Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

perjantai 21. lokakuuta 2022

Kaivon huolto

 

Pihallamme on vanha rengaskaivo, jonka edellinen omistaja oli kaivauttanut. Kaivon paikan oli tullut katsomaan mies varvun kanssa, ja useista mahdollisista paikoista tämä oli kuulemma ollut paras. Tontin läpi kulkee ilmeisesti maanalaisia vesisuonia, tämä näkyy lähinnä siten, että paikoin maa on märkää ympäri vuoden. Tila on vanhaa merenpohjaa, parin metrin syvyydestä viimeistään tulee vastaan savikerros.

Kaivo oli surkeassa kunnossa, rengaskaivon tiivisteet pursusivat kaivon sisälle ja kaivon kannessa oleva luukku veteli viimeisiään jo yhdeksän vuotta sitten, kun ostimme tontin.

Kaivon kunnostaminen on ollut yhtenä kohtana erittäin pitkässä projektilistassa, nyt asian hoitoa puolsi useampikin seikka. Ensinnäkin olin kutsumassa kaivinkonetta kuskeineen tontille tekemään muutaman pikkuhomman, joten kaivon kunnostamisen alkutoimet menisivät siinä samassa. Toisekseen viime talvena jatkuvan sulamisen ja jäätymisen seurauksena kaivon viereisen etupihan maa oli routinut ja routa oli siirtänyt myös kaivon renkaita siten, että hienojakoinen siltti pääsi suoraan kaivoveteen. Olemme käyttäneet kaivovettä lähinnä puutarhan kasteluun, joten sinänsä asialla ei ollut suurta hoppua. Kolmantena seikkana otettiin huomioon tämänhetkinen maailmantilanne, varaudutaan omavaraisuuteen myös käyttöveden osalta. Huomioon tulee väistämättä ottaa myös ilmastonmuutoksen merkitys. Kuivuus pahenee vuosi vuodelta, emmekä mekään täällä viileässä pohjolassa ole siltä enää kauaa turvassa. Vesivarantojen käyttömahdollisuus ei juuri nyt tunnu ehkä tärkeältä, mutta jos lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, aletaan myös meillä kärsiä kuivuudesta enenevissä määrin. Oma kaivo voi olla silloin kultaakin kalliimpi.

Kävin Helsingissä kevätmessuilla Suomen Kaivohuollon ständillä kyselemässä kaivon huollosta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä, ajatuksena oli tehdä huolto kaivolle itse. Sain hyviä vinkkejä ja opastusta kaivon huoltamiseen. Heillä oli tarjolla ilmainen kaivon kuntotutkimus, joten tartuin tietysti syöttiin ja tilasin kuntotutkimuksen kaivollemme. Muutama viikko messukäynnistä heiltä soittikin mies ja sovittiin ajankohta tutkimukselle.

Suomen Kaivohuollon mies tarkisti kaivon ja kertoi mitä kaikkea kaivohuoltoon kuuluu. Totesimme huoltomiehen lähdettyä, että taitaa olla viisainta tilata ammattimiehet kerrankin paikalle tekemään huolto. Meiltä puuttui jonkin verran tarvittavia työkaluja, ja lisäksi meillä on muutama muukin projekti päällä samaan aikaan, joten olisipa hienoa, kun kerrankin joku proggis valmistuisi ilman omaa työpanosta.

Sovittiin päivä huollolle, varmistin että kaivinkonekuski ehtii paikalle ennen kaivohuoltoa. Soittelin vielä kaivohuoltoon ja tarkistin, oliko suunnitelmani kaivinkoneen käytöstä ja kaivon eristämisestä järkevä. Ajatuksena oli vaihtaa maa kaivon ympäriltä salaojasoraan, jota on sattuneesta syystä iso kasa odottamassa seuraavaa projektia.

