Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Puhallusvilla

Huh, mihin tämä aika oikein hujahti?

Jossain vaiheessa oli vaan tehtävä päätös ja tilattava puhallusvilla. Ja sitten tietysti tulikin kiire. Yllättävän paljon pieniä kohtia oli viimeisteltävä että saatiin kaikki valmiiksi puhallusvillan tulla. Villatoimittaja Tammisaaresta oli kyllä oikein avulias, ja päivää olisi voinut muuttaa lyhyelläkin aikavälillä. Päätettiin kuitenkin tehdä pari viikkoa pidempää päivää raksalla että saatiin kaikki valmiiksi.

Rossipohjan alaosaan tulee kovalevyt. Myös sinne täyteen ahdettuun tekniseen tilaan. Kaikkien putkien tuonnit maasta rossipohjan läpi eristetilaan muodostivat sellaisen palapelin ettei selvitty ilman reilua kirosanavarastoa ja muutamaa ylimääräistä lepotaukoa raksasta ja siitä rakennuskumppanista. Miten voikaan olla noin julmettu määrä kaikenlaista johtoa? Viime talossa oli vain yksi sähkökaappi ja nyt niitä on kolme. Suurinpiirtein saman kokoinen talo on nyt tulossa, ja tekniikkaakin saman verran, ei tässä mitään älykotia kuitenkaan rakenneta?!





Vielä viimehetken askarteluja lisäsi takan ja kiukaan valujen eristämiset, niistä ne kinkkisimmät paikat oli jääneet viimeiseksi. Sekä tietysti se kirottu kuraeteinen. Tai siis sen valu. Siitäkin selvittiin, tietty älykkäämmät olisi varmaan ensin ruuvanneet sinne valun alapuolelle ne kirotut kovalevyt kiinni.




Toisen piipun pellitykset saatiin paikalleen viime hetkellä, kevyttä puhelinahdistelua kohdistettiin peltimieheen, mutta katto oli pakko saada vedenpitäväksi ennen puhallusvillan tuloa.


Ettei olisi liian vähän hommia ollut, niin päätin askarrella tyttäreni avustuksella vintin lattian ylijäämälankuista.  Lankkujen alle laitettiin tervapaperi, lähinnä ettei pöly ja muruset tipu lankkujen raoista välipohjaan.
Saatiinpahan vihdoin säilytyspaikka kaikelle roinalle. Todellisuus on roinaa siellä ja täällä, kaikki nämä piti saada jonnekin järkevästi ennen puhallusvillan tuloa.

Väliseiniä tehdessä huomattiin ettei osa puutavarasta ollut riittävän ilmavasti varastoitu ja osa hirsipaneeleista oli päässyt todella pahasti homehtumaan. Siitäkin syystä yritetään saada kaikki ylijäämäpuu pihalta pois ja hyötykäyttöön.







Vihdoin oli kaikki (tai niinhän me luultiin) valmista, ja sovittuun aikaan pihaan kurvasi Ekovillan auto ja kaksi miestä. Eipä aikaakaan niin oli miehet hommissa ja hyvin pienistä koloista toinen miehistä paineli yläpohjaan ja siellä ryömien eteni. Onneksi oli maskit ja suojat päällä, järkyttävän pölyistä puuhaa näytti olevan. Vajaassa kahdessa päivässä tuli valmista. Toinen miehistä kertoi säästäneensä meiltä ison remontin, hän oli huomannut teippaamatta jääneen iv-läpiviennin ja teippasi sen kunnolla. Jos siitä olisi päässyt kondenssivesi kastelemaan villat, olisi ollut iso remontti tiedossa viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Nyt vaan toivotaan että kaikki muut läpiviennit on kunnolla teipattuja. Itse teippasin jo aiemmin muutaman teippaamatta jääneen, onneksi hän huomasi vielä tuon yhden. 




Seuraava homma olikin aukkojen teippaaminen katoista ja lattian puhallusvillan tiivistäminen. Rakensin ohjeiden mukaan tuollaisen rimpulan jolla saa nuo välit taputeltua tiiviimmiksi. Lattiavasojen päältä pitää villat harjata pois että saa sitten paperit ja koolaukset laitettua. 



Onni on appivanhemmat jotka tykkäävät tehdä hommia, itse lähdin työviikolle ja sillä aikaa oli maagisesti villat tiivistetty ja harjattu lattiavasojen päälliset. Papereiden ja koolausten laittaminenkin on jo hyvässä vauhdissa. 

Välillä oli pakko huoahtaa ja huilatakin. Siellä ennen horisonttia näkyy kaksi pistettä, lapset kahlaamassa. Muistakaahan muutkin rakentajat välillä pitää taukoa, sitten taas paremmin jaksaa. Jaksaa sitä raksaa, rakasta kumppania, arkea ja töitäkin paremmin. 









maanantai 3. heinäkuuta 2017

Tiput


Reilu vuosi sitten sain ensimmäisen kanani naapurilta, ja Näpyksi myöhemmin nimetyllä kanalla oli silloin tiput alla. Kanat, ainakin nämä meidän maatiaissekoitukset hautovat vaikka tyhjää pesää sen kolme viikkoa joka tipujen kuoriutuminen kestää ja sitten aloittavat taas normaalisti munimisen. Hyvin säännöllisesti kanamammoihin iskee hautomakuume, ja kevään korvalla katselin että seuraavaan hautomakuumeeseen voisi antaa kanojen hautoa tipuja. 

