Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

torstai 26. tammikuuta 2017

Kokkeli sentään



Nauratti kun katselin kanalassa taas rouvia. Pakko oli taas ängetä samaan pesään, ilmeisesti se on juuri nyt se paras pesä. Vasemmalla Helmi ja oikealla Nirppa. Kukot siinä takana tarkkailee josko vakituinen keittiöhenkilökunta olisi tuonut herkkuja. 




Kelit on olleet vuorotellen plussakeliä ja pakkasta. Tämähän tarkoittaa liukasta pihaa. Yleensä olen kuskannut kanalasta munat kotiin taskuissa, mutta nyt liukastumisvaaran takia yrittänyt käyttää sellaista pientä vihreää ämpäriä. Mustassa ämpärissä vien kanoille vettä ja tuossa metallisessa tuhkia kylpemistä varten.

Tässä päivän tulos.  





Siinä taas kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kepeän akrobaattiset tanssahtelujäljet lumen peittämällä jäätyneen lammikon pinnalla, jonka seurauksena hämmentävästi yksi muna on edelleen korissa, loput neljä pitkin pihaa. Pojille välipala tarjoiltuna suoraan nenän eteen. Olkaapas hyvät!
Seuraavana päivänä äitini haki munia samaisella ämpärillä kanalasta. Äippä pääsi melkein perille saakka, kompastui juuri ennen rappusia ja nyrkki sisään ämpäriin. Kaikki munat rikki. Onneksi tuotantopuoli on hallussa ja munia tulee tasaiseen tahtiin. 





Arjen luksusta hankittu!
Kuvassa koiran takana näkyy normaalitilanne, työhanskat kuivuu kuivaustelineellä. Hanskoista riippuen kuivuminen vie päivästä neljään päivään aikaa. Paikallisessa Varubodenissa oli tarjouksessa sähköllä toimiva, seinään kiinnitettävä kuivausteline. Hankintapäätökseen ei kulunut montaa sekuntia, asentamiseen muutama minuutti ja vähän mittailua ja avot! Nyt on hanskojen kuivuminen nopeutunut moninkertaisesti! Kyllä on pienet ilot ihmisellä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!