Vuoluhevonen

Kanalan valmisteluiden lomassa kuorin puita ja osa niistä on kapoisampia ja lyhkäsiä. Niitä on helpompi kuoria kun ovat jossain kiinni ja siihen tarkoitukseen sopii parhaiten vuoluhevosen käyttö.

Tein kyseisen vekottimen itse vuosia sitten, takajalat on katkenneet ja hävinneet, pitäisi tehdä uudet. Nyt on himppasen kylmä ulkona, joten käväisin vaan tekemässä esittelyvideon. Oli pakko lainata lapselta kameran jalustaa, vähän hankalaa yrittää kuvata ja vuolla samaan aikaan.

Tässä tulee!

Kamalaa kun yrittää muistaa mitä kaikkea piti sanoa ja olla änkyttämättä samoja juttuja moneen kertaan =D

Aivan ihanan kirpsakka pakkassää tänään, puutkin on somistautuneet kuurahuntuun.

Kanalan valmisteluita

Hyppäsin sitten kerralla syvään päätyyn ja tein pienen videonpätkän. Aika hurjaa, mutta katsotaan millaisen vastaanoton tämä saa. Tää on tällainen pipo päässä ja työhanskat kädessä-meiningillä tehty nopea video. Ajattelin kokeilla tän yhden projektin toteuttaa videoina, hui!

Olkaapa hyvät, saa kommentoida ja antaa vinkkejä. Armoakin saa antaa, tää on eka ikinä!

Kelmun korvaaja

Strömsössä tekivät mehiläisvahaliinoja, tässä linkki ohjeeseen. Pakkohan sitä oli sitten itsekin kokeilla. Olin ostanut muutama vuosi sitten yhden vastaavan tuotteen, muistaakseni Ruohonjuuresta. Nyt se on hävinnyt jonnekin, luultavasti joku meillä asuva heitti sen roskiin.

Sain ystävältäni Jessicalta mehiläisvahakennoja ja löysin kaapista vanhoja verhokankaita joita olin jo aiemmin leikellyt palasiksi. Askarteluystäväni Katrin kanssa sovittiin päivä ja kokoonnuttiin meillä, Katri toi silitysraudan koska omastani ei ole näköhavaintoa ollut pariin vuoteen.

Aloitettiin ohjeen mukaan, pöydän päällä on pyyhe, sitten leivinpaperi, kangas, päälle revittyjä mehiläisvahapaloja, päällimmäiseksi vielä leivinpaperi. En vieläkään muista mikä lämpötila piti silitysraudassa olla, Katri hoiti sen puolen. Höyry otettiin kuitenkin raudasta pois päältä. Alemmassa kuvassa on aivan liian paljon mehiläisvahapaloja, vajaa puolet tuosta määrästä riitti. Testasin silittämällä ensin puolikkaan liinan ja sitten poimin ylimääräiset pois. Vahaa oli helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Jos vahaa on liikaa, on ylimääräiset helppo imeyttää talouspaperiin. Yritin välttää sitä, sillä se merkitsee hukkaan heitettyä vahaa.

Tässä vielä kuva silittämisestä sekä valmiista vahakankaasta joka on kietaistu kupin ympärille. 

Kivasti tuntuu toimivan, suurin haaste taitaa olla että tuleeko näitä käytettyä. Taidan lopettaa muovikelmun ostamisen kaupasta, niin silloin näitä on pakko käyttää. Kunhan perhe tottuu, niin kulutetaan taas vähän vähemmän muovia. 

Valmisteluja

Kesä on vielä kaukana, mutta valmistelut kesän projekteja varten on jo käynnissä. Yksi iso projekti on kanalan rakentaminen. Vanhassa kanalassa oli maalattia, oikeastaan kanalana toimi vanha puuvaja joka oli hatara vähän joka puolelta. Maalattian ja rakosten takia pihapiirissä joulupäivänä nähty kärppä, tai jokin muu pienpeto tappoi suuren osan kanoistani viime syksynä. Harmi ja suru oli mieletön ja päätös paremman ja turvallisen kanalan rakentamisesta oli sinetöity. 

Kanalaan liittyvissä toiveissa on tietysi kanojen hyvinvointiin liittyvät asiat ensimmäisinä, kuten hyvä ilmanlaatu, riittävä tuuletus, helposti siivottava, orsien vaihto pitää olla helppoa, hyvä ja lukittava kulkuluukku ulkotarhaan, erillinen pieni ulkotarha mahdollisia sairaustapauksia tai tipuja varten, kottikärryjen on mahduttava ovesta, lattian on oltava helposti siivottava, ikkunat etelään ja itään, hyvä eristys talven ja mahdollisten rumaäänisten kukkojen takia.

