1. Ensimmäiset puutarhamuistoni
Me ollaan aina liikuttu enemmän metsässä kuin puutarhoissa, mutta muistan kuinka napsin marjoja suuhun milloin mistäkin puskasta, mustia ja punaisia viinimarjoja, vähän raakoja karviaisia, mansikoita pellolta ja mustikoita metsästä. Serkun äiti oli kova puutarhaihme ja heidän mökillään oli iso pelto josta kaiveltiin jos jotakin syötävää.
Meidän mökillä isotätini Aira kasvatti kivisen saaren muutamissa multaisissa painanteissa salaatteja joita napsin leivän päälle sekä porkkanaa. Varmaan muutakin mutta näistä on selkeät muistot. Mökiltä kun ei kovin usein lähdetty pienellä perämoottoriveneellä rantaan. Rannasta oli lähimpään kyläkauppaan muutaman kilometrin kävely pitkin kuumaa hiekkatietä. Kyläkaupasta ostettiin aina jätskit ja avattiin ne jo kaupassa sisällä. Paperit sitten ojennettiin kassatädille kun pienet ostokset oli tehty. Isompia ostoksia varten piti lähteä autolla kirkonkylälle, sieltä piti aina tilata etukäteen perunarieskat yhdestä kahvilasta. Perunarieskaa kohdeltiin kuin kultaa, harvinaista herkkua, jonka saapumisrytmin mukaan ajoitettiin muukin reissu. Samalla käytiin kirjastossa, koska siellä oli isompi valikoima kirjoja kuin kirjastoautossa ja isotäti kävi aina Alkossa ostamassa punaviiniä. Kirjastoautolle mentiin myös veneellä, pistettiin vene parkkiin kanavaan ja kiivettiin tielle odottamaan. Muistan että silloin tällöin siellä poikkesi myös kauppa-auto.
Huh kun veti lapsuuden kesien muisteluun saaressa vahvasti tämä ensimmäinen kohta.
Saari.
2. Vahvuuteni puutarhurina
Tämä on ehdottomasti kompostointi. Vaikka innostun helposti ja toteutan paljon asioita, joista osa onnistuu ja osa ei, kompostointi on tähän mennessä sujunut aina. Meillä kierrätetään muutenkin kaikki, ruokajätteiden ensimmäinen sijoituspaikka on mies, toinen koirat ja kanat (joita ei tällä hetkellä ole), seuraava lämpökompostori, sitten hetken jälkikompostointi ja lopuksi taas kasvimaa tai jokin muu multaa tarvitseva paikka.
Ah, mä niin nautin kompostoinnista, siitä että mikään ei mene hukkaan. Kompostoinnista ei nyt kyllä ole kuvaa, tässä peltokuva sen sijaan.
3. Haasteeni puutarhurina
Ehkä suurin haaste edelleen on omenapuutarhan lehtipuun syövästä kärsivien puiden kaato. Jouduin kaatamaan aika monta vanhaa ja isoa puuta ja se kirpaisee edelleen. Valitettavasti vielä yksi puu joutuu lähtemään, tiirailin sitä viime viikolla tiukasti puolisen tuntia enkä löytänyt yhtä ainutta tervettä oksaa.
Muita haasteita on rikkaruohojen kanssa painiminen. Käytän katteita, mutta pottumaan kokoinen alue on ikävä kattaa ja kun pitäisi mullatakin välillä. Viimeksi ajattelin että ajan potun istutuskoneella rivien välit, mutta se meni taas liian myöhään ja oli hankalaa. Jos tänä vuonna sitten käyttäisi taas katetta.. Muutenkin isompien alojen viljely on kovin vierasta ja ihmettelen edelleen miten ja milloin ja mitä pitäisi kasvattaa että kaikki menisi oikein. Tähän mennessä olen kasvattanut tyhjäksi jääneellä alalla maanparannuskasveja ja kaikkea mitä on mieleen sattunut juolahtamaan. Ehkä tämä ideoiden loppuun saakka vienti on yksi haaste.
