Hankalinta on että omenia tulee niin eri aikoihin, kausi alkaa vaalealla, isolla omenalla joka on ehkä Vaalea kuulas. Lajikkeiden nimistä mulla ei ole mitään tietoa. Nämä puut on istutettu noin sotien jälkeen, eli omenapuut on ehkä 70-vuotiaita. Varmuutta ei ole, uudempi tämän tontin vanhoista taloista oli valmistunut vuonna 1942. Talosta otettujen valokuvien taustalla näkyy jo noin 10-vuotiaita omenapuita. No vanhoja puita nämä joka tapauksessa on.
Aloitettiin silloin paikan hankinnan jälkeen heti omenapuiden hoito varovaisella isojen oksien karsimisella, jonka jälkeen olen opetellut joka vuosi näiden leikkaamista. Pikkuhiljaa alan nähdä muutokset jotka syntyy leikkausten jälkeen. Ehkä vielä joskus opin näitä hoitamaan.
Yleensä olen lannoittanut ja kalkinnut omenapuut vain keväisin, mutta tänä vuonna äitini oli jostain lukenut että syyslannoitus on hyvin tärkeää. Ei muuta kuin syyslannoitetta kaupasta ja maahan. Toivottavasti puut voivat ensi vuonna entistä paremmin. Myös uudet puut saivat syyslannoitteen. Kuvassa päärynäpuu ja Pekka.
Myöhäisimmät omena kypsyy vasta lokakuun puolella. Tämä tarkoittaa että joudun tekemään monta reissua mehuasemalle. Tänä vuonna en yksinkertaisesti kerennyt, joten ollaan syöty paljon omenia suoraan puista. Myös peurat on ottaneet oman osansa, valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita näkyy pihalla joka päivä. Hirviäkin silloin tällöin.
Omppuja kerättiin muutama laatikollinen ja kaiken raksakiireen keskellä sain varattua Sammatin mehuasemalta ajan ja otin vapaapäivän itselleni.
Sammatin mehuasema on ihana paikka, sinne ajaessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Pieniä kauniita kyliä tien varrella, kauniita kivirakennuksia, hoidettuja kirkkomaita, sellaista pienen ja tiiviin yhteisön tunnelmaa koko matkan. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia matkan varrelta.
Sammatin mehuasemaa hoitaa Sammatin maamiesseuran talon kellarissa vanhemmat rouvat, jos varovaisen arvauksen laitan niin kuulunevat Marttoihin.
Iloinen rupattelu ja hyörinä on aina vastassa kun sinne menee. Tämä ei sitten ole mainos, ette mene sinne ensi kesänä täyttämään kaikkia aikoja, mä en suostu menemään muualle enää vaikka matkaa kertyykin turhan paljon. Samalla saan pienen vapaapäivän itselleni.
Käyn aina reissun ohessa ihmettelemässä Kasvihuoneilmiössä ja syömässä välipalaa. Täysin hysteerisen hillitön kauppa! Mä taidan todellakin tarvita itseäni kolme kertaa suuremman kivisen leijonan pihalle. Tai kultaisen tuolin.
Tärkeintä kuitenkin on että edes osa ompuista saatiin talteen ja meidän herkkusuiden iloksi siitä tuli tänäkin vuonna ihanan pirskahtelevan raikasta omenamehua. Nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!