Pari pikku vinkkiä omenapuiden hoitoon

Katselin tuossa että melkoisen suuri osa jutuistani käsittelee jollain tavalla omenapuita, koittakaa kestää. Muutenkin ollut melkoista taukoa kirjoittamisesta, aiheet vaan hautautuu pölyyn aivoissa ja kuvat tiedostoissa.

Koko projekti lähti käyntiin jo aiemmissa teksteissä kerrotuista hommista eli muut puut karsittiin sarkojen välisistä ojista, ojien kaivamisesta ja maanäytteiden otosta. Viime syksyn sadosta tehtiin mehua ja siideriäkin, hyvältä maistui ja hyvin on mehussa näilläkin määrillä pysytty tämä talvi. Omenapuut tarvitsi karsimista ja koska homma vaikutti täysin mahdottomalta, pyysin apua. En ole itse koskaan leikannut omenapuita, enkä varsinkaan noin suuria, vanhoja ja tuollaisia määriä. Joten apua tarvittiin ja pikaisesti.

Vuosi sitten syksyllä otin yhteyttä pariin paikalliseen firmaan, toinen valikoitui sillä että se on oikeastaan ainut varsinainen puutarha-alan yritys paikkakunnalla (tietääkseni?) ja toista minulle suositeltiin. Vinkki nro 1, tarkista hinnat! Koska suositeltu firma on virolaisjohtoinen ja mielikuva on että tekevät työt kun työt halvemmalla ja paremmin kun suomalaiset, pyysin hänet käymään ja tekemään hinta-arvion. Sain arvion ja tuntiliksan tiedot ja olin hieman hämmentynyt koska odotin halvempaa hintaa. Noh, mielenkiinnosta soitin puutarha-alan yritykseen tiedustellakseni arviota ja hintaa työlle niin sepäs olikin reilusti halvempi. Se siitä mielikuvasta. Päädyttiin sopimukseen ja sovittiin että olen siinä auttamassa mukana ja samalla kenties oppimassa jotain itsekin.

Via Garden lähetti paikalle todella asiantuntevan ja puita antaumuksella tarkastelevan miehen, kuulemma parhaan heillä olevan vanhojen puiden asiantuntijan, joten sain olla tyytyväinen. Mies paineli puuhun ja sieltä alkoi käydä melkoinen ryske kun isoja oksia putosi alas. Muistaakseni viidessä tunnissa hän leikkasi ensimmäisen karkealeikkuun puille, joita silloin oli lähemmäs 30 kappaletta. Samalla sai muutama puu kaatotuomion ja ne jätettiin karsittavaksi siitä heti maan tasalta.

Tänä keväänä maaliskuussa kun katselin puita ja totesin etten vieläkään osaa niille juuri mitään tehdä niin sain idean. Vinkki 2, pyydä apua asiantuntijalta. Pyysin siis Via Gardenin Päivi Rahikkaa opettamaan minulle omenapuunleikkauksen saloja ja näin tehtiin. Päivi opasti kädestä pitäen miten ja miksi ja mistä kohdasta ja mitä sitten tapahtuu ja entäs jos näin käy kuitenkin. Muutama tunti siinä vierähti, rupateltiin kaikesta puun ja taivaan välillä, kahviteltiin ja ihailtiin paikan tunnelmaa ja lintujen määrää ja ääniä. Päivi leikkasi ja opasti, aina välillä pyysi minut katsomaan ja miettimään miten ratkaisisin tämän tai tuon kinkkisen kohdan. Siinä oikeasti konkretisoitui ne kirjojen ja lehtien opit että mitkä oksat pitäisi jättää ja mitkä poistaa. Kallista? Kyllä. Kannattiko? Ehdottomasti.

Tällä kertaa leikkausta olen tehnyt itsekseni karkeasti laskettuna noin 5 päivää. Aina kun oikeista töistä on ollut vapaata. Omenapuiden karsiminen ja hoitoleikkaukset ajoitettiin parin vuoden ajalle, nyt on toinen leikkaus menossa.
Tänään sain melkein päätökseen kevätleikkauksen omenapuutarhassa, vielä olisi viimeistely kierros korkeanpaikanleirin muodossa jäljellä.

Välineistä minulla oli vanhastaan hankittuna joka puutarhurin perinteiset oksasakset, joilla ei tee yhtään mitään omenapuiden leikkauksessa.. Sitten olin hankkinut hieman pidemmällä varrella olevat alasinmallin leikkurit, joilla ei myöskään tee juuri mitään ko hommassa.. Tämän pidemmälle en onneksi hankinnoissa päässyt tätä hommaa varten ennen avun pyytämistä.

