Pitkästä aikaa saan taas kirjoitettua. Tässä välissä ollaan tehty kaikenlaista, pääosin etsintää. Tottistelu on jäänyt valitettavasti liian vähälle. Tein kaksi jälkeä metsään, on ollut kunnon hankikanto ja jalanjälkiä ei näkynyt lainkaan. Laitoin täysin kerettiläisesti ensimmäiselle jäljelle pituutta 250 metriä, päiväruoan viiteen eri purkkiin ja purkit potkin hangen sisään. Ekalla jäljellä oli myös polun ylitys.. Ajattelin kokeilla mitä tapahtuu ja mitäpä siinä, koira lähti jäljestämään jo ennen jäljen alkua ja ensimmäisen purkin kohdalla katseli vuorotellen purkkia ja minua tyyliin, hei, täälhän on purkki täynnä sapuskaa! Syötiin purkki tyhjäksi ja kun olin laittamassa sitä taskuun, laittoi Indy nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Polun ylityksessä meni kaksi kertaa polkua edestakaisin, noin kolmen metrin verran kunnes tajusi hidastaa ja siitähän se jälki sitten löytyi, katseli välillä minua että mitäs tässä pitäisi tehdä ja kun en reagoinut mitenkään, ratkaisi asian itse. Yhden kerran hukkasi jäljen, oikeastaan tosi hyvä niin näin mitä se sitten tekee ja miltä näyttää. Oli helppo lukea koiraa ja vauhdilla etsi jäljen uudestaan ja kun löysi niin eikun matkaan. Purkit löysi kaikki ja ne naposteltiin rauhassa. En niin pitkälle ajatellut, joten ei ollut jäljen loppuun mitään palkkaa mukana, leikittiin sitten yhdellä purkilla.
Toinen jälki tehtiin noin kuukausi ensimmäisen jälkeen ja hienosti sekin meni. Enemmän ollaan tehty ihmisen etsimistä ulkoa. Lasten kanssa on helppo tehdä kun ollaan pihalla mutta nyt on tehty myös pari kertaa töiden jälkeen työkavereita hyväksi käyttäen. Mökillä tehtiin myös järven jäällä valkoisen naamioverkon avulla. Ollaan tehty lähes kaikki tuulen alapuolelta siten että oppisi käyttämään nenäänsä. Lenkeillä lasten kanssa ollaan tehty aina silloin tällöin piiloja. Jos vaan mahdollista niin piilot on ollut aina mahdollisimman peittäviä ja hyviä. Lapsista kun ei ikinä tiedä niin tässä yksi päivä Frida oli kiivennyt puuhun ja siellä alhaalla Indy ihmetteli että miten tonne pääsee. Ei siis olla otettu ilmaisuja vielä lainkaan, aina suora palkka. Puusta Frida heitteli Indylle nameja hangelle..
Esineiden etsimistä ollaan jatkettu tavalliseen tapaan. Katselin tässä yksi päivä salaa kun Frida ja Indy leikkivät. Indy toi Fridalle lelun, Frida sanoi kiitos ja Indy antoi lelun, Frida sanoi istu ja koira istui (!), Frida lähti piilottamaan esinettä parin huoneen päähän ja koira istui kiltisti paikoillaan ( tässä vaiheessa olin ihan varma että Indy lähtee heti perään), Frida tuli takaisin, näytti kädellä ja sanoi etsi. Indy lähti etsimään ja sama juttu uudestaan. Olin ihan ällistynyt, en olisi uskonut että ensinnäkin Indy tottelee Fridaa, (varsinkin kun se ei tottele mun miestä). Lisäksi että se pysyi paikallaan vaikka Frida oli monta minuuttia piilottamassa lelua.
Tuli tässä puoli vuotta Indyllä täyteen ja onhan se kasvanut ja aikuistunut. Pelkään koko ajan koska se murrosikä alkaa, onhan tässä ollut jo kaikennäköistä pientä mutta pahemmilta ollaan vielä säästytty. Tavoitteita oli vain muutama ja niistä on melkein kaikki toteutunut. Koulun puolelta vaatimuksia on myös, ne ei kaikki ole vielä hanskassa.
