Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Kotimehu

Keskellä talvea mehun keittäminen tuntuu vähän hullulta, mutta rakentaminen rajoittaa ikävästi aikatauluja. Laitoin siis marjat kesällä pakkaseen ja nyt ruvettiin äidin kanssa marttailemaan.

Sitä ei aina tule ajatelleeksi miten monta pientä työvaihetta on mehun keittämisessä. Työvälineitä tarvitaan monenlaista, ja juuri niitä joita tarvitaan vain kerran vuodessa ja muuna aikana ne pitää säilyttää jossain järkevästi että ne taas löytää kun sen aika on.

Kaikkihan osaa mehua keittää ja jos ei, niin ohjeita löytyy netistä miljoona joten eikun keittelemään.

Kun mehumaija, marjat, 10 litran kattila, pienempi kattila veden lämmittämistä varten, kauha, maitokannu, malkki, teline kattilaa varten, pyyhe, sokerit, pari loitsua, atamoni, mitta, pihdit, puhtaat pullot, korkit, yksi mummo, kaksi paksua hanskaa, patalappuja, teippiä, tussi, yksi puuhella ja kamala kasa polttopuuta on käsillä, voi puuhastelu alkaa.

Aloitin kuitenkin tuhkien tyhjentämisellä ja puuhellaan tulen teolla. Sitten tein pojalle aamupuuron ja kävin kanalassa. Täytin yhden panoksen, eli mehumaijallisen ja soittelin mummon paikalle kun mehua oli lirittänyt melkein puoli kattilallista. Eilen tehtiin jo yksi satsi joten sain homman yksin käyntiin.



Mehua tuli yhteensä 18 pullollista, marjoina tällä kertaa puolet mustaviinimarjaa ja puolet punaviinimarjaa sekä ripaus vadelmaa. Ensin vähän arastelin puuhellalla mehun tekoa, koska tämä on ensimmäinen kerta tällä puuhellalla omassa kotona, mutta pakkohan se on joskus aloittaa. Hienosti se meni, puuhella on tämän talon ehdottomasti isoimpia ilon aiheita (mulle).

Ensimmäisen pullon vein ystävälleni kiitokseksi monojen lainasta, toivottavasti maistuu.
Laitan pulloihin maalarinteipin palaset, joissa lukee mitä mehu on ja milloin se on tehty. Kun pullot on viilenneet, ne pääsevät kellariin odottelemaan omaa vuoroaan. Meillä tätä kuluu paljon ja vielä paremmalta mehu maistuu kun se on itse tehtyä.



maanantai 19. helmikuuta 2018

Tremax osa kaks

Tremaxista on kyselty paljon ja lupasin laitella kuvia nyt kun aikaa on kulunut ensimmäisistä käsittelyistä vajaa vuosi.

Jätin käsittelemättä yhden seinän ja se onkin jo tummunut punaisemmaksi. Vaikea oli saada kuviin tätä eroa, koska matkaa on seinien välillä jonkin verran ja ikkunakin siellä häiriköi. Käsittelemätön seinä on siis tuolla vintillä. Keittiön seinä ja pilarit on käsitelty tremaxilla ja mielestäni hirren väri on pysynyt hyvin ja puu on edelleen kauniin vaalea. Oma kauneutensa on tietysti myös oikein vanhassa, kauniisti ikääntyneessä puussa. En kuitenkaan halunnut sitä samaa tummuutta koko taloon. Mökillä on pyöröhirsi lakattuna seinissä ja vaikka tila on korkea, on seinät todella tummat ja punaiset.




Tässä olkkarin seinää. 


Lähikuva olohuoneen / aulan seinästä. Seinässä näkyy valkoinen langaton lattialämmityksen termostaatti. Siinä näkyy huoneeseen asetettu tavoitelämpötila sekä mikä on lämpötila tällä hetkellä. 


Lähikuva yläkerran käsittelemättömästä hirrestä. Hirsi on tummunut, mutta ei vielä älyttömän paljon. Selkeä ero on kuitenkin käsiteltyihin seiniin nähden. 
Yläkerta on vielä siivoamatta, kaikki raksakamppeet on kannettu sinne odottamaan, ehkä joku vielä sen eräänä kauniina päivänä järjestää.




sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Vessan kaappi

Loma vierähti nopeammin kuin osasin odottaa ja rästihommat on vieläkin tekemättä. Lähdetään nyt liikkeelle alakerran vessan kaapista.

Oltiin ostettu jo aikoja sitten lavuaari, jonka alle tarvittaisiin siis kaappi. Olin koulutuksessa Lohjalla ja siinä kotimatkalla selailin lähiantikvariaattien sivuja. Soittelin siinä aikani kuluksi näihin ja kyselin huonokuntoisia kaappeja. Antikvariaatti Elegans Lohjansaarelta lähetti ystävällisesti kuvia ja mittoja kaapeista puhelimitse.  Seuraavilla vapailla otin kaverini völjyyn ja lähdettiin reissuun.

Kun kaksi käsityöläistä lähtee reissuun, niin paluumatkalla ei autoon mahdu kuin unelmia ja älytöntä kikatusta. Eli siis kivaa oli, löydettiin kaikkea mitä ei arvattu tarvitsevammekaan. Aina mahtuu lisää vanhoja työkaluja verstaalle!

Sain ostettua kaapin, haettaessa paljastui että se oli talonpoikaisantiikkia. Kaappi oli kohtuullisessa kunnossa, eli siis puuosiltaan terve ja toimiva. Pähkin pitkään olenko nyt pelastamassa vai pilaamassa kaappia, mutta päädyin siihen että kaappi saa meillä uuden käytön ja muokkaan sitä mahdollisimman vähän.

