Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Katos kattoa!

Vihdoin on meilläkin kattoa pään päällä. Ei toki kokonaan, mutta toinen puoli talosta on jo katettu. 
Asennusporukka kokosi päädyt maassa ja nostivat ne sitten kokonaisina ylös. Keskusteltiin muun muassa siitä mahtuuko orava tuosta räystäslautojen välistä ja minne se siitä pääsee. Vastaus, ei tietoa mutta todennäköisesti orava ei mahdu viiden millin raosta (ainakin toivotaan niin) ja ei se kyllä minnekään siitä raosta pääse. Siis sellaiseen paikkaan jossa voisi tuhoa päästä tekemään, kuten katon eristeisiin. 



Nosturi on kyllä ehdoton. Siinä nousee ensimmäinen katon osa.



No eihän se ihan mennyt kuin Strömsössä, se nimeltä mainitsematon joku oli unohtanut tasoittaa päädyn hirren. Moottorisaha lauloi ja mieluummin mä katselen että hommat hiotaan valmiiksi huolellisesti kuin nopeasti. 




Kuvassa näkyy jo asennettuina solukumikaistaleet jotka estävät katon räminän tuulessa. Ja tuultahan täällä niemellä riittää. Pari päivää myöhästyi katon nostaminen, koska tuuli reilut 15 m/s ja silloin ei olisi ollut turvallista katon nostaminen eikä tuolla ylhäällä työskentely. 


Räystään alle asennettiin vanerit. Vanerit ei kuuluneet suunnitelmiin eikä materiaalit olleet talotoimituksessa mukana. Vanerit tarvittiin, koska hirren päälle on tulossa vasta myöhemmin ulkoverhoiluksi laudoitus, joka hirren yläpuolella estää lämpöeristeen häviämisen taivaan tuuliin. Aikataulutus oli kyllä talotehtaalla tiedossa, mutta jostain syystä tämä yksityiskohta ei tullut meille tietoon. Onneksi asennusporukan ns nokkamies mainitsi asiasta ja he ystävällisesti asensivat hankkimani vanerit paikoilleen. 


Tässä vanerin toiselle puolelle asennettu tuulenohjainpahvi. Kuitenkin pahvin asennus kuului sopimukseen, mutta sen asentaminen olisi ollut mahdotonta ilman vaneria. Outoja pikku yksityiskohtia, mutta pääasia että ne saatiin ratkaistua järkevästi. Tietenkin vastaavan mestarin luvalla näin tehtiin. Vaneri jää luonnollisesti ulkovuorauslaudan alle piiloon sitten myöhemmin. 



Ruukin Classic kattopelti tuli 7 senttiä liian pitkänä. Se lyhennettiin oikeaan pituuteen ja asennettiin katolle. Tämä on feikki konesaumapelti, oikeaan ei saatu tekijää ja olisi ollut paljon kalliimpi. Erona muun muassa se että nämä on tehtaalla muotoon prässätty, napsautellaan toisiinsa kiinni ja ruuvataan tietysti myös. 







Hyvältä se näyttää! Nyt sataa vettä ja kyllä ahdistaa että tuo toinen puoli talosta on vielä ilman kattoa. Ikkunat on suojattu muoveilla sisäpuolelta, mutta ei tuo kosteus niille hyvää tee. Toivottavasti seuraava katto tulee nopeasti valmiiksi!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!