ahkerointia

Nonni, nyt ollaan vähän petrattu myös tottiksen saralla. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tehtiin nakeilla perusjuttuja mutta otin vauhtia ja iloa tekemiseen mukaan. Indy syttyi hyvin ja siitä näki että täähän olikin hei kivaa!!

Hakua ollaan tehty melkein joka päivä, lenkkien ja pihapuuhien yhteydessä. Yritetty panostaa siihen että pääsisi tuulen alta etsimään hajun itsenäisesti ja siitä suoraan kokonaan tai osittain piilossa olevalle maalimiehelle ja suora palkka. Tykkää tehdä ja ilmaisee löytäneensä hajun hyvin selvästi työskentelemällä nenällä.

Päästiin rakennusetsintää tekemään Meltolaan. Ensin käytiin tutustumassa rakennukseen, joka on kaksi kerroksinen kerrostalo kellarilla, kaikki huoneet täynnä romua. Indy oli tutustumiskierroksella omasta mielestään etsimässä esineitä, nenä kävi ja kaikki nurkat halusi tarkistaa. Oli vauhti päällä mutta kuitenkin kuunteli! Tutustumisen jälkeen otettiin kaksi kierrosta etsintää joissa ensimmäisessä mm oli puoliksi piilossa ja toisessa kokonaan piilossa. Teki hyvin töitä, mutta selkeästi oli etsimässä myös esineitä. Johtuu tietenkin siitä että ollaan tehty pääosin sisällä esine etsintää ja ulkona ihmisiä ja esineitä.

Olen silloin tällöin soitellut koululle ja kysellyt neuvoja, taas oli sellainen hetki. Aiheena esineet, olen etsityttänyt ihan kaikennäköisiä esineitä ja randomina (ei koskaan hyvä idea..) otin matkaan leathermanin varustevyöstäni. Kokeilin nopeasti jos Indy suostuu sitä kantamaan ja hieman epämiellyttävältä näytti mutta nosti kuitenkin sen maasta ja antoi minulle. No eikun etsintää tekemään. Persiillehän se meni. Ensimmäisenä haistoi ja löysi juuri leathermanin, ei siinä muuten mitään, mutta kun Indy näki mikä esine oli kyseessä, paineli  ihan pokkana siitä yli eikä tuonut sitä. Voihan räkä. Noin puolivälissä etsintää löysi sen uudestaan ja ilmaisi, muttei edelleenkään nostanut sitä, en kiinnittänyt siihen juuri huomiota mutta palkkasin normaalisti ja yhdessä ihmeteltiin että mikäs se siellä olikaan. Tästä siis huolestuneena soittamaan Miikulle ja onneksi sain taas hyviä neuvoja. Muu etsintä meni hyvin, ollaan vielä etsitty vapaana ja tällä kertaa oli turhan paljon juoksentelua mutta kuitenkin etsii itse melko hyvin kaikki paikat ja tarkentaa pyynnöstä. Lukee hyvin paljon rintamasuuntaa ja sillä voi hyvin ohjata tarvittaessa mutta saa myös olla tarkkana omasta kropastaan ettei tule rajoittaneeksi aluetta.

Tein myös sheippausta pitkästä aikaa. Tai miten tuo nyt pitäisi sanoa, sheipattiin, sheippasin. No ihan sama. Kuitenkin naksulla lähdin sheippaamaan temppua jossa koiran olisi tarkoitus pyörähtää itsensä ympäri. Aloitin kriteerinä pään liike ja sen tajusi hyvin, tarjosi kaikennäköistä muutakin. Yritin tehdä analyysiä mitä olen opettanut naksulla ja lopputulos oli melko surullinen. Pääsääntöisesti olen houkutellut tai käyttänyt kosketusalustaa tai vastaavaa saadakseni esille liikkeiden alut, vain vähän mutta puhdasta sheippausta tuskin on tehty yhtään. Tästä suivaantuneena nyt ruvettiin tekemään puhdasta temppuilua ilman sen tärkeämpia tavoitteita, kunhan koira oppii ja ohjaajakin ehkä jotain..

