Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Kevät



Kyllä taas tienoo soi. Kurjet on palanneet! Tässä viereisellä pellolla asuu kurkipari jotka viime vuonna tekivät kaksi poikasta. Aamulenkillä ollessani ihailin taas pellolla töröttäviä kurkia. Ne lentää tästä talon yli aamuisin ja iltaisin, valtavien riemuisien törähdysten saattelemina. Kun oltiin katolla istuksimassa ja kurjet siitä suhauttivat ohi, niin aika hurjalta se tuntuu. Niin iso lintu ja niin älyttömän läheltä lentävät.

Aamuisin alkaa tienoon sirkutus jo aikaisin, pikkulintuja puut pellot täynnänsä. En edes tiedä mitä kaikkia lintuja tässä on keväisin. Tikka hakkasi kauhealla tahdilla kelopuuta rannassa äsken, kyyhkyset huhuilivat metsässä, talitiaisia tietysti on, punarintoja valtava määrä, töyhtöhyyppiäkin näkyy. Merihanhia, joutsenia ja kurkia tullut isoissa parvissa lähes joka päivä. Toissapäivänä oli kalasääksikin hanhia metsästämässä. Haahkathan on tulleet jo aiemmin, merellä niitä on meri mustavalkoisenaan. Täällä etelässä ollaan ja monen muuttoreitit kulkee tästä yli, niin suorastaan hävettää ettei paremmin tunne lintuja. Bongattavaa meinaan riittää.


Aamulenkillä metsässä oli tavanomaista kosteampaa. Kumpparit on tuolla kesää lukuunottamatta aina pakollinen varuste, ja niiden käyttöaste on siis todella korkea. Ostin ehkä nelisen vuotta sitten uudet Tretornit ja arvatkaa vaan oliko ne yön aikana päättäneet että nyt ei jaksa enää. Sukat ja jalat märkinä siis. Tuntuu olevan harvinaisen hankalaa löytää enää kestäviä ja toimivia kumisaappaita, ehdotelkaa toki jos joku merkki on ylitse muiden!


Aamutoimet tehty, eli kanoille uudet heinät munintapesiin ja sapuskaa kuppeihin, tuoretta vettä kippoon. Sitten ne märät saappaat jalassa metsästetty lisää sähköjohtoa työmaalle, lämpöpuhallin vie niin paljon virtaa että sirkkelille piti hakea virtaa toisesta sähkökaapista. Onneksi täällä niitä oli ennestään enemmänkin. Tiiliä kannettu, neuvoteltu taas kaikennäköistä ja ratkaistu arvoitus nimeltä painumavarojen eri korko eri kohdassa huonetta, uhka vai mahdollisuus?

Muurarilla homma etenee rivakasti. Puuhellastakin tulee varaava ja tuossa keskikuvassa näkyykin miten kuuma ilma pääsee kiertämään uuninluukun ympäri alhaalta ja sivuilta. 
Alemman kuvan etureunaan tulee vielä pikkupuille oma säilytystila. 




Kaikenlaista monivuotista pientä skillaa, tulppaania, krookusta, helmililjaa ja muuta nousee pihamaalta. En viitsi pihaa haravoida, lehdet ja heinät saavat maatua paikoilleen. Tuossa missä ei ole kävelty eikä mitään hoitotoimia tehty, on maa niin kuohkeaa ja pehmeää ettei ole tosikaan. Siitä voi suoraan kädellä kaivella, ei tarvitse mitään lapiota avuksi. Joten olkoon, luonto sen varmasti parhaiten hoitaa. Me hoidellaan tuossa pientä nurmialuetta ja paria kukkapenkkiä. Omenatarhassa pidetään heinikkoa lyhyenä leikkurilla tai lampailla. Isoja nuppuja on jo syreeneissäkin!