Omia tavoitteita oli saada koiran kanssa hyvä suhde ja niin että koira haluaisi tehdä asioita mun kanssa. Myös lasten kanssa toimiminen turvalliseksi ja niin hyväksi ettei mun tarvitse olla huolissani mitä tapahtuu jos en ole vahtimassa. Sisäsiisteys. Hihnakäyttäytyminen. Perustottelevaisuus, eli luoksetulo, paikallaan pysyminen, istu, maahan ja seiso käskyt sekä ei sanan merkitys. Seuraamisen alkeet. Etsimisessä ymmärrys siitä että etsitään ihmisiä ja esineitä sekä jälkeä. Eri alustojen, pintojen ja paikkojen sietäminen ja niissä työskentely. Erilaisiin häiriöihin tottuminen, koirakavereiden löytyminen.
Tässä mitä nyt muistan ja nuo on hyvin toteutunutkin, ollaan aloitettu kaikkia näitä, osaa ollaan tehty enemmän ja osaa liian vähän. Lisäksi ollaan harjoiteltu kyydissä oloa, eli hyppää ( tällä hetkellä vielä kiipeää) syliin tai selkään kyytiin ja siellä rauhoitutaan, kävelen vähän ja vähän haistellaan ylähyllyjä. Toko treenejä tehdään aivan liian vähän, jotenkin en osaa / jaksa ottaa siitä paineita, Indy tuntuu oppivan älyttömän nopeasti ja perusjuttuja ollaan tehty. Ohjaajana tavoitteena oli kirjoittaa, kuvata ja videokuvata paljon. Alku oli hyvä mutta varsinkin nyt on ollut sellaista härdelliä niin töissä kuin kotonakin että kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi. Omana tavoitteena oli myös miettiä tarkasti opetettavia asioita, ei siten että tehdään näin koska joku sanoo, vaan koitan miettiä miksi ja miten ja voiko sen tehdä myös muulla tavalla. Ja kun tehdään asioita tietyllä tavalla niin mitä koira silloin oppii, tuliko opetettua jotain aivan muuta vai oliko suunnitelma onnistunut.
Indy on rauhallinen kaveri jolla on suuri motivaatio tehdä ihan mitä vaan töitä. Indy on omasta mielestäni pehmeä ohjaajaa kohtaan, kuuntelee hyvin ja Indyllä on suuri halu yrittää ymmärtää mistä palkka tulee ja mitä tuo tyyppi tarkoittaa. On rakastava omaa perhettä ja kavereita kohtaan, on edelleen sylimali, suukkomali ja halimali. Vieraita ihmisiä kohtaan jonkin verran epäsosiaalinen, kuitenkin ilman aggressiota. Ei halua silittelyjä tuntemattomilta mutta sietää niitä, lähtee kuitenkin tilanteesta pois jos annetaan mahdollisuus. Ympäristöä kohtaan kovahko, ei häiriinny oudoistakaan asioista, palautuu nopeasti ja pystyy kuuntelemaan ja keskittymään häiriöiden läheisyydessä. Antaa tehdä hoitotoimenpiteet kotona ja lääkärissä hienosti. Soraviivainen koulutettava, tähän mennessä mielikuvitusta on saanut eniten käyttää remmilenkeillä vetämisen kanssa. Käyttää nenää hyvin ja siinä ainakin on onnistuttu että ratkaisee ongelmia ensisijaisesti nenän avulla.
Suurin miinus on muiden koirien kanssa toimiminen, rakastaa painimista ja on dominoiva muita koiria kohtaan. Tämä asettaa haasteita koirakavereiden kannalta, onneksi on muutama hyvä jotka ainakin vielä toimii ja leikkii Indyn kanssa. Tässä asiassa olen eniten miettinyt omaa osallisuuttani, olenko puuttunut liikaa vai liian vähän ja onko käyttäytymiseen vaikuttanut Kannuksessa koiralaumassa 7 viikkoisesta asti leikkiminen positiivisesti vai negatiivisesti. Eli oliko laumassa oleskelu pienestä pitäen liikaa vai olisiko ilman laumassa olemista Indyn käyttäytyminen vielä huonompaa? Tätähän en taida saada koskaan selville. Koitan kuitenkin päästä mahdollisimman usein leikittämään Indyä muiden, kilttien ja jämärien koirien kanssa.
Tulipa taas sekalaista tekstiä, joten nyt iltapalalle.