Laitan tähän pari kuvaa Pepestä ja Indystä lenkillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta Pepe on ihan loistava! Laittaa Indyn järjestykseen jos on tarvis, mutta kuitenkin tykkää painia ja hepuloida tuon riiviön kanssa. Ja me saadaan parantaa maailmaa sillä aikaa Jennyn kanssa.. =D

Pitkästä aikaa saan taas kirjoitettua. Tässä välissä ollaan tehty kaikenlaista, pääosin etsintää. Tottistelu on jäänyt valitettavasti liian vähälle. Tein kaksi jälkeä metsään, on ollut kunnon hankikanto ja jalanjälkiä ei näkynyt lainkaan. Laitoin täysin kerettiläisesti ensimmäiselle jäljelle pituutta 250 metriä, päiväruoan viiteen eri purkkiin ja purkit potkin hangen sisään. Ekalla jäljellä oli myös polun ylitys.. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu ja mitäpä siinä, koira lähti jäljestämään jo ennen jäljen alkua ja ensimmäisen purkin kohdalla katseli vuorotellen purkkia ja minua tyyliin, hei, täälhän on purkki täynnä sapuskaa! Syötiin purkki tyhjäksi ja kun olin laittamassa sitä taskuun, laittoi Indy nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Polun ylityksessä meni kaksi kertaa polkua edestakaisin, noin kolmen metrin verran kunnes tajusi hidastaa ja siitähän se jälki sitten löytyi, katseli välillä minua että mitäs tässä pitäisi tehdä ja kun en reagoinut mitenkään, ratkaisi asian itse. Yhden kerran hukkasi jäljen, oikeastaan tosi hyvä niin näin mitä se sitten tekee ja miltä näyttää. Oli helppo lukea koiraa ja vauhdilla etsi jäljen uudestaan ja kun löysi niin eikun matkaan. Purkit löysi kaikki ja ne naposteltiin rauhassa. En niin pitkälle ajatellut, joten ei ollut jäljen loppuun mitään palkkaa mukana, leikittiin sitten yhdellä purkilla.

Toinen jälki tehtiin noin kuukausi ensimmäisen jälkeen ja hienosti sekin meni. Enemmän ollaan tehty ihmisen etsimistä ulkoa. Lasten kanssa on helppo tehdä kun ollaan pihalla mutta nyt on tehty myös pari kertaa töiden jälkeen työkavereita hyväksi käyttäen. Mökillä tehtiin myös järven jäällä valkoisen naamioverkon avulla. Ollaan tehty lähes kaikki tuulen alapuolelta siten että oppisi käyttämään nenäänsä. Lenkeillä lasten kanssa ollaan tehty aina silloin tällöin piiloja. Jos vaan mahdollista niin piilot on ollut aina mahdollisimman peittäviä ja hyviä. Lapsista kun ei ikinä tiedä niin tässä yksi päivä Frida oli kiivennyt puuhun ja siellä alhaalla Indy ihmetteli että miten tonne pääsee. Ei siis olla otettu ilmaisuja vielä lainkaan, aina suora palkka. Puusta Frida heitteli Indylle nameja hangelle..

Esineiden etsimistä ollaan jatkettu tavalliseen tapaan. Katselin tässä yksi päivä salaa kun Frida ja Indy leikkivät. Indy toi Fridalle lelun, Frida sanoi kiitos ja Indy antoi lelun, Frida sanoi istu ja koira istui (!), Frida lähti piilottamaan esinettä parin huoneen päähän ja koira istui kiltisti paikoillaan ( tässä vaiheessa olin ihan varma että Indy lähtee heti perään), Frida tuli takaisin, näytti kädellä ja sanoi etsi. Indy lähti etsimään ja sama juttu uudestaan. Olin ihan ällistynyt, en olisi uskonut että ensinnäkin Indy tottelee Fridaa, (varsinkin kun se ei tottele mun miestä). Lisäksi että se pysyi paikallaan vaikka Frida oli monta minuuttia piilottamassa lelua.