Kaivinkonekuski saapui paikalle ja kaivoi kaivon ympärystän auki. Toiseksi ylimmäinen rengas suorastaan lillui savensekaisen siltin päällä ja luulimme jo, että renkaasta on mennyt huullos kokonaan rikki. Nostettiin renkaat ylös ja todettiin, että puhdistuksen jälkeen renkaan huullos oli lähes ehjä ja täysin käyttökelpoinen. Kaivo on kohtuullisen matala, vain neljä rengasta, noin kolme ja puoli metriä syvä.

Puhdistettiin kaksi ylintä rengasta maa-aineksesta, jonka jälkeen renkaat laskettiin takaisin paikoilleen. Kaivon vesi olikin jo kolmannen renkaan yläosassa, joten kaikkia renkaita ei pystytty ilman kaivon tyhjennyspumppausta kaivamaan ylös.

Mieheni oli hakenut paikallisesta rautatavaraliikkeestä ainoaa eristettä mikä sattui sopimaan tarkoitukseen ja pyöritin sen kaivon ympärille. Kaivohuollosta kerrottiin, että jos vaihtaa kaivon ympärillä olevan maa-aineksen salaojasoraan, ei eristettä välttämättä tarvita lainkaan. Varsinkin kun kaivo on käsittääkseni routinut vasta tämän yhden kerran. Laitettiin kuitenkin eriste, kun se kerran oli hankittu ja täytettiin kaivon ympärystä noin 70 cm leveydeltä salaojasoralla.






Kaivinkonekuski vei vanhat maat yhä kasvavaan maakasaan, siisti kaivonympäryksen ja käänteli haluamani kivet sopiviin paikkoihin kaivon eteen. Kivet ovat toki kauniita, mutta käytännöllisyys on tässä etusijalla. Nyt kukaan ei aja autoa liian lähelle kaivoa, tai siirtele kaivonrenkaita vahingossa talvella lumia auratessa.

Sovittuna päivänä kaivohuoltomiehet saapuivat paikalle, hoidettuaan sitä ennen yhden rengasrikon peräkärrystään.  Huollossa kesti aika tarkkaan neljä tuntia. Ensin kaivo tyhjennettiin. Talteen otetulla tyhjennysvedellä huoltomiehet pesivät kaivon painepesurilla ja loput käytin potagerin kasteluun. Yllättävän vähän sieltä tuli vettä, noin neljä tynnyrillistä.

Pesun jälkeen miehet kaivoivat pohjan niin tyhjäksi kuin uskalsivat. Jos maa kaivon pohjan alla on oikein hienojakoista, kuten silttiä, saattaa kaivon pohja pulpauttaa pohjan alapuolelta maan yhtäkkiä kaivon sisälle, jos pohjasoran tyhjentää liian tyhjäksi. Tässä tapauksessa niin ei käynyt eikä kaivon pohjalta löytynyt aarteita tai muuta yllättävää.

Miehet joutuivat kerran tyhjentämään lisää vettä kaivosta huollon aikana, eli jonkinlainen virtaus kaivossa on. Vettä tulee tasaiseen tahtiin. Kaivo ei ole koskaan kuivunut, ei edes kuivimpina kesinä.

Seuraavaksi kaivo desinfioitiin ja pohjalle laitettiin kerros Nilsiän kvartsihiekkaa ja Nordkalkin kaivokalkkia neutraloimaan mahdollisesti hapanta kaivovettä.

Kaivonrenkaiden saumakohdat tiivistettiin pikabetonilla, näin estetään pintaveden ja maa-aineen pääseminen kaivon sisälle. Veden tulee saapua kaivoon ainoastaan pohjasoran läpi suodattumalla.

Kaivoon lisättiin yksi rengas maan päälle ja sen kylkeen porattiin reiät pumpun sähköjohdolle sekä vesiletkulle. Myös vanha kansi korvattiin uudella metallisella, lukittavalla kannella.





Kaivoon asennettiin Grundfos SBA 3-45A All in pumppu. Pumpun käyttö on helppoa, sähköjohto seinään ja kääntää kaivon kylkeen asennetusta kahvasta, niin vettä tulee. Vielä kun löydän riittävän pitkän letkun, saan kasteltua myös kasvimaan ilman jatkuvaa kastelukannujen kantamista! Suorastaan hihkuin itsekseni, kun sain ensimmäistä kertaa kasteltua potagerin kasvatuslaatikot tuosta noin vaan letkulla! En ole koskaan käyttänyt kasteluun kunnan vesijohtovettä, se tulee mielestäni liian kalliiksi. Nyt saa kasteluvettä lorottaa ihan huoletta, kun vesi tulee omasta kaivosta.

