koiranelämää

Kävin mutkan Imatralla opiskelemassa koiraa ja Indy majaili Kannuksessa Martan, Nuutin ja Miinan huomassa. Suurkiitos Martalle Indyn hoidosta! Kun hain Indyä hoitopaikasta, oli kaveri kasvanut pituutta ja korkeutta. Tunnisti kuitenkin ja kiipesi syliin, taitaa olla että emännälle oli rankempi paikka kuin koiralle tämä puolitoista viikkoa.

Lisäsin muutaman hyvän linkin tuohon sivun laitaan, paljon mielenkiintoista luettavaa.

tunnustus

Huoh, pakko tunnustaa. Olen jotenkin onnistunut opettamaan Indyn vetämään remmissä. Ja kun niin kauheesti olen yrittänyt päinvastaista niin ei. Siis eihän tää peli ole vielä menetetty, koira on vasta 4 kuukautta vanha, mutta kyllä ahdistaa välillä. Toinen taktiikka on menossa, ensin tein niin että kun koira vetää se ei pääse eteenpäin ja kun remmi löystyy ja koira ottaa kontaktin niin kehuin ja matka jatkui. Myös kehuin ja palkkasin satunnaisesti kun käveli nätisti remmi löysällä, tosin en ole varma yhdistikö palkan vetämättä olemiseen vai johonkin muuhun, esim ympäristötekijään tai katseen suuntaan. Myös pahimpina hetkinä käveltiin ympäriinsä kuin heikkopäiset, siis aina kun remmi kiristyi, lähdettiin toiseen suuntaan ja sitä siksakkia sitten vedettiin niin että maine naapurustossa varmasti vaan kasvoi.
No nämä ei nyt tuntuneet toimivan ja osittain epäilen sitä että koira ei oikeasti yhdistänyt palkkaa ja löysää remmiä. Jotakin ainakin tein väärin. Nyt taktiikkana on vain pysähtyä ja odottaa kunnes koira löystää remmin itse ja silloin matka jatkuu. Tämä on ehkä selkeämpi mutta vähemmän palkitseva tapa. Tuntuu toimivan ainakin osittain, kuitenkin luulen että osa vetämisestä on vain sitä kauheaa pennun kiirettä eteenpäin ja juttujen perään. Tietenkin asiaa ei ole auttanut mieheni joka ei aina jaksa keskittyä vetämisharjoituksiin ja omat lapset joiden kanssa kun lähtee lenkille niin joutuu keskittymään muuhunkin kuin pelkkään koiraan. No joo, mun syytähän tää koko soppa on, mut kivampi jos ei olis ainoa syypää..

Indyllä alkaa maailma aueta ja ei tahdo enää pysyä pihalla vapaana, meillä ei ole aitaa pihalla ja vaikka olisikin niin toi metrinen lumikinos kyllä olisi jo haudannut sen alleen. Aamulla Indy kävi itsekseen tuolla 100 metrin päässä ohikulkijalle räkyttämässä ja illalla uudestaan rallitteli pitkin katua ja silleen. Ei hyvä juttu, joten koira ulkoilee tästä lähin enää pannassa ja pitkässä liinassa, myös pihalla. Ei pienintäkään merkkiä että olisi arka tai jännittäisi tilanteita, päinvastoin korvat pystyssä painaa ja semmonen pennun räkytys päälle. Onneksi kontaktia ollaan tehty paljon, sen avulla ohitellaan kaikki, sauvakävelijät, autot, muut koirat jne. Huomenna mennään kaupunkikävelylle katselemaan suuren cityn (hah) ihmeitä, harmi että superherkut eli pakastetut kanan kivipiirat loppui jo aikoja sitten. Tai kontaktilla kyllä mutta niin että Indy on sivulla perusasennossa ja sieltä saa katsella tulijaa, katsoo kohdetta, sitten itsenäisesti minua ja palkkaan. Saa siis katsella niin kauan kun pysyy nätisti paikoillaan, tarkoitus ei suinkaan ole estää koiraa näkemästä tai tottumasta erilaisiin asioihin vaan rauhoittaa niin Indy kuin vastaantulijakin ja sitten luvan kanssa käydään moikkaamassa.

hassutteluja

Indy on keksinyt kaikkea hauskaa lähiaikoina. Katseli ihmeissään kun paperi katosi pönttöön veden mukana ja hetken kuluttua oli hakenut lattialta roskan, laittanut sen pönttöön ja katseli minua pää vinossa että no? nauroin hetken ja selvästi pyynnöstä vetäisin ja taas Indyllä oli ihmettelemistä kun roska oli hävinnyt pöntöstä.