Mielikuvitustani kiehtoo ruohokattoinen hobittimaja, joten ruohokatto ja perinteinen ulkonäkö olisi plussaa. Kivijalka tehdään luonnonkivistä, koska niitä on. Pikkuveli ammattilaisena sai piirtää perustuskuvat ja rakennekuvat rakennusviraston ilmoitusta varten. Tonttimme on vanha kantatila, jota on aikojen saatossa lohkottu runsaalla kädellä ja lohkomisen takia meille on siunaantunut yhteensä seitsemän eri rajanaapuria joista ainoastaan yksi asuu vakituisesti ko tontilla. Näin ollen meille on helpompaa että kaupungin rakennusvalvonta hoitaa naapurien kuulemiset. 

Talon tieltä jouduttiin räjäyttämään kalliota, jonka seurauksena meillä on iso kasa erikokoisia kiviä tontilla odottamassa käyttöä. Osa kivistä on pikkuauton kokoisia joten ilman toimenpiteitä niitä ei voi tässä projektissa vielä käyttää. Koska maa on jäässä, on hyvä aika siirtää kiviä ilman että traktori uppoaa pehmeään maahan. Työkaluina tässä hommassa siis uskollinen Valmet, lantatalikko, muutama liina, yksi vaijeri sekä tytär.

Ensin siirreltiin kasan reunoilla olevia kiviä joita saatiin pyöriteltyä naisvoimin lantatalikon kyytiin. 

Tyttäreni innostui hommasta yhtä paljon kuin kala polkupyörästä, mutta kilttinä tyttönä auttoi ja siinä sivussa piti tietenkin tehdä uusimman kiinnostuksen kohteen mukaisia temppuja, tässä linkki.. 

Kasan päällä olevia kiviä vedettiin ensin vaijerin ja liinojen avulla sopivampaan paikkaan ja siitä sitten pyöriteltiin lantatalikon päälle. Osa kivistä oli sen verran painavia ettei jaksettu edes yhdessä pyörittää niitä kyytiin, joten vaihtoehtoinen kuljetustapa näkyy videolla. Tuntui kieltämättä vähän hullulta ulkoiluttaa kiviä pitkin pihaa, mutta menihän se noinkin.

Vielä jäi kasaan kiviä, mutta muutama saatiin jo siirrettyä pelipaikoille odottamaan kevättä ja kaivuria. Koira mittakaavana vieressä. 

Kulkuväyliä

Syksy tuli sateineen, kasvimaa oli laitettu talviteloille ja pelto liian märkä traktorille joten piti keksiä muuta tekemistä. Täällä etelässä ei välttämättä tule pakkasta tai lunta vielä joulukuussakaan, joten keksin ruveta täyttämään jo aiemmin salaojittamaani kohtaa. Tämä pieni, mutta hankala kohta yhdistää kaksi entistä peltosaran pohjoisinta päätyä ja siinä on juuri ja juuri ollut traktorin mentävä kohta. Laitoin jo pari vuotta sitten ojaan salaojasorat, salaojaputken käärittynä kankaaseen ja taas soraa päälle. Tämä on sitten odottanut inspiraatiota, takalaatikon ostoa tai mahdollista naapuriapua. 

Nyt oli siis aikaa ja vehkeet, eli kävin hommiin. Hommilla tarkoitan takalaatikon kiinnittämistä traktoriin, jolla sitten peruutin kerta toisensa jälkeen isoon maakasaan joka on talon rakentamisen ajalta jätetty läjään tontin luoteiskulmaan. Peruuttelin erinäköisissä kulmissa kasaa päin, otin erilaiseja vauhteja ja takakauhan (laatikon) nostokulmaa säätelemällä yritin optimoida maa-aineksen siirtymisen suosiollisesti kuljetettavaksi. 

Edustavana kuten aina (not), otin itsestäni tuollaisen puolikkaan kuvan. Parempaa ei tähän hätään nyt löytynyt. Takana kuvassa häämöttää erinäköisiä pelti-pressu-hökkeleitä joissa säilytetään älykkäämpien rakennusten puutteessa kaikennäköistä sälää. 

Reilun puolen tunnin hikoilun jälkeen oli oja täytetty ja kulkuväylä leventynyt huomattavasti. ja kyllä, vanhan traktorin ratissa voi tulla hiki. Helpolla tavalla lisättiin turvallisuutta ja nyt on helpompaa kulkea pihalla. Kuvassa myös kelpiini keltaisen inhokkiheijastinliivinsä kanssa. Päivännäöllä ei heijastinliiviä tarvittaisi, mutta koiran erottaa nopeammin ympäröivästä maisemasta, kun se muuten on kuihtuvan heinän värisenä yllättävän maastoutuva. Ei se tietenkään tahallaan aio alle jäädä, mutta traktorissa on sen verran kuolleita kulmia että on mukavampi työskennellä jos näkee yhdellä vilkaisulla missäpäin kelpie sillä hetkellä viuhtoo. Ei sitä raaski sisällekään jättää, kun kerran pihallakin voi olla. 

Takavasemmalla näkyy yksi maakasoista, joista riittää maanrakennusmateriaalia vielä pitkäksi aikaa. Kasat lajiteltiin materiaalien mukaan, joten sieltä on mukava ammentaa tarpeen tullen. 

Syksy tuntuu olevan traktoripainotteinen, mutta pian päästään taas kevätpuuhiin!