Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kylmäää

Indy on sitä mieltä että ei todellakaan aio lähteä ulos palelemaan, lenkkeilemään, treenaamaan ja jos tuulee tarpeeksi kuten täällä niemen kärjessä tuppaa tehdä, niin ei edes kakalle.

Sisällä ollaan treenailtu ruoan etsimistä ja se sujuu hienosti. Heti kun tietää että aletaan hommiin tai mennään uuteen tilaan niin alkaa nenä käydä ja kulkea pitkin seinänvierustoja haistellen. Indy jaksaa etsiä rauhallisesti ja pitkään, koitan pitää treenit kuitenkin hyvin lyhyinä ettei väsymys iske. Yleensä viisi pientä kasaa ruokaa piiloon ja loput saa syödä kupista. Kovin järjestelmällistä touhu ei vielä ole, mutta nenä toimii koko ajan.

Lasten kanssa tapahtuu onneksi huimaa edistystä! Vaihdoin taktiikkaa ja ollaan erityisesti Timin 3 vee, kanssa harjoiteltu kädestä syöttämistä ja häiriöitä siten että Timi joko kävelee, juoksee, hyppii tai huutelee ja aina pysähtyy ja palkkaa omasta kädestä.
Sisällä ongelmana on ollut kun lapset ja Indy innostuu yhtä aikaa niin sitten roikkuu pieni karvainen malinpentunen lahkeessa. Ulkona ei ole minkäänlaisia ongelmia lasten lahkeiden kanssa, ei myöskään pyörää, pulkkaa tai stigaa kohti. En tiedä miksi, mutta hyvä näin.

Indykin oli laskemassa mäkeä, istui tyytyväisenä stigassa lasten kanssa!

Wilma 13 vee isovillakoirakin on innostunut välillä leikkimään Indyn kanssa. Indy sai töissä uuden kaverin emännän sekarotuisesta Emmasta. Emman siskopuolen Mollyn mielestä Indy oli hurjan epäilyttävä ja siis vaarallinen.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kotiinpaluu

Viikko Kannuksessa on ohi, tein pari jälkeä, jotka tosin olivat ennemminkin ruoan syömistä hangelta koska nappulat näkyvät liian hyvin lumella. Muutenkin jälkien ajaminen oli surkeaa kylmyyden takia, Indy paleli ja sheikkasi ja ulkoilu oli muutenkin tylsää kun nahkamassu palelee..

Sisätiloissa tehtiin hakua minä maalimiehenä, etsi hienosti ja on leimaantunut kivasti jo muutenkin minuun. Etsittiin myös ruokaa, pikku kekoja sapuskaa erilaisiin tiloihin piilotettuna. Vähintään yksi ruoka päivässä tulee etsimällä ja yksi kädestä koulutuksen kautta. Ruoan etsiminen sujuu mallikkaasti ja rauhallisesti, villakoira.1g.fi sivulla muutama pätkä etsimisestä.

Kotiin tultiin ja lasten totuttaminen pentuun ja pennun totuttaminen lasten puuhiin ja liikkeisiin alkoi heti. Rankkaa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Vaikeinta tuntuu olevan poikani liikkeet ja eleet, hän kun tykkää leikkiä dinosaurusta joka hyökkäilee kaikkea kohti kulmat rutussa, äristen, tuijottaen tiiviisti ja samalla äkkinäisiä liikkeitä kuten hyppyjä ja juoksemisia tehden. Pientä haastetta siis ilmassa.. =D
Toinen haaste on tällä hetkellä mattojen syöminen, käyn aina tarjoamassa lelun tilalle jota syödä.

Ollaan harjoiteltu kontaktia, istu, maahan, seiso ja houkutellen seuraamista. Tykkää valtavasti tehdä hommia. Kannuksesta kaivataan koirakavereita joista aina joku oli valmis leikkimään, täällä Wilmaa ei oikein kiinnosta, ulkona vähän riehuvat ja sisällä alkavat jo nukkua lähekkäin.

Nyt aamulenkille..

maanantai 15. marraskuuta 2010

uusi alku

Kävin hakemassa Indyn kasvattajan luota sunnuntaina 14.11. Indy on nyt 7 vkoa ja heti joutui hurjaan pyöritykseen. Ajelimme rauhassa Lopelta, Pysäkin kennelistä Kannukseen opiskelemaan. Matka kesti reilut 7 tuntia josta suurimman osan Indy nukkui lötköpötkönä. Välillä pysähdeltiin pissalle ja kakalle sekä sapuskalle.

Kaveri on melko rauhallinen tapaus, ajokoirayhdistyksen mökillä missä majoitumme ehat-linjan opiskelijoiden kanssa, on yhteensä 7 koiraa ja hienosti on mennyt leikit. Indy laittaa suvereenisti kaksi kertaa suuremman, 15 viikkoisen bc Pinnan järjestykseen jos meno yltyy liian rajuksi. Herra rauhoittuu tosi nätisti syliin ja omaan petiin nukkumaan kun tarve on ja ulkona ollaan käyty tarpeet tekemässä. Pari vahinkoa on sattunut sisällekin ( ainakaan enempää en ole löytänyt =D ).

Huomenna aloitetaan jäljestyksellä ja keskiviikkona otetaan alustoja.