Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 31. maaliskuuta 2011

kuveja

Näistä kuvista tuli melkein tippa linssiin, näkymä säilyy samana vaikka koira on vaihtunut. Timi heittelee lunta/ jäätä/ hiekkaa/ kiviä / jotain muuta, mitä? mereen ja koira katselee tai pyydystää. Ranta on tossa ihan lähellä ja koko porukan suosikkimesta, melkein joka lenkillä päädytään jollekin rannalle, tämä niemi on sen verran kapea. Tällä hetkellä on upeaa seurata muuttolintujen saapumista, ei heti tule mieleen muita yhtä hienoja hetkiä kun tänään aamulenkillä ollessa laulujoutsen pariskunta laskeutui kaulat suorina kailottaen rantaveteen.

Poikaa ei linnut juuri kiinnosta paitsí että joojoo ne laulaa. Indyä kiinnosti enemmänkin Timin kanssa leikkiminen joten sain itsekseni ihailla joutsenia ja haahkoja. Kyhmyjoutsenia täällä on riesaksi asti, mutta nuo laulujoutsenet on kyllä komeita.

Tehtiin pihalla puroja ja pelattiin sählyä. Indy pelaa myös innokkaasti, se kyllä tietää ettei saa syödä sählypalloa, joten käy hakemassa itselleen toisen pallon mitä pitää suussaan ja sitten käyttää röyhkeästi jalkojaan sääntöjen vastaisesti pallon pyydystämiseen. Tämä voittaa jopa pihan ohi kävelevät koirat!!! Meillähän ei edelleenkään ole aitaa ja koira on tuossa pihalla vapaana silloin kun olen itse pihalla. Lisäksi ainoa lumeton kohta pihasta on autotallin edusta, joka on siis kadun varressa. Tässä kun pelailtiin ja ohi (yritti ) kulkea naapurin 4 kk espanjan vesikoira niin Indyä ei koira kiinnostanut pätkääkään. Toinen olisi kyllä ilmeisesti jäänyt mielellään meidän kanssa pelailemaan..

Koira on yllättävän väsynyt, mutta itseasiassa oltiin tänään yhteensä 5 h pihalla ja siihen lenkit päälle. Itekin kaaduin sohvalle kun sain koko poppoon ruokittua.
Suorastaan kateellisena luin muiden kannuslaisten blogeja, siellä pääsevät reenaamaan toistensa kanssa paljon ja taso on sen mukaista. Me yritetään suurinpiirtein saada hommat kuosiin etsintöjen osalta, perushallinta ja muu käyttäytyminen kuntoon mutta tarkemmat tokoilut jää kyllä haaveeksi. Huoh.



Niin niitä kuvia lähdin laittamaan muutaman. Yhdessä ollaan Indyn kanssa pari viikkoa sitten töissä, saareen päästiin vielä kävelemään vaikka (meitä painavammat) kaverit meni jo jään läpi. Nää on kaikki kännykällä otettuja joten laatu ei päätä huimaa..

tiistai 29. maaliskuuta 2011

pikku päivitys

Ihan pakko laittaa pieni juttu tänäänkin, kuuntelin tuossa sivukorvalla kun kolmevuotias poikani komenteli koiraa. Istu, istu, istu ja kun katsoin niin siellä koira istui ja tarkkaavaisena odotti että poika heittää lelun.

Pihalla on ollut melkein ongelmaksi asti lumileikkejä. Indy riehaantui tietenkin aivan älyttömästi kaikesta heittelystä, lapioinnista, kolaamisesta jne ja yritin ensin kieltää lapsilta lumen heittelyä ja opettaa miehelle kolaustekniikkaa. Eihän siitä mitään tullut, joten sitten aloitettiin luopumisen harjoittelu myös lumenheittelystä. Tämä toimi hyvin ja nyt kun lapset heittelee lunta, Indy odottaa kiltisti eikä rynni hanskoille tai sikaile muuten. (Miehen kanssa oli vaikeampaa..) Tänään sitten pihalla ihmettelin kun poika komentaa siellä istu, istu. Kävin kurkkaamassa niin siellä oli pojilla lumileikit menossa. Timi komensi Indyn istumaan, otti lunta lapioon ja heitti sen. Jos Indy lähti ennen kuin Timi kerkesi heittää, tämä sanoi tiukasti Ei, ja uudestaan, istu! Oli aika hauska katsella, enkä jaksa miettiä onko tuosta jotain haittaa tulevaisuudessa.

