä en alkuun huomannut, mutta nyt rupesin tarkemmin katselemaan mitä tapahtuu. Kun Timi rupeaa itkemään, huutamaan, riehumaan, tulee indy mulle kertoaan että nyt tapahtuu jotain. Jos sitten karjaisen tms Timille, menee Indy aina siihen väliin rauhoittamaan tilannetta, kun sitten halitaan ja istutaan sylikkäin, tarkkailee koira että mikä on tilanne. Äsken Timi sai pienen itkupotkuraivarin kun ei tullutkaan lasten ohjelmia telkkarista, Indy katsoi hetken ja rupesi sitten hepuloimaan. Juoksi pitkin kämppää, heitteli leluja ja riekkui, kuitenkin nätisti. Heti kun Timi rupesi nauramaan, koira rauhoittui ja oli niin tyytyväisen näköinen että. Vaikkei kovin tieteellinen teoria, mutta sen verran on tätä katseltu että johtopäätös taitaa olla kuitenkin oikea.

Koira kiskaisi puolet peuran päästä maanantaina ja vieläkin on vatsa vähän sekaisin. Askarteli sen kimpussa reilun kolme tuntia mun työpäivän aikana, kerrankin oli rauhassa narun päässä pihalla ja vielä viihtyi!

Ollaan tehty paljon esine-etsintää, melko vaativia piiloja ja eri paikoissa. Ehdottomasti Indyn lempipuuhaa on kaikki nenätyö. Tein myös pari ruutua, kun maa alkaa näkyä ja tuo loska ei oikein innosta jäljen tekoon. Muutenkin on pakko aloittaa alusta jäljen kanssa.

Oltiin veneilemässä tunnin ajan, koira oli kuin kotonaan, kyllä siitä merikoirankin saisi..

torstai 31. maaliskuuta 2011

kuveja

Näistä kuvista tuli melkein tippa linssiin, näkymä säilyy samana vaikka koira on vaihtunut. Timi heittelee lunta/ jäätä/ hiekkaa/ kiviä / jotain muuta, mitä? mereen ja koira katselee tai pyydystää. Ranta on tossa ihan lähellä ja koko porukan suosikkimesta, melkein joka lenkillä päädytään jollekin rannalle, tämä niemi on sen verran kapea. Tällä hetkellä on upeaa seurata muuttolintujen saapumista, ei heti tule mieleen muita yhtä hienoja hetkiä kun tänään aamulenkillä ollessa laulujoutsen pariskunta laskeutui kaulat suorina kailottaen rantaveteen.

Poikaa ei linnut juuri kiinnosta paitsí että joojoo ne laulaa. Indyä kiinnosti enemmänkin Timin kanssa leikkiminen joten sain itsekseni ihailla joutsenia ja haahkoja. Kyhmyjoutsenia täällä on riesaksi asti, mutta nuo laulujoutsenet on kyllä komeita.

Tehtiin pihalla puroja ja pelattiin sählyä. Indy pelaa myös innokkaasti, se kyllä tietää ettei saa syödä sählypalloa, joten käy hakemassa itselleen toisen pallon mitä pitää suussaan ja sitten käyttää röyhkeästi jalkojaan sääntöjen vastaisesti pallon pyydystämiseen. Tämä voittaa jopa pihan ohi kävelevät koirat!!! Meillähän ei edelleenkään ole aitaa ja koira on tuossa pihalla vapaana silloin kun olen itse pihalla. Lisäksi ainoa lumeton kohta pihasta on autotallin edusta, joka on siis kadun varressa. Tässä kun pelailtiin ja ohi (yritti ) kulkea naapurin 4 kk espanjan vesikoira niin Indyä ei koira kiinnostanut pätkääkään. Toinen olisi kyllä ilmeisesti jäänyt mielellään meidän kanssa pelailemaan..

Koira on yllättävän väsynyt, mutta itseasiassa oltiin tänään yhteensä 5 h pihalla ja siihen lenkit päälle. Itekin kaaduin sohvalle kun sain koko poppoon ruokittua.
Suorastaan kateellisena luin muiden kannuslaisten blogeja, siellä pääsevät reenaamaan toistensa kanssa paljon ja taso on sen mukaista. Me yritetään suurinpiirtein saada hommat kuosiin etsintöjen osalta, perushallinta ja muu käyttäytyminen kuntoon mutta tarkemmat tokoilut jää kyllä haaveeksi. Huoh.



Niin niitä kuvia lähdin laittamaan muutaman. Yhdessä ollaan Indyn kanssa pari viikkoa sitten töissä, saareen päästiin vielä kävelemään vaikka (meitä painavammat) kaverit meni jo jään läpi. Nää on kaikki kännykällä otettuja joten laatu ei päätä huimaa..

tiistai 29. maaliskuuta 2011

pikku päivitys

Ihan pakko laittaa pieni juttu tänäänkin, kuuntelin tuossa sivukorvalla kun kolmevuotias poikani komenteli koiraa. Istu, istu, istu ja kun katsoin niin siellä koira istui ja tarkkaavaisena odotti että poika heittää lelun.

