Katos kattoa!

Vihdoin on meilläkin kattoa pään päällä. Ei toki kokonaan, mutta toinen puoli talosta on jo katettu. 

Asennusporukka kokosi päädyt maassa ja nostivat ne sitten kokonaisina ylös. Keskusteltiin muun muassa siitä mahtuuko orava tuosta räystäslautojen välistä ja minne se siitä pääsee. Vastaus, ei tietoa mutta todennäköisesti orava ei mahdu viiden millin raosta (ainakin toivotaan niin) ja ei se kyllä minnekään siitä raosta pääse. Siis sellaiseen paikkaan jossa voisi tuhoa päästä tekemään, kuten katon eristeisiin. 

Nosturi on kyllä ehdoton. Siinä nousee ensimmäinen katon osa.

No eihän se ihan mennyt kuin Strömsössä, se nimeltä mainitsematon joku oli unohtanut tasoittaa päädyn hirren. Moottorisaha lauloi ja mieluummin mä katselen että hommat hiotaan valmiiksi huolellisesti kuin nopeasti. 

Kuvassa näkyy jo asennettuina solukumikaistaleet jotka estävät katon räminän tuulessa. Ja tuultahan täällä niemellä riittää. Pari päivää myöhästyi katon nostaminen, koska tuuli reilut 15 m/s ja silloin ei olisi ollut turvallista katon nostaminen eikä tuolla ylhäällä työskentely. 

Räystään alle asennettiin vanerit. Vanerit ei kuuluneet suunnitelmiin eikä materiaalit olleet talotoimituksessa mukana. Vanerit tarvittiin, koska hirren päälle on tulossa vasta myöhemmin ulkoverhoiluksi laudoitus, joka hirren yläpuolella estää lämpöeristeen häviämisen taivaan tuuliin. Aikataulutus oli kyllä talotehtaalla tiedossa, mutta jostain syystä tämä yksityiskohta ei tullut meille tietoon. Onneksi asennusporukan ns nokkamies mainitsi asiasta ja he ystävällisesti asensivat hankkimani vanerit paikoilleen. 

Tässä vanerin toiselle puolelle asennettu tuulenohjainpahvi. Kuitenkin pahvin asennus kuului sopimukseen, mutta sen asentaminen olisi ollut mahdotonta ilman vaneria. Outoja pikku yksityiskohtia, mutta pääasia että ne saatiin ratkaistua järkevästi. Tietenkin vastaavan mestarin luvalla näin tehtiin. Vaneri jää luonnollisesti ulkovuorauslaudan alle piiloon sitten myöhemmin. 

Ruukin Classic kattopelti tuli 7 senttiä liian pitkänä. Se lyhennettiin oikeaan pituuteen ja asennettiin katolle. Tämä on feikki konesaumapelti, oikeaan ei saatu tekijää ja olisi ollut paljon kalliimpi. Erona muun muassa se että nämä on tehtaalla muotoon prässätty, napsautellaan toisiinsa kiinni ja ruuvataan tietysti myös. 

Hyvältä se näyttää! Nyt sataa vettä ja kyllä ahdistaa että tuo toinen puoli talosta on vielä ilman kattoa. Ikkunat on suojattu muoveilla sisäpuolelta, mutta ei tuo kosteus niille hyvää tee. Toivottavasti seuraava katto tulee nopeasti valmiiksi!

Vain taivas on rajana

Tässä vaiheessa tosiaan tuntuu vielä siltä että vain taivas on rajana.
Eikä pelkästään siksi että kattoa ei vielä ole. Vielä ei ole tehty tarkkoja päätöksiä keittiöstä, kodinkoneista, seinäpintojen väreistä, sisäovista, kaakeleista ja muusta sellaisesta. Oikeastaan vain sisäportaat ja suurin osa ulko-ovista on päätetty ja tilattu. Joten sisustuksen kanssa saatetaan päätyä mihin tahansa, mitä kaikkea me keksitäänkään!!

