Talkooporukka on tärkein yksittäinen voimavara meidän projektissa. Tietysti tärkeitä on asiansa osaavat ammattilaiset, mutta se joka ilmestyy päivä toisensa jälkeen tekemään mitä omituisempia, likaisempia, raskaampia ja hankalimmissa työasennoissa tehtäviä hommia, se on sitä kultaakin kalliimpaa porukkaa jonka avulla isotkin projektit tuntuvat olevan mahdollisia.
Meille on siunaantunut sukulaisia ja ystäviä jotka ilmestyvät paikalle ja tarttuvat toimeen. Hakevat puutavaraa, keräävät työkalut ja kysyvät että mistäs alotetaan? Kiitos tuntuu niin pieneltä sanalta kun toiset on päivästä toiseen hommissa, kysyvät milloin olisi hommia ja tekevät kyselemättä ruokaa koko porukalle. Yritetään kiitokseksi ruokkia talkoolaisia parhaamme mukaan ja onneksi oma äitini sekä anoppi tulevat paikalle tekemään ruokaa tarvittaessa. Itse kun mieluummin olen siellä sirkkelin kahvassa kiinni, kuin hellan ääressä kokkaamassa.
Miten teillä kiitetään talkoolaisia? Löytyykö teidän raksalta vanhemmat, sukulaiset ja kaverit apukäsinä?
Talkoolaisten ohjaaminen ominaisuuksiensa mukaisiin hommiin on myös tärkeää. Toiselle sopii kaikki koneellinen, toinen on vahva ja yksi on tarkka. Sama se on myös meillä itsellämme, mä en ole niin vahva kuin mieheni, ja miehelläni ei ehkä ole aina riittävästi kärsivällisyyttä.
Tässä anoppi tekee paskahommaa, omien sanojensa mukaan. Eli teippaa ikkunoiden vieriä tiiviiksi. Tarkkaa ja keskittymistä vaativaa puuhaa.
Koneista pitävä ystäväni elementissään katon koolauksia ampumassa kiinni naulapyssyllä.
Harvemmin kylässä käyvä ystäväni ruuvikoneen kimpussa, vähän vaati harjoittelua kyseinen laite. Mä en viitsi edes opetella sen käyttöä, sen verran vähän kipsilevyjä tähän taloon tulee.
Mieheni kipsilevypalapelin kimpussa.
Kolme sukupolvea Matteja, oikeanpuoleinen ehkä se kaikista ahkerin talkoolainen meillä.
Kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!