Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 30. joulukuuta 2010

vapaita päiviä

Vietämme muutaman vapaan päivän kotona köllötellen. Tänään ohjelmassa oli Indyllä pihalla peuranjalan syömistä ja minulla lumitöitä. Lumityöt on alkaneet sujua paremmin peuranjalan ansiosta, aina kun meinaa lumikola ja lapio olla pureskelun kohteena, käydään yhdessä ihastelemassa Herkkua ja sitä Indy ylpeänä kanniskelee ja rouskuttelee.

Lumimiehet aurauskalustoineen on kasannut melkein kolme metrisen lumikasan tuohon kadunvarteen ja siinä peuhasimme lasten ja pennun kanssa reilun tunnin. Kaiveltiin, laskettiin ja hypittiin. Ihana seurata kun lapset ja tuo karvainen kaveri toimii koko ajan paremmin yhdessä! Lentoliskon eleet ja riehuminen ei aiheuta pennussa juurikaan reagointia ja Frida komentaa napakasti niin pentua kuin lentoliskoakin. Ihana isosisko!!

Tuntuu että pentu on kasvanut ihan yhtäkkiä roimasti, jalat vaan venyy pituutta ja korvat tuulipinta-alaa. Selkeästi myös testailee minua että josko tänään saisi hyppiä sohvalle, tai oliko nyt ihan pakko irrottaa lelusta. Hyvin nopeita välähdyksiä, joten tarkkana saa olla. Alkaa sylimali ajat olla jo takana kun koira vaan kasvaa ja kasvaa. On se vielä pusumali kuitenkin =0D

maanantai 27. joulukuuta 2010

lunta, tuiskua, töitä ja lisää lunta

Indy on auttanut lumihommissa sen verran tehokkaasti että joutuu joko sisälle odottamaan tai sitten emännän on joka toisen lapiollisen jälkeen heitettävä narulelua. Sarjaan ihanat harjat kuuluu myös lapiot, joskin on hieman hankalaa tehdä lumitöitä jos lapiossa roikkuu ilmeisesti koristeena yksi puolikasvuinen malinpoikanen.

Päästiin Indyn kanssa laivaan tutustumaan erilaisiin alustoihin, portaisiin, ääniin ja hajuihin. Tein myös etsinnän pariin varastoon jossa oli kivoja ritiläportaita, kaikennäköistä tynnyriä ja purkkia sekä iso kasa varmasti tarpeellista roinaa. Indy tapasi myös kasan miehiä vihreissä vaatteissa ja kävi moikkaamassa iloisesti kaikki.

Pidettiin pari vapaapäivää treeneistä jouluna ja nyt taas jatkuu. Aiheina on tällä hetkellä sanojen lisääminen jo osattuihin toimintoihin, istu, maahan, seiso, tuo ja ota. Vahvistan vanhoja juttuja edelleen naksulla ja uusiakin opetellaan.
Luontainen terävyys näkyy ja kuuluu, saattaa olla myös alkavaa mörkökautta, mutta kaikkea pitää käydä haukkumassa. Räksytyksen kuriin saamisessa onkin töitä, käydään toki katsomassa oikeasti jännät jutut ja muut ohitellaan kontaktin avulla. Päätin myös opettaa Indyn haukkumaan käskystä, jos se hiljeneminenkin siitä sitten lähtisi..
Esineet on poikkeuksetta kivoja, on sitten kyseessä kovamuovinen mehukannu, lasinen purkki, metallinen kansi tai lusikka, lasten lelut tai karkkipaperit. Tuo esineet hienosti käteen asti, olen jättänyt huomioimatta kaikki joko liian kauas jätetyt esineet tai toisesta ääripäästä myös ne noudot jonka päätteeksi koko koira esineineen on sylissä..

