Kielioppi ei todella ole hallussa, mutta haittaakse?
Nenätyöt kokonaisuudessaan vie ison osan ajatuksista ja käytännön treeneistäkin. Välillä on pakko tehdä valintoja, kaikkea kivaa ei vaan kerkeä tekemään niin paljon kun haluaisi. Ja toisaalta, toisen koulutettavaksi menemisen tulisi olla nimenomaan pääsemistä, kauan ja hartaasti odotettu asia, jolloin treenisuunnitelma käydään läpi ja tavoitteita mietitään, treenin aikana taas tilanteen mukaan harjoitukset vaihtuvat sutjakasti ja tarpeen mukaan, herkästi niin koiran tasoa kun ohjaajan kädettömyyttä mukaillen. Ja lisäksi pitäisi olla mukavaa ja tehokasta. Että siinä vähän vaatimustasoa kouluttajille. Tärkeintä tässä on se, että samat vaatimukset koskevat myös minua.
Jäljestämisestä piti kirjoittamani. Nyt kun tuo keväisen tuoksuva ja litisevän märkä uusi maa syrjäyttää vihdoin pehmeä lumen, johon auttamatta jää jalanjälkiä, ollaan jatkettu taas jäljestämistä. Lumella ollaan jäljestetty koko talvi, varsinkin kun on ollut hankikantoa metsässä ja aurattuja isompia alueita minne on mahtunut hyvin. Melko pian luovuin namien käyttämisestä jäljellä, muistaakseni jo viime syksynä kun ne tuntuivat vain hidastavan ja tekevän jäljen ajamisesta pysähtelevää. Testailen melko ahkerasti koiralla kaikennäköistä, ja kun pari testijälkeä ajettiin ilman nameja, tuntui hullulta niitä sinne lähteä enää lisäilemään. Kestoa kuitenkin etsimistyöskentelyssä on tullut jo pidemmän aikaa etsittäessä ruokaa, ruokapurkkeja ja esineitä erinäköisistä paikoista.
Koska testailu on tullut jo tavaksi, tein jäljen. Testijäljen. Edellisestä on jo aikaa, joten aloitettiin vaikeasta. Menin autolla metsätielle, josta lähdin kävelemään jäljen, jäljelle tuli kolme teiden ylitystä, joista ensimmäinen suoraan asvalttitien yli, oikealle piennarta pitkin 15 m, ja sitten metsään, toinen hiekkatien keskikohtaan josta vasen käännös ja tien keskiosaa pitkin noin 10 m ja taas metsään. Kolmas ylitys asvalttitien yli kohtuullisen suoraan. Jäljellä ikää 22 h, pituutta noin kilometri, 5 esinettä nousi, saattaa olla että siellä oli 6 esinettä yhteensä, en muista (noloa kylläkin). Jälki päättyi lumiseen penkkaan keskelle kuusikkoa.
Jäljelle lähdön tein siten että pysäytin auton saavuttaessa noin 30 metriä ennen edellistä pysäkkipaikkaa. Laitoin koiran liinaan ja kysyin että olisko siellä jälki? Nasa tuumasi että mennäänpä katsomaan, haisteli siinä matkalla ja teki tarpeensa, kun tultiin kohtaan missä olin noussut autosta, niin rupesi koiran nenä käymään. Siinä teki pitkään töitä ja mietiskeli että mitä on tapahtunut, selvästi oli vaikeuksia, alusta missä auto oli ollut on karkeaa soraa, matala piennar juuri sulanutta uutta maata ja lumiplänttejä ympäriinsä. Siinä teki todella pitkään töitä, haisteli kaikkea muutakin ja kerkesin jo ajatella ettei tästä mitään tule. Kysyin kuitenkin että olisko jälki, ja näytin kädellä maahan. Pitkään taas teki töitä, kävi tarkastamassa uudestaan kohdan missä olin noussut autosta ja sitten lähti matkaan. Selkeästi oli helpompaa lumikohdissa. Lumella ollaan nyt talven aikana ajettu kaikki jäljet, lisäksi juuri sulanut maa on täynnä tuoksuja ja lumessa hajut säilyvät hieman eri tavalla kuin sulassa.
Kun sai ideasta kiinni, oli loppu helppoa. Teiden ylityksistä ensimmäinen meni täysin mallikelpoisesti, kävi tarkastamassa noin metrin verran vasemmalle, penkan päälle ja piennarta pitkin metrin yli jäljestä ja sitten taas mentiin. Toinen ja kolmas ylitys olivatkin hankalia. Odottelin vaan ja annoin koiran itse ratkaista ongelmat, päästin liinasta irti kun lähti menemään väärään suuntaan ja 4 m päästä teki uukkarin ja tuli takaisin, ei se siellä ollutkaan. Tarkasti kaikki penkat ja sitten löysi penkasta jäljen, ei siis jäljestänyt tien keskellä menevää jälkeä. Viimeinen ylitys oli myös hankala ja tuli yhden kerran kyselemään apuja (?), mitä ei ole aiemmin tehnyt.
Riehuttiin yhdessä ihan urakalla jäljen loputtua, taisi olla rankka homma sillä koira oli seuraavan päivän aika rauhallinen.
Testijäljestä lähti seuraavat suunnitelmat, eli nyt tehdään hajustetulla vedellä kovalla pinnalla jälkeä koska selkeästi lähti hakemaan hajuja pientareilta ja metsän puolelta, ei meinannut uskoa että siinä keskellä tietä se kulkee, vaikka selvästi sai hajun siitä mennessään pari kertaa. Lisäksi tehdään sulassa maassa jälkiä sekä lähdetään yleistämään eri paikkoihin ja häiriöihin.
Suunnitelmista tekoihin, tänään tein kaksi jälkeä tuossa kadulla, 30 m ja 50 m, tuoreita, vedellä tehostettuja. Alussa, keskellä ja lopussa pienet esineet. Ekalla oli hieman että haisee joo, mutta kävi tarkistamassa tien laidat, tokan esineen kohdalla uskoi ja alkoi mennä nenä ihan kiinni asvaltissa ja suoraan jäljellä. Toka olikin sitten jo helppo ja olisi saanut olla pidempikin. Mutta nyt levätään huomiseen ja sitten pidempää jälkeä asvaltilla.
Siitä se taas lähtee, jäljelle mars!