Ikkunat saapuivat ajallaan ja niistä osa on jo asennettu paikoilleen. Yhtäkkiä rakennuksella olikin silmät, ei enää pelkkiä aukkoja hirsissä. Tässä kuvassa näkyy olohuonetta ja ruokailutilan kaunis ikkuna asennettuna. Ikkunat tilasin Joutsasta, Sydänpuulta. Loistavaa palvelua ja tarkkaa yksityiskohtaista osaamista, iso kiitos Terhille ikkunoista!
(Ja tämä ei ole blogiyhteistyötä, ei maksettua mainontaa eikä muutakaan alennuskikkailua.)

Soitin kilpailutusaikana useammalle puusepälle ja monessa paikassa sanottiin ettei sellaista puuta enää saa, mistä ikkunat ennen tehtiin.  Käytiin Sydänpuun tehtaalla viime kesänä vierailemassa, vain koska halusin nähdä tarkasti millaisesta puusta ikkunat tehdään.

Ilokseni sain nähdä että kaikki puu jonka tehtaalla näin, oli tiheäsyistä, hitaasti kasvanutta mäntyä. Puu tulee Suomen ja Ruotsin lapista. Sydänpuulla oli todella nähty vaivaa löytää sellaiset puun toimittajat jotka pystyvät tuottamaan laadukasta puuta.

Tämä ikkunatoimittajan valinta on sellainen jonka koen eettiseksi monellakin tavalla. Ikkunakarmit on puuta, ne valmistetaan pienessä tehtaassa joka työllistää paikallisia Joutsan kaupungissa, lisäksi tällä tavoin säilytetään puurakentamisen osaamista ja sen arvostusta.

Ikkunat tiivistettiin uretaanilla sitten kuitenkin. Itse olisin halunnut tiivistää ikkunoiden ja hirsirungon välisen tilan pellavariveellä. Päädyttiin uretaaniin parista syystä. Ensimmäinen on se painovoimainen ilmanvaihto ja siihen liittyvät todella tiukat ilmantiiveysvaatimukset kaupungin rakennusvalvonnan puolelta. Toinen syy liittyy rakennuspaikkaamme. Asumme Hangossa ja täällä tuulee AINA. Laskennallisesti muistaakseni alle 5 prosenttia vuoden päivistä on tuulettomia, eli milloin tuulen nopeus on alle 5 metriä sekunnissa. Kun ikkunat laitetaan kiinni karmiruuveilla ja sitten pari päivää tuulee 20 m/s, pääsee ikkunat sen verran liikkumaan että ruuvit saattavat katketa. En yksinkertaisesti ota sitä riskiä että näin käy, ennen kuin saadaan väliaikaiset vuorilaudat paikalleen.

Ystävänpäivänä lenkkeilin ystävien kanssa rantsussa.

Onnelliset salaisella metsäpolulla.

Juuri nyt

Juuri nyt on hienoa katsoa kun tapahtuu niin paljon aina yhdessä päivässä. Runko nousee kovaa vauhtia ja ne kuuluisat Posi-palkitkin on jo siirtyneet miesvoimin sisälle. Asennusta vailla siis.
Juteltiin asennusporukan kanssa niitä näitä ja kysyin katon teosta. Vastauksena ettei voida tehdä kun kantava seinä puuttuu. Höm höm, hetken mietin ja sitten kerroin että talotehdas nimenomaan toivoi että ko kantava seinä tehdään puurakenteisena, pilareilla. Katsottiin yhdessä hetken aikaa kuvia ja asentaja totesi hyväntuulisesti että eihän tässä sitten mitään, päästään eteenpäin!

Olen koko ajan sanonut että tulkaa puhumaan ihan pikkujutuistakin ja myös itse yrittänyt kysellä paljon ja tarkentavia juttuja. Tässä kuitenkin jo toista omaa taloa rakennetaan ja lähisuvussa on rakennettu myös, joten osaa jo jutustella siten että saa kaikenlaista informaatiota esille. Mieluummin sata turhaa kyssäriä, kuin se yksi joka jää kysymättä ja sitten on jälkikäteen vaikeaa ja / tai hiton kallista korjata.