Vielä oli odotettava kaksi viikkoa ennen veden testausta. Vesinäytepaketin sai kaivohuoltoporukalta, vastaus saapui nopeasti ja tulokset olivat aavistuksen masentavat. Vesinäytteen väristä jo pystyi päättelemään, ettei se ihan juotavaa vielä ole. Tosin emme käyttäneet vettä niin paljon kuin oli ohjeistettu kaivon huollon ja näytteen ottamisen välisenä aikana. Otamme siis toisen vesinäytteen muutaman kuukauden kuluttua ja toivotaan että humusarvo olisi parempi.




Vesinäytteessä tutkitaan pitoisuuksia ja arvoja seuraavista asioista: rauta, mangaani, happamuus, sähkönjohtavuus, kalsium, magnesium, kovuus, koliformiset bakteerit, e kolibakteerit, nitriitti, nitriittityppi, nitraatti, nitraattityppi, kupari, hapettuvuus, humus ja fluoridi. Näytteessämme humus ja hapettuvuus olivat reilusti arvojen yläpuolella, kuten myös rauta ja mangaani. Bakteereja ei onneksi löytynyt.

Näistä korkeista arvoista rauta aiheuttaa veteen makua ja väriä, mutta ei ole vaarallista ja vesi olisi juotavaa keittämisen jälkeen. Mangaani suurina määrinä on haitallista pienille lapsille, veden keittämisen jälkeenkin. Humuspitoisuus tuo veteen myös hajua ja makua, se ei ole terveyshaitta, mutta ei miellyttävääkään. Näistä kaikista ongelmista pääsee eroon Fema 600 nmh- monisuodattimella, jonka voi asentaa tarvittaessa. Kyseinen laite suodattaa korkeat rauta, mangaani, kalkki, ammonium ja humuspitoisuudet vedestä. Tällä hetkellä suodattimen käyttöönotto ei ole aiheellinen, kaivovettä käytetään edelleenkin ainoastaan kasvimaan ja keittiövihannesmaan kasteluun. Hyvä on kuitenkin tietää, että tarvittaessa kaivon vettä voi juoda keitettynä tai pidempiaikaiseen käyttöön sen voi ottaa asentamalla suodattimen.

Kaivon huolto toi meille lisäarvoa eniten vesipumpun asentamisen takia, lisäksi oli mukava saada taas yksi projekti valmiiksi ja pihamaata siistimmäksi. Koko projekti tuli maksamaan noin 5000 euroa, tähän kuului pumppu, materiaalit sekä työt. Onneksi työn osuus on kotitalousvähennyskelpoinen.

Tontillamme on toinenkin kaivo, se sijaitsee omenapuutarhan vieressä. Korkeuskäyrä näyttää siinä kahta metriä merenpinnan yläpuolelta. En ihmettelisi, vaikka vesi olisi hieman suolapitoista, sillä merelle on matkaa muutama sata metriä kaivolta. Kaivon ylimmät renkaat ovat täysin säpäleinä, kaivinkone on ilmeisesti rikkonut sen kaivaessaan aikoinaan naapurin tontille johtoja. Kaivo on täynnä maata ja sen syvyydestä ei ole tietoa. Maa kaivon sisällä on kuin juoksuhiekkaa, joten kaivo on suojattu, ettei sinne pääse lapsia tai eläimiä. Tämä kaivo kunnostetaan aikanaan omin voimin, sen tarkoitus on toimia pesuveden ja kasteluveden lähteenä. Onneksi nyt on hyvät ohjeet kaivon rakentamiseen. Kaivinkoneelle on siis taas tiedossa hommia, mutta odotetaan sitä ainakin ensi kesään saakka.