Vinkki nro 3, oikeat välineet.
Ihan ensimmäinen on hyvät hanskat. Olen löytänyt uudet lempparihanskani ihan perus rautakaupasta ja mikäs se säpö nykyään onkaan-kaupasta. Hanskat on keltaiset, ne näkyy kauas jos ovat joutuneet hukkaan ja niillä voi huiskuttaa ihmisille, niissä on myös pieni heijastin. Ne pysyvät kädessä, eikä ole liian tiukka resori ranteessa, hyvä leikkaus siis. Sisälmys on jotain pehmeää ja mukavaa materiaalia, tarttumaosa nahkaa. Eivät kestä ikuisuuksia, mutta on mukavat ja sopivan lämpöiset. Melkein pärjäsi koko eteläisen talvenkin niillä, ei myöskään hiosta paitsi ehkä ihan kesällä. Sopii siis suomalaiseen vuoteen mainiosti. Kaiken muun pystyy tekemään paitsi nenän kaivamisen ja koiraa treenatessa pienten namien kaivamisen taskuista. Muuten hienomotoriikka on riittävä kaikkeen muuhun toimintaan.

Tontilta löytyi kaareva saha johon oli laitettu about kolmemetrinen puunrunko varreksi, aivan ehdoton kun täytyy sahata korkeammalla olevia oksia. Tämähän on nimenomaan löydetty tontilta, joten välineen ikää on mahdoton arvailla. Sahatessa kuitenkin huomaan että terä on jotenkin lörpön oloinen ja vain kaareva muoto sekä riittävän kapea terä pelastaa käytettävyyden. Parempi kuin mikään uusi oksasaha jota olen kokeillut, lörppöydestä huolimatta.

Sain lainata Päiviltä sellaista jatkovarsileikkuria ja totesin sen ehdottomuuden näissä puuhissa. Kun kinusin ja oli sopivasti hollilla niin äitini osti vastaavan ihanuuden minulle synttärilahjaksi. Enpä ole tainnut mitään muuta lahjaa käyttää niin intensiivisesti ja hartaudella. Sain siis lahjaksi Fiskarsin jatkovarsisivuleikkurit jossa on voimansiirtoketjut tai mikä se nyt ikinä onkaan, pyöränketjua muistuttava kejunpätkä kuitenkin siellä leikkaavaa terää liikuttamassa. Aivan ehdoton kapistus.

Samaan settiin kuuluu ihan tavallinen terävä käsisaha. Sillä on paras sahata kun olet kiivennyt ensin sinne puuhun ja olet kietoutunut jalkoinesi kiinni puuhun kuin mustekala. Sahassa on riittävän kapea terä, sitä voi käyttää yhdellä kädellä kun toisella kädellä olisi suotavaa pitää kiinni puusta mitä jännemmissä kulmissa ja se leikkaa tuoretta ja vanhaa kuivunutta puuta melkein yhtä tehokkaasti. Turha siis ostaa sellaista käsioksasahaa jossa on lyhyt varsi ja leveä terä, kestää ikuisuuden ja on raskas käyttää.

Lisäksi tarvitset jakkaran, yhdellä kädellä siirrettävän kevyen, kaksi- tai kolmiportaisen rakennusportaan joissa on tuki mihin nojata. Keittiöjakkara ei siis käy. Tuki sen takia kun katseen suunta on koko ajan taivaalle ja puun oksat heiluvat, niin herkästi tasapaino ei olekaan ihan messissä ja horjahdat. Kun on etureisiä vasten tuki josta tunnet miten päin olet niin on paljon miellyttävämpää seistä tikkailla kun voi keskittyä leikkaamiseen eikä pystyssä pysymiseen.

Jos on tällaisia vanhoja, ylipitkiksi venähtäneitä puita niin lisäksi olis kiva olla korkeat A-tikkaat, ja joku ystävällinen sielu pitämään niitä pystyssä.

Näillä välineillä pärjää mainiosti, tietysti välineistöön kuuluu olennaisena osana eväät, mehu, vesi, karkit ja keksit sekä jos ihan hifistellään niin suojalasit ei olisi pahitteeksi.