Onneksi on mukava asennusporukka. Tänäänkin anoppi ja appiukko tulivat meille ja laittoivat asennusporukalle valmiiksi aamupäiväkahvit voileivillä, itse jouduin lähtemään töihin.

Hirsirunko nousee

Asennusporukka saapui maanantaina taas hommiin ansaitulta viikonloppuvapaaltaan. Tällä kertaa tuli yhteensä neljän miehen porukka, joista yksi käytteli nosturia, yksi laittoi hirsiä valmiiksi alhaalla ja kaksi kohdisti hirsiä paikoilleen, naputteli hirsiin porattuihin reikiin puutappeja sekä asensi metallisia tukia ja kiristyksiä paikalleen.

Heti alkuun tähän katastrofivideo. Tarkkaile videon oikeaa yläkulmaa. Tähän saakka kaikki tavaran toimittajat, nosturikuskit ja muut on onnistuneesti väistäneet sen ainoan hienon puun mikä jätettiin tulevan keskusympyrän koristeeksi. Mutta tänään kävi näin. Nosturikuski nosti hirttä koukulla joka on nosturin rungon lähellä, eikä tullut katsoneeksi nosturin pitkää päätä. Täytyy sanoa että kyllä kirosin, onneksi ne ei videolla kuulu. Muuta kuin tuollainen tuskainen parahdus. 

Hämmästyin kyllä kun miehet laitteli hirsien tueksi myös metallisia tappeja. Enpä olisi arvannut, eikä kyllä missään vaiheessa tullut esille että rungon sisälle tulee metallitukia, joiden tarkoitus on estää puita vääntymästä seinässä. 

Tuossa näkyy kuinka nurkkatiivisteet ylettyvät seuraavan hirren eristeiden päälle, estäen ilman virtaamisen nurkista. Sitten näkyy metalliputki, joka estää vääntymisen. Tuo musta kaistale tuossa on eriste, joka estää ilman virtaamisen hirren päästä hirttä pitkin rakenteen sisään. Tulee kyllä sellainen olo, että nämä olisi pitänyt jossain käydä katsomassa jo ennen oman talon rakentamista. Mutta toisaalta, tässä ollaan, joten turha ihmetellä. Kunhan kaikki on hirsirakentamisen ammattilaisten mielestä oikein tehty. Tuossa alla vielä nurkkaa ja siinä näkyy ensin nurkkaeristeen vieressä kiristystanko, sokka ja mutteri. Vieressä on vielä metalliputki. 

Tyhjät porausreiät on sähköjohtoja varten tai sitten niihin hakataan puutappi. 

Alemmassa kuvassa näkyy hirressä merkintöjä. Nämä merkinnät jäävät lattian alle, muissa seinissä merkintöjä ei ole tehty hirsiin, vaan lautoihin hirren vieressä. Merkinnät kertovan porausreikien kohdat ja sisällön. S niinkuin sähkö, T niinkuin tappi, P niinkuin ööö se metallikiristys ja mistä hirsikerrasta mihin se ylettää. 

Alemmassa kuvassa näkyy seinässä sirkkelin jälki. Tämä ei ole vahinko, vaan ovi- ja ikkuna-aukkojen kohta on tehtaalla esisahattu oikeaan korkoon. 

Eteläseinää.

Länsiseinää. Pelottavan korkealla keittiön ikkuna-aukko. Meniköhän se sittenkin aivan liian korkealle? Aaargh, vähän myöhäistä nyt sitä ruveta mittailemaan. Mä olen niin lyhyt että näen sieltä lähinnä taivasta. 

'

Alla näkyy kissanluukku. Ei meillä mitään kissaa ole, eikä toivottavasti naapurin kissatkaan siitä kiipeä alapohjaan. Kissanluukkuihin tulee kehikot ja ötökkäverkot estämään ei toivottujen asukkaiden majoittuminen rossipohjan sisälle. 

Loppuun vielä pakollinen kanakuva. Vanha Rouva ottaa lepoa munintapesän laidalla. 

