Ihan pakko laittaa pieni juttu tänäänkin, kuuntelin tuossa sivukorvalla kun kolmevuotias poikani komenteli koiraa. Istu, istu, istu ja kun katsoin niin siellä koira istui ja tarkkaavaisena odotti että poika heittää lelun.
Pihalla on ollut melkein ongelmaksi asti lumileikkejä. Indy riehaantui tietenkin aivan älyttömästi kaikesta heittelystä, lapioinnista, kolaamisesta jne ja yritin ensin kieltää lapsilta lumen heittelyä ja opettaa miehelle kolaustekniikkaa. Eihän siitä mitään tullut, joten sitten aloitettiin luopumisen harjoittelu myös lumenheittelystä. Tämä toimi hyvin ja nyt kun lapset heittelee lunta, Indy odottaa kiltisti eikä rynni hanskoille tai sikaile muuten. (Miehen kanssa oli vaikeampaa..) Tänään sitten pihalla ihmettelin kun poika komentaa siellä istu, istu. Kävin kurkkaamassa niin siellä oli pojilla lumileikit menossa. Timi komensi Indyn istumaan, otti lunta lapioon ja heitti sen. Jos Indy lähti ennen kuin Timi kerkesi heittää, tämä sanoi tiukasti Ei, ja uudestaan, istu! Oli aika hauska katsella, enkä jaksa miettiä onko tuosta jotain haittaa tulevaisuudessa.
Päiväruoka käytettiin eilen aloitetun tempun harjoitteluun. Muisti hyvin alun ja yllätyin täysin kun yhtäkkiä tarjosi koko kierroksen pyörähtämistä. Taas kerran tuli todistettua että kyllä koira oppii jos vain ohjaaja tajuaa kertoa tarpeeksi selvästi mitä tänään tehdään. Koitetaan huomenna uudestaan, jos toimii niin ylihuomenna nimeän tempun ja sitten aloitellaan seuraavaa.
Mukana kulkemisen harjoittelu ollaan aloitettu myös. Mukana kulkeminen siten että Indy katsoo eteenpäin, kuitenkin kuuntelee mitä sille sanotaan, ei siis seuraaminen vaan väljempi mukana pysyminen, pitäisi keksiä hyvä käskysana kyseistä hommaa varten. Lenkillä ollaan tehty ja aika hyvin tarjoaa sitä itsekin.
Lumien sulamista odotellesta meillä on ilmeisesti temppukausi menossa. Ei paha!