Tuli tässä puoli vuotta Indyllä täyteen ja onhan se kasvanut ja aikuistunut. Pelkään koko ajan koska se murrosikä alkaa, onhan tässä ollut jo kaikennäköistä pientä mutta pahemmilta ollaan vielä säästytty. Tavoitteita oli vain muutama ja niistä on melkein kaikki toteutunut. Koulun puolelta vaatimuksia on myös, ne ei kaikki ole vielä hanskassa.
Omia tavoitteita oli saada koiran kanssa hyvä suhde ja niin että koira haluaisi tehdä asioita mun kanssa. Myös lasten kanssa toimiminen turvalliseksi ja niin hyväksi ettei mun tarvitse olla huolissani mitä tapahtuu jos en ole vahtimassa. Sisäsiisteys. Hihnakäyttäytyminen. Perustottelevaisuus, eli luoksetulo, paikallaan pysyminen, istu, maahan ja seiso käskyt sekä ei sanan merkitys. Seuraamisen alkeet. Etsimisessä ymmärrys siitä että etsitään ihmisiä ja esineitä sekä jälkeä. Eri alustojen, pintojen ja paikkojen sietäminen ja niissä työskentely. Erilaisiin häiriöihin tottuminen, koirakavereiden löytyminen.
Tässä mitä nyt muistan ja nuo on hyvin toteutunutkin, ollaan aloitettu kaikkia näitä, osaa ollaan tehty enemmän ja osaa liian vähän. Lisäksi ollaan harjoiteltu kyydissä oloa, eli hyppää ( tällä hetkellä vielä kiipeää) syliin tai selkään kyytiin ja siellä rauhoitutaan, kävelen vähän ja vähän haistellaan ylähyllyjä. Toko treenejä tehdään aivan liian vähän, jotenkin en osaa / jaksa ottaa siitä paineita, Indy tuntuu oppivan älyttömän nopeasti ja perusjuttuja ollaan tehty. Ohjaajana tavoitteena oli kirjoittaa, kuvata ja videokuvata paljon. Alku oli hyvä mutta varsinkin nyt on ollut sellaista härdelliä niin töissä kuin kotonakin että kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi. Omana tavoitteena oli myös miettiä tarkasti opetettavia asioita, ei siten että tehdään näin koska joku sanoo, vaan koitan miettiä miksi ja miten ja voiko sen tehdä myös muulla tavalla. Ja kun tehdään asioita tietyllä tavalla niin mitä koira silloin oppii, tuliko opetettua jotain aivan muuta vai oliko suunnitelma onnistunut.

Indy on rauhallinen kaveri jolla on suuri motivaatio tehdä ihan mitä vaan töitä. Indy on omasta mielestäni pehmeä ohjaajaa kohtaan, kuuntelee hyvin ja Indyllä on suuri halu yrittää ymmärtää mistä palkka tulee ja mitä tuo tyyppi tarkoittaa. On rakastava omaa perhettä ja kavereita kohtaan, on edelleen sylimali, suukkomali ja halimali. Vieraita ihmisiä kohtaan jonkin verran epäsosiaalinen, kuitenkin ilman aggressiota. Ei halua silittelyjä tuntemattomilta mutta sietää niitä, lähtee kuitenkin tilanteesta pois jos annetaan mahdollisuus. Ympäristöä kohtaan kovahko, ei häiriinny oudoistakaan asioista, palautuu nopeasti ja pystyy kuuntelemaan ja keskittymään häiriöiden läheisyydessä. Antaa tehdä hoitotoimenpiteet kotona ja lääkärissä hienosti. Soraviivainen koulutettava, tähän mennessä mielikuvitusta on saanut eniten käyttää remmilenkeillä vetämisen kanssa. Käyttää nenää hyvin ja siinä ainakin on onnistuttu että ratkaisee ongelmia ensisijaisesti nenän avulla.