Pihalla on ollut melkein ongelmaksi asti lumileikkejä. Indy riehaantui tietenkin aivan älyttömästi kaikesta heittelystä, lapioinnista, kolaamisesta jne ja yritin ensin kieltää lapsilta lumen heittelyä ja opettaa miehelle kolaustekniikkaa. Eihän siitä mitään tullut, joten sitten aloitettiin luopumisen harjoittelu myös lumenheittelystä. Tämä toimi hyvin ja nyt kun lapset heittelee lunta, Indy odottaa kiltisti eikä rynni hanskoille tai sikaile muuten. (Miehen kanssa oli vaikeampaa..) Tänään sitten pihalla ihmettelin kun poika komentaa siellä istu, istu. Kävin kurkkaamassa niin siellä oli pojilla lumileikit menossa. Timi komensi Indyn istumaan, otti lunta lapioon ja heitti sen. Jos Indy lähti ennen kuin Timi kerkesi heittää, tämä sanoi tiukasti Ei, ja uudestaan, istu! Oli aika hauska katsella, enkä jaksa miettiä onko tuosta jotain haittaa tulevaisuudessa.

Päiväruoka käytettiin eilen aloitetun tempun harjoitteluun. Muisti hyvin alun ja yllätyin täysin kun yhtäkkiä tarjosi koko kierroksen pyörähtämistä. Taas kerran tuli todistettua että kyllä koira oppii jos vain ohjaaja tajuaa kertoa tarpeeksi selvästi mitä tänään tehdään. Koitetaan huomenna uudestaan, jos toimii niin ylihuomenna nimeän tempun ja sitten aloitellaan seuraavaa.

Mukana kulkemisen harjoittelu ollaan aloitettu myös. Mukana kulkeminen siten että Indy katsoo eteenpäin, kuitenkin kuuntelee mitä sille sanotaan, ei siis seuraaminen vaan väljempi mukana pysyminen, pitäisi keksiä hyvä käskysana kyseistä hommaa varten. Lenkillä ollaan tehty ja aika hyvin tarjoaa sitä itsekin.

Lumien sulamista odotellesta meillä on ilmeisesti temppukausi menossa. Ei paha!

ahkerointia

Nonni, nyt ollaan vähän petrattu myös tottiksen saralla. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin nakeilla perusjuttuja mutta otin vauhtia ja iloa tekemiseen mukaan. Indy syttyi hyvin ja siitä näki että täähän olikin hei kivaa!!

Hakua ollaan tehty melkein joka päivä, lenkkien ja pihapuuhien yhteydessä. Yritetty panostaa siihen että pääsisi tuulen alta etsimään hajun itsenäisesti ja siitä suoraan kokonaan tai osittain piilossa olevalle maalimiehelle ja suora palkka. Tykkää tehdä ja ilmaisee löytäneensä hajun hyvin selvästi työskentelemällä nenällä.

Päästiin rakennusetsintää tekemään Meltolaan. Ensin käytiin tutustumassa rakennukseen, joka on kaksi kerroksinen kerrostalo kellarilla, kaikki huoneet täynnä romua. Indy oli tutustumiskierroksella omasta mielestään etsimässä esineitä, nenä kävi ja kaikki nurkat halusi tarkistaa. Oli vauhti päällä mutta kuitenkin kuunteli! Tutustumisen jälkeen otettiin kaksi kierrosta etsintää joissa ensimmäisessä mm oli puoliksi piilossa ja toisessa kokonaan piilossa. Teki hyvin töitä, mutta selkeästi oli etsimässä myös esineitä. Johtuu tietenkin siitä että ollaan tehty pääosin sisällä esine etsintää ja ulkona ihmisiä ja esineitä.

Olen silloin tällöin soitellut koululle ja kysellyt neuvoja, taas oli sellainen hetki. Aiheena esineet, olen etsityttänyt ihan kaikennäköisiä esineitä ja randomina (ei koskaan hyvä idea..) otin matkaan leathermanin varustevyöstäni. Kokeilin nopeasti jos Indy suostuu sitä kantamaan ja hieman epämiellyttävältä näytti mutta nosti kuitenkin sen maasta ja antoi minulle. No eikun etsintää tekemään. Persiillehän se meni. Ensimmäisenä haistoi ja löysi juuri leathermanin, ei siinä muuten mitään, mutta kun Indy näki mikä esine oli kyseessä, paineli  ihan pokkana siitä yli eikä tuonut sitä. Voihan räkä. Noin puolivälissä etsintää löysi sen uudestaan ja ilmaisi, muttei edelleenkään nostanut sitä, en kiinnittänyt siihen juuri huomiota mutta palkkasin normaalisti ja yhdessä ihmeteltiin että mikäs se siellä olikaan. Tästä siis huolestuneena soittamaan Miikulle ja onneksi sain taas hyviä neuvoja. Muu etsintä meni hyvin, ollaan vielä etsitty vapaana ja tällä kertaa oli turhan paljon juoksentelua mutta kuitenkin etsii itse melko hyvin kaikki paikat ja tarkentaa pyynnöstä. Lukee hyvin paljon rintamasuuntaa ja sillä voi hyvin ohjata tarvittaessa mutta saa myös olla tarkkana omasta kropastaan ettei tule rajoittaneeksi aluetta.

