Huoh, pakko tunnustaa. Olen jotenkin onnistunut opettamaan Indyn vetämään remmissä. Ja kun niin kauheesti olen yrittänyt päinvastaista niin ei. Siis eihän tää peli ole vielä menetetty, koira on vasta 4 kuukautta vanha, mutta kyllä ahdistaa välillä. Toinen taktiikka on menossa, ensin tein niin että kun koira vetää se ei pääse eteenpäin ja kun remmi löystyy ja koira ottaa kontaktin niin kehuin ja matka jatkui. Myös kehuin ja palkkasin satunnaisesti kun käveli nätisti remmi löysällä, tosin en ole varma yhdistikö palkan vetämättä olemiseen vai johonkin muuhun, esim ympäristötekijään tai katseen suuntaan. Myös pahimpina hetkinä käveltiin ympäriinsä kuin heikkopäiset, siis aina kun remmi kiristyi, lähdettiin toiseen suuntaan ja sitä siksakkia sitten vedettiin niin että maine naapurustossa varmasti vaan kasvoi.
No nämä ei nyt tuntuneet toimivan ja osittain epäilen sitä että koira ei oikeasti yhdistänyt palkkaa ja löysää remmiä. Jotakin ainakin tein väärin. Nyt taktiikkana on vain pysähtyä ja odottaa kunnes koira löystää remmin itse ja silloin matka jatkuu. Tämä on ehkä selkeämpi mutta vähemmän palkitseva tapa. Tuntuu toimivan ainakin osittain, kuitenkin luulen että osa vetämisestä on vain sitä kauheaa pennun kiirettä eteenpäin ja juttujen perään. Tietenkin asiaa ei ole auttanut mieheni joka ei aina jaksa keskittyä vetämisharjoituksiin ja omat lapset joiden kanssa kun lähtee lenkille niin joutuu keskittymään muuhunkin kuin pelkkään koiraan. No joo, mun syytähän tää koko soppa on, mut kivampi jos ei olis ainoa syypää..
Indyllä alkaa maailma aueta ja ei tahdo enää pysyä pihalla vapaana, meillä ei ole aitaa pihalla ja vaikka olisikin niin toi metrinen lumikinos kyllä olisi jo haudannut sen alleen. Aamulla Indy kävi itsekseen tuolla 100 metrin päässä ohikulkijalle räkyttämässä ja illalla uudestaan rallitteli pitkin katua ja silleen. Ei hyvä juttu, joten koira ulkoilee tästä lähin enää pannassa ja pitkässä liinassa, myös pihalla. Ei pienintäkään merkkiä että olisi arka tai jännittäisi tilanteita, päinvastoin korvat pystyssä painaa ja semmonen pennun räkytys päälle. Onneksi kontaktia ollaan tehty paljon, sen avulla ohitellaan kaikki, sauvakävelijät, autot, muut koirat jne. Huomenna mennään kaupunkikävelylle katselemaan suuren cityn (hah) ihmeitä, harmi että superherkut eli pakastetut kanan kivipiirat loppui jo aikoja sitten. Tai kontaktilla kyllä mutta niin että Indy on sivulla perusasennossa ja sieltä saa katsella tulijaa, katsoo kohdetta, sitten itsenäisesti minua ja palkkaan. Saa siis katsella niin kauan kun pysyy nätisti paikoillaan, tarkoitus ei suinkaan ole estää koiraa näkemästä tai tottumasta erilaisiin asioihin vaan rauhoittaa niin Indy kuin vastaantulijakin ja sitten luvan kanssa käydään moikkaamassa.