Mistä päästäänkin vinkkiin nro ööö, juu, neljä! Tekniikka. Leikkaustekniikka. Jokainen tietenkin tietää että pitää leikata niin ja niin paljon silmun yläpuolelta ja sellaisen silmun vierestä mikä kasvaa haluttuun suuntaan ja jiiänee. Kukaan ei kerro että kun leikkaat niin ensin aseta leikkausväline haluttuun kohtaa, sitten sulje leikkausväline niin että oksa ei pääse enää liikkumaan ja sitten sulje silmät ja suu. Huomioi myös tuulen suunta ja voimakkuus sammaleisia ja risuisia puita leikatessasi ja erityisesti sahatessasi.

Miksi vai? No siksi vai että jos et sulje ko ruumiinaukkoja päässäsi, niin niissä on pian melkonen määrä murenta. Eihän ne oksanpalaset tai silmut tai sammal mitään haittaa, mutta vetäisepä henkeen sammalta niin hetken pukkaa köhittämään. Eikä tarvii hetkeen mitään leikatakaan jos on silmät täynnä murusia. Silmiä siristäen toimii silmien luonnollinen suojaus eli ripset ja silloin tällöin sahauksen kohdan tarkistamalla näkee ihan riittävästi, ei sitä sahaa tarvitse joka sekunti tuijottaa kuin sika uutta porttia.

Lisäksi on hyödyllistä kääntää pää poispäin leikattavasta oksasta. Riippuen oksan sijoittumisesta suhteessa sinuun, niin melko suurella todennäköisyydellä saat päällesi tai päähäsi ainakin osan oksista mitä leikkaat. Paljon mukavampi on jos oksa kopsahtaa pipolla verhottuun kalloon kuin vaikka poskeen.

Ajoitus on myös ensisijaisen tärkeä, siis vinkki nro 5! Kun olet leikannut oksan, odota hetki edelleen pää käännettynä ja silmät suljettuina. Jos kuulet tai tunnet että oksa tippui, ei hätää, mutta todennäköisesti se ei tippunut yhtään minnekään. Siis avaa siristäen varovasti silmät ja kuikuile oksan suuntaan, se tippuu vasta kun katsot sitä. Ja jos ei tipu, saatkin taistella jupisten ja sillä jatkovarrella sohien tai vaihtoehtoisesti pilkkoen raivon vallassa sitä samaa oksaa pienempiin ja pienempiin palasiin kunnes se tyytyy osaansa ja palasina laskeutuu alas puusta. Oksat on erityisen hanakoita pysymään puussa, jos on isommasta oksasta kyse, se tulee alas parhaiten kun ottaa leikkauskohdan vierestä kiinni ja kiskoo ensin jatkovarrella ja sitten käsineen kunnes koko itsesi kokoinen tai isompi härpäke on tukevasti maassa. Jos on pienemmistä oksista kyse, ne sinkoilee irrottuaan pitkin poikin puuta ja tarttuu kuin tarranauha kiinni kaikkiin mahdollisiin vastaantuleviin oksiin, tai sitten lähellä olevaan seuraavaan puuhun. Kyllä vaan, enpä olisi uskonut mahdolliseksi ellen olisi itse nähnyt.

Ja sitten vielä varoitus. Vinkki nro 6. Pääosin osaan käyttää työkaluja mielestäni kohtalaisen hyvin, joten en herkästi sahaa itseäni sormeen tai litistä päätäni vahingossa oksasaksien kahvojen väliin. Paitsi kun keskityn johonkin ihan muuhun, kuten heiluvan oksan pyydystämiseen tai oksan sahaamiseen siten että muut oksat ei vahingoitu. Ja kun samaan aikaan on siellä puussa ja yrittää pitää tasapainoa ja suojella silmiä enimmiltä roskilta, niin meinasin sahata itseäni kirjaimellisesti silmään tänään. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon että Fiskarsin härpäkkeessä on kaksi mahdollisuutta saada leikkausliike aikaiseksi. Välineen rungossa on oikein kätevä rungon ympärillä oleva ikäänkuin kahva jota vedetään rungon myötäisesti alaspäin. Toinen vaihtoehto on vetää nupista joka on härpäkkeen ihan alapäässä, sellainen oranssi pyöreä nuppi. Nupista kun kiskoo hampaat irvessä katkaistakseen liian paksun oksan joka on niin korkealla ettei toista kahvaa voi käyttää ja lisäksi kurotat jo valmiiksi kauas pääsi päälle. Niin silloin saattaa kovasti tähdätessä ja oksan äkillisesti katketessa tyrmätä ihan itte ittensä kun se nuppi ja nuppia rystyset valkoisena puristava nyrkki kapsahtaa omaan otsaan tai kuten mulla, huuleen. Nih, tähdätkää kunnolla ohi omasta päästä!