Suurin miinus on muiden koirien kanssa toimiminen, rakastaa painimista ja on dominoiva muita koiria kohtaan. Tämä asettaa haasteita koirakavereiden kannalta, onneksi on muutama hyvä jotka ainakin vielä toimii ja leikkii Indyn kanssa. Tässä asiassa olen eniten miettinyt omaa osallisuuttani, olenko puuttunut liikaa vai liian vähän ja onko käyttäytymiseen vaikuttanut Kannuksessa koiralaumassa 7 viikkoisesta asti leikkiminen positiivisesti vai negatiivisesti. Eli oliko laumassa oleskelu pienestä pitäen liikaa vai olisiko ilman laumassa olemista Indyn käyttäytyminen vielä huonompaa? Tätähän en taida saada koskaan selville. Koitan kuitenkin päästä mahdollisimman usein leikittämään Indyä muiden, kilttien ja jämärien koirien kanssa.

Tulipa taas sekalaista tekstiä, joten nyt iltapalalle.

apulainen

Indy on aina ollut huomattavan innokas apulainen kun laitetaan takkaan tulta tai lisätään sinne puita. Heti kun takan luukku aukeaa, on kainalossa koiran kuono ja tarkasti seurataan kaikki mitä takkaan laitetaan. Tarvittaessa myös koemaistetaan puut ennen kuin ne pääsee polttoon. Johtuiskohan pentuajan paukkupakkasista, mutta oikein nautinnollisesti venyttelee tuossa takan edessä olevan laatikon päällä ja lämmittelee siinä, tulta katsellen.

Saunominen on myös ihanaa, sinne ylälauteille pitää päästä heti ja suihkussakin siinä liepeillä ihmettelee. Viimeksi oltiin koko perhe saunassa, myös Indy. Lapset juoksenteli koko ajan edestakaisin saunasta kylpyyn mutta koira makoili tyytyväisenä ylälauteella. Sauna on tähän mennessä ainoa paikka missä on nähnyt kunnon maliläähätyksen, sellaisen että hampaat näkyy viimeistä myöden ja kieli roikkuu luirona melkein maahan asti.

Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa usean esineen esineruutua. Tai no sinnepäin. Paikkana ranta-alue joka viettää loivasti ylöspäin, esineet tuulen yläpuolella. Esineinä oli vanha jälkikeppi, muovinen pussinsulkija (valkoinen), muovipötkö valkoinen, muovipussi, rannalta löytynyt haulikon hylsy ja viimeiseksi pikkuinen karvalelu.

Ollaan tehty esine etsintää erilaisista paikoista aiemmin jonkun verran, usein myös niin että lenkillä heittelen kaikkea taskuista löytyvää tavaraa tienposkeen tai rantsuun ja sitten paluumatkalla Indy poimii ne.

Nyt siis kuitenkin ekaa kertaa oli noin monta esinettä ja suht lähellä toisiaan, sellaista 5 metriä oli etäisyys. Tuuli oli aika voimakas, noin 10 m/s. Alussa sanoin etsi, ja Indy oli että mitä? ahaa, siis täällä on jossain jotain, no etitään sit. Lähti siihen pyörimään ja melko nopeasti sai kupletin juonesta kiinni ja löysi ensimmäisen esineen, eli muovinen pussinsulkija. Indy toi sen mulla ja palkaksi leikittiin taskusta löytyvällä narulelulla. Hurjat bileet pystyyn ja käytin paljon aikaa palkkaamiseen. Sitten lelu taskuun ja kysyin, löytyiskö lisää? Indy siihen että ai vielä vai? VAUTSI, ja eikun matkaan. Tähän tahtiin mentiin ja kun tuuli tuli hieman vinosti alueeseen nähden niin siirryin aina itse sen verran että koirakin siirtyi enemmän tuulen alapuolelle esineeseen nähden. En seissyt paikallani vaan siinä hiljakseen kävelin, en auttanut koiraa enkä käskyttänyt, odottelin vaan ja koira jaksoi kyllä pitkään tehdä töitä vaikka ei ollutkaan ihan helppo harjoitus.
En tosiaan tiedä menikö tämä nyt sääntöjen mukaan, teinkö jotain täysin väärin mutta mun ideana oli että koira etsii itsenäisesti ilmavainun avulla ja käyttää tuulta hyväkseen. Oltiin kummatkin tyytyväisiä treenin jälkeen joten ei se ihan persiilleen varmaan mennyt.

