Indy on aina ollut huomattavan innokas apulainen kun laitetaan takkaan tulta tai lisätään sinne puita. Heti kun takan luukku aukeaa, on kainalossa koiran kuono ja tarkasti seurataan kaikki mitä takkaan laitetaan. Tarvittaessa myös koemaistetaan puut ennen kuin ne pääsee polttoon. Johtuiskohan pentuajan paukkupakkasista, mutta oikein nautinnollisesti venyttelee tuossa takan edessä olevan laatikon päällä ja lämmittelee siinä, tulta katsellen.
Saunominen on myös ihanaa, sinne ylälauteille pitää päästä heti ja suihkussakin siinä liepeillä ihmettelee. Viimeksi oltiin koko perhe saunassa, myös Indy. Lapset juoksenteli koko ajan edestakaisin saunasta kylpyyn mutta koira makoili tyytyväisenä ylälauteella. Sauna on tähän mennessä ainoa paikka missä on nähnyt kunnon maliläähätyksen, sellaisen että hampaat näkyy viimeistä myöden ja kieli roikkuu luirona melkein maahan asti.
Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa usean esineen esineruutua. Tai no sinnepäin. Paikkana ranta-alue joka viettää loivasti ylöspäin, esineet tuulen yläpuolella. Esineinä oli vanha jälkikeppi, muovinen pussinsulkija (valkoinen), muovipötkö valkoinen, muovipussi, rannalta löytynyt haulikon hylsy ja viimeiseksi pikkuinen karvalelu.
Ollaan tehty esine etsintää erilaisista paikoista aiemmin jonkun verran, usein myös niin että lenkillä heittelen kaikkea taskuista löytyvää tavaraa tienposkeen tai rantsuun ja sitten paluumatkalla Indy poimii ne.
Nyt siis kuitenkin ekaa kertaa oli noin monta esinettä ja suht lähellä toisiaan, sellaista 5 metriä oli etäisyys. Tuuli oli aika voimakas, noin 10 m/s. Alussa sanoin etsi, ja Indy oli että mitä? ahaa, siis täällä on jossain jotain, no etitään sit. Lähti siihen pyörimään ja melko nopeasti sai kupletin juonesta kiinni ja löysi ensimmäisen esineen, eli muovinen pussinsulkija. Indy toi sen mulla ja palkaksi leikittiin taskusta löytyvällä narulelulla. Hurjat bileet pystyyn ja käytin paljon aikaa palkkaamiseen. Sitten lelu taskuun ja kysyin, löytyiskö lisää? Indy siihen että ai vielä vai? VAUTSI, ja eikun matkaan. Tähän tahtiin mentiin ja kun tuuli tuli hieman vinosti alueeseen nähden niin siirryin aina itse sen verran että koirakin siirtyi enemmän tuulen alapuolelle esineeseen nähden. En seissyt paikallani vaan siinä hiljakseen kävelin, en auttanut koiraa enkä käskyttänyt, odottelin vaan ja koira jaksoi kyllä pitkään tehdä töitä vaikka ei ollutkaan ihan helppo harjoitus.
En tosiaan tiedä menikö tämä nyt sääntöjen mukaan, teinkö jotain täysin väärin mutta mun ideana oli että koira etsii itsenäisesti ilmavainun avulla ja käyttää tuulta hyväkseen. Oltiin kummatkin tyytyväisiä treenin jälkeen joten ei se ihan persiilleen varmaan mennyt.
Uusia kikkailuja taas odotellessa!