Tein myös sheippausta pitkästä aikaa. Tai miten tuo nyt pitäisi sanoa, sheipattiin, sheippasin. No ihan sama. Kuitenkin naksulla lähdin sheippaamaan temppua jossa koiran olisi tarkoitus pyörähtää itsensä ympäri. Aloitin kriteerinä pään liike ja sen tajusi hyvin, tarjosi kaikennäköistä muutakin. Yritin tehdä analyysiä mitä olen opettanut naksulla ja lopputulos oli melko surullinen. Pääsääntöisesti olen houkutellut tai käyttänyt kosketusalustaa tai vastaavaa saadakseni esille liikkeiden alut, vain vähän mutta puhdasta sheippausta tuskin on tehty yhtään. Tästä suivaantuneena nyt ruvettiin tekemään puhdasta temppuilua ilman sen tärkeämpia tavoitteita, kunhan koira oppii ja ohjaajakin ehkä jotain..

Laitan tähän pari kuvaa Pepestä ja Indystä lenkillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta Pepe on ihan loistava! Laittaa Indyn järjestykseen jos on tarvis, mutta kuitenkin tykkää painia ja hepuloida tuon riiviön kanssa. Ja me saadaan parantaa maailmaa sillä aikaa Jennyn kanssa.. =D



keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa saan taas kirjoitettua. Tässä välissä ollaan tehty kaikenlaista, pääosin etsintää. Tottistelu on jäänyt valitettavasti liian vähälle. Tein kaksi jälkeä metsään, on ollut kunnon hankikanto ja jalanjälkiä ei näkynyt lainkaan. Laitoin täysin kerettiläisesti ensimmäiselle jäljelle pituutta 250 metriä, päiväruoan viiteen eri purkkiin ja purkit potkin hangen sisään. Ekalla jäljellä oli myös polun ylitys.. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu ja mitäpä siinä, koira lähti jäljestämään jo ennen jäljen alkua ja ensimmäisen purkin kohdalla katseli vuorotellen purkkia ja minua tyyliin, hei, täälhän on purkki täynnä sapuskaa! Syötiin purkki tyhjäksi ja kun olin laittamassa sitä taskuun, laittoi Indy nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Polun ylityksessä meni kaksi kertaa polkua edestakaisin, noin kolmen metrin verran kunnes tajusi hidastaa ja siitähän se jälki sitten löytyi, katseli välillä minua että mitäs tässä pitäisi tehdä ja kun en reagoinut mitenkään, ratkaisi asian itse. Yhden kerran hukkasi jäljen, oikeastaan tosi hyvä niin näin mitä se sitten tekee ja miltä näyttää. Oli helppo lukea koiraa ja vauhdilla etsi jäljen uudestaan ja kun löysi niin eikun matkaan. Purkit löysi kaikki ja ne naposteltiin rauhassa. En niin pitkälle ajatellut, joten ei ollut jäljen loppuun mitään palkkaa mukana, leikittiin sitten yhdellä purkilla.

Toinen jälki tehtiin noin kuukausi ensimmäisen jälkeen ja hienosti sekin meni. Enemmän ollaan tehty ihmisen etsimistä ulkoa. Lasten kanssa on helppo tehdä kun ollaan pihalla mutta nyt on tehty myös pari kertaa töiden jälkeen työkavereita hyväksi käyttäen. Mökillä tehtiin myös järven jäällä valkoisen naamioverkon avulla. Ollaan tehty lähes kaikki tuulen alapuolelta siten että oppisi käyttämään nenäänsä. Lenkeillä lasten kanssa ollaan tehty aina silloin tällöin piiloja. Jos vaan mahdollista niin piilot on ollut aina mahdollisimman peittäviä ja hyviä. Lapsista kun ei ikinä tiedä niin tässä yksi päivä Frida oli kiivennyt puuhun ja siellä alhaalla Indy ihmetteli että miten tonne pääsee. Ei siis olla otettu ilmaisuja vielä lainkaan, aina suora palkka. Puusta Frida heitteli Indylle nameja hangelle..

Esineiden etsimistä ollaan jatkettu tavalliseen tapaan. Katselin tässä yksi päivä salaa kun Frida ja Indy leikkivät. Indy toi Fridalle lelun, Frida sanoi kiitos ja Indy antoi lelun, Frida sanoi istu ja koira istui (!), Frida lähti piilottamaan esinettä parin huoneen päähän ja koira istui kiltisti paikoillaan ( tässä vaiheessa olin ihan varma että Indy lähtee heti perään), Frida tuli takaisin, näytti kädellä ja sanoi etsi. Indy lähti etsimään ja sama juttu uudestaan. Olin ihan ällistynyt, en olisi uskonut että ensinnäkin Indy tottelee Fridaa, (varsinkin kun se ei tottele mun miestä). Lisäksi että se pysyi paikallaan vaikka Frida oli monta minuuttia piilottamassa lelua.