Niin sitten miettimään eri kanarotuja. Kaipasin parveen erirotuisia kanoja, joten tilasin facebookin Munanetti-keskustelupalstan kautta ystävällisiltä ihmisiltä kahden eri rodun siitosmunia, Light Sussexeja sekä Araucanoja. Jälkimmäiset munii vaaleansinisiä munia, ja nekös olisi hauska lisä vaalean- ja tummanruskeiden munien seuraksi. Sussex on enemmän liharotu, mutta munii kuitenkin säännöllisesti.

Kun rouvat taas asettelivat itseään hajamielisen näköisinä pesiin istumaan, pyysin kiireellä kasvattajia lähettämään munia. Munat tuli perille postitse hyvin pakattuina, vain kaksi munaa oli mennyt rikki matkalla. Rouvat olivat potpotuksesta päätellen ihastuksissaan kun saivat ison kasan munia alle ja ihan luvan kanssa hautoa. Yleensä kerään munat pois, koska kukot ovat kanojen sukulaisia. Sisäsiittoisuus ei kuulemma linnuilla ole niin kauhea asia, mutta onhan siinä omat ongelmansa. 
Näppy ja tyttärensä Nirppa etummaisessa pesässä ja Riitta-rouva taaimmaisessa. Riittaa ei varsinaisesti vielä haudotuttanut, mutta kun Nirppa halusi olla mammansa kanssa samassa pesässä hautomassa, niin Riitta tilanteen nähdessän päätti ruveta hautomaan. Käsittämätöntä!



Samoihin aikoihin meillä oli kettu / supikoira / irtokoira / joku muu, mikä? käynyt hätyyttelemässä kanoja ja kukot menettivät pyrstösulkansa puolustaessaan kanojaan. Ainakin toivon että kukot oli hoitaneet hommansa kuten kuuluukin. Tässä tuoksinassa luulin yhden vaalean kanan kadonneen. Iltalaskennoissa aina välillä vaaleita kanoja oli viisi ja välillä neljä. Meillä kanat ulkoilee pihalla vapaana päivisin, joten laskeminen pitäisi tehdä kun kanat on menneet iltapuulle. Yhtenä aamuna hoksasin että yksi lähtee vähän syrjemmälle yksin ja piti sellaista keskustelupotpotusta mennessään. Harvemmin ne yksin juttelevat, joten lähdin varovasti seuraamaan kanaa. Ei se kauas mennyt mutta sellaiseen tiheikköön etten löytänyt sitä. Aavistelin jo silloin että sieltä se tulee kolmen viikon päästä tipujen kanssa ja näinhän siinä kävi. Löysin piilopesän parin viikon päästä koiran avulla, mutta päätin antaa hautomisen jatkua. Sitten yhtenä päivänä kävin tarkistamassa tilannetta ja siellä oli tiput kuoriutuneet, piipitys käynnissä, mutta yksi tipu retkotti kylmentyneenä pesän vieressä. Ei muuta kuin kana ja tiput häkkiin ja kanalaan ja kylmennyt tipu tehohoitoon sisälle.


Lämmitettiin tipunen hiustenkuivaajalla, ruiskulla hunajavettä nokkaan ja lämmittelyä sylissä.





Yön tipu vietti mun kainalossa, nokkien aina välillä kainaloa parempaan asentoon. Aamulla opeteltiin syömään ja sitten sitä mentiinkin jo sellaista vauhtia sohvaa pitkin että kävin viemässä tipun emonsa siiven alle hoitoon. Harkitsin jo vaihtoehtoja miten saan tipin otettua järkevästi mukaan töihin.. Tipulla turvallisin olo on tuolla käden alla, se simuloi kanan siiven alla olemista mukavasti. Yöllä peiton alla kainalossa oli myös mukavaa, mitä nyt pari kertaa heräsin juottamaan hunajavedellä varmuuden vuoksi. 



Samoihin aikoihin rouvakolmikko oli saanut urakkansa päätökseen ja koettiin pieniä paniikkihetkiä kanalassa kun meinasi häkit loppua kesken. Päädyttiin kuitenkin laittamaan kaikki kolme tipuineen samaan koirahäkkiin ja siellä niitä tipuja sitten yhdessä hoidettiin ja opetettiin kanojen tavoille. Videolla ensimmäiset makaronihepulit.




Tässä yksi edes sinnepäin onnistunut otos, kun tipuja on paljon ja hoitajia kolme, on aina joku liikkeessä ja väärässä paikassa. Alussa laitoin muut kanat pikkukanalan ja ulkoaitauksen puolelle päiväksi ja yön olivat sitten samassa tilassa siten että tiput ja mammat oli häkeissä turvassa. Tänään sitten yhdistin porukat ja hienosti meni. 



Tässä Papukaija (poikani nimeämä) salatipujensa kanssa.


Ja siinä vieressä ylpeä iskä katselemassa jälkikasvuaan. 


Että hieman hektistä aikaa ollut, raksapäivitykset saa nyt hetken odottaa, mä vietän raksalta ja töistä liikenevät pienet hetket katselemassa pieniä tipusia <3