Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Elämä on yllättänyt, kiireellä, positiivisuudella, uudella perheenjäsenellä, uusilla tutuilla ja uusilla ystävillä. Lupauksia, haasteita ( yksi viiva tukkimiehenkirjanpitoon, Jenny ja Perttu!) ja jotenkin jännää kaikkea kivaa tulossa.

Ehkä nää ylläolevat on riittävä syy, etten ole vaan saanut aikaiseksi kirjottaa tänne kuulumisia. Pennut syntyivät, minä onnellinen sain olla katsomassa ja avustamassa. Suuri kiitos huipputyöharjoittelupaikalle / kasvattajalle / uudelle ystävälle, Kaisalle, siitä niin luonnollisesta mutta mulle isosta ja uudesta kokemuksesta minkä synnytyksen ihme on. Itse oon synnyttänyt, mutta enpä ole kenenkään sitä livenä nähnyt aiemmin tekevän..

Synnytyksessä sattui ja tapahtui, hyvin normaaleja asioita, mutta mulle mieleenpainuvia. Paras muisto jäi ehdottomasti yhden pennun kiikuttamisesta pikaisesti eläinlääkärille paikattavaksi vaan muutama minuutti syntymän jälkeen. Tuohon pentuun jäi syvä kiintymyssuhde ja toivoin pitkään että se olisi ollut minulle se oikea pentu. Kutsuin pentua Napaksi, sillä napa siltä paikattiin. Kennelnimeksi pentu sai huikean Napapiirin Sankari nimen, jota nykyisen omistajan vakuutusyhtiön tätien on huomattavan vaikea tavata oikeaksi papereihin. Ominaisuudet ja mun toiveet ei oikein kohdanneet Napan kohdalla ja Kaisan sekä pentutestaajan suosituksesta päädyttiin ratkaisuun että meille tuli Kelmi Nils Holgersson. Lennokkaasta nimestä huolimatta, tyyppi oli tasaisin ja ehkäpä rauhallisin uroksista.

Nils sai uudeksi nimeksi Nasa, ja space monster aiheessa pysyttiin heti ekasta päivästä lähtien. Tyyppi oli sitä mieltä että heippa, mä lähen meneen, katellaan! En oikein meinannut uskoa että heti siinä pitäisi keskustella kysymys luoksetulemisesta, mutta niin vaan sitten tehtiin. Ja taas maine vaan kasvoi naapurustossa, kun ihminen "huutaa" pienelle pennulle. Huoh.

Nyt pennut on jo isompia, ainakin meillä alkava mörkökausi ja pienet ison pojan elkeet tekevät tuloaan. Opettelua on vaatinut taas uuden rodun omat piirteet sekä juuri tämän tyypin kanssa toimiminen. Nasa on alusta asti ollut hyvin rauhallinen autossa, jäänyt hyvin yksin kotiin, ollut rentona ja iloisena uusissa tilanteissa sekä on hyvin sosiaalinen ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Kiitos Kaisan lauman, osaa Nasa leikkiä niin pienten kuin isojenkin koirien kanssa.

Ollaan pääasiassa treenattu nenähommia, uusia paikkoja ja alustoja sekä pientä tottistelua kotona, pihalla ja duunissa.
Nenähommista aloitettiin jäljellä ja ihmisten etsimisellä tuulen avulla. Ruokaa etsittiin kaikista mahdollisista paikoista, sitten siirryttiin ruokaan jotka olivat purkeissa ja sitten vaihdettiin esineisiin. Tiedän että tämä tyyli aiheuttaa keskusteluja, mutta olen itse kokenut sen koiralle hyväksi tavaksi käyttää ruokailuhetket hyödyksi sekä avata nenää eri paikoissa. Eikä haittaa ole heti alusta lähtien tulevasta primäärivahvisteesta nenätyön palkkanakaan.
Paimentamassa ollaan käyty huikeat kaksi tai kolme kertaa, Nasu oli hyvä, mä säädin kaikkee kummallista. Ja aksaa ollaan kerran käyty testaamassa, kivaa oli!

Tästä pääsemmekin kivasti 3 kk työn skippaamalla tähän päivään ja tän päivän reeneihin. Ensin taiteiltiin jännissä portaissa veneessä, odottelin ihan rauhassa että meinaako poika uskaltaa vai ei ja sitten vähän autoin tukemalla takajalkojen takaa ja kaulapannasta (valjaat ei nyt vaan sattuneet olemaan päällä..). Kuljin siis itse takaperin portaita alaspäin ja koira etuperin. Päästiin alas ja ihmeteltiin hetki outoja hajuja ja suhinoita konehuoneessa.
Illalla sitten lähdettiin katsomaan raketteja. Joo, tiedän että moni ihmettelee miksi se koira muka kattoo raketteja. Itse koen asian niin että kun koira on porukassa mukana ja saa tutustua rakettien paukutteluun matkan päästä, sitä koko ajan iltaruoalla syöttäen, on se turvallisempaa kun jättää koira yksin kotiin eikä tiedä mitä siinä naapurissa paukutellaan. Oltiin siis tuossa lähirannalla, mikä on kiva paikka kun kaikki ampuu raketit samassa kohdassa ja näinollen pääsee perääntymään paikalta jos siltä tuntuu. Koiran reaktio raketteihin oli lähinnä sama kun muihin taivaalla tapahtuviin asioihin. Kato, tuol on valo, ja poks jaaha. Mammalla tais olla herkkuu?? Kaksi kertaa hätkähti paukuista heti aluksi, kuitenkaan tassut ei liikkuneet paikaltaan eikä katse kääntynyt, joten eipä tainnu tyyppiä häiritä.