Tuli tässä puoli vuotta Indyllä täyteen ja onhan se kasvanut ja aikuistunut. Pelkään koko ajan koska se murrosikä alkaa, onhan tässä ollut jo kaikennäköistä pientä mutta pahemmilta ollaan vielä säästytty. Tavoitteita oli vain muutama ja niistä on melkein kaikki toteutunut. Koulun puolelta vaatimuksia on myös, ne ei kaikki ole vielä hanskassa.
Omia tavoitteita oli saada koiran kanssa hyvä suhde ja niin että koira haluaisi tehdä asioita mun kanssa. Myös lasten kanssa toimiminen turvalliseksi ja niin hyväksi ettei mun tarvitse olla huolissani mitä tapahtuu jos en ole vahtimassa. Sisäsiisteys. Hihnakäyttäytyminen. Perustottelevaisuus, eli luoksetulo, paikallaan pysyminen, istu, maahan ja seiso käskyt sekä ei sanan merkitys. Seuraamisen alkeet. Etsimisessä ymmärrys siitä että etsitään ihmisiä ja esineitä sekä jälkeä. Eri alustojen, pintojen ja paikkojen sietäminen ja niissä työskentely. Erilaisiin häiriöihin tottuminen, koirakavereiden löytyminen.
Tässä mitä nyt muistan ja nuo on hyvin toteutunutkin, ollaan aloitettu kaikkia näitä, osaa ollaan tehty enemmän ja osaa liian vähän. Lisäksi ollaan harjoiteltu kyydissä oloa, eli hyppää ( tällä hetkellä vielä kiipeää) syliin tai selkään kyytiin ja siellä rauhoitutaan, kävelen vähän ja vähän haistellaan ylähyllyjä. Toko treenejä tehdään aivan liian vähän, jotenkin en osaa / jaksa ottaa siitä paineita, Indy tuntuu oppivan älyttömän nopeasti ja perusjuttuja ollaan tehty. Ohjaajana tavoitteena oli kirjoittaa, kuvata ja videokuvata paljon. Alku oli hyvä mutta varsinkin nyt on ollut sellaista härdelliä niin töissä kuin kotonakin että kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi. Omana tavoitteena oli myös miettiä tarkasti opetettavia asioita, ei siten että tehdään näin koska joku sanoo, vaan koitan miettiä miksi ja miten ja voiko sen tehdä myös muulla tavalla. Ja kun tehdään asioita tietyllä tavalla niin mitä koira silloin oppii, tuliko opetettua jotain aivan muuta vai oliko suunnitelma onnistunut.

Indy on rauhallinen kaveri jolla on suuri motivaatio tehdä ihan mitä vaan töitä. Indy on omasta mielestäni pehmeä ohjaajaa kohtaan, kuuntelee hyvin ja Indyllä on suuri halu yrittää ymmärtää mistä palkka tulee ja mitä tuo tyyppi tarkoittaa. On rakastava omaa perhettä ja kavereita kohtaan, on edelleen sylimali, suukkomali ja halimali. Vieraita ihmisiä kohtaan jonkin verran epäsosiaalinen, kuitenkin ilman aggressiota. Ei halua silittelyjä tuntemattomilta mutta sietää niitä, lähtee kuitenkin tilanteesta pois jos annetaan mahdollisuus. Ympäristöä kohtaan kovahko, ei häiriinny oudoistakaan asioista, palautuu nopeasti ja pystyy kuuntelemaan ja keskittymään häiriöiden läheisyydessä. Antaa tehdä hoitotoimenpiteet kotona ja lääkärissä hienosti. Soraviivainen koulutettava, tähän mennessä mielikuvitusta on saanut eniten käyttää remmilenkeillä vetämisen kanssa. Käyttää nenää hyvin ja siinä ainakin on onnistuttu että ratkaisee ongelmia ensisijaisesti nenän avulla.

Suurin miinus on muiden koirien kanssa toimiminen, rakastaa painimista ja on dominoiva muita koiria kohtaan. Tämä asettaa haasteita koirakavereiden kannalta, onneksi on muutama hyvä jotka ainakin vielä toimii ja leikkii Indyn kanssa. Tässä asiassa olen eniten miettinyt omaa osallisuuttani, olenko puuttunut liikaa vai liian vähän ja onko käyttäytymiseen vaikuttanut Kannuksessa koiralaumassa 7 viikkoisesta asti leikkiminen positiivisesti vai negatiivisesti. Eli oliko laumassa oleskelu pienestä pitäen liikaa vai olisiko ilman laumassa olemista Indyn käyttäytyminen vielä huonompaa? Tätähän en taida saada koskaan selville. Koitan kuitenkin päästä mahdollisimman usein leikittämään Indyä muiden, kilttien ja jämärien koirien kanssa.