Fiskarsin härpäke toimii siis hyvin, mutta kun kahvasta vetää, niin pitää samaan aikaan työntää sieltä nupin päästä että leikkausliike olisi riittävän voimakas. No tämä ei ole kiipeillessä aina niin helppoa joten varaudu siihen että tuet härpättimen rintarankaa vasten ja toisella kädellä vedät ja toisella pidät kiinni puusta ja kiljut jos sattuu liian paljon. Multa on kieltämättä päässyt enemmän sellasia äijäpöhähdyksiä, phferrrrkellleeeeeeeee, kun oksa oikein kovasti vastustaa ja sattuu siihen rintarankaan tai käsiin tai reiteen tai mihin nyt oletkaan härpäkkeen pään tukenut. Kun on oikein korkealla joku paksu oksa ja ei pituus riitä niin olen tukenut työntävän käden pään yläpuolelle poikittain ja kun kallon luut alkaa ritistä työnnön voimasta, on aika luovuttaa ja pyytää paikalle pidempi avustaja tai sahata oksa poikki. Härpäkkeen suurin miinus on tällaisen tilanteen jälkeinen nupin jumitus. Eli kun kovasti ähkien olet saanut kahvasta vetäen katkaistua (liian) paksun oksan, niin härpäkkeen päädyssä oleva nuppi tahtoo jumittaa ja kun olet juuri saanut tähtäiltyä oikean oksan terien väliin ja hapuilet nuppia niin se onkin jumissa ja joudut ottamaan kunnon kierto-otteen nupista että saat sen taas vapautettua ja eikun uudestaan tähtäilemään. Vinkki nro 7 on siis itsesuojeluvaisto tyhmyyttä vastaan tai vastaavasti hyvä kivunsieto ja fiilis siitä ettei parikymmentä mustelmaa haittaa.

Kiipeillessäsi puissa niin koita pitää paino lähellä runkoa, elä siis ainakaan kovin kauas harhaile kömpimään pitkin oksia leikkailemaan latvuksia. Oksat kestää paljon, mutta väärässä kulmassa olevat oksat halkeavat helposti ja vanhoissa puissa jo olemassa olevat halkeamat saattavat olla piilossa sammalen alla. Jos kuitenkin tipahdat niin tippuessa pelittää samat säännöt kuin painiessa tai muuten vaan kaatuessa. Laita silmät ja suu kiinni, hampaat yhteen ja leuka rintaan. Älä ota vastaan käsillä. Toivottavasti lähellä on joku kuulemassa tuskankiljaisut jos sattuu pahemmin, jos ei, niin muistithan laittaa kännykän housujen taskuun? Pienemmissä naarmuissa ja sormeen sahauksissa tarvitset kuitenkin laastaria joten vinkki nro 8 on turvallisuus, kerro jollekin mitä olet menossa tekemään ja milloin olisi syytä tulla tarkistamaan jos sinua ei kuulu takaisin. Tauolla paikkaa naarmut ja putsaa silmät roskista, peili on kätevä lisä ensiapulaukussa silmämunien puhdistusta varten.

Tauosta puheenollen. Olet ulkona, olet varannut aikaa puutarhanhoidolle, olet ehkä yksin luonnonrauhassa joten nauti joka hetkestä. Kun sahaaminen on rankkaa, niskat jumittaa jatkuvasta ylöspäin tiirailusta, haukkari huutaa hoosiannaa jatkuvasta härpäkkeen kiskomisesta niin pidä paljon taukoja. Pidä tauko istuen puussa ja hengittele, kuuntele lintuja ja katsele miten luonto puuhailee omiaan siinä ympärilläsi. Pidä kunnon evästauko, nauti kahvista tai teestä ja syö suklaakeksejä, niitä parhaita jotka olet ostanut vaan tätä varten ja piilottanut perheeltä kauppareissun jälkeen. Kun puhelin soi, vastaa Puussa! Hihittele soittajan hämmentyneelle tauolle ja kerro ettet juuri nyt pysty puhumaan koska olet puussa. Nyt ei ole aikaa sosiaalisuudelle eikä varsinkaan somelle koska nautit ajasta itsesi ja luonnon kanssa. Vinkki nro 9, nauti, hengitä, sulje silmät ja haistele, kuuntele, ihmettele, silitä puun kuorta ja maistele heräilevää luontoa.

