Muutama vapaapäivä tässä alla ja kaikenlaista pientä puuhastelua tehty. Tulin koirien kanssa aamulenkiltä ja ihmettelin että kuka on katkomassa risuja pihalla, muiden pitäisi olla koulussa ja töissä, onkohan anoppi tullut jotain puuhastelemaan? Kävelin hissukseen lähemmäs taloa ja ihmettelin ääntä, läheltä tulevaa, kevyttä mutta terävää napsahtelua. Kuuntelin kauempaa kuuluvaa moottorisahan ääntä, mutta tämä tuli ihan läheltä. Pitkän aikaa seisoin pihalla ja yritin paikantaa ääntä. Hetken kuluttua tajusin mistä ääni kuuluu. Talon vieressä oleva suuren suuri mänty oli päättänyt tiputtaa käpynsä. Ensin epäilin että latvuksessa olisi lintuja tai orava, joka olisi tiputellut käpyjä, mutta ei siellä ketään ollut. Ei tuullut, eikä mikään muukaan näkyvä syy ollut kyseessä. Pakko se oli uskoa, puu itse oli päättänyt että nyt oli hyvä hetki tiputtaa käpyjä.
Kuvasin pätkän videolle, laita äänet kovalle niin putoavien käpyjen ääni kuuluu.
Olisin epäillyt asiaa pidempäänkin, ellen juuri olisi lukenut Peter Wohllebenin kirjaa Puiden salattu elämä, kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä.
Hesarissa kirja haukuttiin, metsäekologi Helsingin yliopistosta kirjoitti kirjasta arvostelun, linkki ufo-juttuja.
Itse pidin kirjan tyylistä sekä erityisesti puiden yhteisöllisyyttä koskevistä ajatuksista sekä jalostuksen vaikutuksista ja puiden viestinnästä kemikaalien avulla. Vaikka teksti onkin tyyliltään pohdiskelevaa, en koe että kirjassa inhimillistetään puita. Häiritsevää inhimillistämisestä tulee, jos puiden kuvitellaan ajattelevan meistä jotain, muuttavan käytöstään meidän takiamme tai kuvitellaan meidän pystyvän vaikuttamaan puiden toimintaan ilman fyysisiä toimenpiteitä. On ylimielistä olettaa ettei kasvikunnasta olisi löydettävissä älykkyyttä. Sitten pitäisi kai lähteä määrittämään älykkyyttä, mutta menee jo vähän turhan syvälliseksi.
Erityisesti tavoittellisesta viestinnästä ja vuorovaikutteisuudesta muiden metsän asukkien kanssa sekä jalostuksen merkityksestä näiden yhteydessä arvosteltiin Hesarin jutussa paksuna väitteenä. Hämmästyttävää sinänsä, kuka tahansa kasveja tunteva tietää miten osa eniten jalostetuista kukista on menettänyt tuoksunsa, kun taas saman kasvin vanhat kannat tuoksuvat edelleen.
Tavoitteena on kai niin eläin-, kuin kasvikunnassakin lisääntyminen ja yhteistyössä ympäristön kanssa tavoitteellisesti toimiminen itselle ja yhteisölle edullisella tavalla, muuttujiin vastaaminen ja vuorokaudenajan sekä vuodenaikojen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen. Voisi ajatella että sattuma ratkaisee, vai onko kyse sittenkin myös oppimisesta ja opitun tiedon käyttämisestä suunnitelmalliseen toimintaan? Miten ja milloin asioihin reagoidaan ja mikä on seuraus. Ihmisten lyhyen aikuisiän aikana tekemät teoriat on puiden tuhatvuotisen elämän aikana pieniä ja merkityksettömiä.
Mene metsään, istu kannolle ja kuuntele, katsele, haistele. Anna ajatusten lentää ja tunne miten mieli rauhoittuu. Metsä on minulle tärkeä paikka monella tapaa. Menen metsään lähes joka päivä, samoilemaan päämäärättömästi, kävelemään koirien kanssa, treenaamaan, nautiskelemaan, tutkimaan kaikkea ihmeellistä, tutustumaan purojen elämään ja viettämään vapaa-aikaani. Pienenä halusin biologiksi, mutta nyt olen onnellisen tietämätön paljosta ja mielikuvitus saa siten lentää ja aistia tuhansien vuosien metsäsuomalaisten perimän itsessäni.
Ylläolevan kuvan otin tänään treeneissä. Mentiin uuteen metsään jossa oli polveileva, mielenkiinnon herättävä kallio. Kallion kupeesta löytyi pieni luola, joka oli lähes täydellinen piilo. Luola oli pitkulainen, matala syvennys massiivisen kielekkeen alla. Luolassa oli kodikasta, jotenkin hyväksyvää ja ehdottoman rauhallista.
Maalimiehenä olemisessa hienoa on se määräämätön odottamisen hetki. Et voi liikkua, ei puhua, ei puuhata mitään. On odotettava liikkumatta kunnes koira löytää. Ja se odottamisen vapauttava kokemus on itsessään hieno. Koska et voi tehdä muuta, on sulauduttava osaksi maisemaa, annettava mönkiäisten kiipeillä päällä, katseltava mikroskooppisen pieniä luonnon ihmeitä kirjaimellisesti nenän edessä, hengitettävä rauhassa ja rentouduttava siihen hetkeen. Olla olemassa.
Kunnes koira tulee ja toiminta alkaa. Kunnes taas pääsee piiloon pötköttämään. Usein treeneistä tuleekin virkistyneenä niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!