vielä ihan raakileita
4. Unelmieni puutarha
Unelmoin siitä että pihastamme tulisi se unelmieni puutarha. Olisi kodikasta tilaa, avointa maisemaa jossa lampaat laiduntaisi, kukkien runsautta, kauniita erilaisia aitoja, hurmaava ja terve omenapuutarha jossa kasvaa myös kirsikkaa, luumua, päärynää ja ehkäpä jopa persikkaa. Sellainen sekoitus englantilaisen keittiöpuutarhan runsautta, ranskalaista täsmällisyyttä (joka ilmenee ehkä ainoastaan puutarhoissa) ja herkkää suomalaiskansallista perinnemaisemaa. Lato siellä, aitta tuolla, joka paikassa huolettoman upeaa kukkaloistoa.
Tämä kuva on Naantalista, upean kaunis paikka!
5. Puutarhakirja pöydälläni
Puutarhakirjan paikan on vienyt nyt lähiaikoina Risto Vuolle-Apajan Hirsityöt-kirja. Johtuen kanalaprojektista.
Manun kuva on aina paikallaan, vaikkei liity aiheeseen.
Olen aina pitänyt pioneista. Olen saanut niiden juurakoita, olen ostanut niitä ja kun myytiin talomme, kauppakirjaan laitettiin maininta siitä että pionit eivät kuulut kauppaan. Kaupanteossa sovittiin että saan mennä hakemaan pionit kun maa on sulanut, toki erikseen kysyin milloin sopii mennä kaivelemaan kuoppaa entiseen puutarhaani. Eli pionit ovat siis edelleen matkassa mukana. Viime syksynä kun siirsin niitä lähemmäs taloa, jaoin samalla juurakoita ystävilleni. Toivottavasti pionit kasvavat myös heillä yhtä hyvin kuin meillä on kasvanut.
Yksi lemppareistani on malvat, ihan mikä malva vaan käy. Tuoksuherneitä laitan myös joka vuosi ja toivon hartaasti että laventelit selvisivät talvesta uudessa paikassa. Ainakin ne kasvoivat hienosti viime kesänä ja leikkasin laventelia kimpuiksi sisälle tuoksumaan moneen paikkaan.
Syreenit kuuluvat myös lemppareihini, otin isoista syreeneistä pistokkaita ja ostin muutaman uuden kun tein pihatien reunaa kuntoon. Toivottavasti syreenit viihtyvät ja kasvavat hyvin.
7. Vihannes / kasvis joka löytyy aina puutarhastani
Vasta perustettu potagerini. Takana näkyy myös peltoa.
8. Paras puutarhavinkkini
Höm. Onko mulla sellaista? No kompostoi ja kata. Paras ja ainoa vinkkini, olen aika noviisi vielä näissä kasvatuspuuhissa.
9. Lempipuutarhatyökaluni
Eniten käytetty taitaa olla kunnollinen lapio ja kottikärryt. Niitä ainakin käytän paljon. Omenapuiden leikkauksessa käytän paljon varrellista leikkuria, mikäköhän sen nimi onkaan ja isompien oksien poistoon ihan tavallista käsisahaa ja tikkaita.
Ehkä kaunein työkaluni on kuitenkin tämä kylvökone joka löytyi täältä tontilta. Kunnostin sen itse ja käytän sitä joka vuosi.
10. Mottoni
On sama kuin aina ennenkin. Aina pitää olla eväät. Aivan sama mitä lähdet tekemään, eväät on hyvä olla tuumaustauon aikana, tai kun et tiedä miten edetä, jos ketuttaa ja hommat ei suju. Silloin pidetään tauko ja syödään eväitä. Ja taas maailma näyttää paremmalta.
Kiitos tästä haasteesta Saman otavan alla-blogi, tämä oli hauskaa! Vähän kesäfiiliksiä räntäsateen keskelle.