Muutama reikä, laatikoiden muokkaus, kaksi maalauskeraa, uudet vetimet ja avot, meillä on vessassa lavuaarin alla kaappi. Kuva kaapin sisältä, pyysin sähkäreitä laittamaan pistokkeen myös kaapin sisälle. Saadaan pienessä vessassa hyödynnettyä tila tehokkaasti, partakoneen voi ladata kaapin sisällä.


Raksalla pienikin hetki vartioimatta niin kaikki pöytäpinnat on täynnä rompetta. 



Laatikoita jouduttiin vähän modaamaan putkistojen tieltä. 


Maalina Suomen Luonnonmaalien Aito pellavaöljymaali sävytettynä Tikkurin valkoisen sävykartaston sävyn 1923 mukaan. Valinta tehtiin tapetin ja kaakelin sävyjen perusteella. 




Toinen maalauskerta valmistui vasta kun kaappi oli jo ollut paikoillaan jonkun aikaa. Pellavaöljymaali kuivuu erittäin hitaasti. 



Tässä ennen ..


.. ja jälkeen. 


Hitti vai huti, pelastettu vai pilattu, tällaisia täällä pohditaan. Toimiva vessan kaappi siitä tuli, vähän se on korkea mutta pienimmille läträäjille on ruma muovinen jakkara käytössä. 

Reipasta, lumista ja aurinkoista hiihtolomaa kaikille!


maanantai 5. helmikuuta 2018

Omavaraisuutta vain haaveissa?

Meillä tuntuu omavaraisuusaste vaihtelevan kovasti vuosien mittaan. Välillä kasvatukset onnistuu ja kellari täyttyy, välillä pihlajanmarjakoi syö omenat tai omenapuiden lannoitus on unohtunut. Viime kesä oli suorastaan surkea pottumaan kanssa ja kanojakin hävisi näädän tai muun vastaavan suihin.

Vuodet eivät ole veljeksiä keskenään ja kuulin monelta tuttavalta että potut tai porkkanat oli kärsineet kylmästä kesästä. Meillä myös rakennusprojekti (joka on vallannut blogin täysin) vei suurimman osan ajasta ja sato jäi vähäiseksi. Onneksi omenamehua tuli hyvin ja kanat jaksavat munia.

Nyt kun rakentamisen tahti on rauhoittunut ja vain rauhallisia puuhasteluja on jäljellä (tai niinhän mä luulen ), sitä uskaltaa suunnitella ensi kesää ja hyötypuutarhan perustamista.

Mulla on tuossa talon vieressä pottumaan pohjoisin kulma ja siihen ajattelin hyötytarhaa laitella. Ja yritän pysyä mahdollisimman pienessä mittakaavassa. Sellaisessa että sen oikeasti jaksaa hoitaa ja että siitä olisi enemmän iloa kuin huolta. Siinä on sitten tilaa jatkaa etelämmäs fiiliksen mukaan. Tänä kesänä pottujen tilalle tulee maanparannuskasveja ja kanoille talvipuuhailuksi kauraa ja muuta pientä kivaa.

Sain jo laitettua sormet multaan kun vaihdoin kärsiville sisäkukille uusia multia. Ne onkin joutuneet odottamaan pari vuotta ja vain kestävimmät tuntuu olevan jäljellä. Vaikka sitä ajattelee että rakentaminen ei veisi ihan kaikkea aikaa ja jaksamista, sen todellisen aikasyöpön huomaa vasta kun alkaa normaali arki palautumaan ja voi istua iltapäivän katsomassa pojan käsipallomatsia tai vaihtaa kukille multaa ilman että kaikenkattava raksastressi nakuttaa takaraivossa tekemättömiä projekteja.

Nautin siis täysin rinnoin kun vanhoja puutarhalehtiä selaillen suunnittelen yrttipenkkiä ja mietin pitäisikö laittaa istutuslaatikoita vai syväpenkkejä, mihin kohtaan tulee kompostori ja jälkikompostointikasat ja pitäisikö vihdoin etsiä se piikitön tuoksuva köynnösruusulajike mistä luin vuosia sitten ja sille laittaa paikka talon viereen.

Omavaraisuutta ajatellen otan nyt vihdoin itseäni niskasta kiinni ja opettelen käyttämään ruoanlaitossa kasvattamiani vihanneksia. Olen ilmoittautunut vihannesviljelykurssille josta toivottavasti saan lisää oppia miten tehdä asiat älykkäämmin ja yksinkertaisemmin.

Suunnitelmia tuntuu olevan paljon, se missä järjestyksessä niitä toteutuu jää nähtäväksi. Parasta on juuri nyt ottaa rauhassa itselle aikaa suunnittelulle ja opiskelulle.

Voi kun tuoksun voisi jakaa tätä kautta, kesän tuoksuja oli tupa tulvillaan kun keitin lapsille marjakiisseliä mansikoista, mustikoista, vadelmista, puna- ja mustaherukoista. Nam!


Eilen oli ihanan valoisa pakkaspäivä, sen kunniaksi ostin kukkia piristykseksi. Hyvää alkanutta kevään odotusta kaikille <3



Tämä kirjoitus on osa omavaraisuus.orgin bloggaajien yhteispostaussarjaa. Pääset mukaan seuraamaan monen kirjoittajan omavaraisuussuunnitelmien toteutumista vuonna 2018. Uusi postaus tähän sarjaan tulee joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina.