Koti ja sen myynti

Nyt on tultu siihen pisteeseen että unelmia täytyy seurata ja sitä tietä lähdemme kulkemaan. Oma rakas, huolella rakennettu, tarkasti suunniteltu, hyvin pidetty ja paljon rakastettu kotimme on myynnissä. Kuten olette ehkä huomanneet, tontilla on sitä ja tätä projektia ollut ja tulee olemaan, mutta ensin täytyy myydä koti ennen kuin uskaltaa alkaa tontille sitä isointa, eli rakennusurakkaa askartelemaan.

Ystäväni Minna kävi entisen kiinteistövälittäjän, nykyisen sisustajan ja hartaan valokuvaajan silmin kuvaamassa kotiamme, jotta sen varmasti löytäisi sellaiset ostajat, jotka haluavat tästä talosta pitää huolta, muokata omakseen ja nauttia meren ja metsän läheisyydestä ja ihanasta tunnelmasta.

Silloin kun talomme oli vasta pilkkeenä meidän kummankin silmäkulmassa, tein aina pilkkaa mieheni onnettomasta lintuosaamisesta. Mies on asunut koko ikänsä Hangossa ja ei tunnista merimetsoa saati naurulokkia tiirasta. Hän kyllä mun kiusaksi väitti sinnikkäästi kaikkia lintuja kuukkeleiksi. Tein kyllä selväksi kuukkelien asuinalueet, ulkonäön, mutta mikäs siinä, siitä tuli hauska läppä.

Sitten ryhdyttiin asuntoja etsimään, saatiin tontti uudelta asuinalueelta jossa mielestäni on käytetty kyllä hyvää kaupunkisuunnittelua. Alueella on hyvin tilaa tonteilla ja niiden väleissä, kaiken ikäisiä asukkaita, leikkipuistoja, lyhyt matka kouluihin ja keskustaan niin kävellen, fillarilla kuin tietysti autollakin, metsäpolut lähtevät heti talojen takaa ja "omaan" (eli lähimpään ) rantsuun on lyhkäinen matka. Kun kuultiin että saatiin tontti, lähdettiin etsimään taloa mikä rakennettaisiin. Kierreltiin asuntomessut ja kaikenmaailman talonäytöt ja kaakelikaupat. Lappli-taloilla sattui olemaan lintuaiheinen mallisto ja mies siltä istumalta nauroi että täällähän on Kuukkeli-talo, sen on pakko olla hyvä! Selasi sivun esille ja vakavoitui, tutki ja käänteli. Siitähän saisi ihan hyvän. Näin oli meidän talon suunnitelma selvillä. Muutoksia tehtiin jonkin verran, lähinnä halusimme huonekorkeutta lisää, yläkertaan valitsimme leveyttä lisää ja pari seinää ja ovea poistettiin selkeyden ja avaruuden maksimoimiseksi.

Muistelut sikseen, onnellista elämää olemme tässä talossa eläneet, hyvien naapurien ympäröimänä ja pihalla on saanut häärätä mielensä mukaan.

Tähän muutama poiminta kuvista, jos kiinnostuit niin ota yhteyttä! Talo tulee julkiseen myyntiin hetken kuluttua, mutta nopeat syövät hitaat tässäkin asiassa.

Ensin olohuone 

eteinen

Keittiö

Kirjasto / vierashuone

alakerran wc

alakerran kylpyhuone

sauna

sivukuistilta

Yläkerran aula 

iso makuuhuone

yläkerran kylpyhuone

pihalta

pihavarasto ja kasvihuone

Myynti-ilmoitukseen pääsee nimeä klikkaamalla, Sari on pitkäaikainen ystävä ja huikean hyvä kiinteistövälittäjä, hänen kauttaan saimme ostettua tontinkin. Myynti tapahtuu hänen kauttaan, soittoja tulemaan vaan! Ilmoituksesta puuttuu vielä 3D pohjakuva, koska siitä vielä puuttui poreamme. Pohjakuvan saa pyytämällä jo nopeammin, mutta toivomme että se saapuu ilmoitukseen heti maantaina.

Tervetuloa!

Lammasvällykurssin toinen osa

Edellinen kirjoitus käsitteli lammasvällykurssin ensimmäistä viikonloppua jolloin opeteltiin ompelemista. Tämä toinen osa käsittelee sitten työn hauskempaa, hieman vähemmän työlästä mutta erittäin paljon suunnittelua vaativaa osaa, eli kuvioiden painamista.

Pöydällä osa Anun painopalikka-arsenaalista. Trykkblokket hankitaan Norjasta, Fjellformin sivuilta saa tilattua erilaisia kuvioita. 

Suunnittelua varten oli opettajamme tulostanut ison kasan kuvioiden kuvia, jotka leikattiin irti ja niillä oli sitten helppo tehdä erilaisia sommitelmia vällyjen päälle. Suunnitelmat muuttuivat sen muutaman kymmenen kertaa ja jopa jo painamisen alettua. 

Sähkärin teippi oli kovassa käytössä, sillä vedettiin linjat joiden sisällä sitten yritettiin pysyä. Varsinkin jatkuvien kuvioiden painaminen oli kovin tarkkaa puuhaa. 

Suunnittelu vaihtui lennosta, kuten kuvistakin voi päätellä. Tarkoitus oli yrittää saada mahdollisimman paljon kuvioita taljalle, että valkoista, potentiaalisesti likaantuvaa kohtaa jäisi vähän.

Otin mukaan myös kaikenlaisia vanhoja taljoja ja annoin mielikuvituksen lentää. Painoin kuvioita kaikille taljoille mitä kotoa löytyi. Tyytyväinen olen lopputulokseen ja hauskaa oli! Ensi vuoden kurssille olen myös ilmoittautunut, taljat on hommattu, idea löytyy mutta kaavat vielä puuttuu. Saatte sitten nähdä mitä tuli jos idea ja toteutus onnistuu! 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Arkistojen kätköistä

Ja vihdoin tuli syksy. On aikaa kirjoittaa, miettiä, olla hetki rauhassa. Katsella kuvia ja niitä olikin kertynyt erilaisista projekteista ihan tolkuton määrä.

Tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä on taljat. Pehmeät, komeat, kuvin koristellut, käsin ommellut taljat. Tämän taljainnostuksen alku on jo yli vuosikymmenen takaa kun serkullani oli lampaita ja häneltä sain valita itselleni ja koirille kauniita taljoja käyttöön. Silloin lampaantalja merkitsi minulle taljaa, leikkaamatonta, puhdasta taljaa. Reilu vuosi sitten näin kuvia lammasvällyistä, ihan sellaisista oikeista vällyistä joita on rekikyytiaikaan käytetty. Useammasta lampaantaljasta ommelluista, norjalaisen perinteen mukaisesti kuvioin koristelluista upeista käsityön taidonnäytteistä. Ihastuin heti ja päätin että tuollaisen minäkin teen! 

Etsin ja löysin, Loimaan kansalaisopisto järjesti kurssin, jonka vetäjänä toimi lampuri ja käsityöläinen Anu Pentti, joten lähdin minäkin lammasvällykurssille mukaan!

Ensin kuvassa hieman tarvikkeita.

Järjettömän vaikea valita taljat jotka edes suunnilleen sopivat yhteen. Pelkästään ruskean eri sävyt vaihteli hurjasti, mutta näihin kolmeen päädyin lopulta. Taljat ostin kurssin vetäjältä paikan päällä. 

Suunnitteluun kului yllättävän paljon aikaa, open ja kurssilaisten avulla siitäkin selvittiin. 

Ensin piirrettiin rajat ja sitten leikkaus, tarkkaa puuhaa että menee suoraan eikä leikkaa karvaa poikki. Pitää leikata ainoastaan talja, eli saksien kärki pitää olla aivan karvan juuressa leikatessa. 

Koska lampailla ei ole kainaloissa karvaa, täytyy tehdä paikat kainaloiden kohdalle. Ideana on käyttää kaikki mahdollinen, Anu kertoi että taljan teosta saa jäädä jäljelle vain sen verran palasia mitkä mahtuu taskuun. 

Paikat pitää luonnollisesti löytää taljanpalasta, jossa karvat menevät samaan suuntaan, ettei paikkaa näe jälkeenpäin karvapuolelta. 

Palat valmiina kotiinlähtöä varten. Kotona sitten piti ommella palaset yhteen, peittää ommel ja ommella reunat. 

Valitsin arkikantin, tarkoittaa sitä että reuna huolitellaan värjätyllä ohuella nahalla, josta kuva alla. 

Tämän verran ehdittiin yhdessä viikonlopussa, kurssilla oli hauskaa, mukana oli käsityöläisiä, lampureita ja ihan vaan käityön harrastajia. Kotiläksyiksi jäi kaikille iso kasa ompelemista ja innolla jäätiin odottamaan seuraavaa kertaa! 

Unohdelmia

Olin varma että kirjoitin jo kärryistä, mutta en vaan löydä tekstiä täältä blogista. Tässä siis tulee. Käytiin sukulaismiehen kanssa tässä lähialueella olevan vanhan maatilan kirppiksellä. Ilmeisesti vanha isäntä oli viskannut lusikan nurkkaan ja sukulaiset miettivät mitä sillä kaikella tekevät.

Oli tarjolla traktoria, vanhoja laatikoita, työkaluja jos jonkinlaista ja kaikkea muuta ihanuutta. Päädyin käteisen puutteessa hankkimaan muutaman ylimääräisen avaimen sekä puukärryn. Puukärry oli muuten ihan kiva, mutta pikkasen laittoa vaatis vaan. Eli pyörä puuttui sekä toinen aisan tapainen oli rikki.

Sain puhuttua kärrin muistaakseni vitosella, eikun varaosia hankkimaan.

Alkutilanne näkyy tässä, uusi puuosa tarvittaisiin. Jonkin sortin suunnitelmakin on paperilla.

Liitoksen suunnittelua.

Kuvassa näkyy yksi lempparilöydöistäni, täysin oikeanlainen sikli. Ei liian paksu eikä liian ohut. Hyvin jaksaa taivuttaa ja pystyy terottamaan hyvin. Vuodesta  2004 ollut käytössä mulla.

Tässä valmistuu kolo laudalle.

Nyt on jo vanha jalas muotoiltu, pistosahalla vaan..

Melko paljon sovittelua ja taiteilua myöhemmin.

Perkeleen pultti. En pidä yhtään uusien pulttien käytöstä, mutta tämä ei vaan suostunut irtoamaan joten sahasin ja hakkasin. Irtosi se.

Nyt alkaa jo näyttää hyvältä, uusi pultti ja metalliosat sovitettu paikalleen.

Metalliosat irti ja liimaus sekä pihalla tervaa pintaan. 

Tässä näkyy nuo puutapit jotka laitoin vahvistamaan liitosta. Tapit tein ylijäämä koivusta, en todellakaan osta valmiita tappeja jos niitä tarvitsee vain muutaman.

Valmis, kärryssä uutta on kottikärryn pyörä sekä sitä paikallaan pitävä ruuvitanko ja sen pultit. Koko hoito vielä tervattu. Hyvin on palvellut tämä kärri, sillä on miellyttävä kuljettaa raskaampiakin taakkoja, ei tarvitse nostella korkealle säkkejä ja tiiliä.