Tulipa taas sekalaista tekstiä, joten nyt iltapalalle.

torstai 10. helmikuuta 2011

apulainen

Indy on aina ollut huomattavan innokas apulainen kun laitetaan takkaan tulta tai lisätään sinne puita. Heti kun takan luukku aukeaa, on kainalossa koiran kuono ja tarkasti seurataan kaikki mitä takkaan laitetaan. Tarvittaessa myös koemaistetaan puut ennen kuin ne pääsee polttoon. Johtuiskohan pentuajan paukkupakkasista, mutta oikein nautinnollisesti venyttelee tuossa takan edessä olevan laatikon päällä ja lämmittelee siinä, tulta katsellen.

Saunominen on myös ihanaa, sinne ylälauteille pitää päästä heti ja suihkussakin siinä liepeillä ihmettelee. Viimeksi oltiin koko perhe saunassa, myös Indy. Lapset juoksenteli koko ajan edestakaisin saunasta kylpyyn mutta koira makoili tyytyväisenä ylälauteella. Sauna on tähän mennessä ainoa paikka missä on nähnyt kunnon maliläähätyksen, sellaisen että hampaat näkyy viimeistä myöden ja kieli roikkuu luirona melkein maahan asti.

Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa usean esineen esineruutua. Tai no sinnepäin. Paikkana ranta-alue joka viettää loivasti ylöspäin, esineet tuulen yläpuolella. Esineinä oli vanha jälkikeppi, muovinen pussinsulkija (valkoinen), muovipötkö valkoinen, muovipussi, rannalta löytynyt haulikon hylsy ja viimeiseksi pikkuinen karvalelu.

Ollaan tehty esine etsintää erilaisista paikoista aiemmin jonkun verran, usein myös niin että lenkillä heittelen kaikkea taskuista löytyvää tavaraa tienposkeen tai rantsuun ja sitten paluumatkalla Indy poimii ne.

Nyt siis kuitenkin ekaa kertaa oli noin monta esinettä ja suht lähellä toisiaan, sellaista 5 metriä oli etäisyys. Tuuli oli aika voimakas, noin 10 m/s. Alussa sanoin etsi, ja Indy oli että mitä? ahaa, siis täällä on jossain jotain, no etitään sit. Lähti siihen pyörimään ja melko nopeasti sai kupletin juonesta kiinni ja löysi ensimmäisen esineen, eli muovinen pussinsulkija. Indy toi sen mulla ja palkaksi leikittiin taskusta löytyvällä narulelulla. Hurjat bileet pystyyn ja käytin paljon aikaa palkkaamiseen. Sitten lelu taskuun ja kysyin, löytyiskö lisää? Indy siihen että ai vielä vai? VAUTSI, ja eikun matkaan. Tähän tahtiin mentiin ja kun tuuli tuli hieman vinosti alueeseen nähden niin siirryin aina itse sen verran että koirakin siirtyi enemmän tuulen alapuolelle esineeseen nähden. En seissyt paikallani vaan siinä hiljakseen kävelin, en auttanut koiraa enkä käskyttänyt, odottelin vaan ja koira jaksoi kyllä pitkään tehdä töitä vaikka ei ollutkaan ihan helppo harjoitus.
En tosiaan tiedä menikö tämä nyt sääntöjen mukaan, teinkö jotain täysin väärin mutta mun ideana oli että koira etsii itsenäisesti ilmavainun avulla ja käyttää tuulta hyväkseen. Oltiin kummatkin tyytyväisiä treenin jälkeen joten ei se ihan persiilleen varmaan mennyt.

Uusia kikkailuja taas odotellessa!

perjantai 4. helmikuuta 2011

pihahommia

Oltiin pihalla puuhailemassa kaikennäköistä ja otin muutaman kuvan. Kuvassa näkyviä puutikkaita virittelin lumipenkkaa vasten sekä polun yli kuten näkyy ja kiipeiltiin niitä pitkin. Kiipeiltiin myös nurin käännetyn kottikärryjen yli, autokatoksen kivetyksen reunaa pitkin, kompostin yli ja isolla lumikasalla. Siis me kaikki, niin kivaa oli että siellä mentiin minä, Timi ja Indy vaikka koiraa varten tää ikäänkuin tehtiin.. =D

Valitettavasti en kyennyt kuvaamaan ja ohjaamaan koiraa samanaikaisesti joten suorituksista ei ole kuvia, mutta ihan kivasti meni. Ei ole vielä tullut vastaan sellaista alustaa tai paikkaa minne Indy ei olisi suostunut menemään ja niitä ollaan yritetty aktiivisesti koluta niin töissä kuin kotonakin.