Uusia kikkailuja taas odotellessa!

pihahommia

Oltiin pihalla puuhailemassa kaikennäköistä ja otin muutaman kuvan. Kuvassa näkyviä puutikkaita virittelin lumipenkkaa vasten sekä polun yli kuten näkyy ja kiipeiltiin niitä pitkin. Kiipeiltiin myös nurin käännetyn kottikärryjen yli, autokatoksen kivetyksen reunaa pitkin, kompostin yli ja isolla lumikasalla. Siis me kaikki, niin kivaa oli että siellä mentiin minä, Timi ja Indy vaikka koiraa varten tää ikäänkuin tehtiin.. =D

Valitettavasti en kyennyt kuvaamaan ja ohjaamaan koiraa samanaikaisesti joten suorituksista ei ole kuvia, mutta ihan kivasti meni. Ei ole vielä tullut vastaan sellaista alustaa tai paikkaa minne Indy ei olisi suostunut menemään ja niitä ollaan yritetty aktiivisesti koluta niin töissä kuin kotonakin.

Ensin riehuttiin jalkapallolla, jonka kanssa yritin saada enemmän pitämistä ja pitkäkestoista kevyttä taistelua aikaiseksi. Irrotus on suht hanskassa ja opetin sen aikoinaan niin että lelu pidetään paikallaan siten että kaikki toiminta lakkaa ja koira ei myöskään pysty palkkautumaan itsekseen lelun jäystämisestä. No tämähän toimi vallan upeasti ja liitin siihen vihjeen eli käskysanan kiitos. Tästä seurasi pienehkö ongelma joka ilmenee kun esineestä pitäisi vaan pitää kiinni rauhassa ja pitkään, eli silloin Indy tulkitsee että nyt pitäisi irrottaa. Tätä olen lähtenyt korjaamaan niin että vain käskysanasta irroitus saa aikaan uuden leikin ja jos päästää ilman käskyä irti, lähtee lelu karkuun eikä sitä oikeasti saa kiinni eikä siis siten pääse taisteluleikkimään, mikä on Indystä se kaikista kivoin juttu. Tämä on toiminut aika hyvin ja pitäminen on parantunut huomattavasti! jee!

Otettiin myös pitkästä aikaa haukkumista, se lähtee aika nopeasti ja yritän palkata vain matalampaan käskytyshaukkuun, en sellaiseen ikävän kimeään malihaukkuun ollenkaan. En ole hirveästi viitsinyt haukuttaa kun yleensä pääsen treenailemaan tässä omassa pihassa vain iltaisin ja naapuruston äidit ja isät jotka nukuttaa lapsiaan ei välttämättä niin diggaile mun ilmaisutreeneistä.. hih. Jostain syystä tarjoaa kovasti sitä että menee maahan ja sieltä haukkuu, mutta sama kai toi missä asennossa se tässä vaiheessa siellä on.

Niin siis kiipeilyjutskat palkkasin sitten jalkapallolla myöskin. Ensin palkkasin namilla, mutta sitten se vaan mennä tohelsi käden perässä ja tuijotteli mua eikä jalkojaan joten vaihdoin siihen että pallo kainaloon ja kun on rauhassa mennyt kiipeilyt niin sitten pallo lentää liikkeen suuntaan ja siellä saa peuhata sen kanssa.
Indy ei oikeastaan itsekseen rallattele esineiden kanssa vaan enemmän se on sitä että tuo sen mulle ja sillä pitäisi sitten leikkiä. Parempi kuitenkin näin päin, pysyy tuominen siinä sivussa hyvässä jamassa.