Päiväruoka käytettiin eilen aloitetun tempun harjoitteluun. Muisti hyvin alun ja yllätyin täysin kun yhtäkkiä tarjosi koko kierroksen pyörähtämistä. Taas kerran tuli todistettua että kyllä koira oppii jos vain ohjaaja tajuaa kertoa tarpeeksi selvästi mitä tänään tehdään. Koitetaan huomenna uudestaan, jos toimii niin ylihuomenna nimeän tempun ja sitten aloitellaan seuraavaa.

Mukana kulkemisen harjoittelu ollaan aloitettu myös. Mukana kulkeminen siten että Indy katsoo eteenpäin, kuitenkin kuuntelee mitä sille sanotaan, ei siis seuraaminen vaan väljempi mukana pysyminen, pitäisi keksiä hyvä käskysana kyseistä hommaa varten. Lenkillä ollaan tehty ja aika hyvin tarjoaa sitä itsekin.

Lumien sulamista odotellesta meillä on ilmeisesti temppukausi menossa. Ei paha!

ahkerointia

Nonni, nyt ollaan vähän petrattu myös tottiksen saralla. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin nakeilla perusjuttuja mutta otin vauhtia ja iloa tekemiseen mukaan. Indy syttyi hyvin ja siitä näki että täähän olikin hei kivaa!!

Hakua ollaan tehty melkein joka päivä, lenkkien ja pihapuuhien yhteydessä. Yritetty panostaa siihen että pääsisi tuulen alta etsimään hajun itsenäisesti ja siitä suoraan kokonaan tai osittain piilossa olevalle maalimiehelle ja suora palkka. Tykkää tehdä ja ilmaisee löytäneensä hajun hyvin selvästi työskentelemällä nenällä.

Päästiin rakennusetsintää tekemään Meltolaan. Ensin käytiin tutustumassa rakennukseen, joka on kaksi kerroksinen kerrostalo kellarilla, kaikki huoneet täynnä romua. Indy oli tutustumiskierroksella omasta mielestään etsimässä esineitä, nenä kävi ja kaikki nurkat halusi tarkistaa. Oli vauhti päällä mutta kuitenkin kuunteli! Tutustumisen jälkeen otettiin kaksi kierrosta etsintää joissa ensimmäisessä mm oli puoliksi piilossa ja toisessa kokonaan piilossa. Teki hyvin töitä, mutta selkeästi oli etsimässä myös esineitä. Johtuu tietenkin siitä että ollaan tehty pääosin sisällä esine etsintää ja ulkona ihmisiä ja esineitä.

Olen silloin tällöin soitellut koululle ja kysellyt neuvoja, taas oli sellainen hetki. Aiheena esineet, olen etsityttänyt ihan kaikennäköisiä esineitä ja randomina (ei koskaan hyvä idea..) otin matkaan leathermanin varustevyöstäni. Kokeilin nopeasti jos Indy suostuu sitä kantamaan ja hieman epämiellyttävältä näytti mutta nosti kuitenkin sen maasta ja antoi minulle. No eikun etsintää tekemään. Persiillehän se meni. Ensimmäisenä haistoi ja löysi juuri leathermanin, ei siinä muuten mitään, mutta kun Indy näki mikä esine oli kyseessä, paineli  ihan pokkana siitä yli eikä tuonut sitä. Voihan räkä. Noin puolivälissä etsintää löysi sen uudestaan ja ilmaisi, muttei edelleenkään nostanut sitä, en kiinnittänyt siihen juuri huomiota mutta palkkasin normaalisti ja yhdessä ihmeteltiin että mikäs se siellä olikaan. Tästä siis huolestuneena soittamaan Miikulle ja onneksi sain taas hyviä neuvoja. Muu etsintä meni hyvin, ollaan vielä etsitty vapaana ja tällä kertaa oli turhan paljon juoksentelua mutta kuitenkin etsii itse melko hyvin kaikki paikat ja tarkentaa pyynnöstä. Lukee hyvin paljon rintamasuuntaa ja sillä voi hyvin ohjata tarvittaessa mutta saa myös olla tarkkana omasta kropastaan ettei tule rajoittaneeksi aluetta.

Tein myös sheippausta pitkästä aikaa. Tai miten tuo nyt pitäisi sanoa, sheipattiin, sheippasin. No ihan sama. Kuitenkin naksulla lähdin sheippaamaan temppua jossa koiran olisi tarkoitus pyörähtää itsensä ympäri. Aloitin kriteerinä pään liike ja sen tajusi hyvin, tarjosi kaikennäköistä muutakin. Yritin tehdä analyysiä mitä olen opettanut naksulla ja lopputulos oli melko surullinen. Pääsääntöisesti olen houkutellut tai käyttänyt kosketusalustaa tai vastaavaa saadakseni esille liikkeiden alut, vain vähän mutta puhdasta sheippausta tuskin on tehty yhtään. Tästä suivaantuneena nyt ruvettiin tekemään puhdasta temppuilua ilman sen tärkeämpia tavoitteita, kunhan koira oppii ja ohjaajakin ehkä jotain..