Ensin riehuttiin jalkapallolla, jonka kanssa yritin saada enemmän pitämistä ja pitkäkestoista kevyttä taistelua aikaiseksi. Irrotus on suht hanskassa ja opetin sen aikoinaan niin että lelu pidetään paikallaan siten että kaikki toiminta lakkaa ja koira ei myöskään pysty palkkautumaan itsekseen lelun jäystämisestä. No tämähän toimi vallan upeasti ja liitin siihen vihjeen eli käskysanan kiitos. Tästä seurasi pienehkö ongelma joka ilmenee kun esineestä pitäisi vaan pitää kiinni rauhassa ja pitkään, eli silloin Indy tulkitsee että nyt pitäisi irrottaa. Tätä olen lähtenyt korjaamaan niin että vain käskysanasta irroitus saa aikaan uuden leikin ja jos päästää ilman käskyä irti, lähtee lelu karkuun eikä sitä oikeasti saa kiinni eikä siis siten pääse taisteluleikkimään, mikä on Indystä se kaikista kivoin juttu. Tämä on toiminut aika hyvin ja pitäminen on parantunut huomattavasti! jee!

Otettiin myös pitkästä aikaa haukkumista, se lähtee aika nopeasti ja yritän palkata vain matalampaan käskytyshaukkuun, en sellaiseen ikävän kimeään malihaukkuun ollenkaan. En ole hirveästi viitsinyt haukuttaa kun yleensä pääsen treenailemaan tässä omassa pihassa vain iltaisin ja naapuruston äidit ja isät jotka nukuttaa lapsiaan ei välttämättä niin diggaile mun ilmaisutreeneistä.. hih. Jostain syystä tarjoaa kovasti sitä että menee maahan ja sieltä haukkuu, mutta sama kai toi missä asennossa se tässä vaiheessa siellä on.

Niin siis kiipeilyjutskat palkkasin sitten jalkapallolla myöskin. Ensin palkkasin namilla, mutta sitten se vaan mennä tohelsi käden perässä ja tuijotteli mua eikä jalkojaan joten vaihdoin siihen että pallo kainaloon ja kun on rauhassa mennyt kiipeilyt niin sitten pallo lentää liikkeen suuntaan ja siellä saa peuhata sen kanssa.
Indy ei oikeastaan itsekseen rallattele esineiden kanssa vaan enemmän se on sitä että tuo sen mulle ja sillä pitäisi sitten leikkiä. Parempi kuitenkin näin päin, pysyy tuominen siinä sivussa hyvässä jamassa.

Tulipas taas tekstiä, tähän loppuun pari kuvaa kaveruksista.




torstai 3. helmikuuta 2011

naksuttelua

Kannuksessa ollessa tuli hauska koulutehtävä, opeta koirallesi temppu 15 minuutissa. Tempun sai nostamalla lapun purkista jonne opettaja oli avuliaasti listannut kasan temppuja. Meille Indyn kanssa tuli nenän maahan laittaminen. Kaverit sai tuolin alta ryömimisen, takajalan nostamisen ja masentuneelta näyttämisen. Vain neljä koiraa siis mukana.
Ollaan kosketusalustaa tehty joten lähtökohta oli valmiina. Kosketusalustalla aloitin aikaisemmin vahvistamaan ensin nenäkosketuksen, sitten tassun ja uusin vaihtoehto oli maassa siten että alusta oli etutassujen välissä.
Tästä oli helppo lähteä ja koira olisi oppinut tempun pienemmässäkin ajassa jos olisin itse ollut taas kerran tarpeeksi nopea ja palkannut oikea-aikasesti.
Temppuun piti liittää myös käsky ja valitsin nenä, mikä kuulosti joo hauskalta sillä hetkellä mutta työkäyttöä ajatellen olisi ollut parempi esimerkiksi näytä. No sen nyt voi vaihtaa vielä.
Suorituksen jälkeen tuli hyviä kommentteja, joista tärkeimmät oli että voin vahvistaa naksulla vielä siinä vaiheessa kun koira syö edellistä namia nenä siinä kosketusalustan päällä. Toinen hyvä oli että kun kaivan namikasaa taskusta niin siksi aikaa alusta pois, koska en ole tarpeeksi nopeasti palkkaamassa jos tarjoaa just silloin kun hidastelen itse ja siinä tulee hyvä luonnollinen tauko tekemiseen. Ja vielä kolmas että palkan suunta vielä tarkemmin oikeasta paikasta, nyt seisoin ja palkka tuli alhaalta mutta vielä alempaa ja alustan päältä olisi tehostanut oppimista.
Tein viimeisen pätkän vielä korjaten edelliset ja hyvinhän se meni! Indy on kyllä loistopoitsu =D

Unohdin eilen naksun töihin ja harjoiteltiin illalla kotona takaosan käyttöä yes-naksusanan voimalla. Ei se niin vahva ole kuin naksu mutta oikein käytettynä toimi ihan hyvin ja kun harjoitus oli jo tuttu niin auttoi asiaa. Eli tehtiin sitä mikäköhän sen nimi oikeasti edes on, no sitä että koiran etu tai takatassut on alkuun vaikka ämpärin päällä ja takaosalla astutaan ristiin, pyöritään siinä ympäri ja tarkoituksena on että koira ymmärtäisi takajalkojen käytön. No kokeilin ensimmäistä kertaa tuollaisella pehmeällä tasapainotyynyllä tätä hommaa ja siinä lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, joutui oikeasti tarkkaamaan että etujalat ovat tyynyn päällä ja siinä tutisemaan lihaskontrollia harjoitellen samaan aikaan.
Meni niin helposti etujalat että kokeilin josko ymmärtäisi takajalatkin. Pieni houkuttelu niin että toinen takajalka oli tyynyn päällä ja naksusana heti kun nosti toisen jalan ilmaan. Nopeasti hoksasi että kummatkin pitää olla tyynyllä ja sitä sitten vahvistin.. Kun sekin meni niin helposti niin otettiin etujaloilla muutama askel ristiin siten että takajalat pysyivät tyynyn päällä. Hih, hauskaa oli!!