Tulipas taas tekstiä, tähän loppuun pari kuvaa kaveruksista.

naksuttelua

Kannuksessa ollessa tuli hauska koulutehtävä, opeta koirallesi temppu 15 minuutissa. Tempun sai nostamalla lapun purkista jonne opettaja oli avuliaasti listannut kasan temppuja. Meille Indyn kanssa tuli nenän maahan laittaminen. Kaverit sai tuolin alta ryömimisen, takajalan nostamisen ja masentuneelta näyttämisen. Vain neljä koiraa siis mukana.
Ollaan kosketusalustaa tehty joten lähtökohta oli valmiina. Kosketusalustalla aloitin aikaisemmin vahvistamaan ensin nenäkosketuksen, sitten tassun ja uusin vaihtoehto oli maassa siten että alusta oli etutassujen välissä.
Tästä oli helppo lähteä ja koira olisi oppinut tempun pienemmässäkin ajassa jos olisin itse ollut taas kerran tarpeeksi nopea ja palkannut oikea-aikasesti.
Temppuun piti liittää myös käsky ja valitsin nenä, mikä kuulosti joo hauskalta sillä hetkellä mutta työkäyttöä ajatellen olisi ollut parempi esimerkiksi näytä. No sen nyt voi vaihtaa vielä.
Suorituksen jälkeen tuli hyviä kommentteja, joista tärkeimmät oli että voin vahvistaa naksulla vielä siinä vaiheessa kun koira syö edellistä namia nenä siinä kosketusalustan päällä. Toinen hyvä oli että kun kaivan namikasaa taskusta niin siksi aikaa alusta pois, koska en ole tarpeeksi nopeasti palkkaamassa jos tarjoaa just silloin kun hidastelen itse ja siinä tulee hyvä luonnollinen tauko tekemiseen. Ja vielä kolmas että palkan suunta vielä tarkemmin oikeasta paikasta, nyt seisoin ja palkka tuli alhaalta mutta vielä alempaa ja alustan päältä olisi tehostanut oppimista.
Tein viimeisen pätkän vielä korjaten edelliset ja hyvinhän se meni! Indy on kyllä loistopoitsu =D

Unohdin eilen naksun töihin ja harjoiteltiin illalla kotona takaosan käyttöä yes-naksusanan voimalla. Ei se niin vahva ole kuin naksu mutta oikein käytettynä toimi ihan hyvin ja kun harjoitus oli jo tuttu niin auttoi asiaa. Eli tehtiin sitä mikäköhän sen nimi oikeasti edes on, no sitä että koiran etu tai takatassut on alkuun vaikka ämpärin päällä ja takaosalla astutaan ristiin, pyöritään siinä ympäri ja tarkoituksena on että koira ymmärtäisi takajalkojen käytön. No kokeilin ensimmäistä kertaa tuollaisella pehmeällä tasapainotyynyllä tätä hommaa ja siinä lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, joutui oikeasti tarkkaamaan että etujalat ovat tyynyn päällä ja siinä tutisemaan lihaskontrollia harjoitellen samaan aikaan.
Meni niin helposti etujalat että kokeilin josko ymmärtäisi takajalatkin. Pieni houkuttelu niin että toinen takajalka oli tyynyn päällä ja naksusana heti kun nosti toisen jalan ilmaan. Nopeasti hoksasi että kummatkin pitää olla tyynyllä ja sitä sitten vahvistin.. Kun sekin meni niin helposti niin otettiin etujaloilla muutama askel ristiin siten että takajalat pysyivät tyynyn päällä. Hih, hauskaa oli!!