Annoin lusikan Indylle leikittäväksi ja pentu kävi tarjoamassa sitä kaikille huoneessa olijoille vuorotellen. Kun ei kellekään lusikka kelvannut niin vei sen takaisin pöydälle.

Rupesin laittamaan kenkiä jalkaan niin toiseen oli laitettu munakennon palanen ja toiseen vanha jälkikeppi joka toimii nyt Indyn pureskeluleluna. Kengät olivat täsmälleen samassa asennossa mihin ne olin jättänytkin.

Selvästi on mielikuvitusta kaverilla..

vapaita päiviä

Vietämme muutaman vapaan päivän kotona köllötellen. Tänään ohjelmassa oli Indyllä pihalla peuranjalan syömistä ja minulla lumitöitä. Lumityöt on alkaneet sujua paremmin peuranjalan ansiosta, aina kun meinaa lumikola ja lapio olla pureskelun kohteena, käydään yhdessä ihastelemassa Herkkua ja sitä Indy ylpeänä kanniskelee ja rouskuttelee.

Lumimiehet aurauskalustoineen on kasannut melkein kolme metrisen lumikasan tuohon kadunvarteen ja siinä peuhasimme lasten ja pennun kanssa reilun tunnin. Kaiveltiin, laskettiin ja hypittiin. Ihana seurata kun lapset ja tuo karvainen kaveri toimii koko ajan paremmin yhdessä! Lentoliskon eleet ja riehuminen ei aiheuta pennussa juurikaan reagointia ja Frida komentaa napakasti niin pentua kuin lentoliskoakin. Ihana isosisko!!

Tuntuu että pentu on kasvanut ihan yhtäkkiä roimasti, jalat vaan venyy pituutta ja korvat tuulipinta-alaa. Selkeästi myös testailee minua että josko tänään saisi hyppiä sohvalle, tai oliko nyt ihan pakko irrottaa lelusta. Hyvin nopeita välähdyksiä, joten tarkkana saa olla. Alkaa sylimali ajat olla jo takana kun koira vaan kasvaa ja kasvaa. On se vielä pusumali kuitenkin =0D

lunta, tuiskua, töitä ja lisää lunta

Indy on auttanut lumihommissa sen verran tehokkaasti että joutuu joko sisälle odottamaan tai sitten emännän on joka toisen lapiollisen jälkeen heitettävä narulelua. Sarjaan ihanat harjat kuuluu myös lapiot, joskin on hieman hankalaa tehdä lumitöitä jos lapiossa roikkuu ilmeisesti koristeena yksi puolikasvuinen malinpoikanen.

Päästiin Indyn kanssa laivaan tutustumaan erilaisiin alustoihin, portaisiin, ääniin ja hajuihin. Tein myös etsinnän pariin varastoon jossa oli kivoja ritiläportaita, kaikennäköistä tynnyriä ja purkkia sekä iso kasa varmasti tarpeellista roinaa. Indy tapasi myös kasan miehiä vihreissä vaatteissa ja kävi moikkaamassa iloisesti kaikki.

Pidettiin pari vapaapäivää treeneistä jouluna ja nyt taas jatkuu. Aiheina on tällä hetkellä sanojen lisääminen jo osattuihin toimintoihin, istu, maahan, seiso, tuo ja ota. Vahvistan vanhoja juttuja edelleen naksulla ja uusiakin opetellaan.
Luontainen terävyys näkyy ja kuuluu, saattaa olla myös alkavaa mörkökautta, mutta kaikkea pitää käydä haukkumassa. Räksytyksen kuriin saamisessa onkin töitä, käydään toki katsomassa oikeasti jännät jutut ja muut ohitellaan kontaktin avulla. Päätin myös opettaa Indyn haukkumaan käskystä, jos se hiljeneminenkin siitä sitten lähtisi..
Esineet on poikkeuksetta kivoja, on sitten kyseessä kovamuovinen mehukannu, lasinen purkki, metallinen kansi tai lusikka, lasten lelut tai karkkipaperit. Tuo esineet hienosti käteen asti, olen jättänyt huomioimatta kaikki joko liian kauas jätetyt esineet tai toisesta ääripäästä myös ne noudot jonka päätteeksi koko koira esineineen on sylissä..

