Nyt kuulostan ihan äidiltäni, mutta siitä huolimatta: Ai KAMALA miten aika menee. Tuosta pennusta on kasvamassa iso miäs, treenattu on jonkun verran ja määrään nähden edetty hyvin.
Luin viimeisen postauksen ja se oli ajalta ennen hajuerottelukurssia joten siitä heti alkuun muutama sana. Päivi Romppainen tuli pitämään tunnistusjälki 1 kurssin, jonka olisi tarkoitus olla esimakua sitten kursseille 2 ja 3.
Tätä kurssia järjestäessä tuli mieleen Wayne´s World leffasta sitaatti, if you build it, they will come. vai olikse että if you book them, they will come. Anyway, järkkäsin kurssin koska halusin sille itse (ja Mia myös). Lopputulemana oli että vain me kaksi oltiin paikallisia ja loput kurssilaiset ympäri Etelä-Suomea.
Kurssilta parasta antia oli ehdottomasti käytännöt, millä tavalla ja kuinka monta toistoa jne. Teoria oli muuten jo suurimmalta osalta tuttua, koska ihan oikeasti tilaan ja luen ne kirjat joita luennoitsija suosittelee luettavaksi. Tavoitteena siis koko setissä pystyä antamaan koiralle lähtöhaju harsosta tai esineestä ja koira etsii vain annetun hajun hajuisia esineitä / jälkeä / ihmistä.
Nasa oli kyllä hyvä kurssilla, keskittynyt ja innoissaan haistelemaan ja etsimään. No sen ei pitäisi olla yllätys, sitä varten koiraa on rakennettukin. Toiveena on jatkaa saman homman parissa edelleen, saa nähdä tulevaisuudessa vaan vielä että millä tavoin..
Kurssin kotiläksyinä etsittiin siis paljon eri hajuja niin purkkiradalta kun sisätiloistakin. Haastavinta oli kuitenkin hajujen kerääminen. Tyyliin, anteeksi, voitko ottaa tästä kymmenisen sideharsotaitosta ja hieroa niitä itseesi ja sen jälkeen laittaa ne tähän lasipurkkiin. Ai miksikö tarviin sun hajua.. no öhömm. Ja siis vierailta ihmisiltä piti kerätä paljon hajuja, viimeisinkin häveliäisyyden verho hävisi kun iltakymmeneltä meni naapurilta kyselemään että oletko käynyt jo saunassa, ai et, NO HYVÄ, miten jos saisin sulta vähän hikeä?
Luulen kuitenkin että tuo oli se helppo osuus. Seuraava menee jotenkin näin. Voitko mitenkään armas naapurini antaa minulle jonkun pienen esineen tänne purkkiin. Ja sitten jos voisit mennä metsään / kaupungille kävelemään ja odotella pitkän aikaa niin tullaan sitten koiran kanssa etsimään sut? Juu ei kestä kun muutaman tunnin.
Että huoh vaan näiden harrastuksien kanssa. Helpommallakin vois päästä, mutta ei se varmasti olisi näin kivaa!
Lapset on ottaneet tämän karvaisen pikkuveljen hyvin omakseen, treenaavat jos vaan sallin, menevät piiloon pyydettäessä, haluavat olla pulkan kyydissä vetoharjoituksissa, nukkuvat kainalossa ja leikkivät omia leikkejään koiran kanssa. Usein koiralla on seuraajan rooli, tarkoittaa siis että koira katselee kun pienempi leikkii. Jos ei katsele, se pyydetään siihen leikkiin mukaan ja hirveän hyvin niillä synkkaa. Kumpikin osallistuu omalla tavallaan ja hauskaa on. Yksi hauskimmista tähän asti oli uuden mallinen piilotusleikki. Eli poika piilotti koiran sohvatyynyjen alle ja sitten kyseli missä koira on. Kun koira kurkkasi jostain raosta, se sai suukkoja ja taas uudestaan piilotettiin. Välillä koira lähti menemään, mutta meni aina itse uudestaan leikkimään, joten ei se niin kamalaa voinut olla.