Tänään piti lähteä jälkeä kovalla alustalla aloittamaan, oli raejuustot valutettu ja pakastettu mutta ilmojen herra päätti toisin ja kun maassa oli viitisen senttiä loskaa niin päätin siirtää jälkitreenit taas kerran hamaan tulevaisuuteen.
Töissä harjoiteltiin vain rauhoittumista. Pikkupentuaikana tein paljon kaikenlaista kivaa sisätiloissa ja vaikka Indy onkin suhteellisen rauhallinen malinois niin nyt olen ruvennut kollegan innoittamana rauhoittamaan nämä tavallisimmat oleskelupaikat harjoituksilta että malttaisi relata vaan kun ei mitään tapahdu. Ei sen kummempaa harjoitusta kuin siinä jutustelun aikana Indy sai köllötellä valitsemassaan asennossa mun jaloissa, muualle ei ollut asiaa ja pyysin aina takaisin jos meinasi lähteä. Hyvin tyytyi kohtaloonsa, "palkkasin" rapsuttelulla ja rauhallisella silittelyllä sekä kehulla alussa ja siihen se jäi köllimään. Tämän harjoituksen alku oli viime viikolla Kannuksessa kun Indy ja Turo, keskikokoinen snautseri uros, olisivat painineet koko valveillaoloaikansa mutta päätettiin Jarin kanssa että nyt ei painita ja näinhän ne kaverit rauhoittuivat köllimään vieretysten kun ei kerta saanut painia, höh.

Mitäs muuta ollaan tehty, juu hakutreeneissä käytiin lauantaina. Indy oli oikein reipas ja mikäs oli ollessa kun palkaksi oli kanan sydämiä. Luulin ottaneeni koululta kanan kivipiiroja mitkä on helppo laitella saksilla sopiviksi paloiksi, mutta noita sydämiä tulikin matkaan. Niitä en viitsinyt käydä saksimaan, ovat aikas yäk kamaa ja liian isojakin mutta maistuivat ilmeisen hyvin kakaralle. Treeneissä otin 2 x 2 piiloa, joista ensimmäinen oli juokseva ukko ja toinen valmiiksi piilossa. Vauhti oli valtava ja into myös, malttaa kuitenkin rauhoittua lähetykseen. Valmiiksi piilossa olevan ukko oli ekalla kerralla naamioverkon alla, ei haitannut lainkaan, ollaan kerran aiemmin tehty Fridan kanssa naamioverkolla hakua. Tuulen alapuolella ollessa lähti valmiiksi piilossa olevalle ukolle hyvin, mutta kun oltiin yläpuolella niin tarvitsi pienen vilkutuksen maalimieheltä että muisti missä hommissa sitä oltiinkaan. Aivan loistava ukkolainen oli treeneissä!

Niin tosiaan esineitä olen tehnyt silleen että tiputtelen aamulenkillä esineitä ja kun tullaan takaisin niin katsotaan jos Indy tajuaa ottaa hajun. Tämä toimii hyvin, yleensä pari kolme esinettä olen jättänyt tai pyytänyt muita piilottamaan sillä aikaa kun ollaan lenkillä. Indy nappaa hyvin hajun ja lähtee etsimään, isoja lumikasoja etsiessä pyörii vielä tosi paljon mikä johtuu todennäköisesti tuulen pyörimisestä kasan ympärillä vaikka millä tavalla. Olen tehnyt niin että ensimmäisenä vastaan tulee lelu jolla sitten leikitään kun on sen tuonut, sitten vaikka avainnippu, purkin kansi, huulirasva tms ja palkkaan sillä ekalla lelulla leikkimällä kun on tuonut esineen mulle. Joskus olen tehnyt toisinpäin, eli niin että ensin on esine, mutta tuntuu että lähtee vauhdikkaammin etsimään ja kiinnostuu paremmin hajusta kun ekana esineenä on lelu. Lopuilla esineillä ei sitten ole väliä, rauhallisesti etsii ja tuntuu olevan motivoitunut etsintää kohtaan. Kaikki on tähän mennessä tuotu pois.
Tällaista tällä kertaa, tuntuu että tuo on vähän rauhottunut siitä pikkupentuajan riekkumisesta, nyt vaan murrosikää odotellessa.. Hiphei!

koiranelämää

Kävin mutkan Imatralla opiskelemassa koiraa ja Indy majaili Kannuksessa Martan, Nuutin ja Miinan huomassa. Suurkiitos Martalle Indyn hoidosta! Kun hain Indyä hoitopaikasta, oli kaveri kasvanut pituutta ja korkeutta. Tunnisti kuitenkin ja kiipesi syliin, taitaa olla että emännälle oli rankempi paikka kuin koiralle tämä puolitoista viikkoa.