Yritin ottaa kuvia mutta taidot ja toiveet ei taaskaan kohdanneet. Ohessa kuitenkin yksi kuva sähikäisestä. Indy on kasvanut hauskasti, tällä hetkellä on kovasti takakorkea.
Lunta ja tuiskua on riittänyt täällä eteläkärjessä, pahimmilla myrskyillä ollaan suosiolla jätetty ulkoilut minimiin.

opiskelua

Taas vietettiin Indyn kanssa kouluviikko Kannuksessa ja opiskeltiin kummatkin koiraa. Indy (sylimali ) teki jatko-opintoja toisten koirien kanssa leikkimisessä. Kavereina bordercollieita, snautseri, yksi taskubelgi ja yksi vähän isompi tervu. Aiheina paini, takaa-ajot, leluilla leikkiminen toisten koirien kanssa sekä tärkeimpänä tietenkin eleet ja miten niihin vastataan, tai olisi ainakin syytä vastata..

Aloitettiin Indyn kanssa ovitreenit, tarkoituksena siis haistaa oven raosta kannattaako ko huoneeseen lainkaan mennä. No usein tässä alussa ainakin kannatti, palkaksi haistelusta sai sapuskaa. Into etsimiseen ja nenänkäyttöön muutenkin on kova, hurja tuhina kuuluu vaan ja itse etsiminen taitaa tällä hetkellä olla hauskempaa kuin löytäminen, sillä nappulakasat syödään vaan osittain ja kiireellä taas etsimään..

Pentu kasvaa tohinalla ja tuntuu ruokamäärän nostamisesta huolimatta olevan vain jalkaa ja korvaa koko koira. Ulkona tulee lunta vaakatasossa ja tuuli on pian myrskylukemissa, joten kumpikaan meistä ei hirveästi halua ulkona olla. Virtaa riittää Indyllä ja kun kavereita ei ole painimassa niin lelut saa kyytiä, tällä hetkellä paras lelu on muovipullo josta lähtee kiva rutina kun sitä pureskelee. Ja emäntä pirullisena luonteena piilotti nappuloita pulloon joten sitä tarvitsee aika paljon viskellä, vaania ja läimiä tassulla että namit saa parempaan talteen.

vierailuja

Wilma kävi vierailulla. Tytär oli koulussa, mies Indyn kanssa lenkillä ja Timi omassa huoneessaan suljetun oven takana. Olin aamupesulla ja istuin sillä istuimella mikä kylppäristä löytyy. Yhtäkkiä kuului suljetun oven takaa malttamattoman kynnen rapinat, samat mitkä olen kuullut niin monien vuosien ajan.

Wilma oli siitä hassu ( lue liian kiinni minussa ) että jos minä olin jossain niin Wilma oli parin metrin päässä, myös silloin kun olin oven takana, Wilma odotti oven toisella puolella ellei päässyt mukaan. Näin siis myös kylppärissä käydessäni totuin siihen että ovi oli auki, sieltä W kurkki pesinkö hampaat kunnolla. 

Niin siis kynnenrapinat tutuilla jalanvaihdoilla kuullessani oli pakko avata kylppärin ovi ja sanoin että tule vaan sisään. Ei siellä tietenkään Wilma ollut, ainakaan näkyvässä muodossa. Vähän ajan kuluttua Timi tuli omasta huoneestaan ja kysyi miksi mamma on surullinen vessassa.

Käytiin myös Indyn kanssa vierailulla kaverini luona, sieltä löytyi loistavat kerrostalon portaat joita
päästiin ravailemaan ylös ja alas. Sieltä jatkettiin keskustaan kaupunkikävelylle, vierailtiin kukkakaupassa, valokuvaamossa ja treffattiin ihana kultaisen noutajan pentu Jaffa jonka kanssa Indy sai leikkiä viitisen minuuttia.

Lauantaina saimme vieraaksi isovillakoira Lulun Tampereelta, jonka kanssa kävimme hakutreeneissä Prästkullassa. Hakutreenit meni hienosti, ei minkään näköistä epäröintiä vieraita kohtaan, ainakaan jos niiltä saa herkkuja! Lulun kanssa käytiin myös lenkkeilemässä, mistä ei kyllä tullut kuin sanomista. Indy oli liian innokas ja räksyttämiseksi meni puolin ja toisin. Nyt on haussa leikki ja lenkkiseuraa, se olisi niin kovin tärkeää pienelle pupsille.