Tänään piti lähteä jälkeä kovalla alustalla aloittamaan, oli raejuustot valutettu ja pakastettu mutta ilmojen herra päätti toisin ja kun maassa oli viitisen senttiä loskaa niin päätin siirtää jälkitreenit taas kerran hamaan tulevaisuuteen.
Töissä harjoiteltiin vain rauhoittumista. Pikkupentuaikana tein paljon kaikenlaista kivaa sisätiloissa ja vaikka Indy onkin suhteellisen rauhallinen malinois niin nyt olen ruvennut kollegan innoittamana rauhoittamaan nämä tavallisimmat oleskelupaikat harjoituksilta että malttaisi relata vaan kun ei mitään tapahdu. Ei sen kummempaa harjoitusta kuin siinä jutustelun aikana Indy sai köllötellä valitsemassaan asennossa mun jaloissa, muualle ei ollut asiaa ja pyysin aina takaisin jos meinasi lähteä. Hyvin tyytyi kohtaloonsa, "palkkasin" rapsuttelulla ja rauhallisella silittelyllä sekä kehulla alussa ja siihen se jäi köllimään. Tämän harjoituksen alku oli viime viikolla Kannuksessa kun Indy ja Turo, keskikokoinen snautseri uros, olisivat painineet koko valveillaoloaikansa mutta päätettiin Jarin kanssa että nyt ei painita ja näinhän ne kaverit rauhoittuivat köllimään vieretysten kun ei kerta saanut painia, höh.

Mitäs muuta ollaan tehty, juu hakutreeneissä käytiin lauantaina. Indy oli oikein reipas ja mikäs oli ollessa kun palkaksi oli kanan sydämiä. Luulin ottaneeni koululta kanan kivipiiroja mitkä on helppo laitella saksilla sopiviksi paloiksi, mutta noita sydämiä tulikin matkaan. Niitä en viitsinyt käydä saksimaan, ovat aikas yäk kamaa ja liian isojakin mutta maistuivat ilmeisen hyvin kakaralle. Treeneissä otin 2 x 2 piiloa, joista ensimmäinen oli juokseva ukko ja toinen valmiiksi piilossa. Vauhti oli valtava ja into myös, malttaa kuitenkin rauhoittua lähetykseen. Valmiiksi piilossa olevan ukko oli ekalla kerralla naamioverkon alla, ei haitannut lainkaan, ollaan kerran aiemmin tehty Fridan kanssa naamioverkolla hakua. Tuulen alapuolella ollessa lähti valmiiksi piilossa olevalle ukolle hyvin, mutta kun oltiin yläpuolella niin tarvitsi pienen vilkutuksen maalimieheltä että muisti missä hommissa sitä oltiinkaan. Aivan loistava ukkolainen oli treeneissä!

Niin tosiaan esineitä olen tehnyt silleen että tiputtelen aamulenkillä esineitä ja kun tullaan takaisin niin katsotaan jos Indy tajuaa ottaa hajun. Tämä toimii hyvin, yleensä pari kolme esinettä olen jättänyt tai pyytänyt muita piilottamaan sillä aikaa kun ollaan lenkillä. Indy nappaa hyvin hajun ja lähtee etsimään, isoja lumikasoja etsiessä pyörii vielä tosi paljon mikä johtuu todennäköisesti tuulen pyörimisestä kasan ympärillä vaikka millä tavalla. Olen tehnyt niin että ensimmäisenä vastaan tulee lelu jolla sitten leikitään kun on sen tuonut, sitten vaikka avainnippu, purkin kansi, huulirasva tms ja palkkaan sillä ekalla lelulla leikkimällä kun on tuonut esineen mulle. Joskus olen tehnyt toisinpäin, eli niin että ensin on esine, mutta tuntuu että lähtee vauhdikkaammin etsimään ja kiinnostuu paremmin hajusta kun ekana esineenä on lelu. Lopuilla esineillä ei sitten ole väliä, rauhallisesti etsii ja tuntuu olevan motivoitunut etsintää kohtaan. Kaikki on tähän mennessä tuotu pois.
Tällaista tällä kertaa, tuntuu että tuo on vähän rauhottunut siitä pikkupentuajan riekkumisesta, nyt vaan murrosikää odotellessa.. Hiphei!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

koiranelämää

Kävin mutkan Imatralla opiskelemassa koiraa ja Indy majaili Kannuksessa Martan, Nuutin ja Miinan huomassa. Suurkiitos Martalle Indyn hoidosta! Kun hain Indyä hoitopaikasta, oli kaveri kasvanut pituutta ja korkeutta. Tunnisti kuitenkin ja kiipesi syliin, taitaa olla että emännälle oli rankempi paikka kuin koiralle tämä puolitoista viikkoa.