Uudelle vuodelle odotetaan innolla Hajuseminaaria, tunnistusjäljestyskurssia, lisää hakua, paimennusta ja aksaa. Ja jälkeä tietty, mun lempparia! Kaikkea silleen sopivasti.

Tähän loppuun söpö kuva, kuten aiheeseen kuuluu. Häpi nuu jier!

lauantai 18. elokuuta 2012

Pennut on syntyneet!


Kukan, eli Kelmi Patukan Puute, pentue on syntynyt. Olin itse paikalla todistamassa tapahtumaa, ihailin erityisesti matalaa AIJAIJAAJJJAAA vaikerrusta mikä koiralta pääsi kun kunnolla ponnistutti. Eipä jäänyt epäilyksiä miltä se ponnistaminen tuntui, teksti oli hyvin selvä, murre vain hieman eri.

Pentuja syntyi 7 kappaletta, joista 3 urosta ja 4 narttua, joista 3 ruskeaa tan-merkein ja 4 mustaa samoin merkein. Tasainen pentue taisi tulla, kiva jakauma ja erona vain se että ruskeat olivat pikkaisen isompia kuin mustat.

Ensimmäinen pentu saatiin ulos eläinlääkärin antaman oksitosiini ja kalsium-piikkien ansiosta, silti oli lähellä ettei joutunut leikkaukseen. Loput syntyivät kolmen tunnin välein kasvattajan luona. Yksi käytiin vielä lähieläinlääkärin luona paikkaamassa, napa repesi synnytyksen yhteydessä, lienekö ollut jotain heikkoutta navan alueella, liian reipas jalkeille nousu nartulta kun istukka oli vielä syntymättä tai napatyrän mahdollisuutta? Ken tietää, mutta kasvattaja päätti että kyseinen pentu menee Ei jalostus-rekisteriin, jottei mahdollinen napatyrä tms periydy.

Pitkä ja raskas synnytys oli, mutta hienoa kun pääsin sen katsomaan ja olemaan vähän jopa hyödyksikin. Nyt mielenkiinnolla odotetaan millaisia pikku penneleitä niistä öttiäisistä kasvaa, ja löytyykö sieltä minun käteen sopiva elukka.. Vielä joutuu hieman odottelemaan, sillä aikaa rakentelen pihalle aitausta (miehen hermot - vs - iltavillikohtaukset), tilailen ruokaa pakkaseen, askartelen leluja ja teen treenisuunnitelmaa valmiiksi.

Pian, ihan pian se pissi ja kakkasirkus taas alkaa. Onpa ihanaa..

maanantai 6. helmikuuta 2012

Hiljaisuutta .. vai onko?

Joku sai minut nyt juuri tällä hetkellä kirjoittamaan ja vähän muokkaamaan tota ulkoasua. Sitä koiranpentua edelleen odotellaan koko perheen voimin, mies ehkä vähemmän innokkaasti kun muut.. Tässä välissä perhe on kasvanut akvaariollisella kaloja, joista yksi jo heitti evät suoriksi toistaiseksi tuntemattomasta syystä. En käynyt ruumiinavausta suorittamaan, sitä kroppaa kun oli sen verran vähän jäljelläkin.

Akvaariota asuttaa perus kaloja, paras lasten mielestä on Suklaaksi nimetty täplämonni jolla on erikoisia taipumuksia ottaa iltaisin kunnon spurtteja ympäri ah niin rajoitettua elinympäristöä.
Raita on tiikerinuoliainen, joka on onnistunut löytämään niin hyvän piilon ettei sitä todellakaan pysty havaitsemaan ellei se itse tule näytille. Epäilen että sillä on salainen ruokajemma jossain ja huomenna pohjan putsauksen yhteydessä yritän etsiä sen. HÄHHÄÄ!
Sitten on platyt Pulla (se pienempi) ja Kulta (se läski) jotka seurailevat toisiaan paikasta toiseen, usein vääntäen jotain kohtuuttoman suuria shaisseja niiden kroppiin nähden.
Kaksi hyvin pientä parvea, kardinaalitetroja neljä kappaletta (yksi jo kerkesi kuolla) jotka surffaavat virtaavassa vedessä, ovat päättäneet että siitä löytyy ruokaa ja ovat hyvin hämillään kun muut kalat syövät, mutta ruoka ei tulekaan tetrojen luo. Ja kyllä, olen muutaman tunnin näitä jo tarkkaillut.
Sitten viimeisimpinä, vaan ei tiettykään vähäisimpinä tiikeribarbit, joille ei myöskään ole annettu nimiä, paitsi ehkä sille jahtaajalle. Yksi siis on parven koossa pitävä voima joka jahtailee muita jos ne kehtaavat lähteä livohkaan parvesta. Käy myös säälimättä muiden kalojen kimppuun jos ovat samoilla sapuska-apajilla. En oikein ole päättänyt mitä mieltä olen barbeista, mutta ainakin ne ovat ensimmäisinä ja kekseliäimpinä uuden ruokintatavan kimpussa. Okei, kesti vaan kaksi viikkoa että ne keksivät että välillä ruokaa tulee pinnalle ja siellä kannattaa hengata heti ruokintakoputuksen jälkeen.

Tässä yritän keksiä kaloille aktivointia, jos joku fiksu tietää miten niitä onnettomia voi aktivoida niin kertokaahan tännekin päin.

Olen tässä miettinyt kun on olemassa niin paljon mielenkiintoisia sivuja ja blogeja että pitääkö niiden kirjoittajilta pyytää lupa jos lisään linkiksi oman sivun laitaan? En tiedä enkä ole jaksanut netikettiä tutkailla, joten lisäilempä vaan. Heissulivei!