Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Maalarina maalarin paikalla

On hommia ja sitten on hommia. Parhaisiin hommiin kuuluu ehdottomasti maalaus. Nyt pääsin vihdoin maalaamaan, ja vielä pitkään himoitsemallani kalkkimaalilla.

Aiemmat kokemukseni kalkkimaalista rajoittuu ainoastaan kellarin kiviseinien maalaamiseen sillä ihan tavallisella maatiloilla käytettävällä kalkkimaalilla mitä saa jokaisesta rakennustarvikeliikkeestä.

Olen pitkään seurannut sivusta nousevaa trendiä sisustuskalkkimaaleista, joka oikeastaan on liitumaalia. Suomentajalla on käynyt jossain vaiheessa köpö, englanniksi se on chalk paint. Joka tapauksessa myös liitumaali on vaikuttanut mielenkiintoiselta, mutta sisustuspuuhat on vielä kaukana meidän raksan arjesta.

Löysin Suomen Luonnonmaalien valikoimista Auro kalkkimaalin, jota halusin kokeilla. Auron kalkkimaali on perinteinen mineraalimaali joka on valmistettu sammutetusta kalkista. Suositellaan mineraalipinnoille, mutta ei niinkään puupinnoille. No tottakai aioin kokeilla sitä puulle. Sain jo aiemmin pienen testipurkin kalkkimaalia ja maalasin sillä testiksi puuta. Jätin puun maalattuna kalkkimaalilla auringon paahteeseen, kosteaan kylppäriin, kesäksi ulos ja pinnalle ei tapahtunut mitään. Tällä testillä perustelin itselleni että voin käyttää sitä myös suoraan puulle.

Pieni poikani oli mukana kun käytiin maaleja hankkimassa ja hän valitsi The Legend of Zelda-pelin mukaan tummanvihreän sävytteen. Sehän sopi minulle, koska itse pidän vihreästä ja olin suunnitellut eteiseen vaaleanvihreää eteissyvennystä.


Ostin siis valkoista kalkkimaalia ja tummanvihreää sävytettä. Näistä sitten sekottelin mieleistäni tummuusastetta, annoin kuivua rauhassa ja lisäsin sävyä tarvittaessa. Kalkkimaalin sävy vaalenee paljon maalin kuivuessa. Tätä oli kyllä helppo ja miellyttävä maalata, yksi kerros maalia riitti peittävään pintaan.





Sävy on raikkaan vaalean vihreä, annoin sille nimeksi Kevään tuoksu :)
Vastaava mestarimme pudisteli päätään maalin sekoittelulleni, ihmetteli miten aion saada uudestaan samaa sävyä aikaiseksi. Tein kerralla riittävän suuren satsin, problem solved!
Maalia jäi kyllä reilusti yli, en arvannut että sitä kuluu niin vähän.


Fiilistelykuvien jälkeen on hyvä palata todellisuuteen. Tässä kuva eteisen syvennyksestä jonka seinään maalatut laudat tulee. Vielä on vähän hommia jäljellä, mutta pian, ihan pian on tämäkin nurkka valmiimpi. 


Yhteistyössä Suomen Luonnonmaalit oy:n kanssa. Kiitos!






lauantai 19. elokuuta 2017

Talkoolaiset




Talkooporukka on tärkein yksittäinen voimavara meidän projektissa. Tietysti tärkeitä on asiansa osaavat ammattilaiset, mutta se joka ilmestyy päivä toisensa jälkeen tekemään mitä omituisempia, likaisempia, raskaampia ja hankalimmissa työasennoissa tehtäviä hommia, se on sitä kultaakin kalliimpaa porukkaa jonka avulla isotkin projektit tuntuvat olevan mahdollisia.

Meille on siunaantunut sukulaisia ja ystäviä jotka ilmestyvät paikalle ja tarttuvat toimeen. Hakevat puutavaraa, keräävät työkalut ja kysyvät että mistäs alotetaan? Kiitos tuntuu niin pieneltä sanalta kun toiset on päivästä toiseen hommissa, kysyvät milloin olisi hommia ja tekevät kyselemättä ruokaa koko porukalle. Yritetään kiitokseksi ruokkia talkoolaisia parhaamme mukaan ja onneksi oma äitini sekä anoppi tulevat paikalle tekemään ruokaa tarvittaessa. Itse kun mieluummin olen siellä sirkkelin kahvassa kiinni, kuin hellan ääressä kokkaamassa.

Miten teillä kiitetään talkoolaisia? Löytyykö teidän raksalta vanhemmat, sukulaiset ja kaverit apukäsinä?

Talkoolaisten ohjaaminen ominaisuuksiensa mukaisiin hommiin on myös tärkeää. Toiselle sopii kaikki koneellinen, toinen on vahva ja yksi on tarkka. Sama se on myös meillä itsellämme, mä en ole niin vahva kuin mieheni, ja miehelläni ei ehkä ole aina riittävästi kärsivällisyyttä.

Tässä anoppi tekee paskahommaa, omien sanojensa mukaan. Eli teippaa ikkunoiden vieriä tiiviiksi. Tarkkaa ja keskittymistä vaativaa puuhaa.


Koneista pitävä ystäväni elementissään katon koolauksia ampumassa kiinni naulapyssyllä.


Harvemmin kylässä käyvä ystäväni ruuvikoneen kimpussa, vähän vaati harjoittelua kyseinen laite. Mä en viitsi edes opetella sen käyttöä, sen verran vähän kipsilevyjä tähän taloon tulee. 


Mieheni kipsilevypalapelin kimpussa. 


Kolme sukupolvea Matteja, oikeanpuoleinen ehkä se kaikista ahkerin talkoolainen meillä. 


Kiitos 





maanantai 14. elokuuta 2017

Valintojen maailma

Kuuntelen Sannin biisiä ja selailen kuumeisesti lehtiä ja esitteitä mitä on tullut kerättyä messuilta, kaupoista, tapahtumista.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä niitä näkyvimpiä valintoja taloon. Tekniset ratkaisut on tehty aikoja sitten, ja suurin osa jo asennettu tai ainakin tilattu ja nyt alkaa se mulle kaikista vaikein osuus. Sisäpintojen valinta ja sisustaminen. Avoimia kysymyksiä on ilmassa enemmän kuin hyttysiä tänä kesänä.

Kuinka kallis on liian kallis lattia?
Minkälainen tulee olla spottien värisävy?
Keittiön kivitasoon ei ole varaa, teenkö sen itse puusta?
Mistä löydän sen metallisen altaan joka nähtiin asuntomessuilla?
Millainen kattopaneeli otetaan?
Katsooko sitä paneelia enää asennuksen jälkeen koskaan?
Mistä löytyisi kiva ratkaisu kodinhoitohuoneen kattoon?
Minkä värinen ulko-ovi laitetaan? Entäs miten ne ikkunat siihen??


AAAAPUUVAAAA!

Etsin tuskissani tarjouksia sähköpostista ja koitan muistella mistä on saatu hyvät tarjoukset ja mietin minkä firman kaakelit / maalit / lamput / keittiö / lattia on se paras ja viimeisin valinta.

Jatkan pläräystä, esitteitä on kilokaupalla tuossa vieressä odottamassa.

Kesäkuvissa Laku poseeraa varakodin edessä ja toinen talo on sitten se tuleva oma loppusijoituspaikka. Kuvattuna täsmälleen samasta kohdasta.