Lisäsin muutaman hyvän linkin tuohon sivun laitaan, paljon mielenkiintoista luettavaa.

tunnustus

Huoh, pakko tunnustaa. Olen jotenkin onnistunut opettamaan Indyn vetämään remmissä. Ja kun niin kauheesti olen yrittänyt päinvastaista niin ei. Siis eihän tää peli ole vielä menetetty, koira on vasta 4 kuukautta vanha, mutta kyllä ahdistaa välillä. Toinen taktiikka on menossa, ensin tein niin että kun koira vetää se ei pääse eteenpäin ja kun remmi löystyy ja koira ottaa kontaktin niin kehuin ja matka jatkui. Myös kehuin ja palkkasin satunnaisesti kun käveli nätisti remmi löysällä, tosin en ole varma yhdistikö palkan vetämättä olemiseen vai johonkin muuhun, esim ympäristötekijään tai katseen suuntaan. Myös pahimpina hetkinä käveltiin ympäriinsä kuin heikkopäiset, siis aina kun remmi kiristyi, lähdettiin toiseen suuntaan ja sitä siksakkia sitten vedettiin niin että maine naapurustossa varmasti vaan kasvoi.
No nämä ei nyt tuntuneet toimivan ja osittain epäilen sitä että koira ei oikeasti yhdistänyt palkkaa ja löysää remmiä. Jotakin ainakin tein väärin. Nyt taktiikkana on vain pysähtyä ja odottaa kunnes koira löystää remmin itse ja silloin matka jatkuu. Tämä on ehkä selkeämpi mutta vähemmän palkitseva tapa. Tuntuu toimivan ainakin osittain, kuitenkin luulen että osa vetämisestä on vain sitä kauheaa pennun kiirettä eteenpäin ja juttujen perään. Tietenkin asiaa ei ole auttanut mieheni joka ei aina jaksa keskittyä vetämisharjoituksiin ja omat lapset joiden kanssa kun lähtee lenkille niin joutuu keskittymään muuhunkin kuin pelkkään koiraan. No joo, mun syytähän tää koko soppa on, mut kivampi jos ei olis ainoa syypää..

Indyllä alkaa maailma aueta ja ei tahdo enää pysyä pihalla vapaana, meillä ei ole aitaa pihalla ja vaikka olisikin niin toi metrinen lumikinos kyllä olisi jo haudannut sen alleen. Aamulla Indy kävi itsekseen tuolla 100 metrin päässä ohikulkijalle räkyttämässä ja illalla uudestaan rallitteli pitkin katua ja silleen. Ei hyvä juttu, joten koira ulkoilee tästä lähin enää pannassa ja pitkässä liinassa, myös pihalla. Ei pienintäkään merkkiä että olisi arka tai jännittäisi tilanteita, päinvastoin korvat pystyssä painaa ja semmonen pennun räkytys päälle. Onneksi kontaktia ollaan tehty paljon, sen avulla ohitellaan kaikki, sauvakävelijät, autot, muut koirat jne. Huomenna mennään kaupunkikävelylle katselemaan suuren cityn (hah) ihmeitä, harmi että superherkut eli pakastetut kanan kivipiirat loppui jo aikoja sitten. Tai kontaktilla kyllä mutta niin että Indy on sivulla perusasennossa ja sieltä saa katsella tulijaa, katsoo kohdetta, sitten itsenäisesti minua ja palkkaan. Saa siis katsella niin kauan kun pysyy nätisti paikoillaan, tarkoitus ei suinkaan ole estää koiraa näkemästä tai tottumasta erilaisiin asioihin vaan rauhoittaa niin Indy kuin vastaantulijakin ja sitten luvan kanssa käydään moikkaamassa.