Olin siis suunnitellut kanojen hankintaa jo pitkään, siitä itseasiassa koko ajatus vähän enemmän landelle muuttamisesta syntyi alunperin. Halusin kanoja pientaloalueelle ja mies sanoi että sitten kun asutaan Täktomissa. Ahaa, ollaanko kenties muuttamassa sinne? Eli sen jälkeen rupesin itsekin katselemaan tarkemmin tontteja ja vanhoja tiloja. Tällä niemellä maatiloja ei ole koskaan ollutkaan mitään mittavaa määrää, meri määrittää rajat omalla olemassaolollaan. Siitä, siis niistä kanoista se ajatus alunperin lähti ja täällä siis ollaan.
Takaisin naapurin rouvaan, hänen kanssaan oltiin puhuttu alustavasti jo vuosia että voin sitten häneltä ottaa pari kanaa alkuun. Nyt se alku oli siis käsillä, toki nopeammin kun olin suunnitellut. Siitä sitten nopsaan pienen pieni kanalantynkä pystyyn ja siihen ympärille vanhan koira-aitauksen aitaelementit, jotka rakennettiin edellisen talon takapihalle.
Saman viikon perjantaina lähdettiin kanaa ja tipuja hakemaan pojan kanssa. Onneksi sain naapurilta lämpölampun, kasan eväitä ja ohjeita kanalle mukaan tipujen lisäksi. Kana oli valmiiksi pyydystetty häkkiin ja oli hieman surkean oloisena siellä. Naapuri näytti miten kanaa pidellään ja samalla huomasin että sillä oli kamalan pitkät kynnet. Totesin että en ota sitä mukaan ennen kuin kynnet on leikattu. Se kävi näppärästi ja yhtä taitoa rikkaampana lähdettiin kotiin. Laitoin miehelle kuvan että kävin naapurissa, kato mitä tuli mukaan.
Tässä kana ja tiput. Bongaa kuvasta tiput.. Kana nimettiin lasten äänestyksen jälkeen Näpyksi. Vaihtoehtoina oli Näppylä ja Näppy, koska sulkien päät ovat aavistuksen tummemman ruskeat.
Kun Näppy vihdoin viikon kesytysoperaation jälkeen ymmärsi että lämpöä, ruokaa, vettä ja huolenpitoa riittää ilman että joutuu muiden sorsimaksi, se antoi tipuilleen luvan tulla syömään minun läsnäollessani.
Aloin heti totuttaa tipuja käsittelyyn ja aloitimme siitä että käteni oli merkki ruoan tulosta. Käsi pysyi myös paikallaan niin että siitä saattoi rauhassa ja pelotta syödä. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta tipuista kehittyneet kanat ovan kovin yksilöllisiä edelleen ja osan saa helposti kiinni, mutta osa on kovin arkoja ja edes hoitotoimenpiteitä varten ei juuri näitä saa kätevästi syliin saakka. Luoksetulokutsu on myös ollut käytössä alusta asti ruokinnan yhteydessä, kanat kyllä tulevat vapaina ollessaankin juoksujalkaa luokse ja tarvittaessa ulkohäkkiin saakka, mutta syliin asti ei edelleenkään. Syytän tästä suoraan maatiaisverta, myöhemmin meille saapuneet teharit, eli Hy Line Brown-merkkiset tehomunintaan jalostetut kanat on paljon sosiaalisempia. Katson kuitenkin että tietty arkuus on myös merkki älykkäämmästä ja enemmän luonnollisia käytöksiä sisältävistä ominaisuuksista.
Näppy ja tiput pääsivät kelien salliessa häkin sisällä ulkoilemaan ja harjoittelemaan kuopsuttelua ja mamman varoitusten opettelua. Laku-koira tarkkana vahtimassa pienten ulkoilua.
Sitten harjoiteltiin erilaisten ruokien syömistä ja kopan sisältä kiipeilyä.
Ylpeä, huolehtiva ja koko ajan paremmin voiva Näppy poseeraa. Takana näkyy myös harjoitteluorsi lapsukaisille. Jykevää tekoa tietysti..