Lisäsin muutaman hyvän linkin tuohon sivun laitaan, paljon mielenkiintoista luettavaa.

perjantai 14. tammikuuta 2011

tunnustus

Huoh, pakko tunnustaa. Olen jotenkin onnistunut opettamaan Indyn vetämään remmissä. Ja kun niin kauheesti olen yrittänyt päinvastaista niin ei. Siis eihän tää peli ole vielä menetetty, koira on vasta 4 kuukautta vanha, mutta kyllä ahdistaa välillä. Toinen taktiikka on menossa, ensin tein niin että kun koira vetää se ei pääse eteenpäin ja kun remmi löystyy ja koira ottaa kontaktin niin kehuin ja matka jatkui. Myös kehuin ja palkkasin satunnaisesti kun käveli nätisti remmi löysällä, tosin en ole varma yhdistikö palkan vetämättä olemiseen vai johonkin muuhun, esim ympäristötekijään tai katseen suuntaan. Myös pahimpina hetkinä käveltiin ympäriinsä kuin heikkopäiset, siis aina kun remmi kiristyi, lähdettiin toiseen suuntaan ja sitä siksakkia sitten vedettiin niin että maine naapurustossa varmasti vaan kasvoi.
No nämä ei nyt tuntuneet toimivan ja osittain epäilen sitä että koira ei oikeasti yhdistänyt palkkaa ja löysää remmiä. Jotakin ainakin tein väärin. Nyt taktiikkana on vain pysähtyä ja odottaa kunnes koira löystää remmin itse ja silloin matka jatkuu. Tämä on ehkä selkeämpi mutta vähemmän palkitseva tapa. Tuntuu toimivan ainakin osittain, kuitenkin luulen että osa vetämisestä on vain sitä kauheaa pennun kiirettä eteenpäin ja juttujen perään. Tietenkin asiaa ei ole auttanut mieheni joka ei aina jaksa keskittyä vetämisharjoituksiin ja omat lapset joiden kanssa kun lähtee lenkille niin joutuu keskittymään muuhunkin kuin pelkkään koiraan. No joo, mun syytähän tää koko soppa on, mut kivampi jos ei olis ainoa syypää..

Indyllä alkaa maailma aueta ja ei tahdo enää pysyä pihalla vapaana, meillä ei ole aitaa pihalla ja vaikka olisikin niin toi metrinen lumikinos kyllä olisi jo haudannut sen alleen. Aamulla Indy kävi itsekseen tuolla 100 metrin päässä ohikulkijalle räkyttämässä ja illalla uudestaan rallitteli pitkin katua ja silleen. Ei hyvä juttu, joten koira ulkoilee tästä lähin enää pannassa ja pitkässä liinassa, myös pihalla. Ei pienintäkään merkkiä että olisi arka tai jännittäisi tilanteita, päinvastoin korvat pystyssä painaa ja semmonen pennun räkytys päälle. Onneksi kontaktia ollaan tehty paljon, sen avulla ohitellaan kaikki, sauvakävelijät, autot, muut koirat jne. Huomenna mennään kaupunkikävelylle katselemaan suuren cityn (hah) ihmeitä, harmi että superherkut eli pakastetut kanan kivipiirat loppui jo aikoja sitten. Tai kontaktilla kyllä mutta niin että Indy on sivulla perusasennossa ja sieltä saa katsella tulijaa, katsoo kohdetta, sitten itsenäisesti minua ja palkkaan. Saa siis katsella niin kauan kun pysyy nätisti paikoillaan, tarkoitus ei suinkaan ole estää koiraa näkemästä tai tottumasta erilaisiin asioihin vaan rauhoittaa niin Indy kuin vastaantulijakin ja sitten luvan kanssa käydään moikkaamassa.

maanantai 3. tammikuuta 2011

hassutteluja

Indy on keksinyt kaikkea hauskaa lähiaikoina. Katseli ihmeissään kun paperi katosi pönttöön veden mukana ja hetken kuluttua oli hakenut lattialta roskan, laittanut sen pönttöön ja katseli minua pää vinossa että no? nauroin hetken ja selvästi pyynnöstä vetäisin ja taas Indyllä oli ihmettelemistä kun roska oli hävinnyt pöntöstä.

Annoin lusikan Indylle leikittäväksi ja pentu kävi tarjoamassa sitä kaikille huoneessa olijoille vuorotellen. Kun ei kellekään lusikka kelvannut niin vei sen takaisin pöydälle.

Rupesin laittamaan kenkiä jalkaan niin toiseen oli laitettu munakennon palanen ja toiseen vanha jälkikeppi joka toimii nyt Indyn pureskeluleluna. Kengät olivat täsmälleen samassa asennossa mihin ne olin jättänytkin.

Selvästi on mielikuvitusta kaverilla..