Koiran kouluttamista ja elämää pienessä rannikkokaupungissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ensimmäinen sisäovi

Olen aina pitänyt paljon ovista, vanhoista, erikoisista, kummallisista ja erityisesti kauniista ovista. Joten kun meille taloa hankkiessamme tarjottiin ovipaketteja ulko- ja sisäoviksi, kieltäydyimme kohteliaasti. Otimme kuitenkin harkinnan jälkeen ulko-ovet talotehtaan kumppanilta Kaskipuulta. Sellaisia hieman tylsiä perusovia. Pääsisäänkäynnin oven tilaamme erikseen.

Sisäovia tarvitaan jonkin verran, mutta niillä ei oikeastaan ole kiire joten valittiin hieman eri linja sisäovien hankintaan. Saimme appiukkoni kotitilalta vanhoja sisäovia ja mieheni osti nettikirppikseltä yhden kun sattui tulemaan vastaan. Lisäksi rakennetaan myöhemmin muutamia liukuovia, lähinnä vaatehuoneisiin sekä skafferiin. Tai siis ruokakomeroon.

Aloitin muiden materiaalien kuivumista odotellessa ensimmäisen oven kunnostuksen. Ovesta oli osittain poistettu vanhaa maalia ja sitten maalattu uudestaan päälle, joten oven maalipinta oli vähintäänkin epätasainen. Lähdin sitten kokeilemaan ensimmäistä kertaa maalinpoistoainetta, koska maalikerrokset tuntuivat istuvan kovin tiukassa.





Maalinpoistoainetta pitikin laittaa melko paksu kerros että maali irtoaa. Sitten maali lähti rypistymään ja irtosi hyvin. Jos maalinpoistoaineen antoi kuivua liiaksi, maali kerkesi kuivua takaisin kiinni osittain. 


Maalinpoiston jälkeen vein oven raksalle odottelemaan maalausta. Timpurimme näki oven ja että käytin maalinpoistoainetta. Hän sitten huolehtien mainitsi että maalinpoistoaineen käytön jälkeen maali ei enää pysy puussa kiinni. En oikein uskonut että ainetta edelleen olisi myynnissä jos sen jälkeen ei voisi käsitellä puuta. Netin ihmeellisistä syövereistä löysin luotettavan tuntuisen yrityksen, Saneeraus Helmisen. Soitin hälle ja kyselin apua. Sain hyviä vinkkejä oven käsittelyyn ja ehdotuksen pestä tai pyyhkiä kostealla rätillä ovi maalinpoistoaineen jälkeen. Pitäisi sitten maalin taas tarttua. 

Harjasin oven tiskiharjalla, pyyhin märällä ja kuivalla rätillä ja annoin oven kuivua ensin ulkona tuulessa ja sitten sisällä. 




Täytyy vielä selvittää millä nuo hantaakit saa puhtaaksi maalista. Se saa kuitenkin jäädä hetkeksi vielä mietintämyssyyn, sillä viikonloppu koitti ja minä huhkin keittiössä kuin heikkopäinen. Oli tulossa porukkaa syömään. Päätettiin laittaa ruokapöytä raksalle, siellä olisimme mahdollisimman vähän muun perheen tiellä. Meillä oli meinaan mummovoimaa kyläilemässä, en edes uskalla kysyä mitä kaikkea ne tekivät, ainakin omput on nyt kellarissa odottamassa puristuskonetta. 

Juhlavalmistelut jäi tyttären ja miehen harteille ja tadaa! Katsokaa kuin nättiä! Illemmalla kun hämärä laskeutui, oli vielä kauniimpaa kun kynttilät, sirkusvalot ja takan lämmin loiste pääsi paremmin oikeuksiinsa. Eihän siellä vielä ollut lattiaa, lämmitystä tai valoja mutta hyvä fiilis korvasi nämä pikku puutteet.


Takkakin on jo saanut valkoisen rappauksen päälleen. Kummasti koko massiivinen möykky pieneni ja muuttui kodikaammaksi. 


Itse ovikin pääsi arvoiselleen paikalle, juomapöydäksi. Kunhan tästä edistytään niin taidan laittaa sen vessan oveksi, luulisin että sillä paikalla olisi hyvä olla melko nopeasti ovi paikoillaan. 


Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, illalla pyöräiltiin pitkin poikin kaupunkia ja koputeltiin vieraita ovia jälkiruoan toivossa. Lopuksi vielä jalalla koreasti ja otsalampun kajossa fillaroitiin yöllä kotiin. Aamulla raksalle siivoamaan jäljet, rakentaminen voi taas alkaa. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan asiallisesti, kiitos kommenteista!