Valintoja, päätöksiä, kompromisseja

Talon rakentaminen on vihdoin edennyt konkretian puolelle myös talotoimittajan ja asentajien puolesta. Viimeistään nyt tulee todettua millaisia päätöksiä on tullut tehtyä. Katselin paikalle tuotuja hirsiä päätäni pudistellen, mutta samalla tiedostaen oman rajallisen käsityskykyni teknisestä osaamisesta mitä tulee hirsirakentamiseen.

Valintoja joutuu ja pääsee tekemään useita, valitettavasti ei olla rikkaita joten hyvin monet valinnat perustellaan edullisuudella, vaikka haluaisin kovasti mennä ekologisuus ja perinteikkyys edellä valintoihin. Hyvä esimerkki tästä on hirret.

Parhaalla tahdollakaan tätä ei voi kutsu hirreksi jos ajatellaan perinteistä määritelmää hirrestä. 

Tämä on kakkosnelosista ja pienemmistäkin paloista koottu möykky, jota hirreksi kutsuttakoon, jos ei muuten niin ainakin mainosmiesten puheissa. Pyh. 

Laajamittaista ärsytystäni pitäisi hälventää se, että ollaan ihan itse päädytty valitsemaan tällainen liimapuu. Syitä on useita, edullisuus oli jo yksi. Siis edullisempaa kuin käsin piilutettu, tiheäsyinen massiivihirsi. 

Toinen syy on painumattomuus. Useat talotoimittajat katsoivat piirustuksiamme ja totesi että painumaton olisi paras tällaisessa talossa. Tätä perusteltiin kahdella suurella massalla, jotka mahdollisesti painuvat sitten eri tahtiin yms. Kuten kuvasta huomaa, reunoilla on puut pitkittäin mutta keskellä on pystyssä olevat palaset. Näiden pystyssä olevien palasten pitäisi kantaa koko rakennuksen paino ja koska ovat pystyssä, talon ei pitäisi painua kuin 1-2 mm. Käytän sanaa pitäisi, koska kuulun ihmisryhmään joka uskoo kun näkee. 

Tämäkin valinta on tehty, siitä on kiistelty, keskustelty, etsitty tietoa muiltakin kuin talovalmistajilta ja kovasti paljon hommia tehty. Kuten kaikkien päätösten eteen on tehty. Tällä siis mennään ja toivotaan parasta. 

Samaa kuvaa kun katsoo, niin näkee eristeenä käytettävän muoviputkia. Siis luit oikein, muoviputkia. Sisäinen perinneihmiseni itkee verta, mutta taas, hävisin tämän väännön. Mieheni mielipidettä pitää kunnioittaa, yhdessä rakennetaan ja yhdessä maksetaan. Mutta kun se pellavarive olisi ollut vaan niin paljon parempi. Vai olisiko? Talovalmistaja perusteli muovin käyttöä tiiveystestein, sekä tuotannollisin syin. Nämä tuotannolliset syyt olivat se, että pellavariveen jos asentaa etukäteen, siitä on hankala porata reikiä läpi, kun rive lähtee poranterään mukaan pyörimään ja irtoaa hallitsemattomasti mistä sattuu. Olin varmaan todella ärsyttävä asiakas kun halusin saada selitykset ja perustelut kaikkiin mahdollisiin kohtiin. 

Pellavarive-eristeen olisi saanut Honkarakenteelta muistaakseni ainoastaan pyöröhirsitaloon. Millä logiikalla, kysyn vaan?

Tämän ajattelin niin että kun nuo muovit on tuolta joskus murentuneet ja tarvitsee tiivistää uudestaan, niin sitten tökin pellavarivettä lisäksi sinne sekaan. Kompromissi, huono sellainen, mutta aika näyttää miten ämmän käy. 