Laitan tähän pari kuvaa Pepestä ja Indystä lenkillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta Pepe on ihan loistava! Laittaa Indyn järjestykseen jos on tarvis, mutta kuitenkin tykkää painia ja hepuloida tuon riiviön kanssa. Ja me saadaan parantaa maailmaa sillä aikaa Jennyn kanssa.. =D



keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa saan taas kirjoitettua. Tässä välissä ollaan tehty kaikenlaista, pääosin etsintää. Tottistelu on jäänyt valitettavasti liian vähälle. Tein kaksi jälkeä metsään, on ollut kunnon hankikanto ja jalanjälkiä ei näkynyt lainkaan. Laitoin täysin kerettiläisesti ensimmäiselle jäljelle pituutta 250 metriä, päiväruoan viiteen eri purkkiin ja purkit potkin hangen sisään. Ekalla jäljellä oli myös polun ylitys.. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu ja mitäpä siinä, koira lähti jäljestämään jo ennen jäljen alkua ja ensimmäisen purkin kohdalla katseli vuorotellen purkkia ja minua tyyliin, hei, täälhän on purkki täynnä sapuskaa! Syötiin purkki tyhjäksi ja kun olin laittamassa sitä taskuun, laittoi Indy nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Polun ylityksessä meni kaksi kertaa polkua edestakaisin, noin kolmen metrin verran kunnes tajusi hidastaa ja siitähän se jälki sitten löytyi, katseli välillä minua että mitäs tässä pitäisi tehdä ja kun en reagoinut mitenkään, ratkaisi asian itse. Yhden kerran hukkasi jäljen, oikeastaan tosi hyvä niin näin mitä se sitten tekee ja miltä näyttää. Oli helppo lukea koiraa ja vauhdilla etsi jäljen uudestaan ja kun löysi niin eikun matkaan. Purkit löysi kaikki ja ne naposteltiin rauhassa. En niin pitkälle ajatellut, joten ei ollut jäljen loppuun mitään palkkaa mukana, leikittiin sitten yhdellä purkilla.

Toinen jälki tehtiin noin kuukausi ensimmäisen jälkeen ja hienosti sekin meni. Enemmän ollaan tehty ihmisen etsimistä ulkoa. Lasten kanssa on helppo tehdä kun ollaan pihalla mutta nyt on tehty myös pari kertaa töiden jälkeen työkavereita hyväksi käyttäen. Mökillä tehtiin myös järven jäällä valkoisen naamioverkon avulla. Ollaan tehty lähes kaikki tuulen alapuolelta siten että oppisi käyttämään nenäänsä. Lenkeillä lasten kanssa ollaan tehty aina silloin tällöin piiloja. Jos vaan mahdollista niin piilot on ollut aina mahdollisimman peittäviä ja hyviä. Lapsista kun ei ikinä tiedä niin tässä yksi päivä Frida oli kiivennyt puuhun ja siellä alhaalla Indy ihmetteli että miten tonne pääsee. Ei siis olla otettu ilmaisuja vielä lainkaan, aina suora palkka. Puusta Frida heitteli Indylle nameja hangelle..

Esineiden etsimistä ollaan jatkettu tavalliseen tapaan. Katselin tässä yksi päivä salaa kun Frida ja Indy leikkivät. Indy toi Fridalle lelun, Frida sanoi kiitos ja Indy antoi lelun, Frida sanoi istu ja koira istui (!), Frida lähti piilottamaan esinettä parin huoneen päähän ja koira istui kiltisti paikoillaan ( tässä vaiheessa olin ihan varma että Indy lähtee heti perään), Frida tuli takaisin, näytti kädellä ja sanoi etsi. Indy lähti etsimään ja sama juttu uudestaan. Olin ihan ällistynyt, en olisi uskonut että ensinnäkin Indy tottelee Fridaa, (varsinkin kun se ei tottele mun miestä). Lisäksi että se pysyi paikallaan vaikka Frida oli monta minuuttia piilottamassa lelua.