Mutkitteleva ja maata pälyilevä kävely tässä pihamaalla keväisin johtuu ainoastaan siitä että kukat kasvaa missä sattuu. Täytyy vaan väistellä niitä. Ne on olleet täällä paljon pidempään kuin me.







tiistai 4. huhtikuuta 2017

Muurari muuras taloa..

... sinistä ja punaista. ..eiku?

Muurari on innoissaan ollut tulossa jo moneen kertaan hommiin. Nyt vihdoin on katto talossa päällä eli putoavien esineiden riski minimoitu ja telineet poissa jaloista, joten päästettiin muurari irti.

Edellisellä viikolla tuli tiilet, niitä mies ja talkooporukka kantoi viikonloppuna sisälle. Muurari kävi perjantaina mittailemassa takkaa varten tehdyt perustukset ja puiden säilytystilaa varten jouduttiin tekemään pikapikaa pieni valu lisäksi.

Maanantaina saapui innokas muurari hommaan ja avot, jo oli illalla kuusi metriä hormia muurattuna. Hormi on Schiedeliltä, muurarin suosittelema joten sillä mennään. Tuossahan on kolme hormia rinnakkain, yksi takka-leivinuunille, yksi ilmanpoistohormi liittyen painovoimaiseen ilmanvaihtoon ja yksi puuhellalle. Tätä on kuulkaa mietitty, käännetty ja väännetty kaikkien mahdollisten kanssa. On mietitty niin lvi-suunnittelijan, talotehtaan suunnittelijoiden, muurarin ja kaikkien mahdollisten kanssa jotka rakentamisesta jotain ymmärtävät. Lopputulos siis nyt tämä, toivottavasti homma toimii.


Tiistaiaamu valkeni sumuisena, meri lämpiää ja se tuottaa meille sumuisia päiviä. 

Siellä se muurari apulaisineen laittelee piippua pystyyn katolla. Laskuvirheen takia pari palaa puuttuu ja loppupalat laitetaan siis ensi viikolla kun saadaan lisää matskua. 


Takka-leivinuuni-hormi-puuhellahässäkkä sijaitsee keittiön ja olohuoneen välissä. Kuvassa on puuhellalle kolo ja puuhellan ja olohuoneen väliin tulee tuollainen vähän korkeampi seinusta tai taso. Sen takia että siihen hellan päälle voi sitten huoletta unohtaa kaikkea romua eikä se näy olkkarin puolelle. Käytännöllisyys ennen kaikkea nääs.


Tästä tontilta jouduttiin purkamaan kaksi vanhaa taloa. Kummassakin oli puuhella ja säästäväisenä ihmisenä purin hellojen metalliosat talteen. Kun ruvettiin taloa suunnittelemaan, yksi ensimmäisistä toiveista oli se, että taloon tulee puuhella. Ja kun muurariin oltiin yhteydessä kysyin, jos voisi käyttää vanhoja osia hyödyksi. Hyvä ettei muurari hyppinyt housuistaan kun oli niin innoissaan ideasta. 

Vein puuhellan osat hiekkapuhallukseen ystävälleni Teemulle ja osista saatiin puhtaat ja siistit. Muutama spraypurkillinen maalia, joka kestää kuudensadan celsiuksen lämpöasteet ja palat olivat kuin uusia. 



Puuhellasta tulee varaava, tarkoitus olisi tuottaa mahdollisimman pienellä määrällä puuta mahdollisimman paljon lämpöä. Sitäpaitsi puulla tuotettu lämpö on vaan ihan parasta, se fiilis, tuoksu ja lämpö on jotain ihan muuta kuin mitä millään muulla lämmityksellä saa aikaseksi. 

Tänään lähti viimeisetkin rakennustelineet talon ympäriltä, saatiin kaikki sivuovet paikoilleen ja huomenna lähtee pystytysporukka vapaille ja kohti seuraavaa työmaata. Veli ja Mika on olleet taitavia, mukavia, ahkeria ja luotettavia. Juuri parempia rakentajia ei taida ihan heti löytyä!

Kiitos Veli ja Mika!