Tipsuille alkoi jo sulkia kasvamaan. Näitä seuratessa kului tovi jos toinenkin.
Jossain vaiheessa alkoi väritysten erot tulemaan selvemmin esille, myös kokoeroa alkoi olemaan sekä helttojen väri erottumaan. Nyt tipuset alkoivat olemaan jo sen kokoisia että pääsivät itse ulkoilemaan kanalan etupuolella olevaan häkkiin, toki mahtuivat häkin raoista ulkomaailmaan, mutta Näppy komensi tiput tiukasti takaisin joten ei tarvinnut huolehtia että tiput katoavat.
Ulkoilua. Mukana edelleen tuttu häkin pohja. Ihana katsella kun tiput pötköttelevät lämpimässä hiekassa mamman opastuksella. Tipuhulluus iski kuin metrinen halko ja täytyy sanoa että ensi keväänä taidan antaa Näpyn taas hautoa meille lisää tipusia.
Mörby gårdista evästä pöytään. Kun osattiin käyttäytyä, niin vapaus koitti. Kanamäärä myös lisääntyi, kun se sama naapurin emäntä ilmoitti tuovansa loputkin kanat meille.
Kuvissa kaksi vanhinta rouvaa. Alempi meni ja kuolla kupsahti vanhuuttaan kesän lopussa. Kanarouvat tulivat meille siis eläkepäiviä viettämään, Rivieralle naapurin rouvan mukaan. Mikäs täällä ollessa, vapaana hengailua kavereitten kanssa, ruoka tuodaan eteen ja muniakaan ei tarvii jos ei enää huvita.
Siinä jo on kasvettu isommiksi kanoiksi ja kukoiksi. Näppy oikealla.
Osa kukoista aloitti kiekumisen, yksi oli pitkään enemmän kanojen kanssa, käyttäytyi kuin kanat, mutta loppupelissä sitten kuitenkin kasvatti heltan ja rupesi käyttäytymään kuin kukot. Eli lopputuloksena seitsemästä tipusta neljä oli kukkoja ja kolme kanaa. Kaikki kanat munivat jo elokuussa, eli neljän kuukauden ikäisinä ja kaikki kukot kovasti esittelevät tanssitaitojaan ja polkevat kanoja jos ne suinkin antavat. Pääkukko Vihtorilla on komeimmat laulusulat pyrstössä, on isokokoisin ja komeaäänisin. Seuraavaksi isoin kukko on ottanut tehariporukan omakseen ja hengailee niiden kanssa reilusti laajemmalla reviirillä pihapiirin ympäristössä. Yhteensä meille syksyyn mennessä siunaantui 18 kanaa. Näppy, hänen 7 poikastaan (osa varmasti jonkun muunkin munima), 2 vanhaa rouvaa eli harmaa ja ruskea joista ruskea kupsahti vanhuuttaan. Sitten oli 3 valkoista sekarotuista sulkajalkaista munivaa rouvaa, joista yksi joutui kanahaukan saaliiksi. Lisäksi yksi ruskea, nuorehko rouva joka on tätä nykyä pääkukon lempikana ja selkäsulat kärsivät hieman tästä jatkuvasta huomiosta. Näiden lisäksi se sama naapurin rouva toi syksyn alussa 5 teharirouvaa. Teharit oli haettu yhdeltä maanviljelijältä lähistöltä, sen tehokkaimman munintansa lopettaneita kanoja jotka olivat olleet kesäkanoina lähistöllä ja kun kesä oli ohi niin kanoille tarvittiin tietysti paikka. Näin ollen meillä on edelleen 16 kanaa joille rakensin varastoon talvikanalan. Siitä juttua ehkä myöhemmin. Tämä oli tällainen turhan pitkäksi venynyt sepustus omista ensimmäisistä kanoista. Kanat kyllä veivät mun sydämeni, vastoinkäymisistä, haukan vierailuista, kalkkijalasta ja kiekuvista pöljistä huolimatta tulen kyllä pitämään kanoja vielä silloinkin kun en enää jaksa koiria ulkoiluttaa.
Kesäkuvia talven keskellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!