Tuli tässä puoli vuotta Indyllä täyteen ja onhan se kasvanut ja aikuistunut. Pelkään koko ajan koska se murrosikä alkaa, onhan tässä ollut jo kaikennäköistä pientä mutta pahemmilta ollaan vielä säästytty. Tavoitteita oli vain muutama ja niistä on melkein kaikki toteutunut. Koulun puolelta vaatimuksia on myös, ne ei kaikki ole vielä hanskassa.
Omia tavoitteita oli saada koiran kanssa hyvä suhde ja niin että koira haluaisi tehdä asioita mun kanssa. Myös lasten kanssa toimiminen turvalliseksi ja niin hyväksi ettei mun tarvitse olla huolissani mitä tapahtuu jos en ole vahtimassa. Sisäsiisteys. Hihnakäyttäytyminen. Perustottelevaisuus, eli luoksetulo, paikallaan pysyminen, istu, maahan ja seiso käskyt sekä ei sanan merkitys. Seuraamisen alkeet. Etsimisessä ymmärrys siitä että etsitään ihmisiä ja esineitä sekä jälkeä. Eri alustojen, pintojen ja paikkojen sietäminen ja niissä työskentely. Erilaisiin häiriöihin tottuminen, koirakavereiden löytyminen.
Tässä mitä nyt muistan ja nuo on hyvin toteutunutkin, ollaan aloitettu kaikkia näitä, osaa ollaan tehty enemmän ja osaa liian vähän. Lisäksi ollaan harjoiteltu kyydissä oloa, eli hyppää ( tällä hetkellä vielä kiipeää) syliin tai selkään kyytiin ja siellä rauhoitutaan, kävelen vähän ja vähän haistellaan ylähyllyjä. Toko treenejä tehdään aivan liian vähän, jotenkin en osaa / jaksa ottaa siitä paineita, Indy tuntuu oppivan älyttömän nopeasti ja perusjuttuja ollaan tehty. Ohjaajana tavoitteena oli kirjoittaa, kuvata ja videokuvata paljon. Alku oli hyvä mutta varsinkin nyt on ollut sellaista härdelliä niin töissä kuin kotonakin että kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi. Omana tavoitteena oli myös miettiä tarkasti opetettavia asioita, ei siten että tehdään näin koska joku sanoo, vaan koitan miettiä miksi ja miten ja voiko sen tehdä myös muulla tavalla. Ja kun tehdään asioita tietyllä tavalla niin mitä koira silloin oppii, tuliko opetettua jotain aivan muuta vai oliko suunnitelma onnistunut.

Indy on rauhallinen kaveri jolla on suuri motivaatio tehdä ihan mitä vaan töitä. Indy on omasta mielestäni pehmeä ohjaajaa kohtaan, kuuntelee hyvin ja Indyllä on suuri halu yrittää ymmärtää mistä palkka tulee ja mitä tuo tyyppi tarkoittaa. On rakastava omaa perhettä ja kavereita kohtaan, on edelleen sylimali, suukkomali ja halimali. Vieraita ihmisiä kohtaan jonkin verran epäsosiaalinen, kuitenkin ilman aggressiota. Ei halua silittelyjä tuntemattomilta mutta sietää niitä, lähtee kuitenkin tilanteesta pois jos annetaan mahdollisuus. Ympäristöä kohtaan kovahko, ei häiriinny oudoistakaan asioista, palautuu nopeasti ja pystyy kuuntelemaan ja keskittymään häiriöiden läheisyydessä. Antaa tehdä hoitotoimenpiteet kotona ja lääkärissä hienosti. Soraviivainen koulutettava, tähän mennessä mielikuvitusta on saanut eniten käyttää remmilenkeillä vetämisen kanssa. Käyttää nenää hyvin ja siinä ainakin on onnistuttu että ratkaisee ongelmia ensisijaisesti nenän avulla.

Suurin miinus on muiden koirien kanssa toimiminen, rakastaa painimista ja on dominoiva muita koiria kohtaan. Tämä asettaa haasteita koirakavereiden kannalta, onneksi on muutama hyvä jotka ainakin vielä toimii ja leikkii Indyn kanssa. Tässä asiassa olen eniten miettinyt omaa osallisuuttani, olenko puuttunut liikaa vai liian vähän ja onko käyttäytymiseen vaikuttanut Kannuksessa koiralaumassa 7 viikkoisesta asti leikkiminen positiivisesti vai negatiivisesti. Eli oliko laumassa oleskelu pienestä pitäen liikaa vai olisiko ilman laumassa olemista Indyn käyttäytyminen vielä huonompaa? Tätähän en taida saada koskaan selville. Koitan kuitenkin päästä mahdollisimman usein leikittämään Indyä muiden, kilttien ja jämärien koirien kanssa.

Tulipa taas sekalaista tekstiä, joten nyt iltapalalle.