Yritin ottaa kuvia mutta taidot ja toiveet ei taaskaan kohdanneet. Ohessa kuitenkin yksi kuva sähikäisestä. Indy on kasvanut hauskasti, tällä hetkellä on kovasti takakorkea.
Lunta ja tuiskua on riittänyt täällä eteläkärjessä, pahimmilla myrskyillä ollaan suosiolla jätetty ulkoilut minimiin.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

opiskelua

Taas vietettiin Indyn kanssa kouluviikko Kannuksessa ja opiskeltiin kummatkin koiraa. Indy (sylimali ) teki jatko-opintoja toisten koirien kanssa leikkimisessä. Kavereina bordercollieita, snautseri, yksi taskubelgi ja yksi vähän isompi tervu. Aiheina paini, takaa-ajot, leluilla leikkiminen toisten koirien kanssa sekä tärkeimpänä tietenkin eleet ja miten niihin vastataan, tai olisi ainakin syytä vastata..

Aloitettiin Indyn kanssa ovitreenit, tarkoituksena siis haistaa oven raosta kannattaako ko huoneeseen lainkaan mennä. No usein tässä alussa ainakin kannatti, palkaksi haistelusta sai sapuskaa. Into etsimiseen ja nenänkäyttöön muutenkin on kova, hurja tuhina kuuluu vaan ja itse etsiminen taitaa tällä hetkellä olla hauskempaa kuin löytäminen, sillä nappulakasat syödään vaan osittain ja kiireellä taas etsimään..

Pentu kasvaa tohinalla ja tuntuu ruokamäärän nostamisesta huolimatta olevan vain jalkaa ja korvaa koko koira. Ulkona tulee lunta vaakatasossa ja tuuli on pian myrskylukemissa, joten kumpikaan meistä ei hirveästi halua ulkona olla. Virtaa riittää Indyllä ja kun kavereita ei ole painimassa niin lelut saa kyytiä, tällä hetkellä paras lelu on muovipullo josta lähtee kiva rutina kun sitä pureskelee. Ja emäntä pirullisena luonteena piilotti nappuloita pulloon joten sitä tarvitsee aika paljon viskellä, vaania ja läimiä tassulla että namit saa parempaan talteen.

maanantai 6. joulukuuta 2010

vierailuja

Wilma kävi vierailulla. Tytär oli koulussa, mies Indyn kanssa lenkillä ja Timi omassa huoneessaan suljetun oven takana. Olin aamupesulla ja istuin sillä istuimella mikä kylppäristä löytyy. Yhtäkkiä kuului suljetun oven takaa malttamattoman kynnen rapinat, samat mitkä olen kuullut niin monien vuosien ajan.

Wilma oli siitä hassu ( lue liian kiinni minussa ) että jos minä olin jossain niin Wilma oli parin metrin päässä, myös silloin kun olin oven takana, Wilma odotti oven toisella puolella ellei päässyt mukaan. Näin siis myös kylppärissä käydessäni totuin siihen että ovi oli auki, sieltä W kurkki pesinkö hampaat kunnolla. 

Niin siis kynnenrapinat tutuilla jalanvaihdoilla kuullessani oli pakko avata kylppärin ovi ja sanoin että tule vaan sisään. Ei siellä tietenkään Wilma ollut, ainakaan näkyvässä muodossa. Vähän ajan kuluttua Timi tuli omasta huoneestaan ja kysyi miksi mamma on surullinen vessassa.

Käytiin myös Indyn kanssa vierailulla kaverini luona, sieltä löytyi loistavat kerrostalon portaat joita
päästiin ravailemaan ylös ja alas. Sieltä jatkettiin keskustaan kaupunkikävelylle, vierailtiin kukkakaupassa, valokuvaamossa ja treffattiin ihana kultaisen noutajan pentu Jaffa jonka kanssa Indy sai leikkiä viitisen minuuttia.

Lauantaina saimme vieraaksi isovillakoira Lulun Tampereelta, jonka kanssa kävimme hakutreeneissä Prästkullassa. Hakutreenit meni hienosti, ei minkään näköistä epäröintiä vieraita kohtaan, ainakaan jos niiltä saa herkkuja! Lulun kanssa käytiin myös lenkkeilemässä, mistä ei kyllä tullut kuin sanomista. Indy oli liian innokas ja räksyttämiseksi meni puolin ja toisin. Nyt on haussa leikki ja lenkkiseuraa, se olisi niin kovin tärkeää pienelle pupsille.

torstai 2. joulukuuta 2010

reissussa

Indyn kanssa haettiin tänään Nummelasta asti kennelyskä rokote, lähempää ei saanut.. =(
Reissussa mukana Timi jonka suurin huolenaihe oli että onko mummi kotona vai ei. Ei ollut.