Jos sattuu olemaan kotieläimiä hommissa mukana niin muista punkki- ja muu ötökkäsuojaus. Olen harkinnut myös itselleni kumpaankin jalkaan punkkipantaa, mutta ne yrttipannat ei toimi, ne valkoiset pannat liuottaa ympäristöön jotain mömmöjä ja niskaan laitettavat ei sovi usein suihkussa käyvälle. Joten olen tyytynyt myrkyttämään kotieläimet soveliaalla tavalla punkkeja ja muita vastaan ja teen joka ilta punkkitarkastuksen koirille kotona. Tänään ruokatauolla lämmittelin pikkukoiraa kainalossani ja yhtäkkiä tunsin kuusi kipittävää jalkaa kädellä, pienen pieni punkki kipitti rannettani pitkin. Yäk.

Ajattelin että pieni päivitys, no ei taaskaan onnistunut. Kuitenkin vielä miksi tätä tehdään? Koska jos sinulla tai perheelläsi on omenapuita tai miksei muitakin puita, ne tarvitsevat hoitoa. Ota siis välineet esille, ota aikaa ja katsele rauhassa puuta ensin. Katsele puuta joka välissä, kun olet leikannut pari oksaa, ota etäisyyttä ja kiertele katsomassa myös toiselta kantilta.

Aloita helpoista, leikkaa pois selkeästi kuolleet, kuivat oksat. Kaikki kuivan näköiset ja sammalen peittämät oksat ei ole kuolleita, taivuta oksaa ja jos se napsahtaa herkästi katki ja on ruskea sisältä, on se kuollut.

Katko vesiversot, vesiversot on niitä ohuita ja pitkiä uusia (tai vähemmän uusia, riippuu edellisen leikkauksen ajankohdasta..) oksia jotka kasvavat kohtisuorana ylöspäin kaikista mahdollisista kohdista.

Sitten valitsen oksat jotka ovat ristissä ja hankaavat toisia oksia. Hankaavat oksat saattavat kuluttaa toisistaa kuoren kokonaan pois tai tehdä oksaan isomman haavauman, joka tapauksessa oksat eivät ole terveitä ja tuotteliaita sen jälkeen.

Leikkaa myös jo vahingoittuneet oksat, sellaiset jotka on repeytyneet tai muuten viottuneita. Omissa puissani on joissain jotain sairautta, en tiedä mitä mutta selkeästi patteja ja outoja viallisia kohtia. Leikkaa ne pois.

Katso välillä mitä jäi jäljelle ja kiertele puuta arvioiden, lepuuta niskaa, pidä tauko ja katso uudestaan.
Mieti millainen puu on, onko se iso vai pieni, haluatko siitä korkean vai vähän matalamman.

Leikkaa kilpalatva pois, lyhennä myös latvaa tarvittaessa sopivalta kohdalta. Lyhennä vuosikasvua oksien päistä 1-2/3, riippuen kasvun pituudesta.

Karsi kilpaoksat, eli jos kaksi oksaa kulkee vierekkäin samaan suuntaan, ovat haarautuneet samasta oksasta. Valitse parempi ja leikkaa toinen pois.

Heiluttele pitkiä oksia ja kokeile tuntuuko ne painavilta. Lyhennä tarvittaessa reilustikin, mutta muista valita lyhennyskohta siten että oksassa on silmu jatkamassa oksan kasvua haluamaasi suuntaan.

Kun nämä on tehty, voit karsia oksien päissä mahdollisesti olevia risukoita ottamalla joka toisen oksan pois. Muista kuitenkin jättää riittävästi oksia.

Lannoita ja kalkitse puut.

Leikatkaa ihmiset niitä puitanne, jos ne jää vuosiksi ilman hoitoa, on kohta edessä järjetön risukasa josta ei tule omenaa saati että siitä näkisi läpi tai pystyisi mitään hattuja heittelemään. Kun noita helppoja kohtia käy läpi joka kevät niin kovin helpolla saa herkkuja syksyllä poimia. Ehkä minäkin pääsen seuraavina vuosina vähän vähemmällä työmäärällä. Vinkki nro 10 siis, hoida puita, edes vähän! Istuta lisää puita, seuraa niiden kasvua ja opeta myös lapsesi rakastamaan puita.