Ja vielä tämäkin. Muovieristeet kulmissa. Nämäkin oli tiiveystesteissä parhaat, joten sillä mennään. Ei auta kuin hiljaa nyyhkyttää sitten siellä lämpimässä nurkassa itsekseen ja kirota kun nurkat onkin ihan lämpimät vaikka onkin muovia välissä. Huoah. Tässä ei enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Nauraa itselleen ja omille kuvitelmilleen perinteisen rakentamisen ylivoimaisesta paremmuudesta vai itkeä huonoista valinnoista ja siitä ettei pitänyt omista kriteereistään tarpeeksi tiukasti kiinni. Kertokoon ken tietää. 

Valittaminen sikseen, komeita nämäkin liimapuukasat on ja asennusporukka on mukavaa, asiantuntevan oloista ja vielä suomalaisiakin. Odotin virolaisia, mutta hyvä näin. Kansalaisuudesta riippumatta ammattimies on aina ammattimies. 

Ensimmäiset päivät kuluivat asennusporukalla hirsien purkamiseen rekoista, hirsien ja muiden tarvikkeiden järjestelyyn sokkelin lähelle järkevään järjestykseen ja nurkkaeristeiden asentamiseen. Ilmeisesti tänään aloittavat lattian tekoa ja laittavat pari ensimmäistä hirsikertaa paikoilleen. Sitten kun seuraavalla viikolla aloittavat, tulee miehiä yhteensä neljä ja aloittavat tosissaan seinien kasaamisen. 

Jostain syystä en osaa olla iloinen nyt, vaikka ollaan jo pitkällä projektin aloittamisesta. Tuntuu että hirveästi on vielä tekemättä, suunnittelematta ja vähän on aikataulutus hakusessa. Milloin pitää olla keittiöstä sopimus, milloin pitää hankkia tiilet, kuinka pitkä toimitusaika olikaan lattiamateriaalilla, mistä löytyy ne kaakelit, milloin se takkamies tulikaan muuraamaan, mitä sinne lattian alle nyt laitetaan, mahtaako lvi-miehet olla tällä kertaa oikean kuukauden aikana tulossa töihin ja niin edelleen. 

Kokkeli sentään

Nauratti kun katselin kanalassa taas rouvia. Pakko oli taas ängetä samaan pesään, ilmeisesti se on juuri nyt se paras pesä. Vasemmalla Helmi ja oikealla Nirppa. Kukot siinä takana tarkkailee josko vakituinen keittiöhenkilökunta olisi tuonut herkkuja. 

Kelit on olleet vuorotellen plussakeliä ja pakkasta. Tämähän tarkoittaa liukasta pihaa. Yleensä olen kuskannut kanalasta munat kotiin taskuissa, mutta nyt liukastumisvaaran takia yrittänyt käyttää sellaista pientä vihreää ämpäriä. Mustassa ämpärissä vien kanoille vettä ja tuossa metallisessa tuhkia kylpemistä varten.

Tässä päivän tulos.  

Siinä taas kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kepeän akrobaattiset tanssahtelujäljet lumen peittämällä jäätyneen lammikon pinnalla, jonka seurauksena hämmentävästi yksi muna on edelleen korissa, loput neljä pitkin pihaa. Pojille välipala tarjoiltuna suoraan nenän eteen. Olkaapas hyvät!

Seuraavana päivänä äitini haki munia samaisella ämpärillä kanalasta. Äippä pääsi melkein perille saakka, kompastui juuri ennen rappusia ja nyrkki sisään ämpäriin. Kaikki munat rikki. Onneksi tuotantopuoli on hallussa ja munia tulee tasaiseen tahtiin. 

Arjen luksusta hankittu!

Kuvassa koiran takana näkyy normaalitilanne, työhanskat kuivuu kuivaustelineellä. Hanskoista riippuen kuivuminen vie päivästä neljään päivään aikaa. Paikallisessa Varubodenissa oli tarjouksessa sähköllä toimiva, seinään kiinnitettävä kuivausteline. Hankintapäätökseen ei kulunut montaa sekuntia, asentamiseen muutama minuutti ja vähän mittailua ja avot! Nyt on hanskojen kuivuminen nopeutunut moninkertaisesti! Kyllä on pienet ilot ihmisellä.