Eläinlääkäri ja hoitaja Vihtivetissä olivat asiallisia ja mukavia, sumute saatiin ja siihen suhtauduttiin suurella inholla Indyn puolesta. Kehujakin saatiin henkilökunnalta, oli kuulemma rauhallisin malinpentunen minkä ovat nähneet.

Harjoiteltiin häiriöitä kun oltiin sopivassa ympäristössä. Häiriöinä toimi toinen koira ( helppo ), Timjami pörisevän autonsa kanssa ( keskivaikea, mutta siitä päästiin yli ) ja kaikista vaikein, harja ja sen varsi ( ylivaikea, otamme tätä vielä monta kertaa uudelleen ). Harja seisoi siis itsekseen huoneen nurkassa, ei kommentoinut mitenkään ja oli kiltisti liikkumatta, mutta ah, ne harjakset! Niiden lumo on niin suuri että en tiedä mikä voisi ikinä voittaa harjan, ne vaan on jotain aivan muuta ne harjakset..

Käytiin paluumatkalla serkkulassa böndellä jossa treffattiin vanha Rilla the Rottis. Rilla on tunnettu pahasta hajustaan ja ihanasta luonteestaan, sekä tietenkin loppumattomasta ruoan himostaan. Rillan kanssa tultiin oikein hyvin toimeen ja serkun lapset 3 ja 1 vee eivät aiheuttaneet suurempia ihmettelyjä. Kissan ruokaa Indy kerkesi vetää kiireessä ilmeisesti väärään kurkkuun kun sitä sitten yskittiin vähän aikaa ulos. Ulkona lapset riehuivat, juoksivat, pulkkailivat, painivat ja kiljuivat sekä yksvee konttaili. Kerran oli vaan Indy 3veen lahkeessa kiinni ja kävi suukottamassa sekä kävelemässä yli yksveen. Kova työ on siis jotain edes tuottanut!

Kotona mieheni oli ajattelevaisesti sytyttänyt ulkotulen minkä Indy päätti koekävellä ja tuloksena sammunut ulkotuli, steariininen ja hieman hämmentynyt koira. Miten saisi steariinin ja koiran erotettua toisistaan?

Kaiken kaikkiaan jännä päivä Indylle, emännälle vielä hyvinkin itkuinen ja vaikea.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Wilman päivät päättyivät tänään, 1.12.2010. Wilma eli 13-vuotiaaksi, aina iloisena ja valmiina leikkimään ja treenaamaan. Viimeisen vuoden aikana alkoi erilaisten sairauksien suma, joka lääkityksellä saatiin osittain kuriin. Kroppa alkoi olla sen verran finaalissa että ilmeisesti Hangossa riehuva oksennustauti vei voimat niin pahasti ettei ollut enää toiveita palautumisesta. Wilmalla oli sydänvika, osittainen kurkunpään halvaus, nisäkasvaimia, laajentunut imusolmuke joka yhdessä munuaisarvojen kanssa voi viitata kasvaimiin myös sisäelimissä. Wilmalla oli myös loppumaton elämänilo, aina vauhti päällä vaikka välillä pitikin pysähtyä hengittämään, loistavat käytöstavat koirien kanssa ja siitä johtuen monen monta koirakaveria, rakastava sydän omia ihmisiä kohtaan ja jopa vieraita rapsutusten toivossa. Wilma oli varma että hän on pieni ja herttainen sylikoira vaikka todellisuudessa olikin osa sydäntäni, koska nyt jotain puuttuu. Wilma oli kuin ajatus, harvoin tarvitsi mainita mitä tehdään ja minne mennään. Luopuminen rakkaasta oli elämäni vaikein ja raastavin päätös. Mutta enemmän olisin soimannut itseäni jos toinen olisi joutunut kärsimään kivuista.
Rakkaus ei lopu koskaan, ikävä seuraa minua kuin haamu. Kiitos näistä vuosista, rakkaani.